Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Carrie Pilby

    Carrie Pilbyn roolissa nähdään Bel Powley

    Carrie Pilby (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu elokuva joka IMDB:n määritelmissä on listattu draamaksi ja komediaksi. Sen on ohjannut Susan Johnson ja sen pääosaroolissa Carrie Pilbynä nähdään Bel Powley.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan 19-vuotiaasta poikkeuksellisen älykkäästä Carrie Pilbystä jolle älykkyys ei kuitenkaan tunnu lisäävän onnellisuutta elämään. Hän käy terapiassa isänsä ystävän tohtori Petrovin (Nathan Lane) luona. Tohtori Petrov antaa Carrielle listan asioita joita hänen tulisi pyrkiä tekemään jotta Carrie uskaltaisi edes joskus höllätä tarpeettoman kireää pipoaan ja antaa myös elämästä nauttimiselle mahdollisuuden.

    Carrie on vastahakoinen mutta lähtee kuitenkin tekemään listan asioita. Listalla on niin erinäisiä asioita aina ystävän löytämisestä treffeillä käymiseen ja vähitellen Carrie alkaa näkemään elämää myös oman tiukan moraalikäsityksensä ja maailmankatsomuksensa ulkopuolelta.

    Elokuvaa katsoessa en voinut välttyä mielikuvilta samankaltaisuudesta teemassa Good Will Huntingin kanssa – on olemassa ihminen jolla on keskivertoa parempi älykkyysosamäärä, älykkyys ei kuitenkaan lisää hänen elämäänsä onnellisuutta vaan on enemmänkin sen esteenä ja asiaa käsitellään yhdessä terapeutin kanssa ja kuljetaan askel kerrallaan kohden eheämpää ihmisyyttä. Vaikka tarina tuntuukin jo aiemminkin nähdyltä ei tämä tee elokuvaa huonoksi sillä samanlaisista aineksista saa keitettyä monenlaisia soppia.

    Carrie Pilby on monessa mielessä viihdyttävä ja sympaattinen elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä, se on ennalta arvattava ilman mitään suurempia ihmeitä ja siinä käsitellään myös Carrien menneisyydessä tapahtuneita asioita joista katsojan on helppoa lähteä analysoimaan mitkä syyt voivat aiheuttaa hänellä emotionaalisia lukkoja ja toimia siten onnellisuuden esteenä.

    Ohjauksellisestikin kaikki perusasiat olivat kunnossa, mutta jostain syystä itseltäni osan tunnelmasta söi elokuvan visuaalinen tyyli teknisen toteutuksensa osalta. Valittu tyyli toi enemmän itselleni mieleen pidennetyn televisiosarjan jakson kuin elokuvan. Tätä on hieman hankala avata lyhyesti, mutta lähinnä tällä tarkoitan kuvausteknisiä seikkoja kuten kuvan pehmeyttä, syväterävyyttä, värimaailmaa ja kuvausuhdetta. En toki usko että tämä tyyli on vahingossa elokuvaan päätynyt, mutta jotenkin itseltäni se hieman hävitti elokuvan potentiaalia.

    Kaikista näistä moitteista huolimatta pidin tästä elokuvasta. Se oli kepeä ja sympaattinen elokuva joka sopii niihin hetkiin kun haluaa helposti pureksittavan filmin jossa kuitenkin on mukiinmenevä tarinakin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5462 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Break-Up

    Brooke Meyersin roolissa nähdään Jennifer Aniston

    The Break-Up (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu elokuva jonka tyylilajeiksi IMDB:ssä on listattu draama, romantiikka sekä komedia. Henkilökohtaisesti jättäisin kuitenkin listauksesta suosiolla komedian pois ja luokittelisin tämän ainoastaan romanttiseksi draamaksi. Elokuvan ohjauksesta on vastannut mm. Ant-Manista tuttu Peyton Reed ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Vincent Vaughn.

    Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Garystä (Vaughn) ja Brookesta (Aniston) jonka suhde alkaa rakoilemaan päätyen eroon. Kumpikaan heistä ei varsinaisesti tunnu haluavan sitä mutta kommunikaatiohaasteiden vuoksi kumpikaan ei tunnu tietävän mitä toinen tahtoo. Brooke tahtoisi kokea olevansa arvostettu ja rakastettu ja että hänen panostuksensa parisuhteen eteen tulisi huomatuksi myös Garyn toimesta eikä Garynkään toiveet juurikaan poikkea Brooken toiveista. Kuitenkin tavat joilla kumpikin kokevat arvostuksen ja kunnioituksen ovat erilaisia jonka seurauksena syntyy uusia riitoja ja sitä myöten myös lapsellista käytöstä puolin jos toisin.

    Brooke tahtoisi Garyltä anteeksipyyntöä ja muutosta käytökseensä ja ryhtyy toimimaan monin erilaisin tavoin joilla tahtoo saada Garyn ymmärtämään mitä tämä on menettämässä. Gary ei kuitenkaan tajua vihjeitä ja niinpä hän ajautuu emotionaalisesti aina vain kauemmaksi Brookesta.

    Gary Grobowski (Vincent Vaughn)

    The Break-Up oli mielenkiintoinen poikkeama lajityyppinsä normaalista edustajasta. Se avaa kiintoisalla tavalla parisuhteen molemman osapuolen tapaa käsitellä eroa, eron syitä ja tahtotilaa koko erolle. Kummallakin on omat toimintamallinsa joilla he eroa käyvät läpi ja kummallakin on omat sokeat pisteensä joita he näkevät vasta myöhemmin matkan varrella joko omatoimisesti tai asiaa ulkopuolelta seuraavan näkökulman kautta.

    Elokuvaa ei voi laskea iloiseksi tai edes järin hyvän mielen filmiksi, sillä lähes koko keston ajan käydään läpi eroa ja siihen liittyviä kinasteluita sekä tuodaan esiin rasittavia piirteitä joita ihmisissä nousee esiin heidän hakiessaan oikeassa olemisen tyydytystä.

    Pidin kuitenkin tästä elokuvasta. Oli viihdyttävää katsoa vaihteen vuoksi elokuvaa joka ei kerro pelkästään onnellista parisuhdetarinaa vaan se kuvaa suhteiden ikävän ja raadollisemmankin puolen niinä hetkinä kun kaikki ei ole enää hyvää ja kaunista.

    Roolisuorituksista ja ohjauksesta elokuvassa ei löydä pahaa sanottavaa ja kaikki perus elementit on tukevasti paikallaan. Vaughn ja Aniston ovat kumpikin uskottavia rooleissaan ja heidän tulkintojaan on mielenkiintoista seurata.

    Turvaväli on hyvä säilyttää

    Kokonaisuutena The Break-Up on hyvä elokuva joka tarjoaa vaihtelua tavallisesti nähtäviin hyvän mielen parisuhde-elokuviin. Se ei tarjoa onnellisuutta kovinkaan suurella mitta-asteikolla mitattuna, mutta se heittelee kuitenkin toivon rippeitä katsojalle kun kumpikin vähitellen kasvavat näkemään myös omia virheitään pelkästään toisen virheiden sijaan. Samoin se myös välillisesti kertoo katsojalleen siitä että toisinaan kunniotuksen puute on ainoastaan kommunikaation vajavaisuudesta johtuvaa harhaa.

    Kuten jokainen muukin näkemäni Anistonin tähdittämä filmi on tämäkin näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 114 223 annettuun ääneen”]5,8,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Beautiful Creatures

    Lena Duchannesin roolissa nähdään Alice Englert

    Beautiful Creatures (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu romanttinen fantasiadraamaelokuva jonka on ohjannut Richard LaGravenese. LaGravenesen ohjaushistoria on suhteellisen lyhyt, tätä kirjoittaessa listalta löytyy ainoastaan seitsemän elokuvaa. Tunnetuimpana näistä luultavamminkin on romanttinen draamaelokuva P. S. I love you vuodelta 2007.

    Pääosarooleissa nähdään Alice Englert sekä Alden Ehrenreich. Englertin elokuvia tai sarjoja en ollut nähnyt aikaisemmin itse yhtäkään mutta Ehrenreichin näyttelytötä on tullut nähtyä elokuvissa Solo: A Star Wars Story, The Yellowbirds sekä Hail, Caesar!.

    Elokuvan tarinassa Ethan Waten (Alden Ehrenreich) kouluun tulee uusi salaperäinen tyttö Lena Duchannes (Alice Englert). Tytössä on jotain mystistä vetovoimaa joka saa Ethanin kiinnostumaan hänestä – ehkä siksi että Ethan on nähnyt useiden viikkojen ajan omituista unta jossa on tyttö jonka kasvoja hän ei unessaan koskaan näe mutta joka muistuttaa paljon Lenaa. Vahvasti uskonnollisesssa kylässä muut luokkalaiset pitävät Lenaa hänen sukulaissuhteistaan johtuen pahana ja he myös epäilevät että hänen suvullaan on tapana harjoittaa jopa saatananpalvontaa.

    Ethan ei ota muiden luokkalaisten puheita kuuleviin korviinsa vaan haluaa tutustua tähän tyttöön. Hän koettaa tehdä tuttavuutta Lenan kanssa mutta hieman heikolla menestyksellä. Hän ei kuitenkaan luovuta helpolla ja vähitellen Ethan ja Lena alkavat tutustumaan toisiinsa.

    Pian kuitenkin alkaa käymään ilmi että Lena ja sukunsa eivät ole aivan tavallisia kuolevaisia ja kyläläisten puheet noituudesta eivät enää vaikutakaan täysin tuulesta temmatuilta väittämiltä. Lenalla on pian myös 16-vuotis syntymäpäivät ja hänen tiensä hyvän ja pahan välisellä polulla on vielä avoin. Kauan liikkeellä ollut kirous vetää häntä pimeälle puolelle kuten monia muitakin hänen suvun jäseniä, mutta vasta 16-vuotispäivänä selviää kummalle puolelle hänen todellinen luontonsa hänet lopulta ohjaa.

    Ethan Waten roolissa nähdään Alden Ehrenreich

    Beautiful Creatures on mielenkiintoinen sekoitus fantasiaelokuvaa ja teiniromantiikkaelokuvaa ja siinä onkin varsin mukavasti saatu kummankin elokuvatyypin parhaat ja viihdyttävimmät puolet yhteen nippuun – eli juurikin ne samat kliseiset piirteet jotka aiheuttavat puistatuksia ja vastenmielisyyttä niille jotka eivät tämän tyylilajin elokuvista perusta.

    Pidin tarinasta ja sen vaiheittaisesta kasvattamisesta eli siitä kuinka vähän kerrassaan juonikuvio kasvaa ja uusia asioita tulee esille sopivalla tahdilla ilman että missään vaiheessa jäädään junnaamaan tai esiteltäisi tarpeettoman monia juonikäänteitä ja uusia sivuhahmoja ähkyksi asti. Tarina pysyy hyvin läjässä sivujuonteistaan huolimatta mutta painopiste pysyy kuitenkin Lenassa ja Ethanissa ja heidä välisessä suhteessaan.

    Lajityypissään merkittävästi mielenkiintoisemmaksi tämän kuitenkin tekee sen sivuhahmojen merkityksien aukeneminen ja nivoutuminen yhteen varsinaisten päähenkilöiden ja heidän tarinansa osalta. Monet heistä tietävät enemmän kuin ensin vaikuttaisi, paljon on jätetty menneisyyden tapahtumista kertomatta ja vähitellen molemmat päähenkilöistä saavat tietää monia asioita jotka nivovat yhteen eri henkilöiden historiaa.

    Lisäksi itselleni toimi hyvin myös elokuvan visuaalinen tyyli. Erikoistehosteiden käyttö on sopivassa tasapainossa muuhun tyyliin nähden eikä niitä ole käytetty puuduttavuuksiin asti. Tehosteet olivat myös suurimmalta osaltaan tyylikkäästi toteutettuja ja siten tukivat hyvin tunnelmaa.

    Beautiful Creatures on erinomainen elokuva jokaiselle joka pitää niin fantasiaelokuvista kuin myös teiniromantiikkaelokuvista, sillä tässä elokuvassa onnistutaan säilyttämään ja tuomaan esiin toimivasti kummankin elokuvatyypin parhaat puolet.

    Itselleni tämä elokuva oli täydellinen omassa lajityypissään ja sitä on todella helppoa suositella jokaiselle joka pitää näistä kummastakin genrestä ja jota ei häiritse näiden tyylilajien yhteen niputtaminen.

    Kaikille muille tämä elokuva luultavasti menee helposti kategoriaan ihan ok, keskinkertainen tai ehkä jopa huono joten tästä syystä elokuva ei antamistani täysistä pisteistään huolimatta pääse Suosituksia-sivulleni. Kuitenkin tämän lajityypin ystäville tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 80 175 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Animales sin collar (Kahlitsemattomat)

    Nora (Natalia de Molina)

    Animales sin collar (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Kahlitsemattomat on espanjalainen vuonna 2018 julkaistu trilleri. Sen on ohjannut Jota Linares ja pääosarooleissa nähdään Natalia de Molina, Daniel Grao sekä Ignacio Mateos. Allekirjoittaneelle niin ohjaaja kuin myös jokainen näyttelijä oli entuudestaan täysin tuntematon tapaus joten elokuvaa pääsi katsomaan ilman minkäänlaisia odotuksia mihinkään suuntaan.

    Juonessa kerrotaan politiikassa mukana olevassa ja siinä vähitellen myös menestyvästä Abelista (Daniel Grao). Abelin ura alkaa olemaan hyvässä nousussa ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta vähitellen aurinkoisen tuleivauuden eteen näyttää tulevan ikävästi tummia pilviä. Abelilla on ollut railakas nuoruus yhdessä Victorin (Ignacio Mateos) kanssa, päihteitä on kulunut ja sen seurauksena elämän polulle on jäänyt ikäviäkin tapahtumia joiden esille nousu voisi olla uhka uran kehitykselle politiikan saralla.

    Victor tietää menneisyyden tapahtumat eikä ole päässyt vieläkään niistä täysin yli. Abelin vaimo Nora koettaa selvitellä asioita Victorin kanssa Abelin tietämättä että menneisyys myös pysyisi jatkossakin poissa. Pian Nora kuitenkin huomaa että totuus menneisyydestä saattaa tulla esiin mikäli asiat ei mene hyvin Victorin osalta eikä Abelin menestys politiikassa tarkoittaisi hyvää Victorin uralle.

    Abel ( Daniel Grao)

    Omaan elokuvamakuuni Animales sin collar toimi hyvin. Se on verkkainen elokuva joka kuitenkin rakentaa tasaisen varmasti hahmoja ja heidän tarinaansa eteenpäin. Se antaa alussa väläyksen menneisyyden tapahtumista jonka jälkeen vasta loppua kohden se avaa menneisyyden tapahtumien kokonaiskuvaa katsojalle vaikka selkeästi jo aikaisemmassakin vaiheessa kyllä kertoo pääpiirteiset tapahtumat.

    Tarina oli hyvä ja toimiva ja myös näyttelytyö oli ammattimaista tasoa. Elokuvallisesti visuaalinen tyyli oli tavallista tasoa ja toisinaan jopa omaan visuaaliseen silmääni keskivertoa miellyttävämpääkin ainakin kameran käytössä sommittelun osalta. Käytännössä tällä tarkoitan sitä että laittamalla elokuvan pauselle on kohtaus ja sommittelu sellainen että se toimisi tyylikkäästi myös valokuvana.

    Vaikka elokuvan tarina kertookin politiikkaan noususta ja siitä miten korttitalot voivat sortua mikäli epäsopivia asioita tulee julki on mielenkiintoisempi osuus kuitenkin tarinassa siinä kuinka eri henkilöt kohtaavat ja käsittelevät tapahtuneita – siinä missä toinen ei pysty päästämään kunnolla irti on toisen elämä jatkanut jo menestyksen poluille. Lopulta voi kuitenkin miettiä onko toinenkaan lopulta pystynyt pääsemään tapahtuneista yli vai onko menestys ainoastaan pakokeino todellisuuden kohtaamiselta.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 199 annettuun ääneen”]5,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Revolutionary road

    Kate Winslet roolissaan April Wheelerinä

    Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.

    Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?

    Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä

    Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.

    Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?

    Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 180 321 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])