Category: Minimalismi

Matka minimalismiin on jatkunut. Lähipäivien tavaran tyhjennyksessä uuden kodin on löytänyt laatikollinen C-kasetteja jotka päätyivät Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Ne mitkä tiesin tai muistelin huonoksi heitin suosiolla roskiin, sekä tietenkin ne jotka olivat kotinauhoituksia sillä sellaisia ei Kierrätyskeskukselle oteta enkä niitä kyllä muutenkaan sinne veisi. Lisäksi yksi kasetti mikä sisälsi vihkiäiset jätin tietenkin talteen koska sellaisen paikka ei ole roskissa vaan tallessa.

Tänään vein myös repullisen ja muovipussillisen DVD-elokuvia. Elokuvia on jatkossakin menossa paljon, sillä tarkoitus on viedä sinne ns. tusinaleffat eli sellaiset jotka olen katsonut kerran tai pari, mutta joita tuskin tulen katsomaan uudelleen. Tusinaleffalla en tarkoita sitä että elokuva olisi mitenkään huono, se on voinut olla hyväkin elokuva, mutta se on silti luonteeltaan sellainen että jos haluan sen uudelleen valikoimiini niin sen löydän melkein milloin tahansa huuto.netistä, Kierrätyskeskukselta tai muusta vastaavasta paikasta muutaman euron hintaan.

Elokuvista on tarkoitus jättää ainakin tässä vaiheessa itselle kaikki UHD-elokuvat, Criterion Collectionin ja muiden vastaavien julkaisijoiden elokuvat sekä aasialaiset elokuvat. Näistä mitään ei monestikaan pyöri laajasti käytettynä tai sitten niiden hinnat ovat sellaisia että niistä joutuisi maksamaan uudelleen hankittuna sen verran että ei kannata laittaa ainakaan vielä pois. Lisäksi valikoimaan on tarkoitus jättää myös satunnaisia yksittäisiä muita elokuvia joista pidän syystä tai toisesta.

Tusinaleffoja on itselläni todella paljon, joten niitä saan jatkossakin olla viemässä monen repullisen verran. Ostan yhä vieläkin Kierrätyskeskukselta elokuvia, eli näiden hankinta ei ole jäänyt pois eikä ainakaan hetkeen ole jäämässä pois, mutta niiden pidempiaikainen säilytys muuttuu ja valikoimaan jää vain parhaimmistot tai muuten itselle merkitykselliset tuotokset.

Muita romppeita on myös kaapeista tyhjentynyt. Tänään lähti kaapista sorkkarauta jota oli tarvinnut muistini mukaan vain yhden kerran, eli silloin kun serkkuni kävi asentamassa uudet verhokiskot joitain vuosia takaperin. Sen jälkeen sorkkarauta on ollut kaapissa vailla käyttöä joten senkin oli aika etsiä itsellensä uusi koti.

Lisäksi tänään vein myös sekalaisia pieniä kameroiden ja videokameroiden oheislaitteita sekä GoPro-videokameran oheistarpeita kiertoon ja jätin vain ne, joille on nykyäänkin luultavasti käyttöä. Osalla GoPron tarpeista oli käyttöä silloin kun omistin skootterin, mutta koska en omista enää skootteria en tarvitse samanlaisia kiinnityslaitteita kyseiselle kameralle. Jätin vain GoPron tarvikkeista käsikahvan joka toimii selfietikkuna, sillä sen avulla GoPron käsittely on merkittävästi parempaa kuin ilman sitä.

Tulevaisuudessa jossain vaiheessa on tarkoitus myydä myöskin GoPro pois ja hankkia sen tilalle DJI:n laite sillä se luultavammin sopii nykyisiin tarpeisiini paremmin, mutta se ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ajankohtaista. Kuten tästäkin kommentistani voi huomata, minimalismiin siirtyminen ei siis tarkoita sitä että myyn kaiken pois ja elän ilman tavaroita, vaan sitä että pidän vain asioita joille on käyttöä ja jotka palvelevat nykyisä tarpeitani paremmin.

Pelkästään Kierrätyskeskukselle ja roskiin ei ole tavaraa päätynyt, vaan osan olen laittanut myyntiin ja odotan josko ne menisivät kaupaksi. Jos ne eivät mene suhteellisen tolkullisessa ajassa, ehkä niitä sitten vien jatkossa Kierrätyskeskukselle.

Tavaran vähentämisen lisäksi olen saanut lisättyä tyhjien hyllyjen määrää. Kun osa tavarasta poistuu toisesta kaapista, on sen myötä ollut mahdollista raivata aina uusia hyllyjä siirtämällä niitä sellaisille hyllyille jossa on jo muutenkin paljon tavaraa. Esimerkiksi monet tuotteet jotka odottavat myyntiä ovat nyt samassa kaapissa odottamassa uutta kotia.

Kun siivoan jonkin toisen kaapin hyllyjä olen siirrellyt myyntiin menevät tavarat samalle hyllylle missä on muutakin myytävää tavaraa sen jälkeen kun olen lisännyt ne tori.fi sivustolle. Tällä tavalla kaapeissa olevat tavarat pakkautuvat pienempään tilaan ja tyhjän tilan määrä kasvaa sitä mukaa kun hyllyjä tyhjenee. Tämä luo heti siisteyden ja tilan tuntua kun tavaraa ei ole leviteltynä viidelle eri hyllylle joka kaappiin.

On visuaalisesti miellyttävämpää avata kaappi ja nähdä siellä yksi tai kaksi hyllyä jossa on tavaraa ja nähdä samalla monta tyhjää hyllyä kuin avata kaappi ja nähdä jokaisella hyllyllä enemmän tai vähemmän romua. Tavaran määrä voi olla sama, mutta se miten laajalle sen levittelee vaikuttaa yleisilmeeseen merkittävästi.

Paljon on kerennyt jo tavaroita poistumaan, mutta paljon on vielä tekemättä. Fyysisen maailman asioiden ja esineiden karsinnan jälkeen on tulevaisuudessa paljon tekemistä vielä digitaalisen maailman kanssa, sillä se jos mikä on kaaos. Tiedostoja pyörii nykyisin monissa eri paikoissa – kovalevyillä, muistikorteilla, verkkolevyllä, pilvipalveluissa ja tiedä missä kaikkialla muualla.

Digitaalisen maailman peto on kesytettävänä onneksi vasta tulevaisuudessa, joten tässä vaiheessa riittää että päämäärä minimalismissa koskettaa ensin ainoastaan konkreettisen maailman asioita. Niitä asioita jotka luovat kodista kodin. Minimalistisempi ja askeettisempi tyyli miellyttää itseäni visuaalisesti (toisille sellainen tyyli voi näyttää ankealta ja kolkolta) ja se luo itselleni mukavan seesteisen olon, joten visuaalisten häiriötekijöiden vähentäminen ja eliminointi asunnosta on tärkeä askel elämän laadun parantamisessa ja kokonaisvaltaisessa matkassa minimalistiseen, yksinkertaiseen elämään.

Matkani kohden minimalismia on jatkunut tasaisen varmalla tahdilla. Kuutena päivänä viikossa olen tehnyt askareita joista luultavasti niistä jokaisena päivänä ainakin yksi on liittynyt suoraan tavaran vähentämiseen tai siivoamiseen muutoin.

Olen tehnyt siivoamista kolmen tehtävän taktiikalla, eli edellisenä iltana kirjoitan kolme tehtävää mitä täytyy seuraavana päivänä tehdä ja sitten seuraavana päivänä teen sen. Poikkeuksellisesti viime sunnuntaina en onnistunut yhtä tehtävää tekemään koska äitienpäivän vuoksi Kierrätyskeskus oli kiinni. Jätin sinne vietävät tavarat autoon ja vein ne maanantaina sitten sinne, joten asunnosta ne kyllä onneksi sai jo pois.

Pienet päiväkohtaiset tehtävät ovat toimineet hyvin, sillä kun niistä tekee sopivan pieniä ne tulee helposti tehtyä vaikka työpäivän jälkeenkin ilman että liian suuren tehtävän vuoksi jättää asian tekemättä. Pienikin askel oikeaan suuntaan vie vähän kerrallaan sinne minne on päättänyt mennä, mutta liian suuret harppaukset tai harppausyritykset johtavat monesti asioiden kesken jäämiseen arjen todellisuuden iskiessä vasten kasvoja. Joskus tulee yllättäviä menoja, on väsynyt, sairaana tai jotain muuta vastaavaa, joten isommat tehtävät jäävat helposti odottamaan loputtomiin.

Tunnesiteet tavaroihin

Yksi siivouksessa helposti haasteelliseksi käyvä asia on asiat ja esineet joihin on tunneside, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Esimerksiksi jonkun asian on saanut lahjaksi kauan aikaa sitten, mutta se on ollut vain kaapissa viimeisimmät vuodet.

Esimerkkinä tällaisesta oli itselläni joskus 2004-2006 välillä saamani valokuva ja valokuvakehys jossa kuva oli. Olin saanut kuvan kavereiltani syntymäpäivälahjaksi kauan aikaa sitten ja pidinkin tuota kuvaa joskus esillä, lähes 20 vuotta sitten. Sen jälkeen uudemmissa asunnoissa kuva on ollut vain kehyksessä ja kaapissa muovilaatikossa joten tunneside kuvaan on ollut vain tietoisuus sen olemassaolosta.

Tänään siivosin käytävän kaapissa olleen muovilaatikon sisältöä roskiin kovalla kädellä (ja lopulta myös koko laatikko lensi roskiin) ja samalla tästä kuvasta ja kehyksestä tuli vihdoin luovuttua. Kuva oli palvellut tarkoituksensa, se oli aikoinaan ollut esillä ja nyt se vihdoin on jatkanut matkaansa luonnon kiertokulussa. Otin digitaalisen kuvan tuosta kuvakehyksestä jonka sisällä kuva vielä oli, mutta on luultavaa että en sitä kovin suuresti tule enää kuitekaan kaipaamaan, eihän se ollut enää nähnyt päivänvaloa vuosiin muutenkaan.

Monia muitakin vastaavia asioita muovilaatikossa oli, kuten esimerkiksi lapsuudessa keräämiäni jääkiekkokortteja. Näistä jätin vain kaikki Wayne Gretzky -kortit mitä satuin pikaisella satunnaisella selaamisella näkemään ja loput heivasin roskakoriin. Katsoin että tori.fi:ssä kortteja myydään isoja nippuja 10 euron hinnalla joten en jaksanut lähteä yrittää näitä myydä. Gretzkyt jätin vielä tässä vaiheessa, sillä niiden kuluttama tila on pieni ja niitä aikoinani erityisesti keräsin, mutta on mahdollista että nekin päädyn jossain vaiheessa viskaamaan pois.

Jääkiekkokortit on hyvä esimerkki siitä, että siivoamista voi tehdä kovalla kädellä myös tunnepohjaisten asioiden osalta, mutta pakko ei ole silti heittää kaikkea menemään. Samoin vanhat postikortit heitin lähes kaikki menemään, mutta jätin kuitenkin muutaman talteen. Ehkä nekin heitän joskus vielä pois, mutta en koe pakottavaa tarvetta että kaikki pitäisi heittää menemään joten jätin niitä vielä muutamia ainakin tässä vaiheessa.

Sentimentaalisten tavaroiden osalta noudatan varovaisempaa periaatetta kuin elektroniikkaromun ja muun tavaran osalta. Niitä en voi halutessani saada takaisin joten heitän isoja määriä mutta jätän vielä joitain. Sekin että niitä heittää 99 % menemään tuo merkittävästi lisää tilaa ja siisteyttä, ja jos myöhemmin huomaan että en kaipaa noita jäljelle jääneitä 1 % asioitakaan voin aina viskoa ne myöhemmin pois.

Joskus on lähes sama kuin ei koskaan

Osa tavaroista on luonteeltaan sellaisia, että ne selvästikin odottavat hetkeä jolloin ne tulee käytyä läpi. Hetkeä joka tunnetaan myös sanalla “Joskus” joka kuitenkin käytännön arjessa on kiertoilmaisu aikamääreelle “Ei luultavasti koskaan”. Tänään käytävän kaapissa ollutta muovilaatikon sisältöä siivotessa huomasin pinkan DVD-RW-levyjä sekä yksittäinen kotipolttoinen CD:kin siellä oli seassa jotka olivat selvästi tämän kategorian esineitä. Levyjä jotka odottavat että ne käydään joskus läpi.

En tiennyt mitä niissä oli, mutta kun kävin niitä läpi niin CD:ssä oli musiikkia ja DVD-RW-levyillä ei mitään, lukuunottamatta yhtä levyä. Siellä oli vanhoja valokuvia ja videoita sekä yksittäisiä kauan sitten nuoruudessa kirjoittamiani runoja. Otin varmuuskopiot tiedostoista tietokoneelle ja sen jälkeen pistin kaikki levyt kappaleiksi ja roskiin. Asiat joita ei käsittele heti tai määritä aikaa milloin ne aikoo käsitellä jäävät helposti roikkumaan epämääräisen Joskus-aikamääritteen alle, kuten nämä.

Muita tällaisia Joskus-kategorian asioita on tietenkin esimerkiksi vanhat lehdet ja muut vastaavat. Pienin askelin nämäkin saa käsiteltyä asianmukaisesti ja viskottua turhat tavarat menemään.

Tavaroiden siirtely paikasta toiseen on toimiva ratkaisu hetkellisesti

Monesti olen törmännyt minimalismi-aiheisissa blogeissa ja videoissa vastaan ajatukseen että asioiden siirtely ei auttaisi (tai sitten vain muistan väärin) vaan ne pitäisi käsitellä ja tehdä päätöksiä. Olen itse kuitenkin tämän asian suhteen eriävällä linjalla. Asioiden siirtely paikasta toiseen on toisinaan mitä parhain keino saada asioita eteenpäin.

Siivotessa ja tavaroita roskiin heittäessä tulee vastaan tilanteita että on siivoamassa esimerkiksi yhtä hyllytasoa. Hyllytaso on jo siivottu ja muuten lähes kokonaan siisti ja vailla tavaroita, mutta siellä on seassa yksittäisiä asioita joiden osalta ei pysty heti päättämään mitä niille tehdä. Esimerkiksi jos hyllyllä on ollut jokin elektroniikkalaite, mutta sen toimivuudesta ei ole varmuutta eikä sitä siinä hetkessä voi ryhtyä asiaa tarkistamaan joko ajan puutteen vuoksi tai vaikkapa sen vuoksi että laitteen muuntaja ei ole samassa paikassa. Tällaisissa tilanteissa olen havainnut itselleni toimivammaksi taktiikaksi siirtää tällaisen asian muualle käsittelemättömälle hyllytasolle odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Tällä tavalla yksittäisiä tavaroita siirtäessä pois edestä hyllytason saa siivottua kerralla loppuun ja mahdollisesti jopa kokonaan tyhjäksi ja sitä myöten siistin ja tyhjän alueen määrä kasvaa. Kun työn tulokset näkee heti, se antaa intoa ja motivaatiota lisää siivota muitakin tasoja tulevina päivinä. Lisäksi romut hakeutuvat tällä tapaa aina vain pienempään tilaan josta ne on helpompaa hahmottaa että mitä vielä on.

Siisteys ja kaaos etsivät muotoaan

Siisteys on luonteeltaan ja taipumukseltaan samanlaista kuin kaaoskin – se etsii kaltaistansa seuraa. Kun hyllyn, pöydän, pöytätason tai minkä tahansa pitää siistinä ja myöskin sen ympäristön pitää siistinä, on se paljon helpompaa pitää sellaisena. Siistissä tilassa yksittäinen romu rikkoo harmonian jonka vuoksi se tulee nopeammin laitettua pois jotta järjestys palaa.

Valitettavasti sama pätee toisinpäin. Heti kun yksittäinen lehti, paperi tai mikä tahansa esine minkä paikka ei ole pöydällä löytää tiensä pöydälle, jos sitä ei siivoa on käsissä tragedian ensiaskeleet. Paperi kaipaa seurakseen toista eikä kahta ilman kolmatta. Pian pöydällä on iso epämääräinen kasa papereita ja kaaos on alkanut jälleen hakea muotoaan.

Askel kerrallaan muutos parempaan jatkuu. Siisteyden yksi hyvä puoli on se, että kun kerran siihen on jossain vaiheessa taas päässyt on siinä pysyminen jatkossa paljon helpompaa. Perusmuotoinen esineiden siivoaminen ei ota sen jälkeen käytännössä aikaa juuri lainkaan, sillä kun asioilla on omat paikkansa minne ne kuuluvat ne on jatkossa nopeaa sinne laittaa heti käytön jälkeen.

Jos asunnon antaa hakeutua uudelleen kaaokseen on siivoamisen aloittaminenkin aina vaikeaa ja kaaos valtaa alaa vähän kerrallaan. Onneksi sama pätee myös toisinpäin. Kun siivoaa asuntonsa askel kerrallaan ei kaaokselle jää lopulta sijaa muuta kuin kadota vähitellen kokonaan pois. Romu ei viihdy siellä missä siisteys vallitsee.

Myytyjä asioita

Matka kohden minimalistisempaa elämäntyyliä on jatkunut. Kirjoitin viikko takaperin postauksen Paluu minimalismiin on alkanut ja matka on edennyt sen jälkeen tasaisen varmasti kohden parempaa.

Olen tällä viikolla kerennyt myymään vanhan skannerin, yhden vahvistimen sekä 14-tuumaisen putkitelevision tori.fi sivuston kautta. Lisäksi television mukana annoin kaksi muovipussillista VHS-elokuvia.

Tänään päivällä vein kaksi vanhaa Xbox 360 -konsolia pelikauppa VPD:lle ja samalla reissulla mukana meni myös Playstation 2 ja sen pelit. Yksi Xbox 360 päätyi Koivukylän Kierrätyskeskukselle elektroniikkajätteisiin sillä se oli hajonnut ja toinen VPD:lle viety konsolikaan ei toiminut niin hyvin että olisivat siitä mitään hyvittäneet joten jätin sen sinne ilmaiseksi. Yhden Xbox 360 konsolin kuitenkin jätin itselleni, sillä aion sillä pelata.

Ihmetystä voi tietenkin herättää miten ihmeessä näitä Xbox 360 -konsoleita on alunperinkään neljä tullut itselleni, mutta tälle on varsin looginen selitys. Olen ostanut aikoinaan settejä missä ihmiset ovat myyneet ison läjän pelejä ja konsolin siinä samassa jonka vuoksi näitä konsoleita on sitten tullut. Jonkun olin ostanut sen vuoksi että sinne oli kovalevylle jätetty mielenkiintoisia pelejä mutta joita en sitten kuitenkaan jaksanut pelata. Kuitenkin kokonaisena pakettina ostettuna on saanut aikoinaan pelit paljon edullisemmin kuin pelkkiä pelejä ostamalla sillä monet ovat halunneet päästä kerralla eroon peleistä ja konsolista samalla vaivalla.

Aikaisemmin tällä viikolla myin pois myös Playstation 5:n, CD-soittimen ja kolme CD/DVD hyllyä jotka kaikki menivät kaverilleni. Playstation 5:llä ei ollut hetkeen tullut pelattua ja odotan sille ainoastaan yhtä peliä (seuraavaa Horizon-sarjan peliä). Koska sen pelin julkaisuaikatauluista ei ole vielä mitään tietoa ei tätä kannattanut enää pitää itsellä nurkissa keräämässä pölyä vailla käyttöä. Lisäksi seuraava Horizon-sarjan peli voi tulla mahdolliseseti myös PC:lle joten tässä vaiheessa ei konsolia ollut tarvetta enää pitää kaiken varuilta odottamassa. Nykyään PS5:n saatavuus on hyvä, niitä liikkuu niin uutena kuin käytettynäkin joten jos tulee myöhemmin tarve saada pelata PS5:llä voin mennä ja hakea uuden tai käytetyn tilalle alle 24 tunnissa. Kun miettii asiaa tältä kantilta on helpompaa laittaa tavaraa myyntiin.

Kierrätyskeskukselle on mennyt monta säkillistä tavaraa eikä roska-astiakaan ole jäänyt vailla sisältöä

Myymisen lisäksi erittäin hyvä keino päästä tavarasta eroon on viedä niitä Kierrätyskeskukselle. Koivukylän Kierrätyskeskuksella olen käynyt monta kertaa kuluneella viikolla viemässä monta repullista ja monta muovipussillista tavaraa.

Olen vienyt muutaman muovipussillisen ja muutaman repullisen verran VHS-leffoja. Yhtenä päivänä vein varmaankin 9 tai 10 jatkoroikkaa. Lisäksi olen vienyt sinne myöskin erilaista muuta pienelektroniikkaa ja erilaisia johtoja sekä myöskin joitain kaapissa olleita vanhoja astioita joita ei ole ollut käytössä vuosiin. Astiakaapissa on yhä edelleen saman verran astioita kuin ennenkin, eli käyttöastiat ei ole vähentyneet kuitenkaan minnekään.

Olen myös hankkiutunut viikon sisällä eroon yhdestä huonossa kunnossa olleesta lenksavasta tv-tason/kirjahyllyn osasta.

Sängyn alla on ollut aikaisemmin 3 kohtalaisen suurta pahvilaatikkoa täynnä tavaraa, mutta enää siellä ei ole yhtään pahvilaatikkoa. Laatikko kerrallaan tavaran määrä vähenee ja pahvilaatikot itsessään ovat päätyneet palasina pahvin keräykseen.

Matka on vielä kesken ja paljon on tehtävää

Vaikka paljon on jo saanut tehtyä, on matka kohden minimalismia siltikin vasta alussa. Kaapeissa pyörii yhä paljon käyttämätöntä tavaraa joista osa menee myyntiin, osa roskiin ja osa Kierrätyskeskukseen.

Onneksi paluuni minimalismiin ei ole sellainen prosessi joka pitää saada viikossa, kuukaudessa tai edes kuudessa kuukaudessa tehtyä valmiiksi, vaan enemmänkin kyseessä on pidempi matka joka on kokonaisvaltaisempi kuin vain näkyvän ja kaapeissa lymyilevän romun määrä. Kyseessä on ennen kaikkea ajattelutavan muutos jonka seurausta tavaran vähentäminen on. Tavaran vähentäminen itsessään ei ole siis se pääpointti vaan se on ulkoinen seuraus ajattelun muutoksesta. Tämä on kuitenkin aihe josta voisi kirjoittaa pidemmältikin joten en lähde siitä tähän postaukseen kirjoittamaan jotta tämä pysyy inhimillisen pituisena lukea.

Matka kuitenkin jatkuu toivon mukaan jälleen ensi viikolla. Muutaman tunnin päästä aurinko jo laskee ja sapatti alkaa, joten silloin en tietenkään tee yhtään mitään tämän asian eteen vaan vietän sen levossa ja toivon mukaan huomisen myöskin seurakunnan yhteydessä.

Olipa kerran minimalisti

Kauan, kauan sitten jossakin kaukaisessa galaksissa olin ja elin ja innostuin minimalismista elämisen tyylinä. Tämä ei tosin oikeasti tapahtunut kaukaisessa galaksissa kauan sitten vaan n. 15 vuotta takaperin asuessani Jyväskylässä.

Useampia vuosia vierähti mukavasti minimalistisella elämisen tyylillä elellen, mutta vähitellen pääkaupunkiseudulle muutettuani tavaraa alkoi taas tulemaan nurkkiin kuin huomaamatta. Erityisesti tavaran määrä alkoi lisääntymään siinä vaiheessa kun olin muuttanut nykyiseen asuntooni.

Aikaisemmat asunnot olivat yksiöitä, joten tavaran määrä ei mahtunut tietenkään olemaan kovin suurta. Kuitenkin asunnon koon kasvettua yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin edellinen asunto oli, myös tavaran määrä kasvoi vuosien saatossa suuremmaksi.

Tavaran määrä sinänsä ei monen mielestä varmaankaan ole ongelma elämässä, mutta itselleni se on alkanut sitä vähän kerrallaan olemaan. Syy tähän suhteellisen huonoon toleranssiin romun määrässä on varmaankin se, että olen joskus elänyt minimalistisesti ja tiedän kuinka merkittävän paljon rennompaa, helpompaa ja mukavampaa monet asiat arjessa on kun tavaraa on vähemmän.

Olen monesti vuosia myöhemminkin huomannut että miellän monelta osin aikuiselämäni parhaisiin vuosiin ne vuodet kun elin minimalistista elämää. Tietenkin nykyisessä elämässä on asioita jotka on paljon paremmin kuin silloin on ollut (esim. usko ja seurakuntayhteys), mutta silti muutamat vuoteni minimalistisen elämäntyylin kanssa on jättänyt pysyvän positiivisen jäljen joita olen aina jossain määrin kaivannut. Jos ei muuten niin ainakin silloin kun avaan minkä tahansa kaapin oven ja näen tarpeettomat määrät romua joka paikassa.

Koska minimalistinen elämäntyyli on jättänyt itselleni hyvät muistot, olen päättänyt palata takaisin minimalistisempaan elämäntyyliin. Asiaa helpottaa onneksi se, että asun yksin enkä ole parisuhteessa ja kaikki romut ovat omiani (paitsi pari kirjaa on lainassa), joten päätökselläni ei ole vaikutusta kenenkään muun elämään ja olen vapaa tekemään elämäni päätökset sen mukaan kuin itse haluan. Kyseessä on kuitenkin oma elämäni eikä muiden, joten miksi en tekisi siitä juuri sen näköistä kuin sen haluan olevan?

Harrastukset luovat haasteita

Yksi suuri syy minkä vuoksi minimalistisesta elämäntyylistä on tullut vuosien mittaan siirryttyä askel kerrallaan pois on ollut harrastukset. Katson nykyään kohtalaisen paljon elokuvia (yli 140 tänä vuonna tähän mennessä) ja elokuvien katsominen isolta ruudulta on yksinkertaisesti niin paljon parempi kokemus kuin pieneltä ruudulta katsominen joten olen katsellut leffani videotykin kautta.

Koska elokuvat on katsonut videotykin kautta on se tietenkin vaatinut videotykin sekä valkokankaan. Tämän lisäksi on olohuoneessa ollut Dolby Atmos -äänijärjestelmä. Hyvä äänentoisto antaa myöskin elokuvakokemukseen lisää syvyyttä, joten vuosia olen käyttänyt erillisiä kaiuttimia. Välillä olen käyttänyt myös soundbareja, stereokaiuttimia mutta palannut kuitenkin takaisin perinteisempään erillisten kaiuttimien ratkaisuun.

Elokuvien katselussa on vähitellen tapahtunut kuitenkin muutosta. Katson paljon vanhoja elokuvia, ehkä noin 1930-1990 väliltä. Vanhemmissa elokuvissa äänentoisto on usein mono ja joissain jopa stereo, mutta surround-äänistä ei ole tietoakaan joten monet elokuvat joita nykyään katson ovat sellaisia että niiden kanssa vaihdos surround-kaiuttimista stereoääniin ei elokuvakokemusta huononna jos äänentoisto muuten on tarpeeksi hyvä.

Puolisentoista viikkoa sitten hankin Meta Quest 3 -virtuaalilasit. Niiden hankinnan ensisijaisena tarkoituksena oli kokeilu siitä, voisinko niillä korvata videotykin ja kaiuttimet ja saada tehtyä olohuoneesta enemmän kodikkaan ja vähemmän nörttiluolan.

Tietenkin kaiuttimet eivät ole lähellekään yhtä hyvät enkä sitä oletakaan, mutta olen valmis jonkinmoisiin kompromisseihin äänien suhteen niin kauan kuin voin laittaa hyvät kuulokkeet tai hyvän bluetooth-kaiuttimen edes kiinni tarpeen niin vaatiessa. Lisäksi jos haluan voin viritellä pienen setupin jonka saan nopeasti kaappiin ja sieltä pois, mutta se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa olen keskittynyt ensisijaisesti kuvanlaatuun ja katselukokemukseen.

Meta Quest 3 on nyt ollut käytössä jo useamman elokuvan verran ja kokemus on ollut sen verran hyvä omiin tarpeisiini että sen myötä olen voinut alkaa siirtymään elokuvaharrastuksen osalta askeettisempaan tyyliin. Ei se vielä ole joiltain osiltaan yhtä hyvä kuin isolla kankaalla katsottuna, mutta se on jo saavuttanut tason tarpeeksi hyvä että voin nauttia elokuvista ilman että tarvitsen videotykkiä ja valkokangasta elokuvan katsomiseen.

Nämä VR-lasit on suuri ja merkittävä kehityksen askel itselleni, sillä ne tukevat pyrkimystäni romun vähentämiseen merkittävällä tapaa 🙂

Roskiin, kierrätykseen ja myyntiin

Tavat tarpeettoman tavaran vähentämiseen ovat perinteiset, eli ne päätyvät joko roskakoriin, kierrätykseen kierrätyskeskukselle missä ne voidaan myydä eteenpäin tai suoraan itse niitä myymällä. Tänään viimeksi kävin viemässä pussillisen elektroniikkaa sekä vanhan tietokoneen raadon Koivukylän Kierrätyskeskukselle.

Tori.fi:n kautta olen listannut lähiaikoina paljon tavaraa myyntiin ja roskakoriin on mennyt monta säkillistä tavaraa ja kierrätyskeskukselle on tullut lähiaikoina monta lastillista myöskin vietyä roinaa.

Silti paluumatkani minimalistisempaan eläään on vasta alussa, joten mikäli olet kiinnostunut lukemaan lisää tiestäni takaisin minimalismiin niin tule ihmeessä jatkossakin lukemaan tätä blogia. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossa lisää aiheesta kun matka etenee 🙂

Lisäsin tänne blogiin myös uuden kategorian, Minimalismi koska tarkoitus on kategorisoida kaikki matkan tapahtumat sinne. Kaikki asiat minimalismiin liittyen eivät ole esimerkiksi siivoukseen tai siisteyteen liittyviä vaan enemmänkin filosofisia tai muita, joten on parempi vain luoda suosiolla uusi kategoria josta löytää jatkossa helposti matkani vaiheet.