Saimaa Brewingin California IPA on 5,5 % vahvuinen Indian Pale Ale. Väri on 12 EBC, katkeroita löytyy 44 EBU ja kantavierrettä 13,2° P. Olutta myydään ainakin joissain perusmarketeissa.
Tölkki on kesäisen rento ja sen ulkoinen tyyli on toimiva nimeensä nähden. Tuoppiin kaataminen ottaa aikansa sillä vaahtoavuus on runsasta hitaammalla kädelläkin varustetulle kaatajalle. Pinnalle muodostuva vaahto kestää myös hyvän tovin ennen katoamistaan joten malttia saa olla kaatamisessa mukana.
Tuoksu on raikas ja hivenen hiivaisa sekä sitruksinen. Suutuntuma on tuoksunsa mukaisesti trooppisen raikas ja keskitäyteläinen. Maku on sitruksinen ja aromikas kepeällä havun tunnulla höystettynä. Jälkimaku on katkeruutensa vuoksi kuivaan kallistuva ja hieman rajoilla onko se jo liiaksi sitä omaan makuuni, mutta kuitenkin kokonaisuutena tämäkin on maukas ja juomakelpoinen olut jos liiallinen katkeruus ei häiritse.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Avril Lavigne – My Happy Ending tai Kelly Clarkson – Behind these hazel eyes.
Brauerei Beckin panimon Beck’s on 5,0 % vahvuinen lager. Katkeroita siinä on 19.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 11.1 °P. Olutta myydään pulloina alkossa ja tölkkeinä ainakin tämän kirjoittamisen hetkellä Vantaan Koivukylän R-Kioskilla.
Yksinkertaisen perus lagerin tölkkiin puettu Beck’s on suhteellisen neutraali ilmestys hyllyssä. Tuoppiin kaadettaessa vaahtoavuus on runsaasta, mutta pinnalle muodostuva vaahto ei kauaa siinä säily vaan katoaa nopeasti myös pois.
Tuoksu on tunkkaiseen taipuvainen ja jollain tapaa tuo mieleen monet maistamani vehnäoluet. Väri on kullankeltainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on mieto ja helposti lähestyttävä, mutta sopivan viljaisa ollakseen tarpeeksi persoonallinen. Sitruksiset vivahteet löytyvät hetken etsittynä. Jollain tapaa tästä tulee itselleni mieleen useammatkin tsekkiläistyyliset lagerit.
Monessa mielessä Beck’s on sellainen olut että on helppoa ymmärtää jos tämä menee keskinkertaisten tasapaksuisten oluiden joukkoon, mutta jostain syystä itselleni tämä toimii keskivertoa paremmin. Käytännössä jos etsin yhtä tai kahta tölkkiä helposti nautittavaa olutta elokuvan seuraksi, on Beck’s ollut useasti oma valintani.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Justin Bieber ft. Daniel Caesar, Giveon – Peaches tai Selena Gomez – Look at her now.
Saimaa Brewingin Yakima Valley Double Hopped APA on 4,5 % vahvuinen American Pale Ale. Väriarvoltaan olut on 20 EBC, kantavierrettä on 12,0° P ja katkeroita löytyy 40 EBU. Lisää tietoja löytää panimon sivulta (katso täältä).
Tölkki on toimivan tyylikäs. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikansa sillä vaahtoaminen on runsasta. Pinnalle kaataessa muodostuva vaahto on kauniin kermaista ja paksua vaahtoa joka kestää hetken aikaa tuopissa myös nauttijan ilona. Tuoksu on raikas ja sitruksinen ja siitä löytää myös hivenen havun tuntua. Oranssiin kallistuva sävy on miellyttävä.
Suutuntuma on raikas, keskitäyteläinen ja kepeästi kuiva. Maussa on magon ja sitruksen tuntua sekä humalaisuutta. Jälkimaku on hieman suuta kuivavaa sorttia katkeruudesta johtuen, mutta onneksi se ei käy liian dominoivaksi. Toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa menee afrikkalaisia viboja sisältävä musiikki, mm. Yemi Alade – Johnny tai Sona Jobarteh – GAMBIA.
Tornion panimon Herutus Cassis Goze on 4,2 % vahvuinen Gose/Grodziskie. Muita teknisiä tietoja oluesta en löytänyt edes panimon omilta sivuilta (katso täältä).
Pullon aukaistua erottaa helposti happaman kirpeän marjaisan tuoksun joka säilyy tuopissakin hyvin mukana. Omaan mieltymykseeni tuoksu ei ole mikään erityisen hyvä, mutta ainakin se on varsin erottuva ja persoonallinen. Olut ei vaahtoa juuri lainkaan joten kaataminen sujuu vaivatta. Tuopissa erottuu oluen tumman marjaisa olemus.
Suutuntuma on keskitäytelänen, hapan ja hivenen pistävä tuoden mieleen sourit joita olen maistanut. Maku on marjaisa ja herukkainen, sen mitä mausta sain suutuntuman alta kaivettua. Jotenkin tästä tulee mieleen marjamehu joka on käynyt liian kauan, joten en ehkä ole aivan otollisin kohderyhmä tämän nauttimiselle.
Omaan makuuni tämä ei erityisesti kolahda liiallisen happamuuden vuoksi, mutta mikäli sourit on omaan makuun oluita joista nauttii on tämäkin koettamisen arvoinen.
Musiikkina tämän kanssa menee funkahtava acid jazz, mm. Brand New Heavies – Never Stop tai Incognito – Still a friend of mine.
Espoolaisen Fat Lizardin panimon Lake Bodom Lager on 5,0 % vahvuinen lager jonka IBU-arvo on 25. Panimon kuvauksen mukaan olut on tehty yhdessä espoolainen metallisuuruuden Children of Bodomin kanssa. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Lisää tietoja oluesta löytää Fat Lizardin omilta kotisivuilta (katso täältä).
Panimon oluisiin perehtyneille on Lake Bodomin tölkki panimon ilmeelle tuttua tavaraa joka ainakin itselleni menee kategoriaan yksinkertainen mutta toimiva.
Tölkin aukaistua ensimmäisestä tuoksusta syntyi jostakin syystä mielikuva simasta, mutta tuoppiin kaatamisen jälkeen tuoksun marjaisa vivahde pääsee esiin. Vaahtoavuus on maltillista ja aika vaivattomalla kädellä tölkin voi tuoppiinsa tyhjentää, sillä pinnalle muodostuva vaahto katoaa nopeaa tahtia pois. Tuopissa kaunis tumman punertava sävy pääsee hyvin esiin.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aavistuksen pistävä mutta ei missään nimessä häiritsevä. Mausta löytää maltaisuuden seasta hyvin marjaisuutta ja pihkaisuutta. Kokonaisuutena miellyttävän makuinen olut.
Koska kyseessä on Bodomin kanssa tehty olut on sanomattakin selvää että musiikiksi tämän kanssa laitetaan pyörimään Children of Bodomia. Kappalevalintoina Downfall tai Everytime I die.
Kuinka Children of Bodom toimi suunnannäyttäjänä metallimusiikin synkälle polulle
Tämän oluen maistelun myötä onkin samalla oiva hetki rustailla hieman juttua allekirjoittaneen metallimusiikkimieltymyksestä ja kuinka se aikoinaan edes alkoi.
Kuten moni tuttavani tietää on metallimusiikki genre josta yleisesti ottaen pidän paljon ja sen moniin alagenreihin mahtuukin toinen toistaan erinomaisempia artisteja. Joskus aivan nuorempana metallimusiikki kuului kuitenkin niihin lajityyppeihin joista en pitänyt lainkaan, mutta vähitellen olin jo muistaakseni alkanut pitämään ihan toimivana kepeitä metallibändejä kuten Stratovariusta ja Sonata Arcticaa. Silti vähänkään raskaampaan suuntaan kallellaan oleva metalli ei iskenyt enkä sitä halunnut kuunnella lainkaan (koska sen aikakauden yhteiskunnan moraalihysterian ilmapiirissä kasvaneena kaikki sellainen oli suoraan paholaisesta, kuinkas muuten).
Children of Bodom toimi kuitenkin allekirjoittaneen elämän polulla vahingossa suunnannäyttäjänä synkän metallimusiikin viitoittamalle pimeälle tielle (dramatisoidusti 😉 ). Elettiin jotain 2000-luvun ensimmäisiä vuosia, olisiko ollut ehkä 2000 tai 2001. Niihin aikoihin vielä uusiin artisteihin tuli usein tutustuttua kavereiden kautta eikä mistään Spotifyistä ja muista nykyajan hupatuksista vielä ollut tietoakaan.
Skedepunkkia kuunnellut kaverini oli hankkinut Hatebreed-nimisen jenkkiläisen metalcore-bändin kappaleita Internetin ihmemaasta ja ne sitä kautta omaankin kuunteluuni tuli kaiken muun mukana. Mikään artistin kappaleista ei oikein uponnut itselleni ennen kuin törmäsin aivan erilaiseen kappaleeseen joka kolahti samantien. Kyseessä saattoi oli kappale Bed of Razors joka tietenkin kuuluu espoolaisen Children of Bodomin letkeiden metallirallien kavalkaadiin, mutta mistäpä maalaispoika tuota olisi vielä siinä vaiheessa osannut tietää.
Koulussa seuraavana päivänä tai seuraavina lähipäivinä innostuneena tätä kappaletta kaverilleni soitatin että ootko kuullut tällaisesta bändistä kuin Hatebreed? Eipä ollut kuullut. Soitatin tuota kappaletta hänelle ja hän tunnisti että tämähän on Bodomia eikä mitään Hatebreediä. Olin että oikeastikko?! Kaveri oli että juu kyllä, kappale joka löytyy Hatebreeder-levyltä.
Tämän tiedon saattelemana ja maailmankuvan avartuneena kaverilta tuli hankittua Children of Bodomin kappaleita lisääkin kuunteluun ja taisi niistä useampikin itselleni kolahtaa. Pian musiikkimaailmaani astui mukaan myös kotimaisen Norther-yhtyeen täyttä timanttia oleva lätty Dreams of Endless War. Ei tainnut mennä kauaakaan kun mukaan kuvioihin tarttui jo Dark Tranquillity, Sentenced ja monia muita metallibändejä ja siitä se vähitellen tukkakin jo alkoi pitenemään ja vaatteet mustenemaan 😀
