Perjantaipullo: Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen

Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen lasiin kaadettuna

Tämänkertainen perjantaipullo on saksalainen Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen. Olut on Alkon valikoimassa listattu tyyppiin erikoisuus (savuolut). Oluen väriarvoa en netistä löytänyt, mutta tummissa arvoissa liikutaan kuten kuvasta voi havaita. Alkoholipitoisuus oluessa on 5,1 % ja sitä myydään ainakin puolen litran lasipulloissa.

Lasiin kaadettaessa vaahtoaminen on sangen maltillista ja katoaa kohtalaisen nopeasti pois. Tuoksu on rento ja miellyttävä, jopa kohtalaisen mieto.

Maku on sanalla sanoen erinomainen. Siinä on helposti poimittavissa savuisuutta ja tervaisuutta miellyttävän tasapainoisessa koostumuksessa. Kokeilemisen arvoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa sopii hyvin ainakin Amon Armarth – Twilight of the Thunder God sekä Moonsorrow – Sankarihauta

Perjantaipullo: Red stripe

Red stripe

Tämänkertaisena perjantaipullona on jamakalainen importtiolut Red stripe. Oluttyypiltään se on lager, sen alkoholitilavuus on 4,7 % ja väriarvo on 6 EBC. Red stripeä myydään suomessa normaaleissa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Viinikartta.fi sivuston mukaan Red stripen historia ulottuu vuoteen 1928 jolloin sitä on aloitettu valmistamaan. Kyseisen sivun takaa löytyy myös lisää tietoa tästä oluesta joten kannattaa vilkaista mikäli haluaa tarkempia speksejä.

Pullosta kaadettaessa olut kuohuaa varsin maltillisesti ja vaahto häviää suhteellisen nopeasti pois. Tuoksu on raikas ja hieman pistävä mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa.

Maku on hyvä. Se on hieman hedelmäinen ja miellyttän raikas. Maun puolesta raikkaus menee johonkin ns. peruslagerin (Karhu, Karjala, Koff jne.) ja Coronan, Pirkka Òle Cervezan ja muiden vastaavien välimaastoon painopisteen sijoittuessa kuitenkin selkeästi näiden raikkaampien suuntaan.

Musiikkina tämän kanssa toimii helposti kepeät kesäillan terassibiisit ja countrahtavia vivahteita sisältävät fiilistelyt. Sopivia kappaleita on siis esimerkiksi Jamie Lynn Spearsin How Could I Want More sekä Danielle Bradberyn The Heart Of Dixie.

Perjantaipullo: South Pacific Lager

Stadin panimon South Pacific Lager

Tämänviikkoiseen perjantaipullo-postaukseen on juomaksi valikoitunut South Pacific Lager joka on valmistettu Helsinkiläisen Stadin panimon toimesta. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa, mm. Lauttasaaren Isokaaren varrella sijaitsevassa K-Marketissa. Hintaa yhdellä pullolla oli 4,05 eur jossa 10 senttiä on pullopantin osuus.

South Pacific Lager on väriarvoltaan 30 EBC ja siinä on alkoholia 4.5 %.

Heti pullon aukaistua ja tuoksua nuuhkaistua pistin merkille että tämän oluen tuoksu on poikkeuksellisen miellyttävä ja hedelmäinen. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kohtalaisesti mutta ei kuitenkaan rasittavan paljoa. Hyvänä puolena myös vaahto menee pian pois joten kauaa ei tarvitse odotella jotta olutta pääsee siemailemaan.

Sitten se tärkein eli maku. Tästä oli nopean googlailun perusteella netissä ihmisillä hyvinkin poikkeavia näkemyksiä siitä onko tämä hyvää vaiko ei, mutta omaan makumieltymykseeni tämä toimi todella hyvin. Maku on kohtalaisen raikas ja hedelmäinen ja se on myös sopivan pehmeä. Vaikka tämä onkin lager tuli tästä makunsa puolesta itselleni paljon enemmän mieleen IPAt kuin lagerit. Mene tiedä miksi.

Tätä olutta voi helposti suositella testattavaksi ja sitä voin mielelläni ostaa toisenkin kerran rentoon illan istumiseen hyvässä seurassa tai hyvän musiikin kanssa.

Musiikkeina tähän sopi hyvin Heather Novan Higher ground sekä Shinedownin tekemä akustinen cover Lynyrd Skynyrdin kappaleesta Simple man.

Perjantaipullo: Heineken Alcohol Free Lager

Alkoholiton Heineken

Sain idean kokeilla alkoholittomia ja/tai lähes alkoholittomia oluita entisen kollegani suosituksesta joten tällä viikolla poikkeuksellisesti testissä on alkoholiton Heineken-olut. Ei kuitenkaan huolta – ensi viikon olueksi en valitse mitään vastaavaa oluen häpäisyä, mutta aina joskus silloin tällöin jatkossakin tulen näitä vaihtoehtoisia oluita testaamaan.

Alkoholiton Heineken on tyypiltään lager. Väriarvoltaan se on 7 EBC. Hieman lisää tietoa löytyy Hartwallin sivuilta.

Tuoksu oluessa oli hieman erikoinen eikä omaan makuuni mikään miellyttävin. Onneksi tuoksu on laimea eikä se häiritse kokemusta. Olut vaahtoaa kohtalaisen paljon kaadettaessa lasiin, mutta onneksi vaahto häviää kohtalaisen nopeasti jo pois ja juomaa pääsee nauttimaan pian.

Maku on kohtalaisen laimea ja jopa hieman vetinen mutta kuitenkin se on silti vielä täysin juomakelpoinen. Maku on kohtalaisen raikas, kepeä ja kesäinen. Jotain tästä jää silti puuttumaan joten paras mahdollinen olut ei ole kyseessä.

Koska tietämykseni alkoholittomista oluista on vielä todella huono ja suppea en osaa kertoa onko tämä omassa lajissaan hyvä vai huono. Normaaleihin kaupan alkoholia sisältäviin peruslagereihin verrattuna valitsen maun puolesta kuitenkin mieluummin melkein minkä tahansa peruslagerin, esim. Koffin, Pirkka-oluen tai Karhun. Kuitenkin jos pitää valita tämän tai viime viikon perjantaipullona nähdyn Brooklyn Hecla Iron Alen välillä, valitsen mieluumin tämän alkoholittoman Heinekenin.

Musiikiksi tämän seuraksi sopii mm. Ville Valon ja Natalia Avelonin Summer Wine sekä Leonard Cohenin Dance me to the end of love.

Perjantaipullo: Brooklyn Hecla Iron Ale

Brookyln Hecla Iron Are on kaunis väriltään ja pulloltaan mutta makua ei valitettavasti voi kehua

Tällä kertaa perjantaipulloksi päätyi dark ale nimeltään Brooklyn Hecla Iron Ale. Olut on väriltään kauniin tumma 90 EBC ja siinä on katkeroiden määränä 35 EBU. Vahvuutta oluella on ainoastaan 3,4 %. Tarkempia tietoja voi lukea Sinebrychoffin sivuilta.

Olut on tuoksultaan mieto ja neutraali eikä siitä tullut mitään mielikuvia itselleni. Lasiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri nimeksikään. Vähäinen muodostunut vaahto myös haihtui nopeasti pois joten oluesta pääsee pian jo nauttimaan.

Niin, nauttimaan. Pääsisi nauttimaan mikäli tämä olut olisi nautinto. Harmillisesti tämän oluen tapauksessa oma kokemukseni on kaikkea muuta, sillä mausta tulee ainoastaan mieleen laiha tiskivesi. Olut on aivan käsittämättömän laimean makuinen (joka voi selittyä pienellä alkoholitilavuudella), makua ei ole juuri nimeksikään ja se mitä jäljelle on jäänyt ei valitettavasti aiheuta suurta hurraamista. Tätäkin ostin kaksi pulloa testiä varten ja kummankin pullon tapauksessa tuli sama fiilis. Tämä olut on jotain sellaista mitä en vain voi suositella millään muotoa jos haluaa nauttia hyvästä oluesta.

Oluen seuraksi oli vaikea löytää mitään musiikkia joka sopisi tunnelmaan, sillä on vaikea keksiä mitään niin latteaa tunnelmaa. Onneksi musiikkia on montaa eri sorttia joten otin oluen maun tuomaan pettymykseen sitten musiikkia jota fiilistellessä pettymys unohtui edes musiikin kuuntelun tuomaan fiilikseen – etenkin Immortalin kohdalla, sillä musiikkivideo edelleenkin huvittaa itseäni ja saa miettimään ovatkohan nämä miten vakvasti tehtyjä. Kuitenkin kummatkin valitut biisit on ihan toimivia ralleja ja niillä saa kätevästi huljautettua alas pettymyksen ikävän maun.