Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Steam Brew Session IPA

    Saksalaisen Privatbrauerei Eichbauin panimon Steam Brew Sesssion IPA on 4.9 % vahvuinen IPA. Katkeroita on 35 IBU ja kantavierrettä 11.5°. Lisää tietoja löytää valmistajan sivuilta (lue täältä).

    Tölkki on mielenkiintoisen persoonallinen ja nimensä mukaisesti Steampunk-henkinen. Mikäli käsite Steampunk ei ole tuttu, ei tällä siis tarkoiteta Valve-yhtiön Steam-pelialustasta kertovaa punk-musiikkia vaan retrofuturistista tyyliä (lue täältä).

    Tölkin aukaistua erottaa keskimääräistä IPAa miellyttävämmän raikkaan tuoksun joka suorastaan houkuttelee ottamaan siemauksen. Tuoksu on normaalien ipojen tyyliin hedelmäisen greippinen, mutta kuitenkin keskimääräistä enemmän raikkaan hengittävä ja siten ainakin omaan makuuni miellyttävä.

    Kaataminen tuoppiin vaatii malttia sillä vaahtoavuus on runsasta. Tuopista erottaa värin sangen sameaksi ja hiivaisen näköiseksi. Näkö ei ole yhtä kaunis kuin tuoksu, mutta ei kuitenkaan häiritsevänkään näköinen.

    Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen. Maku on mieto ja tasainen, helposti ipaksi tunnistettavan sitruksinen mutta kuitenkaan ei hyökkäävää sorttia. Jälkimaku on aavistuksen kuiva ja kitkerä mutta pysyy maltillisuuden rajoissa.

    Toimiva IPA jota on helppo nauttia.

    Musiikkina tämän kanssa toimii alternative rock, mm. Angelfish – Heartbreak to Hate tai Veruca Salt – Volcano Girls.

  • Perjantaipullo: Velkopopovický Kozel Dark

    Tsekkiläisen Plzenský Prazdrojin panimon Velkopopovický Kozel Dark on 3.8 % vahvuinen tumma lager. Katkeroita oluessa on 14.0 EBU ja kantavierrettä 9.4 °P. Olutta löytyy tölkkinä kuin myös pulloinakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tölkin aukaistua tuoksua ei juurikaan löydy, mutta tölkin sisällön löydettyä tiensä tuoppiin erottaa myös aavistuksen hiivaisen, kotikaljamaisen ja hivenen ruismaisen tuoksun. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on runsasta, mutta ei kuitenkaan ennakoimatonta.

    Tuopista erottaa hyvin kauniin tumman ruskean sävyn. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on pehmeä, hennon humalainen ja leipäinen. Kenties vähäisestä alkoholimäärästä johtuen se on myös valitettavasti aavistuksen vetisen oloinen yleistuntumaltaan.

    Kokonaisuutena juomakelpoinen olut jossa on kuitenkin omaan makuuni hieman liikaa vetistä tunnelmaa ollakseen erityisen hyvä. Tällaisenäkin asiallinen ja toimiva mutta silti sellainen mikä ei lunasta kaikkea mahdollista potentiaaliaan.

    Musiikiksi sopii kepeä mutta soundillisesti aavistuksen hämäriä tai mystisiä vivahteita sisältävä tummaäsvyinen poppi, mm. Carys – Bad boy tai Faouzia – How it all works out.

  • Perjantaipullo: Stadin American Pale Ale

    Stadin Scandinavian American Pale Ale on 4,5 % vahvuinen pale ale jota myydään niin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuin Alkojen tilausvalikoiman tuotteenakin. IBU-arvo on 35, katkeroita 46.0 EBU ja kantavierrettä 11.1 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso tästä).

    Ulkoisesti tölkki on suhteellisen neutraali ja hillityllä tyylillään jopa aavistuksen tylsänpuoleinen. Tölkin aukaistua löytää miellyttävän raikkaan sitruksisen tuoksun jota olisin helposti erehtynyt jopa IPAksi luulemaan. Tuoksu pysyy voimakkaana mutta miellyttävänä myös tuopissakin.

    Tuoppissa oluen kaunis kullankeltainen sävy pääsee hyvin esiin. Vaahtoavuus on suhteellisen runstasta joten maltin kanssa olutta sai kaataa.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on kirpeän sitruksinen ja raikkaan hedelmäinen. Maussa on pistävyyttä joka erottaa sen monesta muusta oluesta, mutta pistävyys on kuitenkin tyyliltään hyvää ja tasapainoista persoonallisuutta, ei niinkään häiritsevää tai korostunutta ärsytyksen aihetta.

    Omaan makuuni tämä toimii varsin hyvin, etenkin aurinkoisen päivän juomana. Musiikkinakin menee hyvin aurinkoisen päivän tunnelmaan sopivat sävelet, mm. Carly Rae Jepsen – Run away with me tai Manu Gavassi – áudio de desculpas.

  • Perjantaipullo: Pyynikin Red IPA

    Red IPA on kotimaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen indian pale ale. IBU-arvo on 47 ja EBC 38. Olutta myydään ainoastaan LIDL-marketeissa. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan sivulta (katso täältä).

    Tölkki on ulkoisesti varsin neutraali eikä erityisesti herätä itsessäni tunteita suurelti puoleen tai toiseen. Tölkin aukaistua tuoksu on hento mutta vähitellen siitä löytää miellyttävän imelän pehmeyden. Tuopissakaan tuoksu ei käy kovin dominoivasti esiin.

    Tuoppiin kaadettua yllätyin oluen väristä. Odotin kuparisempaa sävyä, mutta tummaan punertavaan ruskeaan kallistuva ulkoasu sopii kyllä nimeensä enemmän kuin osuvasti. Väri on poikkeuksellisen miellyttävä. Vaahtoavuus on suhteellisen runsasta mutta tasaisesti nousevaa joten tavallisella varovaisuudessa tuoppiin kaataminen sujuu vailla huolia ylitse läikkymisestä.

    Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Maku on yrttisen mausteinen, aavistuksen kitkerä vaikkakin vasta jälkimakuna paremmin kitkeräksi erottuva. Tasapainoinen ja hyvä olut jonka mieluummin ostaa toisenkin kerran.

    Musiikkina tämä kanssa toimii hyvin sopivan usvainen poppi, mm. Cyn – Drinks tai Charlottta Lawrence – Why do you love me.

  • Perjantaipullo: Blue Moon Belgian White

    Alunperin jenkeistä lähtöisin olevan Blue Moonin panimon Belgian White on 5,4 % vahvuinen vehnäolut jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa sekä Alkon vakiovalikoimassa. Katkeroita löytyy 19.0 EBU ja kantavierrettä 13.5 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

    Pullo on ulkoisesti keskinkertainen; toimiva, mutta ei mitenkään erityisen poikkeava massasta. Pullon aukaistua löytää suhteellisen tunkkaisen olemuksen joka suhteellisen usein on ollut monien muidenkin vehnäoluiden ominaispiirre. Tuopissa tuoksu ei sen houkuttelevammaksi käy, mutta ei se missään vaiheessa onneksi myöskään häiritseväksi muutu.

    Tuoppiin kaataminen käy huoletta yhdellä humauksella sillä vaahtoavuus on maltillista ja 0,5 litran oluelle varattu tuoppi imaisee nesteet iloisesti sisuksiinsa nopeammin kuin Esson baarin pajatso mummojen eläkerahat.

    Väri on tuoppiin kaadon jälkeen tummempaan sävyyn hakeutuvaa, melkein jopa kuparista mutta pian kaatamisen jälkeen samea ja simamainen – ellei jopa kiljumanen – vivahde nousee esiin. Omaan makuuni ulkoisesti olut ei herätä suurta intohimoa maistamaan, mutta onneksi ei olutta väriin katsominen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mausta erottaa vehnäoluelle tyypillisen vehnän maun mutta aavistuksen kirpeämpänä ja raikkaampana kuin monessa muussa. Humalointi on mietoa eikä alkoholin tuntu pääse missään vaiheessa makukenttään korostuneesti esiin, hädin tuskin sitä edes erottaa mausta muutenkaan. Sitruksinen raikkaus toimii eikä jälkimakukaan ole tarpeettoman korostunut. Toimiva vehnäolut vailla sen suurempia kehuja tai haukkuja.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin rempseä indie-kama, mm. Dodie – Guiltless tai Kailee Morgue – Medusa.