Category: Teknologia

  • Kokeilussa: Amazon Kindle Paperwhite

    Viime kuun alkupuolella hankin itselleni Amazon Kindle Paperwhite e-kirjojen lukulaitteen. Aikaisempaa kokemusta e-kirjojen lukemisesta ei ollut kuin iPadilla, iPad Minillä sekä kännykällä joilla käytännössä on tullut luettua vain sekalaisia pätkiä silloin tällöin.

    Kindle tuli hankittua jotta sillä voisin lukea myös romaaneita sähköisessä muodossa. Tämä tietenkin onnistuu halutessaan myös tabletilla tai vaikka kännykälläkin, mutta ero erillisen lukulaitteen ja tabletin välillä on merkittävä lukulaitteen eduksi mikäli ainoa tarkoitus on lukea kirjoja.

    Yksi erittäin merkittävä ero on laitteen paino. Kindle painaa vain 182 grammaa joka on siis hieman vähemmän kuin 188 grammaa painava iPhone 11 ja merkittävästi vähemmän kuin kolmannen generaation iPad Mini 4G+LTE joka painaa 341 grammaa. Erot kuulostavat pieneltä ja sitä ovatkin, mutta lukiessa pienetkin painoerot nousevat erittäin suureen rooliin – Kindlellä on mukavaa lukea siten että pitää laitetta yhdellä kädellä kun taas iPad Minillä sen painon vuoksi lukeminen ei ole järin miellyttävä kokemus.

    Myöskin lukulaitteen näyttö on tekniikaltaan aivan erilainen kuin tabletin. Kindlen näyttö on E Ink -tyyppinen ja siten hyvin paperikirjan kaltainen luettaessa. Näyttö on käytännössä aina päällä mutta se ei silti kuluta akkua juuri lainkaan silloin kun sivuja ei vaihdella.

    Kindlen akkukesto on ollut hämmentävän hyvä. Ensimmäisella latauksella olen lukenut kokonaisuudessaan Anna ystävämme -romaanin, 38 % Ramit Sethin teoksesta I will teach you to be rich sekä useana päivänä selaillut digitaalista versiota Raamatusta. Kuitenkin akkukestoa on tässä vaiheessa vielä jäljellä 41 %. Välissä laite on ollut noin viikonkin käyttämättä kun olen ollut reissussa eikä ole ollut aikaa lukea, joten laitteen ollessa päällä mutta käyttämättömänä akku ei hupene aivan järjettömällä vauhdilla.

    Kindle on korkeudeltaan hieman iPhone 11a suurempi

    Amazonin sivuilla akkukestoksi sanotaan että se kestää viikkoja ja joidenkin nettisivujen perusteella aktiivista käyttöä kestää yli 20 tuntia ja omien kokemusten perusteellakin voin yhtyä näihin näkemyksiin. Jos joka päivä lukee vaikkapa tunnin ja akkukesto olisi 20 tuntia tarkoittaisi se lähes kolmea viikkoa yhdellä latauksella.

    Kirjojen hankinta laitteelle tapahtuu Amazonin oman nettikaupan kautta tai vaihtoehtoisesti muista lähteistä pienen lisätyön saattelemana. Ramitin kirjan ja Raamatun hankin suoraan Amazonin omasta nettikirjakaupasta kun taas Anna ystävämme tuli hankittua Elisa Kirja -palvelun kautta.

    Elisa Kirja -palvelun kautta hankittu kirja täytyi ensin muuntaa oikeaan formaattiin tietokoneella Calibre-nimisellä ohjelmistolla (lataa täältä) jonka käyttö onneksi oli yksinkertaista. Sen jälkeen muunnettu kirja tuli lähetettyä omaan Amazon Kindlen sähköpostiosoitteeseen jonka jälkeen teos ilmeistyi Kindleeni. Suhteellisen yksinkertainen prosessi joka varmasti muutaman kerran jälkeen tuntuu vielä helpommalta.

    Muunnetussa kirjassa huomasi siellä täällä kuitenkin pieniä kirjoitusvirheitä jotka vaikutti aivan siltä kuin ohjelmisto olisi tunnistanut samankaltaiselta näyttäviä kirjaimia väärin, mutta en sitten jäänyt tutkimaan oliko virhe jo alkuperäisessä kirjassa vaiko vasta muunnetussa versiossa. Täytyy seuraavan muunnetun kirjan kohdalla tutkia mikäli samanlaista tulee havaittua.

    Ensisijaisesti toiveenani on kuitenkin että Kindlen omasta kaupasta löytyisi paljon kiintoisia kirjoja jotta mitään muunnoksia ei joutuisi tekemään, mutta täytyy katsoa minkälaisia kirjoja tällä innostun jatkossa lukemaan.

    Ensikokemukset ovat kuitenkin olleet hyvät. Esimerkiksi kirkolla käydessä on tämä tullut pidettyä mukana ja sitä kautta Raamattua luettua. Kindle on kepeän painonsa vuoksi mukavampi kuskata kuin normaali pienikokoinen Raamattu joka painaa yleensä selvästi enemmän ja on kooltaankin suurempi joten tällaisessakin käytössä lukulaite on pätevän oloinen kapistus.

    Yksi piirre mistä erityisesti olen pitänyt tässä laitteessa on mahdollisuus merkitä kohtia kirjasta itselleen muistiinpanoiksi. Esimerkiksi kun kirjassa tulee vastaan hyvä virke jonka haluaa löytää myöhemmin voi tekstin maalata ja tehdä siitä muistiinpanon jonka jälkeen on helppoa löytää tuo sama kohta uudelleen. Tämä on kätevä etenkin kun kirjoitan tänne blogiin arvioita kirjoista ja haluan laittaa siteerauksen jostain kohtaa kirjaa. Paperikirjan tapauksessa itselläni yleensä ei tule jätettyä mitään lappuja väliin tai merkattua ylös sivunumeroa missä kiintoisa virke on ollut vaan saman kohdan joutuu sitten etsimään uudemman kerran käsipelissä.

    Kindleen tuli samantien ostettua myös suojakuoret. Suojakuorien isoin funktio tosin itselleni ei ole niiden tarjoama suoja, vaan enemmänkin niiden tapa antaa laitteelle jotain mistä pitää paremmin kiinni. Samalla se antaa lukulaitteelle enemmän kirjamaisen tunnun joka parantaa ainakin omalla kohdallani lukukokemusta.

    Kaiken kaikkiaan Kindle on vaikuttanut hyvältä vekottimelta. Tällä oli pääpiirteittäin helppoa tai erittäin helppoa lukea romaania, sen näyttö ei rasita silmiä, akkukesto on hyvä eikä sen 138 euron hintakaan kaiva lohduttoman kokoista monttua lompakon pohjalle.

  • Kokeilussa: Canon Selphy CP1300

    Canon Selphy CP1300 on pienikokoinen väritulostin.

    TLDR: Canon Selphy CP1300 on tulostin tavalliselle ihmiselle joka haluaa helposti ja nopeasti kuvansa kännykästä, kameran muistikortilta tai USB-tikulta paperille. Kuvanlaatu on miellyttävä ja riittää monen tavallisen ihmisen tarpeisiin.

    Yleistä

    Internetissä pyöriskellessäni ja tutkaillessani minkälaisia tulostimia olisi markkinoilla jotka osaisivat tulostaa suoraan SD-kortilta ilman tietokoneen avustusta satuin törmäämään tuohon toiveeseeni vastaavaan pienikokoiseen väritulostimeen, Canon Selphy CP1300:aan.

    Tulostimen lupaillaan tulostavan “normaaleja” 10×15 kokoisia kuvia joko suoraan SD-muistikortilta, USB-tikulta, PictBridgeä tukevista kameroista USB-kaapelilla kytkennän kautta tai vaihtoehtoisesti nykyvekottimien trendin mukaisesti langattomasti WLAN-yhteyden ylitse suoraan älypuhelimista tai tableteista.

    Kuten pitkäaikaiset blogin lukijat tietävät on käytössäni entuudestaan jo valokuvatulostin Canon Pixma Pro-100S (lue täältä) joka on yhä edelleen käytössäni ja joka on vieläkin erinomainen valokuvatulostin.

    Käyttövalmiinakaan Selphy ei vaadi mahdottomasti tilaa

    Syy miksi katseeni kuitenkin eksyivät myös toiseen tulostimeen oli mahdollisuus tulostaa valokuvia suoraan kameran muistikortilta ilman että joudun siirtämään kuvia missään vaiheessa tietokoneelle.

    Miksi niin taas haluan toimia on tietenkin se, että se pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista paremmin kun en voi luottaa siihen että huonosti valotetut kuvat korjailen jälkikäsittelyssä kuntoon sekä tietenkin se, että en joudu istumaan aivan jokaisessa harrastuksessani tietokoneen ääressä nörttäilemässä.

    Lisäksi kuvatessa tulen tällöin luottaneeksi enemmän kamerani JPEG-laatuun joka vie enemmän valokuvauksen fokusta itse visuaaliseen ilmaisuun teknisen pikselinysväämisen sijaan.

    Tämä ei tietenkään tarkoita että RAW-kuvasta olisin lopettamassa ainakaan näillä näkymin. Olen jo vuosia kuvannut RAW + JPEG -kombinaatiolla ja näin toimin yhä. Siirrän valokuvat yhä RAW-muodossa verkkolevylleni, mutta nopeisiin pienikokoisiin tulostuksiin haluan päästä vaivattomasti ilman tietokoneen kanssa säätämistä.

    Käyttöönotto ja tulostus

    Käyttöönotto oli todella helppoa ainakin ohjekirjan avustuksella, vaikkakin varsinainen tulostaminen onnistui ilman että ohjekirjaa joutui edes katsomaan. Ohjekirjasta katsoin kuitenkin alussa kuinka tulostuslokero ja paperit asetetaan oikeaoppisesti tulostimeen sekä varmistin että olen survomassa laitteen kyljestä sisään menevää värikasettia oikein. Kumpikin oli sellaisia että tavallisella maalaisjärjellä varustetut ihmiset luultavasti selviävät näistä vaiheista ilman ongelmia saati ohjekirjaa.

    Kuvanlaatu on hyvä ja kuvakollaaseja sai tehtyä suoraan laitteesta ilman erillisiä ohjelmia.

    Ensimmäisenä ja itselleni tärkeimpänä ominaisuutena oli testata SD-muistikortilta kuvien tulostamista. Laitteen etupaneelissa on SD-korttipaikka johon laitoin kortin suoraan Fujifilm X-T2 -kamerasta.

    Kuvan tulostaminen onnistui helposti eikä kovin monia nappeja joutunut painelemaan ennen kuin kuva oli kortilta siirtynyt digitaalisen maailman vankeudesta analogisen maailman autuuteen ottaen konkreettisen käsin kosketeltavan muodon. Huimaa kuinka kehitys on mennyt eteenpäin.

    Kuvan laatu on omien kokemusteni perusteella ollut hyvä – sellainen että kyllä niitä kestää katsoa, kyllä niitä ilkeäisi antaa muillekin matkaan ja sellaisia että niitä voi laittaa tulostuslaatunsa puolesta vaikka seinilleen koristeeksi. Käytännössä kännykän kautta tulostellen muutaman keikkakuvakollaasin jo teinkin ja laitoin keittiöni seinälle.

    Esimerkkinä kuvakollaasi kuvista jotka ovat kulkeutuneet ensin kameralta tietokoneelle, siitä myöhemmin pienemmässä koossa kännykkään ja jotka on langattomasti tulostettu AirPrintillä käyttäen Selphy CP1300 -tulostinta.

    Kustannukset

    Tulostin pyörii tätä kirjoittaessa noin 150 euron hujakoilla, omani maksoi 139,90 eur Verkkokauppa.comissa mutta joissain paikoissa hintaa on enemmänkin. Keskimäärin käytännössä pyöritään 150 euron puolin jos toisin.

    Värit ja paperit myydään ilmeisesti aina samaan aikaan samoissa paketeissa. Paketti missä on mukana 108 paperia ja musteet niille maksaa Verkkokaupassa 43,99 euroa joten nopeasti laskien hintaa per kuva jää noin 40 senttiä.

    Kaukomailta rapakon takaa tilaamalla paperi- ja väripaketteja luultavasti saa huokeampaankin hintaan, mutta tällaisenaankin kustannukset ovat varsin maltilliset mikäli lainkaan laskee arvoa omalle ajalleen jonka säästää kaikessa muussa säätämisessä tehdessä valokuvien tilausprosessia netin valokuvapalveluista.

    Tulostettuja kuvia

    Koska kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (vai kertoo, miten se olikaan?) laitan tähän loppuun vielä joitakin tulostimella tulostamiani kuvia nähtäväksi joista toivon mukaan saa käsityksen minkälaista jälkeä tulostimelta voi realistisesti odottaa.

    iPhonella otettu kuva tulostettuna
    Fujilla otettu kuva joka siirretty koneelta pienempänä puhelimeen josta tulostettu
    Mustavalkoinen keikkakuva (Machinae Supremacy)

    Lopputuntemukset

    Canon Selphy CP1300 on helppokäyttöinen ja monipuoliset ominaisuudet tarjoava tulostin hintaluokassa joka on monen tavallisen kaduntallaajan ulottuvissa. Laite itsessään on käytettävyytensä ja laatunsa osalta myöskin sellainen että sitä voi suositella helposti “normaaleille ihmisille” ainakin laitteena johon kannattaa tutustua mikäli valokuvien printtaus kotona kiinnostaa.

    Jos valokuvien tulostaminen kotona on enemmän ja syvällisemmin intohimoja herättävä asia eikä riitä että kuvan saa hyvällä laadulla nopeasti paperille on tietenkin syytä suunnata katseensa eri laitekategoriaan, esimerkiksi Canon Pixma Pro 100S -laitteen kaltaisiin tulostimiin.

    Tulostamisessa potentiaalisia intohimoa aiheuttavia aiheita ovat mm. erilaisten paperilaatujen, paperin pintojen ja niille luotujen ICC-profiilien säätäminen. Mikäli mikään näistä ei herätä suurta tunteen paloa perehtyä aiheeseen lisää on luultavaa että Selphyn kaltaiset tulostimet voivat olla tutustumisen arvoisia tuotteita.

    Itselleni tämä on toiminut erinomaisena lisänä päiväkirjan pidossa. Parin päivän välein printtailen kuvakollaasin josta leikkaan kuvia ja teippailen päiväkirjaani. Kuvat päiväkirjan sivuilla menneistä tapahtumista ovat aina miellyttävä lisä luomaan elämän tuntua sivuille joita sanat koettavat saada elämään mutta jotka vasta kuvien myötä virkoavat henkiin.

  • UST-tykin haasteita

    Kulmapala pelastaa keskikaiuttimen kanssa

    Kuten olen täällä blogissani kirjoittanut (lue täältä) on käytössäni Ultra Short Throw eli UST-videotykki joka kotimaisella kielellä tunnetaan myös lähiheijastetykkinä. Tykki on ollut käytössäni nyt yli vuoden ja yhä edelleen tykki on mitä erinomaisin vekotin käytössä.

    Suurimpana – ellei jopa ainoana – käytännön haasteena tykin kanssa on itselläni ollut keskikaiuttimen sijoittelu 5.1.2 -äänijärjestelmässä. Aikaisemmin tällaista mietintää ei ollut tarvetta harrastaa kun käytössäni oli pienempi 5.1 -setti, mutta myöhemmin asteittain tapahtuneiden kaiuttimien päivittymisten myötä alkoi myös keskikanavakaiuttimen koko olemaan suurempi ja sen myötä uudenlaisia haasteita ilmeni.

    Muut kaiuttimet on ollut helppoa sijoitella sen suuremmin miettimättä, mutta keskikaiuttimen kanssa on ollut hieman haasteita sen syvyyden vuoksi.

    Aikaisemmin HDMI-kaapeli tökötti liian pitkällä suhteessa keskikaiuttimeen

    UST-tykki menee lähelle seinää mutta sisääntuleva HDMI-kaapeli sojottaa kohtalaisen pitkälle tykin taakse. Pitkälle taaksepäin sojottava kaapeli taas aiheuttaa helposti sen, että HDMI-kaapeli on tiiviisti kiinni keskikaiuttimessa mikäli keskikaiuttimella on syvyyttä edes kohtalaisesti.

    Tutkailin nettiä ja havaitsin että merkittävästi pienempään tilaan meneviä HDMI-kulmapaloja on olemassa joten kyseinen pulikka tuli haettua Gigantista kirkolta paluureissulla.

    Kulmapalan ansiosta tilaa tykin ja kaiuttimen väliin jää reilusti eikä HDMI-kaapeli ole enää vaarassa vääntyä. Toimivuus on ollut hyvä kuten odottaa voikin joten jälleen kerran pienillä apuvälineillä sai aikaan merkittävää parannusta käytettävyyteen.

    Kulmapalan ansiosta tilaa jää reilusti

  • Kodin verkot kuntoon

    Ubiquity Unify Security Gateway

    Yleistä

    Jo jonkin aikaa on ollut ajatuksena laittaa kotonani verkkoasioita paremmalle jamalle ja aina vähän kerrallaan näin olen tehnytkin.

    Olen aikaisemmin hankkinut jo gigabittisiä Zyxelin switchejä olohuoneen puolelle ja myöskin jo kauan aikaa sitten olen hankkinut kotiini Jensen Omni Mesh -järjestelmän (lue täältä) joka on itselläni yhä käytössä. Molemmat ovat siis olleet peruskäytössä varsin toimivia ja tehneet sen mitä niiltä olen odottanutkin.

    Verkossa olevien laitteiden kasvun myötä tarpeeni verkkojen konfigurointiin on kuitenkin laajentunut ja monipuolistunut jonka vuoksi tarvetta on ollut saada verkkoani hieman fiksummaksi konfiguroitavaksi.

    Oma verkko IoT-laitteille ja käytännön haasteet

    Käytännön tasolla ajatuksena on ollut tarve saada eristettyä kotona IoT-laitteet (mm. Robotti-imuri, Hue-valot, Sonos-kaiuttimet ja monet muut) kokonaan omaan verkkoon siten että niiden käytettävyys kotona ei kuitenkaan kärsi.

    Syynä tälle päämäärälleni on tietoturva. Monet IoT-laitteet eivät ole kovinkaan tunnettuja hyvästä tietoturvastaan (ainakaan halvimmat idän ihmeet) jonka vuoksi on hyvä mikäli nämä laitteet saa pois pyörimästä samasta verkosta jossa kotini muut laitteet ovat ja ainoastaan sallia pääsy ja näkyvyys eksplisiittisesti tietyiltä laitteilta tiettyihin laitteisiin, ei kerralla jokaiselta vekottimelta kaikkiin muihin laitteisiin.

    Ongelmahan olisi tietenkin helposti kierrettävissä siten että luo vain kaksi erillistä WLAN-verkkoa ja tunkee älylaitteet sinne, mutta tässä vaiheessa käytettävyyden ja käytännöllisyyden voi samantien unohtaa. Esimerkiksi jos haluan katsoa kännykälläni verkkolevylläni olevia valokuvia tai videoita pitäisi kännykkä aina vaihtaa verkosta toiseen.

    Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE-kytkin

    Kännykän tapauksessa tämän ehkä vielä jaksaisi sietää, mutta vaikkapa Apple TV:n ja verkkolevyn ollessa eri verkoissa ei enää käytettävyydestä voi puhua saman päivän aikana ja kummankin laitteen hyödyt jäisivät käyttämättä.

    Tietoturvasta mainintana vielä sen verran että jopa FBI suosittelee älylaitteiden laittamista omaan verkkoon (lue uutinen aiheesta täältä ja toinen uutinen täältä) joten siitä voi jokainen päätellä itse kuinka hyvä idea on pitää kaikki verkon laitteet kotona samassa verkossa keskenään 🙂

    Tekninen ratkaisu lyhyesti kuvaten

    Tapa millä tätä käytännön haastetta lähdin ratkaisemaan oli luoda kaksi erillistä VLANia (ei siis WLAN vaan VLAN). Toiseen VLANiin menee kodin normaalit tietokoneet tai muut sellaiset (PC, mäkit ja verkkolevy) ja toiseen sitten kaikki muut.

    Valitettavasti omistamani laitteet eivät ymmärtäneet VLANeista sen enempää kuin sika satelliitista (tai ainakaan niitä en päässyt konfiguroimaan tarpeeksi monipuolisesti omiin tarpeisiini) joten lompakon nyörejä joutui raottamaan useamman laitteen osalta.

    Viimeisen parin kuukauden aikana kaupasta on tullut kannettua useampia Ubiquityn vekottimia joilla tätä asiaa pääsin laittamaan kuntoon. Ubiquity Security Gateway, Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE -kytkin sekä Ubiquity Cloud Key. Viimeinen näistä listan laitteista ei toki ole välttämätön, mutta elämääni helpottaakseni hankin sen samaan syssyyn viimeisimmällä käynnilläni Verkkokaupalla.

    Karkea ja yksinkertaistettu kuvaus nykyisestä verkosta fyysisellä tasolla

    Ubiquityn hallintapaneelista loin perusverkon lisäksi IoT-nimisen VLANin. Unifin ohjelmoitavassa switchissä pystyi sen jälkeen määrittämään porttikohtaisesti mihin VLANiin vekottimet menevät.

    Koska Jensenin mesh-verkko menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin pystyin määrittämään suoraan tuolle portille IoT-alueen. Käytännössä siis jokainen laite mikä nyt yhdistyy langattomasti Mesh-verkkooni päätyy IoT-alueelle ja saa sieltä sen mukaisen IP-osoitteen DHCP:llä – robotti-imuri, Sonoksen kaiuttimet, Hue-valot, TV, tabletit, kännykkä yms.

    Tämän lisäksi myös Apple TV ja Pioneerin vahvistin menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin joissa olen vain näihin portteihin myös määrittänyt että ne menevät IoT-alueelle.

    Kun laitteet oli jaettu karkeasti eri VLANeihin täytyi vielä Unifin palomuurista käydä konfiguroimassa inter-VLAN routing pois käytöstä. Laitoin kaikki IoT-verkosta tulevat yhteydet varsinaiseen pääverkkooni suoraan droppiin jonka jälkeen erikseen kävin aukaisemassa tietyiltä laitteilta pääsyn VLANista toiseen ja niissäkin ainoastaan niihin laitteisiin joihin erikseen haluan.

    Tähän mennessä ratkaisu on toiminut. Muutamat laitteet vielä odottaa konfiguroimistaan, mutta tästä hän hyvä jatkaa 🙂

  • Kokeilussa: QNAP TVS-882-i3-8G -verkkolevy

    TVS-882 on järeämmän kokoluokan NAS

    Varoitus: Tässä tekstissä puhutaan nörttiä!

    Yleishorinaa

    Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut QNAPin TS-451A-4G -verkkolevystä (lue täältä). Viime vuoden lokakuussa hankin sen tilalle järeämmän verkkolevyn, QNAP TVS-882-i3-8G:n.

    Hieman huonoa tuuria sattui itselläni olemaan tämän kanssa alussa, sillä ostamani tuote oli viallinen ja sen tuuletin piti hermoille käypää räminää. Vein tuotteen huoltoon mutta logistiikan kanssa oli ongelmia ja tuote jäi sille tielleen. Sain selviteltyä asian ja huoltoliike antoi uuden vastaavan tilalle. Eipä siinä, QNAPin huoltokin oli lähettänyt uuden entisen tilalle joten itselleni ei mitään eroa tullut tämän suhteen, mutta odottaa sai kauan ja silloinkin asia selvisi vasta kun itse lähdin asiaa selvittämään. Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt NAS on takaisin kotona.

    Helposti havaittavat erot löytyy jo silmämääräisesti levykelkkojen määrässä. Siinä missä TS-451:een mahtui neljä levyä mahtuu tähän kuusi kappaletta isoja 3.5″ levyjä, kaksi 2.5 ” levyä sekä sisälle kaksi M.2 levyä. Ilmeisesti myös noihin 3.5″ kelkkoihin onnistuu ruuvata 2.5″ kovalevykin kiinni, mutta en ole kokeillut joten en toimivuudesta osaa kertoa. Myöskään M.2 levyjä en ole laittanut masiinaan sisälle, mutta jossain vaiheessa voisin moisia harkita jotta suorituskyvystä saisi maksimaalisen hyödyn irti.

    Toinen selkeä ero aikaisempaan NASiini on muistin määrässä. Aikaisemmassa NASissa oli 4 GB muistia ja maksimit oli 8 GB, tässä on pakasta vedettynä jo suoraan 8 GB muistia ja maksimit on valmistajan sivun mukaan 64 GB, myyjäliikkeen sivun mukaan 32 GB. Oli kumpi hyvänsä, selvästi enemmän tähän siis muistia saa laitettua. En ole vielä lisännyt tähän muistia enempää, mutta jossain vaiheessa on ajatuksena lisäillä hieman jotta laitteen tukemasta virtualisoinnista saa enemmän irti.

    Kolmas selkeä ero tulee prosessorissa. Aikaisemman NASini prosessori oli Intel Celeron N3060 1.6GHz (up to 2.48GHz) kun taas tässä on Intel Core i3-7100 dual core 3.9GHz prosessorilla. Grafiikkaprosessorina uudemmassa on Intel HD Graphics 630, vanhemman NASini spekseissä ei ole edes mainintaa millainen siinä on.

    Muutenkin uudemmassa NASissa löytyy paljon enemmän liitäntöjä. HDMI-ulostuloja on 3, gigabittisiä ethernet-paikkoja löytyy neljä ja PCIe-paikkoja on 2. Lisäksi mukavana lisänä on etupaneelissa oleva näyttö josta näkee relevantteja informaatioita suoraan (kuten IP-osoitteen).

    Käyttöönotto oli aikaisemman NASin tavoin inhimillinen jos teknistä osaamista löytyy. Jos ei löydy voi käyttöönotto aiheuttaa hieman haasteita levyjen osiointien, tyyppien ja muiden suhteen.

    Mitä käytännön etuja tämä sitten itselleni tarjoaa?

    Suurimmat hyödyt mitä uudempi NAS itselleni tarjoaa on paremmat tehot joista on iloa virtualisointiympäristöjen ajossa sekä toisena etuna on se että rungossa löytyy suoraan useampi levypaikka.

    Aikaisempaa malliakin olisi käsittääkseni voinut laajentaa erillisellä levykotelolla, samoin tätä voi laajentaa myöskin, mutta pidän siitä että yhteen laitteeseen uppoaa suoraan tarvittavat määrät levyjä, eli sen verran että ainakin vielä tässä vaiheessa se on riittävästi.

    Ajatuksena itselläni on pyöritellä tässä virtuaalikoneita ja/tai dockeroituja ohjelmia jolloin laitteen tehoilla on enemmän merkitystä. Kunhan saan aikaiseksi koodailla erinäisiä ohjelmia on hyvä että voin sisäverkossa olevassa 24/7 päällä olevassa laitteessa pyörittää ohjelmia ilman että joutuu aina miettimään minnehän ohjelman milloinkin haluaa laittaa.

    Toivon mukaan saan joskus aikaiseksi kirjoitella tännekin erinäisistä koodausprojekteista joita tällä NASilla tulen pyörittelemään 🙂