Category: Teknologia

  • Ensituntumia Sonos monihuonejärjestelmästä

    Ostin kerralla kolme kappaletta jotta pääsin koettamaan monihuonejärjestelmää

    Yleistä

    Olen tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanut kotonani olleesta monihuoneäänijärjestelmästä joka oli toteutettu käyttäen Googlen valmistamia Chromecast Audio -laitteita sekä aktiivikaiuttimia (lue postaus). Monessa mielessä tämä setuppi oli ihan käyttökelpoinen mutta ajan saatossa käyttöni on muuttunut ja käyttämäni Genelecit ovat menneet stereoparina tietokoneeni seuralaiseksi. Käytännössä monihuoneäänijärjestelmä on ollut lepotauolla jo jonkin aikaa.

    Kuten jotkut varmaankin tietävät on Google myös lopettanut Chromecast Audio -laitteiden valmistamisen joten tuotteen elinkaari luultavsti on tulossa jossain vaiheessa tiensä päähän vaikkakin Google on luvannut vielä jatkossakin tukea näitä laitteita. Koska kyseessä on kuitenkin Google en henkilökohtaisesti sen varaan laskisi mitään sillä firma on varsin tunnettu monien tuotteidensa kuoppaamisesta hyvinkin nopealla aikataululla. Jos asia kiinnostaa voi Googlen kuoppaamia palveluita käydä ihmettelemässä killedbygoogle.com sivustolta.

    Isoimpana haasteena monihuoneäänijärjestelmän kanssa kaiuttimien puutteen lisäksi oli kuitenkin sen käytettävyys. Kännykän joutuu kaivamaan, etsimään mitä haluaa soittaa ja sen jälkeen valitsemaan kotiryhmän ja hetken odottamaan että audio alkaa striimaamaan jokaiseen huoneeseen. Ei tämä toki ole mitenkään vaikeaa ollut, mutta tämänkin kohdalla miettii että eikö näitä voisi jo vuonna 2019 tehdä helpomminkin. Lisäksi tämä on aina vaatinut kahta töpselipaikkaa – yksi kaiuttimelle ja toinen Chromcast Audiolle.

    Sonos on monelle tuttu äänihuonejärjestelmien valmistajana ja Sonos onkin jo lähestulkoon käsite ja synonyymi monihuoneäänijärjestelmille. Vähän samaan tapaan kuin sinitarra on käsite liimatahnalle, flexi on käsite kelataluttimelle ja nessu nenäliinalle vaikka nämä kaikki ovatkin vain brändejä jotka ovat niin markkinajohtajia että niistä muodostuu käsite itsessään. Omakohtaista kokemusta Sonoksista ei ollut mutta mielenkiinto näitä kohtaan heräsi näissä olevien fyysisten painikkeiden vuoksi. Mikäs sen helpompaa kuin mennä ja painaa Play-painiketta että saa musiikkia soimaan – tai näin vielä ennen ostamista ajattelin.

    Sonos One 2nd Generation on mukavan näköinen purnukka

    Hankinta ja käyttöönotto

    Jotain viikkoja takaperin kävin Mannerheimintien Gigantista poimimassa kolme kappaletta toisen sukupolven Sonos One -kaiuttimia. Kysyin myyjältä yleisesti kaikenlaista näistä kaiuttimista ja myös pääsin kuulemaan jo liikkeessä miltä nämä kuulostavat. “Tarpeeksi hyvä taustamusiikin kuunteluun” olivat kokemukseni joten omaa käyttötarkoitustani varten nämä ainakin vaikuttivat liikkeessä asialliselta.

    Olin lukenut netistä että näissä olisi myös puheentunnistus mutta sitä ei olisi saatavana Suomessa. Onneksi myyjä osasi kertoa että kyllä se toimii kun vain heittää Sonoksen asetuksista että oma sijainti on Amerikassa. Tämä oli itselleni uutta tietoa joten oli varsin mukava että myyjä osasi kertoa tämän. Tietenkään puheentunnistus ei toimi suomeksi mutta itselleni riittää että se toimisi edes englanniksi. Ääniohjaus on mahdollista Amazonin Alexa-palvelua käyttäen, ehkä myös Googlen palveluakin käyttäen. Itse olen kuitenkin konfiguroinut vain Amazonin palvelun.

    Ostin kerralla kolme kaiutinta jotta pääsen testaamaan samantien monihuoneäänijärjestelmää. Parhaitenhan kaiuttimien toimivuus omassa käytössä kuitenkin aina selviää vasta kotona kuunnellessa sellaisissa olosuhteissa missä niitä normaalisti on tarkoitus kuunnella.

    Kaiuttimien asentaminen oli todella yksinkertaista. Tuote irti paketista, töpseli seinään ja virrat menivät päälle. Sen jälkeen kännykällä Sonos-ohjelmistolla uuden laitteen lisääminen (ennen tätä taisi joutua rekistöröitymään Sonoksen palveluun). Kun kaiutin löytyi pystyi ohjelmasta valitsemaan sen kaiuttimen, sen jälkeen täytyi painaa kaiuttimen takana olevaa parituspainiketta jonka jälkeen kaiutin oli yhdistetty omalle Sonos-tililleni. Tämän jälkeen oli kaiuttimen ohjelmiston päivttämisen vuoro ja sen jälkeen vielä vapaavalintainen Truetone-säätäminen eli huoneen jonkinlainen akustiikan mittaus. Sen jälkeen musiikkia pääsikin jo kuuntelemaan.

    Olin tässä vaiheessa pistänyt käyttöön vasta yhden kaiuttimen jonka sijoitin keittiöön pöydän nurkkaan ja pian Nightwishin Oceanborn-levy olikin jo soimassa. Ensikuuntelu sivukorvalla kuulosti hyvältä joten jo ensimetreiltä asti oli selvää että äänenlaadullisesti nämä riittävät varsin mainiosti siihen käyttöön mihin nämä olin ostanutkin.

    Kaiuttimen päällä on muutamat painikkeet helppoa käyttöä varten

    Levyn soidessa oli aika kaivaa toinenkin kaiutin paketistaan ja viritellä se makuuhuoneeseen. Prosessi oli sama kuin ensimmäisessäkin kaiuttimessa. Kaiuttimien päivittämisprosessin aikana musiikin kuuntelu stoppasi ja ilman musiikkia joutui olemaan hetken aikaa. Onneksi kovin montaa minuuttia päivityksessä ei mennyt ja musiikki pääsi soimaan pian jo uudemman kerran.

    Sonoksen kännykkäsovelluksen kautta pystyi helposti linkittämään keittiön ja makuuhuoneen kaiuttimen samaan ryhmään ja sama musiikki lähti samantien soimaan mukavasti molemmissa huoneissa ilman että korvin kuuli minkäänlaista latenssia kaiutinten välillä. Käyttöönotto sujui siis kiitettävän helposti ja ilman säätämistä myös oikein toimivasti. Ilahduttavaa.

    Kolmannen kaiuttimen sijoittelin olohuoneeseen ja saman prosessin toistin tässäkin – paketista purku, lisääminen omaan Sonos-tiliin kännykkäohjelmiston kautta, päivittäminen ja sen myötä hetkellinen katkos musiikin kuunteluun ja kohta oli kolmaskin kaiutin samassa ryhmässä ja musiikki kuului asuntoni jokaisessa huoneessa WC-tiloja lukuunottamatta.

    Sonoksen ohjelmisto osaa todella monia musiikkipalveluita ja samantien linkitinkin Spotifyn ja Google Musicin Sonosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Sonoksen ohjelmiston kautta voin etsiä musiikkia ja se osaa etsiä automaattisesti kaikista tililleni linkitetyistä palveluista. Näppärää kuin mikä, koska joitain levyjä on Google Musicissa mutta ei esimerkiksi löydy Spotifyssä (esimerkkinä Tessa Violetin levy Maybe Trapped Mostly Troubled) ja nyt voin yhden ja saman ohjelmiston kautta etsiä kaikista linkittämistäni musiikipalveluista haluaamani.

    Ilahduttavasti myös verkkolevyjen käyttö on suoraan mahdollista Sonoksen ohjelmalla. Itselläni on QNAPin NAS (lue täältä) johon olen rippaillut omistamani CD-levyt joten piti vielä ensimmäisenä käyttöpäivänä jo viritellä tämäkin käyttöön. Käytännössä voin soittaa verkkolevyllä olevat musiikkini yhden ja saman Sonoksen ohjelmiston kautta kotonani oleviin Sonos-kaiuttimiin. Helppoa kuin heinänteko.

    Amazon Alexa -puheohjaus

    Designissä on fiksusti mietitty kaiuttimen johdolle nätisti oikean kokoinen kolo

    Koska perusasetuksien tekemisessä ei tarvinnut tapella ja käyttöönotto oli helppoa kuin hiprakassa hiihtäminen innostuin vielä koettamaan josko saisin Alexa-puheohjauksen käyttööni. Ensimmäisenä törmäsin heti informaatioon että palvelu ei ole käytössä maassani (joka oli kyllä siis jo tiedossani ennen ostamista). Sen jälkeen etsin netistä tietoa mistä tämä myyjänkin puhuma maa-asetus pitäisi vaihtaa (Sonoksen verkkosivulla omasta profiilista) ja kävin vaihtamassa sen. Tämän jälkeen Amazonin Alexan sai suoraan otettua käyttöön ilman ongelmia.

    Käytännössä kännykälle piti hankkia Amazonin Alexan appi jonka jälkeen sitten pääsi linkittämään kaiuttimia sen tunnukselle (vaatii Amazon-tunnuksen). Tämäkin meni suhteellisen suoraviivaisesti ja englantia ymmärtävälle tämä tuskin kovin suuria ongelmia tuottaa mikäli jatkossakin tämä toimii yhtä hyvin.

    Pian pääsinkin jo puheohjauksella höpisemään kaiuttimelle. Esimerkiksi voin sanoa “Alexa pause music” kun musiikki soi ja musiikki stoppaa kaikista huoneista. Kun sanon “Alexa play some smooth jazz” lähtee Alexa toistamaan kepeää jazzia kämpän kaiuttimista. Tämä vaati tosin Alexan asetuksista oletuksena olevan musiikkipalvelun vaihtamista Spotifyksi oletuksena tarjottavan Amazonin palvelun sijaan. Ennen sitä joutui vielä lisäämään “on Spotify” virkkeeseensä jotta Alexa tajusi mistä toivomani musiikit pitäisi kaivaa.

    Illan pimetessä innostuin vielä perehtymään tarkemmin mihin muuhun Alexa pystyy. Onnistuin linkittämään kotonani olevat Philips Hue -älyvalot myös Alexaan ja nyt voin puheohjauksella komentaa myös valojani. Tämä toki onnistui aikaisemminkin Applen Sirin kautta esim. Apple Watchia käyttäessä, mutta monesti kotona ollessa ei ole kello kädessä joten tätä ominaisuutta ei ole tullut paljoa hyödynnettyä.

    Nyt esimerkiksi tätä blogipostausta kirjoittaessa olen muutaman kerran sanonut olohuoneessa olevalle Sonos-kaiuttimelle normaalia puheääntä käyttäen Alexa turn of all the lights jonka jälkeen valot koko talosta on sammunut. Valot menevät itselläni automaattisesti päälle liiketunnistimilla ja tämän kirjoittamisen aikana olen käynyt toisissa huoneissa välillä ja valot ovat syttyneet jonka vuoksi niitä siis useammankin kerran olen sammuttanut puheella.

    Keittiössä olevan kaiuttimen sijoittelu tätä kirjoittaessa

    Alexa toimii pääsääntöisesti hyvin. Tietenkin oman haasteensa luo oma aksentti – joidenkin bändien nimiä on vaikea lausua ja aina ei tahdo lähteä soimaan se mitä toivon, mutta näissä tilanteissa voin aina laittaa kännykän, läppärin, tabletin tai pöytätietkoneen ohjelmistolla kuitenkin soimaan sen mitä haluan kuulla.

    Loppupäätelmät

    Onko Sonos One -äänijärjestelmästä siis monihuoneäänijärjestelmäksi jota jaksaa kuunnella? Todellakin. Heti kun Mannerheimintien Giganttiin tulee näitä lisää käyn hakemassa vielä yhden jotta saan myös kylpyhuoneeseen saman äänenlaadun, toimivuuden ja helppouden.

    Mitä tulee niihin painikkeisiin joita kaiuttimen päällä on (play/pause, äänenvoimakkuuden säätö ja olikohan jotain muutakin) ja joista ajattelin että voi olla iloa koska se helpottaa käyttöä. Mitä vielä – 99 % ajasta käytän puheentunnistusta.

    Esimerkiksi kun töistä tulee kotiin tulee huikattua eteisestä makuuhuoneessani olevalle Sonos One -kaiuttimelle “Alexa play chill music” tai jotain muuta vastaavaa jonka jälkeen saan koko kämpässä soimaan jotain rentoa musiikkia taustalle. Eipä fyysisille painikkeille ole siis ollut juurikaan käyttöä lukuunottamatta äänenvoimakkuuden säätämistä johon joskus turvaudun jos satun olemaan lähellä kaiutinta ja se soi liian kovaa tai hiljaa. Tässäkin monesti käytän puheohjausta joten fyysiselle painikkeelle ei aina ole tarvetta näissäkään.

    Kokonaisuutena Sonos One -äänijärjestelmä vakuutti allekirjoittaneen samantien. Sen käyttöönottamisen helppous, äänen laatu, monihuoneäänijärjestelmän luonti ja Amazon Alexa -ääniohjauksen käyttömahdollisuus ovat olleet sellaisia että pakkohan näitä on käydä ostamassa jossain vaiheessa lisääkin – niin kaiutinta vailla olevaan WC-tilaan kuin myös mahdollisesti jossain vaiheessa stereoparin muodostamiseen vaadittavaa toista kaiutinta esimerkiksi keittiöön.

  • Kokeilussa: Canon Pixma Pro-100s

    Canon Pixma Pro-100s on kiitettävän kokoinen tulostin

    Mitä? Miksi? Yleistä löpinää.

    Viime viikolla juhannusaattona kävin vihdoin ja viimein hankkimassa itselleni valokuvatulostimen. Tulostimen ostoa on tullut mietittyä jo useita kuukausia takaperin, mutta tällöin löytämäni fiksun oloinen malli oli sen verran hinnakas että ajatus jäi vain ajatuksen tasolle ja vaipui unohduksiin. Nyt kuitenkin havaitsin että Canonilla on A3-tulostuskokoon kykenevä tulostin harrastajahintaluokassa. Tein sitten tilauksen ja kävin noutamassa tulostimen sekä eri kokoisia tulostuspapereita Verkkokauppa.comista.

    Syynä tulostimen hankkimiseen oli tietenkin halu saada valokuvia paperille. Tiedän tietenkin että netistä saa tilattua valokuvia (ja olen niin tehnytkin Ifolorilta) ja hintakin tulee ainakin 10×15 kokoisilla kuvilla helposti siten edullisemmaksi kuin mitä kotona tulostellessa vaikka jätettäisi tulostimen ostohinta huomioimatta ja laskettaisi pelkät paperin ja musteen hinnat huomioon. Silti mahdollisuus tulostaa mitä tahansa kuvia milloin tahansa useampaan eri kokoluokkaan on jotain mistä olen valmis maksamaan enemmänkin. Omien valokuvien näkemisessä fyysisessä muodossa on jotain maagista eikä koneella katselu tuota millään tapaa samanlaista fiilistä.

    Verkkokaupalta tulostinta hakiessani havaitsin että olin katsonut jotenkin että tulostin painaisi ainoastaan n. 20 kiloa mutta huomasinkin roudatessa että paketteineen päivineen tulostimella oli painoa 26 kg. Kiitettävän verran siis roudattavaksi julkisissa (koska autossa akku loppu).

    Onneksi matkan aikana sain kantoapua joltain satunnaiselta ihmiseltä rautatieasemalla tulostinta kannellessa ja Koivukylässä sopivasti kaveri oli liikenteessä autolla ja viskasimme loppumatkan sitten kaverin kanssa autolla joten aivan jokaista välietappia ei onneksi joutunut roudaamaan. Sinänsä 26 kg painokaan ei olisi ollut kovin hankala jos paketin koko olisi ollut pienempi, mutta isoa laatikkoa kantaessa kädet joutuvat olemaan suhteellisen suorassa eikä asento ollut mikään optimaalisin. Tulipa edes jonkinlaista lihaskuntotreeniäkin siinä samalla sitten.

    Käyttöönotto

    Ensimmäinen kuva tulostumassa suoraan kännykältä

    Tulostimen käyttöönotosta tekisi mieli sanoa että se oli helppo ja mutkaton prosessi, mutta kuten tapana on ei tämä mennyt tietenkään niin kuin elokuvissa. Tässä kuitenkin on hyvä huomauttaa että ongelma ei ollut tulostimessa vaan asuntoni erittäin huonossa langattoman verkon kuuluvuudessa ja tulostimen sijoittelusta sellaiseen paikkaan missä kyseinen verkko ei toiminut (eikä toimi edes kunnolla muillakaan laitteilla samassa paikassa).

    Ajatuksenani oli että en pistä tulostinta koneeseen kiinni vaan haluan sen suoraan langattomaan verkkoon. Kotonani on pari eri langatonta verkkoa (monimutkainen infrastruktuuri mutta säädän joskus sen paremmaksi) sillä käytössäni on erikseen ns. Mesh-verkko sekä nettipurkista tuleva WLAN. Mesh-verkko kuuluu hyvin joka puolelle taloa mutta nettipurkin WLAN taas ei. Koska Windows-koneeni oli kiinni tuossa nettipurkissa suoraan halusin tulostimen suoraan samaan WLAN-verkkoon. Sen kanssa sitten tappelin varmaan tunnin kunnes tulin tulokseen että ei onnistu, tulostin ei löydä WLAN-verkkoa johon voisin parittaa laitteen WPS-painikkeella suoraan joten lopputulemana oli siirtää Windows-konekin Mesh-verkkoon.

    Tarpeeksi pitkään päätä seinään hakattua hain kännykälle Canonin ohjelman, yhdistin kännykän suoraan tuohon tulostimen luomaan WLAN-verkkoon ja sain sitä kautta konfiguroitua tulostimen liittymään taloni Mesh-verkkoon. Ohjelman kautta myös havaitsin että tulostin ei löydä kotini toista WLAN-verkkoa johon alunperin olisin halunnut liittyä joten ongelman syynä oli mitä varmimminkin juurikin huono WLAN-kuuluvuus siinä verkossa mihin alussa koetin yhdistää.

    Tulostimessa on mahdollisuus printata suoraan kännykän kautta joten aivan ensimmäiseksi kaivoin kännykästä jonkin satunnaisen maisemakuvan jonka olen kännykkäni kameralla ottanut ja pistin sen tulostumaan. Ei mennyt kauaakaan kun valokuva jo pärähti A4-kokoisena paperille. Kuvan jälki oli kerralla jo todella hyvää vaikka kuva itsessään ei ollut mitenkään kummoinen enkä ollut tehnyt mitään kalibrointeja. Tulostin siis toimi ja oli aika alkaa säätämään tulostin myös Windows-puolelle.

    Tulostimen käyttöönotto Windows-koneelle

    Etupaneelissa on vain muutama painike joista käytännössä yleensä tarvitsee vain yhtä

    Windows-koneella käyttöönotto oli todella helppoa ainakin Windows 10:ssä. Jonkinlainen ajuripaketti taisi tulla asennettua jonka jälkeen tulostin sitten jo löytyikin verkosta ja pian tulostin tuli myös Windowsin tulostimiin valittaviksi ja käytettäväksi.

    Sen jälkeen olikin aika etsiä koneelta jokin kuva jonka halusin tulostaa. Avasin kuvan Windowsin Kuvat-ohjelmalla jossa oli suoraan mahdollisuus tulostaa kyseinen kuva. Pistin tulostuksen menemään ja kuva siirtyi ongelmitta langattomasti keittiössä olevalle tulostimelle josta se ilmestyi pian jo paperille. Helppoa.

    Eri kokoisia tulosteita tuli koetettua, 10×15, A4 sekä myös A3. Ensimmäisen yöhön saakka venyneen illan tulostussessiot vaativat veronsa ja sainkin jo mustan värikasetin loppumaan heti samana yönä. Tämä tosin ei ollut yllättävää sillä tulostin 11 A3-kokoista mustavalkoista kuvaa joissa musta väri oli todella suuressa roolissa. Tavallisesti ilmeisesti mustavalkoisia kuvia pitäisi tulla noin 60-70 per musta mustekasetti, mutta tulostamissani kuvissa useammassakin mustaa on käytetty varmaankin jopa 70 % paperin pinta-alasta.

    Lisäksi en ollut asentanut vielä mitään muita Canonin ohjelmistoja enkä varmaan edes ollut valinnut oikeanlaista paperityyppiä joten voi olla että asetuksenikin ovat olleet pahasti pielessä. Eipä onneksi hätä ollut tämän näköinen ja heti seuraavana päivänä Verkkokaupan 24h-kioksista tuli haettua pari mustaa väripatruunaa sekä yksi paketti kaikkia värejä varastoon.

    Lightroom ja tulostaminen

    Mustavalkoisia keikkakuvia keitiön seinällä

    Kuvien käsittelyssä ja arkistoinnissa käytän Adobe Lightroom -ohjelmistoa joka onkin monelle valokuvaajalle varmasti tuttu ohjelmisto. Lightroomissa on mahdollisuus myös suoraan tulostaa kuvia joten prosessi koneelta paperille on mukavan mutkatonta ensimmäisten vaiheiden jälkeen.

    Alussa ongelmana oli saada asetettua tulostimen asetukset siten että Lightroom ei haluaisi lisätä väkisin reunusta. Reunuksen kokoa pystyy Lightroomissa sätäämään mutta en saanut sitä asetettua nollaan vaan miniminä oli 1,42 inch.

    Pixma Pro 100s kykenee ns. “borderless”-tulostukseen eli siihen että koko paperin pinta-ala on käytössä reunasta reunaan. Kuitenkin Lightroom ei sitä tajunnut ja siksi joutui säätämään tulostimen asetuksia kohdalleen. Asensin loputkin tulostimen ohjelmistot jonka jälkeen pääsin säätämään tulostimen asetuksia paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin olin päässyt. Tulostimen asetuksista oli mahdollisuus ottaa reunukset pois jonka jälkeen myös Lightroom antoi mahdollisuuden ottaa tulostusasetuksista reunukset pois. Onneksi nämä vaiheet tarvitsi tehdä vain kerran.

    Muutaman kerran Lightroomista tulostaessa on kuva jäänyt vajaaksi paperilla. Näiden kertojen jälkeen olen tulostanut siten että annan tulostuksen mennä loppuun ennen kuin lähden Lightroomiin säätämään mitään muuta eikä samanlaista ongelmaa ole sen jälkeen ilmennyt. Ongelman ilmetessä ainakin kerran sain ilmoituksen puuttuvasta kuvasta. Ilmeisesti Lightroom tekee jonkinlaisen välitiedoston jonka se lähettää tulostimelle ja kun lähdin kesken tulostuksen pois Print-sivulta väliaikainen tiedostokin hävisi siinä samalla ennen kuin päätyi kokonaan tulostimelle saakkka. Mene tiedä.

    Loppuarvio

    Ensimmäinen tuloste suoraan kännykästä ilman mitään asetuksien säätämistä

    Nyt muutaman päivän tätä tulostinta käyttäneenä on mielikuvat olleet todella positiiviset. Tulostin on helppo käyttää eikä tulostetta joudu odottamaan kovinkaan kauaa. Tulosteita on tullut tehtyä kymmenittäin joten vihdoin valokuva-albumini on saanut lisää täytettä sisäänsä.

    Näin ensituntmien perusteella kuitenkin voin helposti suositella tulostinta jokaiselle valokuvausta harrastavalle joka ymmärtää myös tämänkaltaisten tulostimien huonotkin puolet. Huonoinpana puolena ainakin keskivertokäyttäjälle on varmastikin se, että tulostimella olisi suositeltavaa tulostella vähintäänkin parin päivän välein jotain jotta musteet eivät kuivahda yms.

    Tarve tulostella useasti maksaa tietenkin rahaa, joten kannattaa ennen ostamista perehtyä tarkemmin myös näihin piirteisiin valokuvatulostimissa. Jos käyttötarpeena on saada muutama kuva tulostettua muutaman kuukauden välein on sanomattakin selvää että tämänkaltainen tulostin ei ole oikea hankinta. Mikäli kuvia tulostelee enemmänkin on tämä sellainen tulostin että ainakin sille kannattaa antaa mahdollisuus.

  • Tunkekaa itsepalvelut vaikka hanuriinne – aivan itse itseänne palvellen

    Itsepalvelu on kova juttu vuonna 2019 – ja sekös tätä hippiä nyppii

    Pakettia Matkahuollon kautta

    Elämme Suomessa vuonna 2019 yhteiskunnassa missä teknologia on saavuttanut jo merkittäviä harppauksia eteenpäin ja tehnyt ihmisten elämästä monin tavoin helpompaa. Yksi asia joka itselleni teknologian kehityksessä ja sen integroitumisessa yhteiskunnassa tökkii ja pahasti on kuitenkin itsepalvelu-nimikkeen alle upotettu palveluiden huonontaminen ja tarpeeton monimutkaistaminen.

    Tänään pitkästä aikaa tarvitsi tehdä postituksia niin Postin kautta kuin myös Matkahuollon kautta. Koska Matkahuollon lähetyspiste on viereisellä R-Kioskilla menin sinne lähetettävän tuotteeni kanssa jossa sitten selvisi että lähetysilmoitus pitäisi tehdä netistä itse. Myyjä tosin sanoi että ainakaan hänellä ei ole tiedossa että voiko hän sitä tehdä koska hänellä näkyi vain jo netissä tehdyn lähetyksen aktivointivaihtoehdot, joten on mahdollista että tällainen olisi saattanut olla vaihtoehto. Mikäli tällainen vaihtoehto on järjestelmään heille tehty ei se selkeästikään ole selkeä ja käyttäjäystävällinen toteutus jos myyjä ei ainakaan tiennyt kyseisestä mahdollisuudesta.

    Eipä siinä. Omistan älypuhelimen joten pystyin sen tekemään siinä paikan päällä. Ei muuta kuin tutkimaan kuinkas tämä Matkahuollon himmeli toimii. Sen jälkeen ilmoitusta tekemään ja lähetyksen maksamisen kohdassa myyjältä kysymään että voiko näillä varmasti lähettää paketin siten että vastaanottaja maksaa sen kun noutaa. Hänenkin mielestä kyllä, mutta itselleni ei ollut tullut missään vaiheessa kysymystä että minkä verran tuote maksaa ja mille tilille rahat maksetaan. Peruutin sitten lähetyksen ennen postimaksujen maksamista ja koko prosessi sitten tuli käytyä uudelleen. Käyttöliittymästä olisi täytynyt painaa Bussiennakko-painiketta jotta nuo haluamani tiedot olisi saanut näkyviin. Toisella kerralla sitten tämä onnistui.

    Aikaa tämän koko prosessin kanssa meni varmaankin lähemmäs puoli tuntia sillä en ollut ainoa asiakas R-Kioskilla enkä siis voinut joka välissä myyjän kanssa asiaa ihmetellä kun hänellä oli muitakin palveltavia joka tietenkin on täysin ymmärrettävää. Onneksi paketin sai lopulta matkaan tai ainakin siten että se otettiin vastaan R-Kioskille.

    …ja Postin kautta

    Lähetettyäni matkahuollon paketin oli aika siirtyä kohden K-Citymarketilla olevaa postin toimipistettä. Paketti tiskille, osoitteen täyttäminen, myyjä kertoo hinnan ja maksan lähetyksen ja lähden pois. No ei tietenkään asia ole näin mutkatonta sillä onhan nyt vuosi 2019 ja itsepalvelun aikakausi. Tai no, olisihan tämän voinut näinkin tehdä ja maksaa prosentuaalisesti lähes 50 % enemmän (ellen katsonut hintoja väärin). Jos lähetettävien tuotteiden arvo olisi enemmän olisin näin toiminutkin, mutta jos puhutaan muutamien kymppien lähetyksestä ei postimaksuihin halua tuhlata neljäsosaa myyntihinnasta.

    Itsepalvelun kautta tämä sujui perinteisen helposti (sarkasmia). Suuntasin Postin sivuille, sen jälkeen alussa löydän helposti oikeaan sivuston osuuteen kunnes kohta jo pääsen arpomaan että minkähän kokoinen tämä lähettämäni paketti on eli mihin pakettiluokkaan se pitää valita. Onneksi kassaneidillä oli jonkinlainen mitta jolla sain tuotteen mitattua ja pystyin valitsemaan oikean kokoluokan. Näppärää kuinka itsepalvelu säästää kassahenkilökunnan resursseja kun joutuvat kuitenkin neuvomaan ihmisiä tämänkaltaisissa asioissa…

    Jatkoin lähetyksen tietojen täyttämistä netissä ja *boom* koko sivusto konahti kesken kaiken. Hieno juttu Hermannit. Virheilmoituksena tuli jonkinlainen Hupsis!-ilmoitus. Ei muuta kuin uudelleen täyttämään samat tiedot ja taas omaa aikaa tuhraantui minuuttitolkulla ylimääräistä. Sen jälkeen vielä oli jäljellä maksu nettipalvelussa jonka jälkeen sai koodin joka sitten annettiin kassahenkilölle. Hän kirjoitti sen pakettiini ja tämän jälkeen koko prosessi oli ohi.

    Varmaankin noin viitisentoista minuuttia tässä koko roskassa meni palvelun kaatumisineen päivineen. En ole lainkaan vakuuttunut tässäkään siitä että itsepalvelu tuo lisäarvoa ainakaan kaltaiselleni satunnaiselle pakettilähettäjälle – käytännössä se on vain huonompaa palvelua missä itse saa tehdä suurimman osan työstä. Kiitos mutta ei kiitos.

    Mikä näissä siis itseäni tökkii

    En pidä itsepalvelu-trendistä lainkaan kuten varmaan saattoi arvata kahdesta aikaisemmasta kappaleesta. En ole tainnut koskaan käyttää itsepalvelukassaa missään muualla kuin IKEAssa. Ruokakaupoissa en ainakaan muista käyttäneeni enkä halua jatkossakaan käyttää.

    Eniten näissä itselleni tökkii ajatus huonomman palvelun myymisestä jotenkin parempana ja mullistavana – tee itse lähes kaikki työt ja maksa vielä siitä. Jos haluan olla kassahenkilökuntana, haen kauppaan töihin. Jos haluan lähetellä paketteja haen Postiin tai Matkahuoltoon töihin. Oma aikani on rajallista, jokainen verkkopalvelu on erilainen, jokaisesta joutuu selvittämään kuitenkin perustason asiat alusta asti jos näitä ei usein tee (jota en tee enkä jatkossa tee tätäkään vähää) ja tämänkaltainen toiminta on vain turhauttavaa oman ajan tuhlaamista.

    Mikähän mahtaa olla seuraava itsepalvelutrendi? Kahvila missä itse keität kahvit, kaadat kuppiin ja siivoat vielä itsepalveluna koko pöydän puhtaaksi ja maksat siitä? Vai ruokakauppa jossa itse teet tilaukset etukäteen, käyt hakemassa ne tavaratoimittajan varastolta, purat paketeista ja itse itseäsi palvellen vielä kannat ne kotiisi? Vai olisiko sittenkin IT-toimittaja joka antaa mahdollisuuden että itse itsellesi tuotat omin pikku kätösin verkkopalvelusi ja laitat sen nettiin mutta maksat siitä kuitenkin tälle toimittajalle?

    Puhelinasiakaspalvelussakin jo vuosia jatkunut ihmisten ohjaaminen itsepalvelun suuntaan on trendi josta en pidä lainkaan. En halua alkaa jokaisen tarvitsemani palveluntarjoajan verkkopalveluiden toimintaa selvittämään ja ihmettelemään mistähän asiat mahtavat löytyä. Mieluummin soitan ja saan linjan päästä sellaisen ihmisen kiinni joka tietää suoraan mistä on kyse kuin alan tuhlaamaan aikaani jonninjoutavien asioiden etsintään.

    Itsepalvelut ovat hyvä lisä vaihtoehtona, mutta siinä vaiheessa kun muut palvelumuodot heikkenevät sen vuoksi olemme saavuttaneet pisteen josta ajattelen että voitte tunkea itsepalvelunne hanuriinne aivan itse itseänne palvellen. Muistakaa kuitenkin maksaa tästäkin palvelusta!

  • Audioadapteri PC:lle saapui

    Jostain kaukomailta joutui tilaamaan tämän härpättimen

    Kuten joitain aikoja takaperin kirjoitin päivittelin tietokonettani uudemaan uskoon. Ainoa mitä jäin uuden emolevyn myötä kaipaamaan oli S/PDIF ja TOSLINK-liitännät. Suomeksi sanottuna siis mahdollisuus saada siirrettyä äänet tietokoneelta digitaalisesti jonnekin ulkoiselle DACille eli ulkoiselle laitteelle joka sitten muuntaa digitaalisen äänidatan analogiseen muotoon josta se sitten siirretään jonnekin muualle (esim. integroidulle vahvistimelle).

    Koska käytössäni on NAIMin DAC halusin tietenkin saada tietokoneeltani äänet siirrettyä mahdollisimman vähillä muunnoksilla tuolle DACille jotta saisin maksimaalisen hyödyn irti hyvästä DACista. Aiemmin kyseinen DAC oli käytössä ainoastaan jos kuuntelin musiikit suoraan CD-levyltä muta kiitos tämän adapterin saan vedettyä nyt äänet vihdoin myös suoraan tietokoneeltani tähän DACiin.

    Adapteri maksoi alle 10 euroa jostain eBaystä (vai Amazonista?) tilatessa joten hinnalla tuotetta ei ole ainakaan pilattu. Asennus oli helppo. Kaapelissa on kolme pinnipaikkaa, +5V, GND ja S/PDIF. Ainoa mitä asennuksessa tarvitsi katsoa oli emolevyn ohjekirjasta mikä pinni on mikäkin ja laittaa ne samoin kuin laittoi kiinni tähän koneen takalevyyn tulevaan osaan.

    Sen jälkeen vain laittoi koneen kopan takaisin kiinni, vetäisi TOSLINK-kaapelin kiinni tuohon adapteriin, valitsi PC:ltä oikean ääniulostulolaitteen sekä tietenkin valitsi myös NAIMin DACista ja Rotelin vahvistimesta oikeat inputit ja testaili miltä YouTube kuulostaa.

    Ensimmäiset testikappaleet YouTubesta oli Cradle of Filthin Nympetamine, Omnimarin Sadizm, In This Momentin Whore, Jinjerin kappale Pisces sekä loppuun vielä kepeämpi The Pierces – You’ll be mine. Näillä jo sai heti havaita että DAC kuulostaa hyvällä nykyisellä setupillani ainakin koneen ääressä istuessa. Kiintoisimpana erona aiemmin käyttämääni DACiin (Rotel A14) on selkeämpi erottelu vokaaleissa. Jotenkin nopean analyysin pohjalta tuntuisi aivan kuin vokaalit olisi paljon helpommin kuultavissa riippumatta musiikkigenrestä eli jotain eroa DACeissa selkeästi kyllä on.

    Tämän jälkeen oli aika laittaa musiikinsoitto-ohjelma Roon käyntiin, asettaa äänen ulostulolaitteeksi digitaalinen ääniulostulo, asettaa sen asetukset ja pistää Britney Spearsin albumi …Baby one more time soimaan. Hyvältä kuulosti tämäkin joten kaikin puolin vaikuttaisi adapteri tekevän sen mitä sen kuuluukin ilman mitään ongelmia.

    Nykyinen setuppini menee siis PC -> digitaalisesti ääni ulos NAIM DACille -> analogisesti Rotelin A14 integroidulle vahvistimelle -> PRE-OUT-liitännästä Genelecin 6010a-kaiuttimille. Halutessani voin vaihtaa kaiuttimet myös Bowers & Wilkins 704s2:lle (jos istun sohvalla) kuitenkin käyttäen samaa DACia ja vavhistinta.

  • Kokeilussa: Xbox controller wireless adapter for Windows

    Koneeni päivittämisen yhteydessä tuli Verkkokauppa.comista ostettua samalla myös Xbox Wireless Adapter for Windows 10. Käytännössä kyseessä on siis pulikka joka menee USB-liitäntään koneessa ja sen avulla sitten tietokoneeseen voi liittää jo omistamansa Xbox Onen ohjaimen langattomasti.

    Xboxin ohjaimia myydään valmiiksi myös tämän adapterin kanssakin, mutta koska itselläni oli entuudestaan jo kaksi Xboxin ohjainta en halunnut ostaa kolmatta pelkästään PC:tä varten.

    Adapterin asennus oli suhteellisen suoraviivaista. Tikku koneeseen kiinni, Windowsin asetuksiin, sieltä laitteen lisääminen ja Xboxin ohjaimesta paritusmoodi päälle. Pian kone yhdistääkin tikkuun ja yhteys toimii juuri kuten sen odottaakin toimivan eli hyvin.

    Ohjain yltää tikkuun kätevästi sohvalta käsin joten nyt voi videotykin kautta pelata pelejä ja silti käyttää Xboxin ohjainta niin halutessaan. Varsin kätevä kapistus tuntuisi olevan näin lyhyen käytön perusteella 🙂