Suomenlinna Piper Wit on kotimaisen Suomenlinnan panimon 4.7 % vahvuinen belgialaistyylinen vehnäolut. Panimon omien sivujen mukaan (katso täältä) olut on nimetty Suomenlinnan komendanttina 1780-1784 toimineen Peter Bernhard Piperin mukaan. EBC-arvo oluessa on 21, IBU 15,5. Olutta myydään ainakin joissain K-Citymarketeissa.
Pullon etiketti on minimalistinen ja ainakin itseäni se hieman hämäsi, sillä nopeasti vilkaistuna se toi mieleen spray-kannun. Kuitenkin omasta puusilmäisyydestäni huolimatta on se yksinkertainen ja toimiva etiketti.
Pullon aukaistua löytää perinteisen vehnäoluen tuoksun joka on aavistuksen hiivainen ja käyneen oloinen. Tuopissa tuoksu säilyy mukana pitkän aikaa. Itse en erikoisemmin fanita yleisesti vehnäoluiden tuoksusta eikä tämäkään säväyttänyt, mutta ajaa asiansa.
Väri on greippisen keltainen ja koostumus on sameaan taipuvainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytää hetken etsittyä hitusen karamellimäisyyttä oluen happamuuden seasta. Maku on kirpeä ja paikoitellen hyökkäävän pistävä käymättä kuitenkaan tarpeettoman voimakkaaksi. Sitruksinen olemus jää kuitenkin suutuntumaan kulauksen jälkeenkin vielä lievänä jälkimakuna.
Toimiva vehnäolut, vaikkakaan se ei kovin paljoa itselleni aiheuttanut tuntemuksia mihinkään suuntaan.
Musiikkina tämän kanssa toimii saksalainen kansanmusiikki, mm. Kobenzer Streich – s’ Gamserl tai Die Hoameligen – Bei uns auf der Alm
Kotonani sähköpianona on ollut muutaman vuoden verran jo Kawai CN37 (lue täältä). Piano on ollut hyvä, sen ääni on yhä omaa korvaani miellyttävä ja tulipa myös uusimmalla Painless Destiny -levyllä Swansong (lue täältä) käytettyä tämän pianon ääntä albumilla.
Kaikista hyvistä piirteistään huolimatta jonkinlainen valmistusvika ilmeisesti tässä erässä on ollut, sillä vähitellen muutamien painikkeiden kanssa alkoi ilmenemään haastetta. Kun muutaman kerran kosketinta painoi saattoi ääni lakata sen jälkeen kuulumasta siitä koskettimesta. Hetken odotettua ja kosketinta uudelleen painaessa ääni jälleen tuli takaisin joten olin yhteydessä pianon myyjäyhtiöön.
Myyjäyhtiön kautta asia eteni huoltofirmalle ja sieltä sitten tuli huoltomies pianoa katsomaan. Ongelma oli heille entuudestaan tunnettu sillä samanlaista vikaa oli ilmennyt myös joissain muissakin yksilöissä.
Käytännössä koskettimien alla oleva muovinen osa oli jotenkin päässyt kulumaan tai osittain hajoamaan ja sen vuoksi toimivuus oli muutamien koskettimien kohdalla epävakaata.
Vika onneksi korjaantui kun huoltomies kävi osat vaihtamassa ja piano on jälleen soinut normaaliin tapaan 🙂
Testilaitteisto on aikaisemmista kaiutintesteistä poikkeava
Esipuhe
Olen käyttänyt Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimia jo yli vuoden surround-järjestelmässäni, mutta vihdoin sain tartuttua härkää sarvista ja laittaa kaiuttimet musiikin kuuntelua varten testiin.
Tällä kertaa ja jatkossa luultavasti muutenkin hylly/jalustakaiuttimien kohdalla kuuntelusetuppi on aikaisemmista poikkeava. Aikaisemmin olen kuuntelut tehnyt NAIMin laitteistolla, mutta jatkossa luultavasti pienemmät kaiuttimet jotka ovat tietokoneeni setuppiin sopivat ja siten siis työpöydälle mahtuvat testaan niitä tietokoneen ääressä käyttäen Pro-Ject MaiA 2 -vahvistinta käyttäen Spotifyä äänilähteenä.
Testikappaleet
Testissä käyttämäni kappaleet löytyvät yllä olevasta kuvasta jota klikkaamalla sen sisällön näkee isompana joten tekstin voi lukea merkittävästi helpommin. Käytännössä kappaleet ovat lähes samat kuin aikaisempien kaiutintestien osalta muutamaa muutosta lukuunottamatta.
Soittolistan löytää suoraan myös Spotifystä (katso täältä).
Ensituntumia
Etusuojan kanssa Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimien ulkonäkö on suhteellisen tylsä ja tasapaksu, mutta ilman suojia paljastuu alta ainakin omaan silmääni miellyttävän näköinen kaiutinpari. Tumma puu yhdistettynä mustan ja alumiinin värikenttään on visuaalisesti toimiva ja tasapainoisen näköinen ratkaisu monenlaiseen sisustukseen.
Testikappaleita kuunnellessa on nopeasti helppoa huomata suhteellisen potkiva alapää äänikentässä. Nopeutta ja napakuutta bassotoistossa kuitenkin löytyy ja esimerkiksi Nightwishin kappaleessa Devil and the Deep Dark Ocean pysyy toisto rytmikkäästi mukana. Kaiuttimen sijoittelusta ja omasta mieltymyksestä riippuen basso voi tuntua paikoitellen tarpeettomankin dominoivalta ja levottomalta vähänkään kovempaa luukuttaessa tämänkaltaista musiikkia, mutta maltillisemmalla äänenpaineella ainakaan omassa kuuntelussa alapään toisto ei käynyt liiaksi rasittamaan vaikka mukavuusalueen rajoilla paikoitellen liikutaankin.
Helpommin lähestyttävää, pehmeämpää ja miellyttävämpää bassotoistoa tarjoillaan onneksi kepeämmän musiikin kentällä eikä ylikorostuneisuudesta ole puhettakaan. Esimerkiksi From Sarah with Love soi kauniisti ja rennosti, tasapainoisesti ja hengittävästi unohtamatta kuitenkaan alapäätoistoa minnekään. Basson ääniaallot soljuvat eteenpäin vaivattomasti kuin kaarnavene keväisessä purossa ja se antaa soundille miellyttävän pehmeyden ollen samaan aikaan kuitenkin erotteleva.
Kornin Love Song (Unplugged-versio) soi sekin miellyttävästi. Se on rento ja helposti kuunneltava ja osoittaa hyvin että Bronze BR2 on myös kaiutin joka kykenee myös erottelevaan äänikenttään. Instrumentteja ja taustalauluja on helppo erottaa myös Jonathan Davisin vokaalien takaa eikä pakka lähde leviämään vaan pysyy napakasti kuosissaan.
The Girl in the Other Roomissa Diana Krallin vokaaleiden on läsnäolon tuntua ja etenkin tämänkaltaisessa kevyessä musiikissa BR2:n stereokuva pääsee hyvin oikeuksiinsa.
Soittolistan viimeisenä soiva Birdyn Strange Birds soi sekin kautta linjan erottelevana, läsnäolevana ja tasapainoisena unohtamatta myöskään ottaa bassotoistoa seuraukseen rumpujen tullessa kuvaan mukaan. Erinomainen kappale joka ei tule häpäistyksi tälläkään kaiutinparilla.
Loppupäätelmät
Musiikin kuunteluun hankittujen kaiuttimien kohdalla yleensä tärkein kysymys on se, nauttiiko niillä musiikin kuuntelusta vaiko ei. Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimet ovat omaan korvaani kaiuttimet joilla musiikista on helppo nauttia ja antaa musiikin viedä mukanaan.
Sointi on tasapainoista ja erottelevaa, äänikenttä on sopivan rento vaikkakin alapääsoundissa helposti löytyy myös tiukkaa napakkuutta kappaleiden sitä tarjoillessa (mm. Daft Punkin Instant Crushissa).
Kokonaisuutena nämä ovat kuuntelemisen arvoiset kaiuttimet monelle erilaiselle kuulijalle. Omalla kohdallani nämä kuitenkin palasivat kuuntelun jälkeen takaisin surround-setuppiin johon ne alunperin myös hankin.
Wonderland (IMDB) joka myös tunnetaan nimellä The Wonderland Murders on James Coxin ohjaama vuonna 2003 julkaistu rikosdraama. Pääosarooleissa nähdään Val Kilmer, Kate Bosworth, Eric Bogosian sekä Lisa Kudrow.
Elokuvan tarina pohjautuu todellisuudessa vuonna 1981 tapahtuneisiin ns. Wonderlandin murhiin (lue täältä) jossa murhattiin neljä ihmistä. Huumepiireissä tapahtuneeseen raakaan tapahtumaan liittyi tavalla tai toisella myös amerikkalainen aikansa tunnetuin aikuisviihdenäyttelijä John Holmes jonka toimintaa tapauksen tiimoilta elokuvassa kuvataan.
John (Val Kilmer) on tyttöystävänsä Dawn Schillerin (Kate Bosworth) kanssa majoittunut motellille josta hän lähtee yksin hoitamaan huumeiden myynnin. Hänen paluunsa venyy myöhään ja takaisin palattua hän on ympäriinsä verinen. Dawnille hän kertoo olleensa onnettomuudessa, mutta hieman myöhemmin uutisia seuratessa Dawn kuulee lähialueella tapahtuneesta useamman ihmisen murhasta.
Tämän jälkeen tarinassa hypitään aikajanalla menneeseen ja samoja tapahtumia kuullaan muutaman eri ihmisen perspektiivistä käsin poliisien selvittäessä tapahtumien kulkua ja syyllistä etsiessään.
Kate Bosworth nähdään Holmesin tyttöystävän Dawn Schillerin roolissa
Omaan makuuni Wonderland toimi hyvin. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se antaa sopivasti katsojalle itselleen tilaa tehdä tulkinnat siitä mitä asiassa lopulta tapahtui. Todellisessa elämässä näyttöä ei riittänyt Holmesin syyllisyyden todistamiseen murhista, mutta tuomion hän kuitenkin sai oikeuden halventamisesta kun ei suostunut paljastamaan viranomaisille tietojaan.
Mielenkiintoisen tarinan lisäksi pidin elokuvan toteutuksellisen puolen tyylikeinoista, esimerkiksi sanomalehtiotsikkojen kuvien ja videoiden yhdistämistä sekä useampien tapahtumien pikaisia yhtäaikaisia näyttämisiä jaetulla ruudulla. Tietenkään nämä eivät ole mitään uniikkeja tyylikeinoja, mutta tässä elokuvassa ne toimivat hyvin.
Erityisesti itseäni silti miellytti Val Kilmerin hyvä roolisuoritus joka onnistuu kuvaamaan Holmesin niin renttumaisena välinpitämättömänä machona gigolona kuin myös säälittävänä ressukkana jonka elämänhallintaa ei enää hallitse mies itse vaan huumeet.
Kokonaisuutena Wonderland on viihdyttävä rikosdraama joka keskittyy kuvaamaan historiallista tapahtumaa vaihtoehtoisten perspektiivien läpi syöttämättä katsojalleen kuitenkaan valmiiksi pureksittuja vastauksia siitä mitä todella tapahtui.
Suomenlinnan Panimon Chapman Lager on 5,0 % vahvuinen lager, valmistajan omien sivujen mukaan american lager. Vahvuutta lukuunottamatta muita teknisiä tietoja en löytänyt, joten muuten oluesta voi kiinnostuneet käydä lukemassa lisää valmistajan omilta kotisivuilta (katso täältä).
Etiketti on yksinkertaisuudessaan miellyttävän tyylikäs. Pullon aukaistua löytää raikkaan lagerin tuoksun josta huokuu kesäistä tunnelmaa. Ilahduttavasti tuoksu säilyy myös tuopissa ja siitä voi nauttia koko tuopillisen ajan.
Vaahtoavuus on vähäistä joten ronskimmallakaan otteella pullon tyhjennys ei aiheuta huolta kuohuamisesta yli laitojen. Pinnalle muodostunut vähäinen vaahto katoaa myös pian pois. Väri ja olemus tuo aavistuksen simamaisen tuntuman sameudellaan joka ei erityisesti itseäni viehätä, mutta ei onneksi myöskään pilaa tunnelmaa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen vaikkakin se lähentelee paikoitellen jopa täyteläisyyttä. Raikas ja aromikas ote aavistuksen terävällä tulokulmalla välittyy miellyttävästi makukenttään, joten viehättävän tuoksun lisäksi oluessa on myös omaan suuhuni hyvä maku. Toimiva perusvarma lager jonka mieluusti ostaa toisenkin kerran.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mielellään jotain rennon kesäistä musiikkia, mm. Kygo & Whitney Houston – Higher love tai Lady Gaga, Ariana Grande – Rain on me.
