Miller Genuine Draft on amerikkalaisen Millerin panimon lager. Vahvuutta oluessa on 4,7 %. Juurikaan muita tietoja en onnistunut oluesta kaivamaan joten jätetään sen suuremmat tekniset tiedot sen vuoksi pois. Olutta myydään tätä kirjoittaessa ainakin hyvin varustelluissa kaupoissa kuten Koivukylän K-Citymarketissa.
Pullo on omaan mieltymykseeni miellyttävän näköinen. Kirkas pullo ja pelkistetty mutta tyylikäs etiketti antaa oluesta positiivisen ensitunnun.
Pullon aukaistua löytää hiivaisan mutta kepeän ja imelänkin lagerin tuoksun. Tuoppiin kaadettua tuoksu pysyy hetken aikaa hyvin mukana mutta vähitellen menettää teräänsä aikansa tuopissa levättyään. Kaataminen on vaivatonta sillä olut ei vaahtoa juuri nimeksikään ja pinnalle muodostunut ohut pitsimäinen harso katoaa nopeasti pinnalta ennen kuin tuopin ääreen kerkeää istahtamaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, kepeän pistävä ja aavistuksen pyöreä. Maku on makean hedelmäisen raikas ja kesäinen tuoden mieleen Pirkka Olé Cervezan (lue täältä) tai Solin. Kesäiseen hiipuvaan iltaan tämä olut sopii varsin hyvin terassilla tai parvekkeella siemailtavaksi.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti rentoa tanssipoppia, mm. Ava Max – Who’s laughing now tai Blackpink – How you like that.
Kotini sisustuksessa mikään ei ole pysyvää ja niinpä makuuhuone ja olohuone saivat jälleen kokea muutoksia. Aikaisemmin makuuhuoneessani ollut hifi-räkki sai siirtyä pois ja samalla seinällä olleet akustointilevyt tuli irroitettua ovessa ollutta levyä lukuunottamatta (katso täältä aiempaa sisustusta).
Hifiräkin ja isojen lattiakaiuttimien makuuhuoneesta pois siirtämisen myötä tilalle tuli olohuoneessa videotykin alla toiminut IKEAn hylly. Olohuoneessa näitä oli aikaisemmin siis kaksi, mutta sielläkin tapahtuneiden muutosten myötä enää on tarvetta yhdelle. Laitan myöhemmin erillisessä postauksessa juttua olohuoneen muutoksista.
Suurimpana syynä sisustuksen vaihdokselle oli tietenkin omaa silmääni miellyttävämpi sisustus yhdistettynä käytännöllisyyteen. Yleensä sisustuksessa on kaksi aspektia joiden välillä joudun itse ainakin tasapainottelemaan, eli siisteys ja käytännölliyys joista monesti kumpi jompi joutuu antamaan toiselle enemmän painoarvoa.
Esimerkkinä siisteyden ja käytännölliyyden ristiriidasta on se, että olen tottunut katsomaan elokuvia videotykillä 100″ koossa, joten aivan vähässä kummassa ei ole enää paluuta pieneen kuvaan. Tämä on käytännössä aiheuttanut sen että olohuoneen sisustukselliset valinnat ovat monelta osin olleet rajoitetut mikäli tykiltä haluaa katsoa elokuvat.
Makuuhuone laajakuvana
Tein jokin aika takaperin Verkkokauppa.comista itselleni mullistavan hankinnan kun ostin minikokoisen videotykin, Optoma ML1050ST+:n (arvostelu tulossa lähiaikoina blogiin). Alunperin ajatuksena oli että sillä voisi reissussa ollessa katsella telkkarin kokoluokassa tai hieman isommassa elokuvia ja mahdollisesti käyttää toisena näyttönä, mutta tykin laadukkuus yllätti täysin ja sen ansiosta pystyin lähteä muuttamaan sisustustani estetiikka edellä.
Olen ruvennut katsomaan elokuvat makuuhuoneessa minitykillä suoraan seinää vasten heijastaen joten tästä syystä akustointilevyt oli hyvä ottaa seinältä pois. Koska elokuvien katsomisessa haluaa kuitenkin hyvän äänentoiston siirsin olohuoneesta etukaiuttimena toimineet Bowers & Wilkinsin 685 S2 -kaiuttimet (lue täältä) makuuhuoneeseen. Tällä hetkellä elokuvien katselussa on siis ainoastaan stereoäänentoisto, mutta ajatuksena on ainakin tutkia minikokoisia kaiuttimia joita saisi mahdollisimman sisustusystävällisesti seiniin. Siihen saakka kuitenkin mennään stereosetupilla.
Tulevaisuuden suunnitelmana on myös laittaa tuolle seinälle jonkinmoinen taulu jonka kuitenkin saisi aina helposti nostettua edestä kun rupeaa elokuvaa katsomaan. Saapa nähdä tuleeko tällaista tehtyä vai mihin suuntaan makuuhuoneen sisustus nyt kehittyy, mutta tästä on hyvä jatkaa 🙂
Viime kuun alkupuolella hankin itselleni Amazon Kindle Paperwhite e-kirjojen lukulaitteen. Aikaisempaa kokemusta e-kirjojen lukemisesta ei ollut kuin iPadilla, iPad Minillä sekä kännykällä joilla käytännössä on tullut luettua vain sekalaisia pätkiä silloin tällöin.
Kindle tuli hankittua jotta sillä voisin lukea myös romaaneita sähköisessä muodossa. Tämä tietenkin onnistuu halutessaan myös tabletilla tai vaikka kännykälläkin, mutta ero erillisen lukulaitteen ja tabletin välillä on merkittävä lukulaitteen eduksi mikäli ainoa tarkoitus on lukea kirjoja.
Yksi erittäin merkittävä ero on laitteen paino. Kindle painaa vain 182 grammaa joka on siis hieman vähemmän kuin 188 grammaa painava iPhone 11 ja merkittävästi vähemmän kuin kolmannen generaation iPad Mini 4G+LTE joka painaa 341 grammaa. Erot kuulostavat pieneltä ja sitä ovatkin, mutta lukiessa pienetkin painoerot nousevat erittäin suureen rooliin – Kindlellä on mukavaa lukea siten että pitää laitetta yhdellä kädellä kun taas iPad Minillä sen painon vuoksi lukeminen ei ole järin miellyttävä kokemus.
Myöskin lukulaitteen näyttö on tekniikaltaan aivan erilainen kuin tabletin. Kindlen näyttö on E Ink -tyyppinen ja siten hyvin paperikirjan kaltainen luettaessa. Näyttö on käytännössä aina päällä mutta se ei silti kuluta akkua juuri lainkaan silloin kun sivuja ei vaihdella.
Kindlen akkukesto on ollut hämmentävän hyvä. Ensimmäisella latauksella olen lukenut kokonaisuudessaan Anna ystävämme -romaanin, 38 % Ramit Sethin teoksesta I will teach you to be rich sekä useana päivänä selaillut digitaalista versiota Raamatusta. Kuitenkin akkukestoa on tässä vaiheessa vielä jäljellä 41 %. Välissä laite on ollut noin viikonkin käyttämättä kun olen ollut reissussa eikä ole ollut aikaa lukea, joten laitteen ollessa päällä mutta käyttämättömänä akku ei hupene aivan järjettömällä vauhdilla.
Kindle on korkeudeltaan hieman iPhone 11a suurempi
Amazonin sivuilla akkukestoksi sanotaan että se kestää viikkoja ja joidenkin nettisivujen perusteella aktiivista käyttöä kestää yli 20 tuntia ja omien kokemusten perusteellakin voin yhtyä näihin näkemyksiin. Jos joka päivä lukee vaikkapa tunnin ja akkukesto olisi 20 tuntia tarkoittaisi se lähes kolmea viikkoa yhdellä latauksella.
Kirjojen hankinta laitteelle tapahtuu Amazonin oman nettikaupan kautta tai vaihtoehtoisesti muista lähteistä pienen lisätyön saattelemana. Ramitin kirjan ja Raamatun hankin suoraan Amazonin omasta nettikirjakaupasta kun taas Anna ystävämme tuli hankittua Elisa Kirja -palvelun kautta.
Elisa Kirja -palvelun kautta hankittu kirja täytyi ensin muuntaa oikeaan formaattiin tietokoneella Calibre-nimisellä ohjelmistolla (lataa täältä) jonka käyttö onneksi oli yksinkertaista. Sen jälkeen muunnettu kirja tuli lähetettyä omaan Amazon Kindlen sähköpostiosoitteeseen jonka jälkeen teos ilmeistyi Kindleeni. Suhteellisen yksinkertainen prosessi joka varmasti muutaman kerran jälkeen tuntuu vielä helpommalta.
Muunnetussa kirjassa huomasi siellä täällä kuitenkin pieniä kirjoitusvirheitä jotka vaikutti aivan siltä kuin ohjelmisto olisi tunnistanut samankaltaiselta näyttäviä kirjaimia väärin, mutta en sitten jäänyt tutkimaan oliko virhe jo alkuperäisessä kirjassa vaiko vasta muunnetussa versiossa. Täytyy seuraavan muunnetun kirjan kohdalla tutkia mikäli samanlaista tulee havaittua.
Ensisijaisesti toiveenani on kuitenkin että Kindlen omasta kaupasta löytyisi paljon kiintoisia kirjoja jotta mitään muunnoksia ei joutuisi tekemään, mutta täytyy katsoa minkälaisia kirjoja tällä innostun jatkossa lukemaan.
Ensikokemukset ovat kuitenkin olleet hyvät. Esimerkiksi kirkolla käydessä on tämä tullut pidettyä mukana ja sitä kautta Raamattua luettua. Kindle on kepeän painonsa vuoksi mukavampi kuskata kuin normaali pienikokoinen Raamattu joka painaa yleensä selvästi enemmän ja on kooltaankin suurempi joten tällaisessakin käytössä lukulaite on pätevän oloinen kapistus.
Yksi piirre mistä erityisesti olen pitänyt tässä laitteessa on mahdollisuus merkitä kohtia kirjasta itselleen muistiinpanoiksi. Esimerkiksi kun kirjassa tulee vastaan hyvä virke jonka haluaa löytää myöhemmin voi tekstin maalata ja tehdä siitä muistiinpanon jonka jälkeen on helppoa löytää tuo sama kohta uudelleen. Tämä on kätevä etenkin kun kirjoitan tänne blogiin arvioita kirjoista ja haluan laittaa siteerauksen jostain kohtaa kirjaa. Paperikirjan tapauksessa itselläni yleensä ei tule jätettyä mitään lappuja väliin tai merkattua ylös sivunumeroa missä kiintoisa virke on ollut vaan saman kohdan joutuu sitten etsimään uudemman kerran käsipelissä.
Kindleen tuli samantien ostettua myös suojakuoret. Suojakuorien isoin funktio tosin itselleni ei ole niiden tarjoama suoja, vaan enemmänkin niiden tapa antaa laitteelle jotain mistä pitää paremmin kiinni. Samalla se antaa lukulaitteelle enemmän kirjamaisen tunnun joka parantaa ainakin omalla kohdallani lukukokemusta.
Kaiken kaikkiaan Kindle on vaikuttanut hyvältä vekottimelta. Tällä oli pääpiirteittäin helppoa tai erittäin helppoa lukea romaania, sen näyttö ei rasita silmiä, akkukesto on hyvä eikä sen 138 euron hintakaan kaiva lohduttoman kokoista monttua lompakon pohjalle.
Aliens (IMDB) joka suomennettuna on kulkenut nimellä Aliens – Paluu on vuonna 1986 julkaistu toiminnallinen science fiction -elokuva jonka on ohjannut James Cameron. Pääosarooleissa nähdään Sigourney Weaver, Michael Biehn sekä Carrie Henn.
Tarinassa kerrotaan kuinka aikaisemmasta vuoden 1979 Alien-elokuvasta tuttu Ellen Ripley (Sigourney Weaver) löydetään aluksestaan avaruudesta syväunikapselista. Pelastajien toimesta hän saa kuulla olleensa syväunessa 57 vuotta, joten aikaa on kulunut jo niin kauan että hänen matkalle lähdettyään 11-vuotias tyttärensä on kerennyt jo menehtymään suhteellisen vanhalla iällä.
Ripley joutuu tekemään selkoa erinäisille tahoille avaruusmatkastaan ja siitä miksi hän on aiheuttanut niin suuret tuhot omalla komennuksellaan. Hänen kertomuksiaan vaarallisista avaruuden muukalaisista ei oteta asiaankuuluvalla vakavuudella ja niinpä Ripley menettää toimilupiaan.
Vähän tämän jälkeen ääni kellossa jostain syystä kuitenkin muuttuu ja Ripley pyydetään mukaan neuvonantajan roolissa merijalkaväen joukkojen mukaan planeetalle jossa aikoinaan oli alieneita. Kuitenkin nyt siellä on jo useita kymmeniä ihmisperheitä eikä vaaraa pitäisi olla, mutta vähitellen käy ilmi että alienit eivät ole kadonneet minnekään ja pian käydään jälleen taistelua hengissä säilymisestä.
Ei-toivottu matkalainen ilmaantuu
Aliens-elokuvan julkaisusta tulee vierähtäneeksi tänä vuonna jo 34 vuotta, mutta vielä tänäkin päivänä se tuntuu tuoreelta ja toimivalta elokuvalta jota ajan hammas ei ole purrut armottomasti. Tämänkaltaisessa elokuvassa alieneiden ulkonäkö ja olemus on suhteellisen tärkeässä roolissa rakennettaessa tunnelmaa vastenmielisestä ja kammottavasta muukalaislajista, joten tätä tausta vasten peilaten oli ilahduttavaa havaita että erikoistehosteet eivät olleet menettäneet teräänsä vaan ne olivat yhä näyttävät.
Moniin nykyisiin toiminnallisiin sci-fi elokuviin nähden elokuvan ikä on kuitenkin helppoa havaita elokuvan rytmistä ja kasvutahdista. Siinä missä monessa modernissa elokuvassa siirrytään suhteellisen nopeasti toimintaan oli tässä ensin pidemmän aikaa tarinan ja miljöön rakentamista ennen kuin alkaa toiminnallinen osuus missä aseiden lippaita tyhjennetään kovemmalla tahdilla kuin LIDLissä alelaarin sandaaleita. Itse pidän enemmän tämänkaltaisesta hitaammasta tarinan rakentamisesta missä toiminnalliset osuudet saavat seesteisten osien luoman kontrastin vuoksi enemmän painoarvoa.
Pääsääntöisesti Aliens on jokaisella osa-alueellaan onnistunut teos, mutta silti itseäni kävi jonkin verran tympäisemään merijalkaväen sotilaiden kliseinen machoilu ja tosipaikan tullen epäonnistuminen. Myönnettäköön että en ole niin paljoa nähnyt tätä vanhempia elokuvia että osaisin arvioida olisiko tämä ollut häiritsevä piirre julkaisuvuotenaan, mutta näin vuonna 2020 katsottuna kyseiset hahmot tuntuvat lähinnä turhanpäiväisiltä täytteiltä joiden kohtalon voi jokainen katsoja melkoisella todennäköisyydellä arvata oikein.
Joidenkin hahmojen rasittavuudesta ja monin paikoin arvattavuudetaankin huolimatta Aliens on viihdyttävä elokuva joka jokaisen sci-fi-elokuvista pitävän on syytä nähdä ainakin kerran elämässään.
Pyynikin Mosaic Lager on kotimaisen Pyynikin panimon 4.7 % vahvuinen lager. IBU-arvo oluessa on 30 ja EBC on 8. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Ensisilmäyksellä tölkki ei erikoisemmin itseäni houkuttele ja ulkoisesti liittyy keskinkertaisten tölkkien joukkueeseen. Tölkin aukaistua erottaa miellyttävän hedelmäisen raikkaan tuoksun jossa huokuu ipamaista olemusta.
Tuoppiin kaataminen ei vaadi kovin suurta ponnistelua sillä vaahtoavuus ei ole mitenkään vallatonta. Nopealla kaadolla pinnalle muodostui toki hentoa pitsimäistä vaahtoa sen verran että yhdellä käden heilautuksella koko tölkin sisältö ei tuoppiin mennyt, mutta maltillisemmalla kaatajalla tätä haastetta tuskin olisi ollut. Pinnalle muodostunut vaahto katoaa pinnalta pois yhtä nopeasti kuin veronpalautusrahat pankkitililtä joten lopun tölkin sisällön pääsee pian halutessaan kaatamaan myös tuoppiin. Itse siemaisin loput kulauksella suoraan tölkistä.
Väri on kaunis ja houkutteleva miellyttävällä meripihkaisella sävyllään.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistävän katkera. Maku on lempeän sitruksinen ja yrttinen, mutta katkeruus nostaa päätään makukentässä omaan mieltymykseeni aavistuksen liiaksi korostuen. Juomakelpoinen, mutta liiallisen kuivan jälkimaun ja voimakkaan katkeruuden vuoksi ei omaan makuuni aivan voittajavalinnaksi päädy.
Musiikkina tämän kanssa toimii mukavasti kepeä poppimetalli, mm. Reasons Behind – (E)met tai Sorronia – Enemy of Youtself
