Aleksin Blogi

  • Perjantaipullo: MItä humalan jälkeen?

    Panimo Hiiden Mitä humalan jälkeen? on 6.7 % vahvuinen Sour Ale ja sitä löytyy alkon erikoiserän tuotteena. Kantavierrettä oluessa on 15.5 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

    Oluessa ensimmäisenä on helppo huomata selkeästi erottuva etiketti ja symboleita tunnistavalle sen sisältämä okkultistinen tematiikka. Etiketissä nähtävä sarvipää jonka pään päällä palaa tuli on selkeä viittaus Eliphas Lévin kirjassakin kuvattuun Baphometiin (lue täältä), eikä keskellä kuvassa nähtävän sarvipään otsassa nähtävä Sulfur eli The Leviathan Cross joka myös toisinaan Saatanan ristinä on tullut tunnetuksi jää huomaamatta. Toki symbolin alkemistinen historia on vanhempi ja vasta LaVeyn satanismin myötä ehkä symboli on tainnut saada moisen merkityksen, mutta yhtä kaikki nykyisessä kulttuurissa sen merkitys on kuitenkin varsin tunnettu ainakin mikäli aihepiiri on edes jossain määrin tuttu.

    Vähemmän yllättäen omaan makuuni etiketti ei iske tematiikkansa vuoksi, mutta arvioin kuitenkin oluen oluena ja jätän symbolien tulkinnan ja niiden sopivuuden olueen itse kullekin.

    Väri oluessa on punertavaan kallistuva. Tuoksu on hieman hapan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas ja maku on marjaisa ja yrttinen. Jos tätä en tietäisi olueksi helposti voisin kuvitella joksikin muuksikin juomaksi.

    Kokonaisuutena juomakelpoinen, mutta kuten yleensäkin sour alejen kohdalla eivät ne ole itselleni tavallisesti ensimmäinen valinta. Kuitenkin niihin hetkiin kun tekee mieli saada olueen selkeästi erottuvaa vaihtelua on tämä varsin toimiva makunsa puolesta.

    Musiikkina toimii hyvin dark electro, mm. In Strict Confidence – Tiefer tai Eisefunk – Pong.

  • Mac Ministä hifisoitin

    Mac Mini löysi tiensä hifiräkkiin. Johdot ovat vielä kaoottisesti. Pölyäkin on.

    Jo jonkin aikaa olen miettinyt erinäisiä tapoja kuinka voisin parhaiten yhdistää verkkolevylläni olevat musiikit kotini hifi-setuppiin siten että niiden kuuntelu olisi käytännöllistä ja helppoa eikä mitään aateekoon ja intternetin säätämistä että musiikit edes saa kuulumaan.

    Yksi ratkaisu on ollut laittaa iPad Mini -tabletti kiinni telineen alimmassa osassa olevaan NAIM DACiin USB-liitännällä ja soittaa musiikit Roon-nimisellä ohjelmistolla. Tämä on ollut toimiva tapa, mutta ongelmana on ollut tietenkin se että toisinaan tabletin akku voi olla vähissä jolloin laite onkin pitänyt laittaa lataukseen.

    Lisäksi nyt kun olen kotona vaihtanut verkkokonfigurointeja on verkkolevy eri VLANissa ja Roon vaatii enemmän tai vähemmän säätämistä että sen saisi toimivaan fiksusti.

    Viikonloppuna yöllä valvoessa tuli mieleeni että kaapissanihan on vuosia sitten ostamani Mac Mini odottamassa sitä että laitan sen myyntiin tai otan uudelleen käyttöön johonkin projektiin. Lisäksi tuo Mac Mini on sen verran vanha että kuulokeliitäntä on oikeanlaisella adapterilla digitaalinen ääniulostulo ja sitä kautta se sopii suoraan heittämällä NAIM DACiin.

    Kaivoin Mac Minin kaapista, virittelin sen olohuoneeseen näyttöön kiinni, asensin siihen Audirvanan ja laitoin sen käynnistymään automaattisesti käynnistymisen yhteydessä, konfiguroin Mac Minin ja verkkolevyn välisen nettiyhteyden toimintaan jonka jälkeen koneen sai viskattua ns. headless-koneeksi makuuhuoneen hifi-setuppiin.

    Käytännössä Macissä on kiinni nyt ainoastaan virtajohto ja ääniulostulo. Musiikin hallinta tapahtuu Audirvanan appilla tabletilla, kännykällä tai vaihtoehtoisesti etäyhteyden kautta tietokoneella näytön jakoa käyttäen. Normaalissa musiikin kuuntelussa tietenkin käytän tablettia jonka avulla etsin haluamani levyn.

    Etua tässä ratkaisussa verrattuna tabletin kiinni laittamiseen USB:llä on tietenkin se, että musiikit eivät tule tabletin kautta eikä tabletin akun loppuminen kesken levyn sointia vaikuta lainkaan. Lisäksi voin käyttää parempaa softaa ja mikäli tietokoneen ja verkkolevyn yhteyden kanssa tulee jossain välissä jotain haasteita voin ottaa kopion koko musiikkikirjastostani Mac Minin kovalevylle ja soittaa niitä lokaalisti.

    Nyt lyhyen hetken aikaa tällä setupilla kuunneltuna on ratkaisu vaikuttanut toimivalta eikä ongelmia ole ilmennyt. Tästä on siis hyvä jatkaa hifi-setupin hiomista pykälä kerrallaan aina vain parempaan 🙂

  • Kuukausikatsaus helmikuuhun

    Ja katso; maa oli valkeutta täynnänsä

    Niin kulkee tie elämän aina tunnetuissa uomissaan, aikakirjoissa sivut kääntyvät ja ihmislapset ovat astuneet uuteen kuukauteen ja uuteen mahdollisuuteen kasvaa jälleen parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään. Poeettisesta horinasta huolimatta on blogissa siis perinteisen kuukausikatsauksen aika.

    Taakse jäänyt kuukausi noudatti omassa elämässäni suhteellisen tavanomaista kaavaa. Töissä käymistä, elokuvien katselemista, musiikin kuuntelemista, sosiaalista elämää ja aina toisinaan myös pelaamistakin.

    Poikkeuksellisesti viime kuussa en jostain syystä saanut aikaiseksi kirjoittaa päiväkirjaa aamuisin juuri lainkaan, joten tässä voin ottaa taas korjausliikettä. Aamuisin on nukkunut pidempään jolloin päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt. Onneksi alkanut kuukausi (näinä molempina päivinä, heh) on osoittanut jälleen parempia merkkejä tämän suhteeen.

    Itselläni on siis ollut tapana kirjoittaa päiväkirjaa muistaakseni vuodesta 2010. Alunperin kirjoitin tietokoneella käyttäen Scrivener-nimistä ohjelmaa. Välillä koetin paperista versiota, mutta palasin Scriveneriin. Jossain vaiheessa siirryin sitten käyttämään Day One -ohjelmaa ja sillä menin varmaankin vuoden tai puolitoista. Viime vuoden puolella siirryin paperiseen päiväkirjaan jossa olen sitten pysynyt siitä saakka. Paperista päiväkirjaa on paljon hitaampaa kirjoittaa, mutta jollain tapaa se on persoonallisemman ja aidomman tuntuinen eikä sen varmuuskopionteja tarvitse miettiä laiterikkojen varalta. Tällä linjalla siis yhä jatkan.

    Pasila oli viime kuun lopuilla lumeton

    Viime kuussa elokuvia tuli katsottua ainoastaan 19 kappaletta joten suhteellisen vähälle on jäänyt alkuvuonna elokuvien katsominen. Jospa tässä kuussa sitten kerkeää jälleen aikaa laittaa siihenkin enemmän 🙂

    Elokuviin liittyen kaverin kanssa saimme tehtyä pitkästä aikaa uuden lyhytfilmin. Siitä tuli suhteellisen kämänen ja kökkö, mutta yhtä kaikki siinä tuli saavutettua se tärkein mitä näiden tekemisessä olen lähtenyt hakemaankin. Käytännössä siis oppimista, eli eri asioita mitä voi mennä pieleen (tässä meni asioita pieleen joten nyt jatkossa muistan ne paremmin) sekä tietenkin oppimista eri asioiden suhteen muutenkin.

    Erinomaisista mainospuheista huolimatta kyseisen lyhytfilmin voi katsoa alta:

    https://youtu.be/exX3U9MSob4

    Kuten täällä aiemmin jo kirjoitinkin oli helmikuussa jälleen jokavuotinen auton katsastus ja ilahduttavasti hyväksytty-leima tuli. Hyvä homma, voi taas vuoden ajan rallatella menemään ilman että tarvitsee miettiä tätä.

    Helmikuussa myös äiti kävi Vantaalla kyläilemässä 🙂

    Blogista on voinut myös lukea viime kuun aikana erinäisistä nörttäilyistäni. Viime kuussa säädin kotini verkkoja parempaan kuosiin. Lisäksi sain aikaiseksi myös koodailla omia harrasteluprojekteja. Useampia projekteja on mielessä tälläkin hetkellä, joten toivon mukaan aikaa irtoaa myös niiden koodailuihin lähiaikoina.

    Kokonaisuutena helmikuu oli hyvä kuukausi vailla sen suurempia ihmeitä. Uusia asioita tuli opittua niin videoiden tekemisen saralla kuin myös ATK-jutuissa joten kehitys kehittyy yhä vain.

    Tästä on hyvä jatkaa kohden alkanutta maaliskuuta. Hyvää alkanutta kuukautta! 🙂

  • Leffalauantai: Bela Lugosi Meets a Brooklyn Gorilla

    Nona ja Sammy

    Bela Lugosi meets a Brooklyn Gorilla (IMDB) joka tunnetaan myös toisella nimellä Boys from Brooklyn on vuonna 1952 julkaistu sci-fi/komedia. Elokuvan on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään Bela Lugosi, Duke Mitchell, Sammy Petrilo sekä Charlita.

    Elokuvan juonessa viihdetaiteilijat Sammy ja Duke päätyvät epähuomiossa syrjäiselle saarelle alkuasukasheimon sekaan. Saarella ollessaan Duke rakastuu saaren heimon päällikön tyttäreen Nunaan (Charlita) eikä tunne jää yksipuoleiseksi.

    Saarella asustelee alkuasukkaiden lisäksi myös tiedemies Dr. Zabor (Bela Lugosi). Myös hän on iskenyt silmänsä samaiseen Nunaan mutta hänen rakkautensa ei valitettavasti saa lainakaan vastakaikua. Tämä ei tiedemiehen sydäntä lämmitä ja niinpä Zabor päättää palvelijansa kanssa hoidella kilpakosijan pois päiviltä muuttamalla hänet tieteen avulla ihmisestä gorillaksi.

    Boys from Brooklyn kuuluu niihin elokuviin jotka katsoo kerran tai ehkä jopa toisenkin, mutta mitään suurta ja ihmeellistä taidepläjäystä on toki turhaa siltä odottaa. Eipä siinä, kepeän viihteellisenä hupina tämä luultavasti on tarkoitettukin ja sellaisena se toimii asiallisesti.

    Tarina on tavallista tasoa ja elokuvan loppuratkaisut oli mukava poikkeus siihen mitä odotin. Roolihahmoissa on persoonallisuutta, näyttely on toimivaa eikä ohjauksestakaan yleisesti ottaen tule mieleen mitään valittamista.

    Kokonaisuutena suoraviivainen ja kepeän viihteellinen elokuva jota katsoessa voi aivot vääntää taukotilaan ja antaa niillekin hyvin ansaitun lepohetken arjen aherruksista.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2102 annettuun ääneen”]3,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Peroni Nastro Azzurro Gluten Free

    Peroni Nastro Azzurro Gluten Free on nimensä mukaisesti gluteenitonta olutta. Tyypiltään se on lager. Vahvuutta siinä on 5.1 %, katkeroita 23.0 EBU ja kantavierrettä 11.5 °P. Olutta myydään ainakin Alkon vakiovalikoimasta (katso tästä).

    Pullon aukaistua ja tuoksua haistaessa löytää ohraisen tuoksun joka tuopista nousee selkeästi vahvemmin esiin. Tuoksu ei ole omaan mieltymykseeni mikään miellyttävin, mutta onneksi se ei nouse liian dominoivasti esiin normaalisti olutta siemaillessa. Tuoppiin kaataessa ei juurikaan varovaisuutta tarvitse noudattaa sillä vaahtoavuus on varsin vähäistä.

    Väri on kullankeltainen ja hyvin pitkälti samanlainen kuin aikaisemmin täällä testaamani gluteenittoman A. Le Coqin väri. Suutuntuma on kesikitäyteläinen ja raikas ja mausta tuleekin hieman Budvarin kaltaisia tuntemuksia vaikka tämä onkin italailainen eikä tsekkiläinen lager. Maku on miedosti humaloitu ja siinä on kevyttä hedelmäisyyttä. Kokonaisuutena tämä toimii itselleni varsin hyvin.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepeää musiikkia, mm. Aurora – The Seed tai Wardruna – Raido.