On taas se aika vuodesta jolloin uskollisen ratsuni on aika käydä kuntotarkastuksessa. Maanantaina töiden jälkeen kävin kotimatkalla auttoa näyttämässä katsastusasemalle ja onnena onnettomuudessa pirssi pääsi läpi ilman isompia huomiota.
Pari valoa oli palanut, mutta ne onneksi on helppoja vaihtaa tai vaihdattaa eikä kustannukset ole hillittömät. Näiden takia autoa myöskään ei joudu uudelleen viemään näytille joten lisäkustannuksiakaan ei siitä ole tulossa.
Jälleen vuosi on armon aikaa Minille siis annettu joten tästä on jälleen hyvä jatkaa!
Jo jonkin aikaa on ollut ajatuksena laittaa kotonani verkkoasioita paremmalle jamalle ja aina vähän kerrallaan näin olen tehnytkin.
Olen aikaisemmin hankkinut jo gigabittisiä Zyxelin switchejä olohuoneen puolelle ja myöskin jo kauan aikaa sitten olen hankkinut kotiini Jensen Omni Mesh -järjestelmän (lue täältä) joka on itselläni yhä käytössä. Molemmat ovat siis olleet peruskäytössä varsin toimivia ja tehneet sen mitä niiltä olen odottanutkin.
Verkossa olevien laitteiden kasvun myötä tarpeeni verkkojen konfigurointiin on kuitenkin laajentunut ja monipuolistunut jonka vuoksi tarvetta on ollut saada verkkoani hieman fiksummaksi konfiguroitavaksi.
Oma verkko IoT-laitteille ja käytännön haasteet
Käytännön tasolla ajatuksena on ollut tarve saada eristettyä kotona IoT-laitteet (mm. Robotti-imuri, Hue-valot, Sonos-kaiuttimet ja monet muut) kokonaan omaan verkkoon siten että niiden käytettävyys kotona ei kuitenkaan kärsi.
Syynä tälle päämäärälleni on tietoturva. Monet IoT-laitteet eivät ole kovinkaan tunnettuja hyvästä tietoturvastaan (ainakaan halvimmat idän ihmeet) jonka vuoksi on hyvä mikäli nämä laitteet saa pois pyörimästä samasta verkosta jossa kotini muut laitteet ovat ja ainoastaan sallia pääsy ja näkyvyys eksplisiittisesti tietyiltä laitteilta tiettyihin laitteisiin, ei kerralla jokaiselta vekottimelta kaikkiin muihin laitteisiin.
Ongelmahan olisi tietenkin helposti kierrettävissä siten että luo vain kaksi erillistä WLAN-verkkoa ja tunkee älylaitteet sinne, mutta tässä vaiheessa käytettävyyden ja käytännöllisyyden voi samantien unohtaa. Esimerkiksi jos haluan katsoa kännykälläni verkkolevylläni olevia valokuvia tai videoita pitäisi kännykkä aina vaihtaa verkosta toiseen.
Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE-kytkin
Kännykän tapauksessa tämän ehkä vielä jaksaisi sietää, mutta vaikkapa Apple TV:n ja verkkolevyn ollessa eri verkoissa ei enää käytettävyydestä voi puhua saman päivän aikana ja kummankin laitteen hyödyt jäisivät käyttämättä.
Tietoturvasta mainintana vielä sen verran että jopa FBI suosittelee älylaitteiden laittamista omaan verkkoon (lue uutinen aiheesta täältä ja toinen uutinen täältä) joten siitä voi jokainen päätellä itse kuinka hyvä idea on pitää kaikki verkon laitteet kotona samassa verkossa keskenään 🙂
Tekninen ratkaisu lyhyesti kuvaten
Tapa millä tätä käytännön haastetta lähdin ratkaisemaan oli luoda kaksi erillistä VLANia (ei siis WLAN vaan VLAN). Toiseen VLANiin menee kodin normaalit tietokoneet tai muut sellaiset (PC, mäkit ja verkkolevy) ja toiseen sitten kaikki muut.
Valitettavasti omistamani laitteet eivät ymmärtäneet VLANeista sen enempää kuin sika satelliitista (tai ainakaan niitä en päässyt konfiguroimaan tarpeeksi monipuolisesti omiin tarpeisiini) joten lompakon nyörejä joutui raottamaan useamman laitteen osalta.
Viimeisen parin kuukauden aikana kaupasta on tullut kannettua useampia Ubiquityn vekottimia joilla tätä asiaa pääsin laittamaan kuntoon. Ubiquity Security Gateway, Ubiquity Unifi 8 porttinen 60W PoE -kytkin sekä Ubiquity Cloud Key. Viimeinen näistä listan laitteista ei toki ole välttämätön, mutta elämääni helpottaakseni hankin sen samaan syssyyn viimeisimmällä käynnilläni Verkkokaupalla.
Karkea ja yksinkertaistettu kuvaus nykyisestä verkosta fyysisellä tasolla
Ubiquityn hallintapaneelista loin perusverkon lisäksi IoT-nimisen VLANin. Unifin ohjelmoitavassa switchissä pystyi sen jälkeen määrittämään porttikohtaisesti mihin VLANiin vekottimet menevät.
Koska Jensenin mesh-verkko menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin pystyin määrittämään suoraan tuolle portille IoT-alueen. Käytännössä siis jokainen laite mikä nyt yhdistyy langattomasti Mesh-verkkooni päätyy IoT-alueelle ja saa sieltä sen mukaisen IP-osoitteen DHCP:llä – robotti-imuri, Sonoksen kaiuttimet, Hue-valot, TV, tabletit, kännykkä yms.
Tämän lisäksi myös Apple TV ja Pioneerin vahvistin menee fyysisesti kiinni tuohon switchiin joissa olen vain näihin portteihin myös määrittänyt että ne menevät IoT-alueelle.
Kun laitteet oli jaettu karkeasti eri VLANeihin täytyi vielä Unifin palomuurista käydä konfiguroimassa inter-VLAN routing pois käytöstä. Laitoin kaikki IoT-verkosta tulevat yhteydet varsinaiseen pääverkkooni suoraan droppiin jonka jälkeen erikseen kävin aukaisemassa tietyiltä laitteilta pääsyn VLANista toiseen ja niissäkin ainoastaan niihin laitteisiin joihin erikseen haluan.
Tähän mennessä ratkaisu on toiminut. Muutamat laitteet vielä odottaa konfiguroimistaan, mutta tästä hän hyvä jatkaa 🙂
Unrest (IMDB) on Jason Todd Ipsonin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2006. Sen pääosarooleissa nähdään Corri English, Scott Davis sekä Derrick O’Connor.
Tarina sijoittuu patologian laitokselle jonne uudet vuosikurssilaiset ovat saapuneet. Oppilaat hakeutuvat ryhmiin ja ryhtyvät perehtymään koulutukseensa kuuluviin ruumiinavauksiin. Alisonin (Corri English) ryhmäläiset saavat tutkittavakseen nuoren naisen ruumiin jossa vaikuttaa olevan jotain outoa.
Vähitellen laitoksella alkaa tapahtumaan omituisia kuolemia ja myös muutaman aikaisemmin tapetun ihmisen ruumiit löytyvät muiden säilytettävien ruumiiden joukosta. Alison haluaa selvittää mikä on hänen ja ryhmäläistensä tutkimuksen kohteena olevan naisen tausta, mitä hänelle on tapahtunut ja onko tämän kuolemalla jotain yhteistä uudempien tapausten kanssa.
Patologian opiskelijat vauhdissa
Elokuvalliselta anniltaan Unrest on keskinkertainen kauhuelokuva vailla sen suurempia yllätyksiä. Sen tarina on suhteellisen tasapaksu ja monilta osiltaan ennalta arvattava, henkilöhahmoissa on syvyyttä yhtä paljon kuin lasten uima-altaan matalassa päässä eikä elokuvaa voi liiemmin ylistää myöskään sen tunnelman rakentamisestakaan.
Tarinassa on lajityyppinsä perinteisiä kliseitä kohtalaisen paljon aina räpsyvistä valoista itseksiään kiinni meneviin oviin. Mukavana vaihteluna kuitenkin henkimaailman juttuihin ammennettiin viittauksia tematiikkaan atsteekkikulttuurista perinteisen juutalais-kristillisen tai islamilaisen kulttuuritaustan sijaan, vaikkakin viittauksia länsimaalalaisille tutumpiin uskontoihin myös löytyi useita.
Kaikista puutteistaan huolimatta Unrest on lajityypissään viihdyttävä tuotos jonka katsoo kerran tai pari jos on valmis unohtamaan turhat odotukset loogisuudesta ja uskottavuudesta. Ilahduttavana puolena myös musiikit toimivat hyvin ja paikoitellen jopa erottuivat selkeästi edukseen.
Ferdinand Speciální svetlé d’Este on tsekkiläistä Ferdinandin panimon vahvaa lageria. Sen alkoholitilavuus on 6.5 %, katkeroita löytyy 31.0 EBU ja kantavierrettä 14.3 °P. Olutta myydään vahvuutensa vuoksi Suomessa ainoastaan Alkoissa joissa se on vakiovalikoiman tuote. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Pullon aukaistua löytää mukavan hennon lagerille tavallisen tuoksun joka kuitenkaan ei ole tämän oluen tapauskessa yhtä raikas kuin monissa muissa tsekkiläisissä lagereissa on ollut. Tuoksussa on kuitenkin selkeästi erottuva hedelmäinen olemus.
Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa runsaasti ja hieman malttia saa käyttää kaatamisen suhteen. Pinnalle muodostuu kaunis paksu vaahto joka säilyy tuopissakin hetken aikaa mukana.
Suutuntuma on täyteläinen. Maku on pehmeä, hedelmäinen ja hieman toffeinen. Oluen keskiasteinen humalointi toimii omaan makuuni hyvin ja se antaa miellyttävän tasapainoisen tuntuman. Mielellään tätä toisenkin kerran kyllä ostaa.
Musiikiksi tämän kanssa sopii hyvin kepeä musiikki, mm. Marina – To be human tai Kim Petras – Icy.
20 kpl levyjä muoveissa vie tilaa saman verran kuin 3 koteloa
Viime viikolla työkaverin kanssa keskutellessa tuli puheeksi fyysisen median säilyttäminen ja niiden viemä tila. Hänellä oli tapana heittää kotelot mäkeen ja kansitaiteet myös siinä sivussa, itselläni taas on ollut tapana säilyttää molemmat.
Tämän keskustelun jälkeen innostuin tutkailemaan netistä josko näihin löytyisi jotain hyvää välimaastoa ja törmäsin CDON.com sivustolla muovitaskuihin joihin voi säilöä DVD-levyt sekä niiden kansitaiteet. Kuulosti varsin hyvälle, joten tuumasta toimeen ja tilausta vetämään.
Tilasin kerralla 1000 kappaletta muovitaskuja DVD-levyille sekä 100 kappaletta BluRay-levyille. Viikonlopun aikana levyjä taskuihin viskoessa huomasin että BluRay-levyjä oli enemmän kuin sata joten täytynee jossain vaiheessa tehdä toinen tilaus vielä lisää.
DVD-levyjä olen tähän mennessä laittanut muovitaskuihin ehkä noin 450 kappaletta joten tekemistä vielä riittää toisen mokoman verran. Tilansäästö on kuitenkin todella merkittävä kuten tämän postauksen kuvista voi nopeasti havaita.
Yksittäinen leffa muovitaskussa
Olen säilyttänyt suurimman osan leffoista IKEAsta ostamissani pahvilaatikoissa. Yhteeen laatikkoon on mahtunut 50 elokuvaa, mutta uudella metodilla näitä mahtuu merkittävästi enemmän. En ole vielä tarkkaan laskenut montako, mutta tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta voi karkeasti arvioida suuntaa.
20 elokuvaa muoveissa vie tilaa paksuuden puolesta noin saman verran kuin 3 koteloa eli 30 kotelon tilaan mahtuisi jo 200 elokuvaa, joten yhteen laatikkoon menisi selvästi yli 300 elokuvaa. Tilansäästö ei siis jää mitenkään marginaaliseksi.
Kaikkia leffoja en tietenkään ota koteloistaan pois ja pistä muoveihin, sillä leffoissa on erilaisia bokseja jne. jotka säilytän yhä sellaisenaan. Kuitenkin kaikki elokuvat joissa on ns. tavalliset kotelot (sellaisia joita samanlaisia myydään uutenakin tyhjänä kaupoissa) olen viskonut menemään. Tämänkaltaisia koteloita kuitenkin leffoistani on luultavasti noin 95 % tai enemmän joten lähes jokainen elokuva pääsee muoveihin.
Pienillä askeleilla saa kotiaan siistimpään ja samalla myös käytännöllisempään suuntaan!
Tilaamani DVD-taskut löydät täältä ja BluRay-taskut täältä.
