• Vuosikatsaus vuoteen 2019

    Kuten vuoden ensimmäisenä päivänä julkaistussa postauksessa lupasin teen erillisen vuosikatsauksen viimeistään sunnuntaina. Pacta sunt servanda kuten sanotaan joten tässäpä lyhyt katsaus taakse jääneeseen vuoteen 🙂

    Tammikuu oli viime vuonna huono sillä isäni oli nukkunut pois ja tammikuussa oli hautajaiset. Huonojen puolien lisäksi onneksi tammikuuhun mahtui myös normaalia elämää ja kotiin tuli tuolloin myös hankittua viime vuonna luultavasti eniten käyttöä kokenut kapistus eli videotykki sekä valkokangas. Vasta tuolloin hankin kotiini myös mikroaaltouunin joka sopii asuntooni mikrolle varattuun paikkaan joten koti eteni hieman kodikkaammaksi ja käytännöllisemmäksi.

    Helmikuu oli liikunnan suhteen hyvä kuukausi ja lenkkeilin paljon. Vähitellen vuoden loppua kohden sekin tapa jäi ja liikunta muuttui enemmän ainoastan hyötyöliikunnaksi (joskin kilometrimäärät pysynyt silti lähes samoissa lukemissa), mutta helmikuu oli hyvä sen osalta. Kotia tuli laitettua hieman tuolloinkin parempaan kuntoon ja mac-tietokoneet päivitettyä. Videoeditointia tuli myös tuossa vaiheessa lähdettyä opettelemaan Final Cut Pro X:llä.

    Maaliskuu oli lyhytelokuvien värkkäämisen kuukausi. Kolme lyhytfilmiä saatiin tehtyä kaverien kanssa sekä muutaman yksin. Näistä kuitenkin opin sitä mitä lähdin hakemaan joten sen suhteen ne olivat todella hyviä oppitunteja. Lisäksi maaliskuussa hankin vinyylisoittimen joka on yhä käytössäni ja vinyyleitä tulee vieläkin hankittua.

    Huhtikuu oli kodin sisustamisen kannalta hyvä sillä hankin uuden sohvan, uudet verhot ja televisiokin tuli laitettua serkkuni toimesta seinätelineellä seinälle. Nyt tätä kirjoittaessa tulee hieman kauhistunut olo että onko tästä jo kulunut melkein vuosi!? Uskomatonta.

    Toukokuu oli rento hönöttämisen kuukausi eikä mitään maata mullistavaa tuolloinkaan tapahtunut, leffojen katsomista ja pelaamista ja töissä käymistä.

    Kesäkuu oli lomakuukausi! Kävin kaverini kanssa Prahassa ja olimme siellä lähes viikon. Reissu oli mahtava ja Praha oli kaunis kaupunki. Reissulla tuli myös kuvailtua videoita YouTubeen joka oli myös mielenkiintoista opettelemista videoiden tekemisen saralla.

    Heinäkuu oli kuukausi jolloin olin pitkästä aikaa häissä. Serkkuni häät olivat ehdottomasti kuukauden ikimuistoinen kokemus. Samassa kuussa myös kotiin tuli vaihdettua verhokiskot (no okei, samainen serkkuni tietenkin vaihtoi ne koska en itse osaa enkä omista työkalujakaan) ja se on parantanut elämänlaatua kummasti. On mukava kun verhot rullaavat kiskoa pitkin eikä aiheuta ärräpäiden lentämistä tökkimisen vuoksi.

    Heinäkuussa vaihdoin myös kodin monihuoneäänentoiston Sonokseen ja se onkin ollut ahkerassa käytössä yhä edelleen. Hyvä niin, ei ole siis ostos mennyt hukkaan. Niin ja tietenkin heinäkuussa kesälomarahoilla hankin myös Rajalan alennusmyynneistä nykyisen kamerani, Fujifilm X-T2:n. Kamera on ollut paras kamera mitä olen koskaan omistanut ja sen oston myötä olen muut kamerani myynytkin pois. En ole vieläkään saanut arvostelua tänne kirjoitettua, mutta ehkä joskus 😀

    Heinäkuun myötä aktivoiduin vuosien jälkeen taas keikkojakin katsomaan. Aloitin Hilland Playboysin keikasta ja siitä sitten lähtikin hyvä putki keikoilla käymisiä vuoden loppuun saakka. Samoin heinäkuu muutti päiväkirjakulttuuriani, sillä siinä missä ennen pidin päiväkirjaa digitaalisessa muodossa siirryin heinäkuussa paperiseen päiväkirjaan jossa olen pysynytkin siitä saakka. Tämä tuli mahdolliseksi valokuvatulostimen hankkimisen myötä sillä liimailen aina päiväkirjaan valokuvia jotta niissä on jotain tunnelmaa 🙂

    Elokuu oli kuukausi jonka myötä suhteeni Mini Cooperiini läheni. Mini joutui huoltoon ja huolto maksoi sen verran että sen jälkeen vahvistui mielikuva että siitä ei vähässä kummassa luovuta – ei ennen kuin on varaa päivittää uudempaan Miniin. Elokuu oli myös elämäni ensimmäinen kuukausi kun lähdin katsomaan minkälaista toimintaa on adventtikirkolla. Olenkin siitä asti käynyt siellä useana lauantaina ja olin myös uutta vuotta viettämässä kyseisen seurakunnan ihmisten kanssa, joten kannati lähteä elokuussa rohkeasti vain käymään katsomassa mikä meininki. Elokuussa oli myös taiteiden yö jota tuli käytyä katsomassa.

    Syyskuu oli jälleen sisustamisen aikaa. Televisiotaso meni vaihtoon, hifisetuppiin tuli hankittua mukava lepotuoli ja hifilaitteille tuli hankittua siisti laiteteline. Kotia kauniimmaksi askel kerrallaan. Hifimessutkin tuli nähtyä. Syyskuussa kävin pelaamassa elämäni ensimmäistä kertaa Dungeons & Dragons -roolipeliä ja sama peli on meillä yhä meneillään. Olemme varmaankin viidesti tai kuudesti pelanneet useamman tunnin session mutta tarina jatkuu yhä 🙂

    Lokakuu oli merkittävä kuukausi elämässä sillä lopetin työsuhteeni Goforella. Jälkeenpäin ajateltuna onneksi ei ole kaduttanut vaikka jännittikin lähteä töihin muualle (Ylelle). Gofore oli loistava työnantaja ja hyviä muistoja sieltä jäi paljon joten vieläkin niitä aikoja voi lämmöllä muistella. Lokakuussa sain käytyä myös pitkästä aikaa Itä-Suomessa äidin luona (terveisiä äitille 🙂 ) ja tulihan tuota myös 35 vuotta mittariin itsellenikin. Näin se aika rientää.

    Näin lokakuussa myös kotimaisen Entwine-yhtyeen viimeisellä rundillaan ja olihan se uskomattoman hieno kokemus. Keikka oli mahtava, yleisö oli hyvin mukana ja tunnelma katossa. Eipä kai siihen muuta voi sanoa kuin suuri kiitos Entwinelle kaikista näistä vuosista jotka yhtyeen musiikki on elämässäni ollut.

    Marraskuu oli uuden alku sillä uusi työni alkoi Yleisradiolla. Työ on ollut mielenkiintoista, monipuolista ja palkitsevaa ja olen päässyt oppimaan myös paljon asioita jotka tukevat omia henkilökohtaisia taiteellisia ambitioitani. Marraskuussa opettelin vihdoin myös täyttämään tulostimen mustesäiliöitä kotona joka on ollut hyvä ratkaisu. Kävin myös marraskuussa keikoilla ja oli todella mukava nähdä monen vuoden jälkeen ystävääni Jyväskylästä. Aika ja vuodet rientävät mutta samanlaisina sitä ollaan ja pysytään monessa mielessä 🙂

    Joulukuu oli sitten vuosikymmenen loppu. Tällä tapaa ilmaistuna se kuulostaa varsin fataalilta vaikka sitä se ei missään nimessä ollut. Koska verkkolevyni on yhä huollossa en ole päässyt kirjoittamaan postauksia kuluneelta vuosikymmeneltä valokuvien kera, mutta kun sen joskus saan laitan silloin tällöin satunnaisia postauksia kuluneesta vuosikymmenestä.

    Joulukuu oli kuitenkin rauhallinen ja arki rullaili tavalliseen tapaan. Saimme kaverin kanssa myös yhden lyhytfilmin tehtyä joten harrastus jatkui vielä vuoden lopuillakin. Kävin kotiseuduillani joulun vietossa ja loppuovosi tuli rennosti otettua kotona. Uutena vuotena sitten olinkin Keravalla ottamassa alkanutta vuosikymmentä vastaan.

    Kokonaisuutena viime vuosi oli tapahtumarikas ja monipuolinen. Opin paljon uusia asioita niin töissä kuin vapaa-ajallani, tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin uusia taitoja ja kerkesin 300 elokuvaakin katsomaan. Ainoastaan isän poissaoloa lukuunottamatta vuosi oli muuten hyvä, joten uuteen alkaneeseen vuosikymmeneen on saanut vauhdikkaan alun jossa katse on jo suunnattu tuleviin suunnitelmiin ja päämääriin.

    Hyvää alkanutta vuotta ja vuosikymmentä jokaiselle! Tehdään tästä vielä entistäkin parempi 🙂

  • Leffalauantai: Lady Bird

    Lady Bird (Saoirse Ronan)

    Lady Bird (IMDB) on Greta Gerwigin käsikirjoittama ja ohjaama kepeitä komediallisiakin elementtejä sisältävä draamelokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään Saoirse Ronan, Laurie Metcalf, Tracy Latts sekä Benie Feldstein.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan Sacramentossa asuvasta 17-vuotiaasta teinitytöstä Christinestä jota kuitenkin puhutellaan hänen keksimällään Lady Bird -nimellä. Hänellä on viimeinen high school -vuosi menossa jota hän käy paikallisessa katolisessa koulussa jonka jälkeen onkin aika suunnata elämää kohden collegea.

    Harmillisesti haaveet haettavista collegeista ovat törmäyskurssilla äitinsä Marionin (Laurie Metcalf) toiveiden kanssa, sillä opiskelu joissain näissä halutuissa oppilaitoksissa on kallista, se ei ole taannut hyvää uraa tai työpaikkaa Lady Birdin veljelle Miguelillekaan (Jordan Rodrigues) eikä Lady Birdin isän työttömyys ja sen myötä perheen hieman niukahko toimeentulo myöskään auta äitiä olemaan kannustavampi tyttärensä haaveita kohtaan.

    Marion McPherson (Laurie Metcalf)

    Vaikka tarina lyhyesti kerrottuna kuulostaakin suhteellisen tylsältä ja mitäänsanomattomalta on ilahduttavaa että varsinainen toteutus on kuitenkin merkittävästi kiinnostavampi. Muutenkaan tämän elokuvan mielenkiintoisuus ja puhuttelevuus ei tule suoranaisesti sen juonesta vaan sen kuvaamista kasvutarinoista, ihmissuhteista ja niiden haasteista sekä ennen kaikkea oman paikkansa etsimisestä ja löytämisestä elämän paikoitellen kivikkoisillakin poluilla.

    Lady Bird on 17-vuotias ja ikänsä puolesta jo lähestymässä aikuisuuden kynnystä. Hän kaipaa erilaista elämää kuin mitä on saanut elää vanhempiensa ja perheensä kanssa jonka seurauksena hän joutuu kohtaamaan elämän ristiriitaisuuksien luomat kasvukivut. Samaan aikaan kun hän haluaa irtaantua omille poluilleen ja lähteä kotiseuduiltaan kauas pois satuttaa se samalla hänen perhettään, luo riittämättömyyden ja kiittämättömyyden tunteita ja aiheuttaa tappeluita kotona.

    Myös ihmissuhderintamalla tapahtuu muutoksia, uusia poikaystäviä tai poikaystäväehdokkaita ilmaantuu ja muiden uusien kavereiden seuraan hakeutuessa vanhat kaverit jäävät vähemmälle huomiolle ja välit alkavat viilentyä.

    Lady Bird ja Danny (Lucas Hedges)

    Lady Bird on monella tapaa erinomainen elokuva. Sen tarina on toimiva, hahmot ja heidän kasvutarinansa ovat mielenkiintoisia ja kokonaisuus pysyy alusta loppuun saakka hyvin kasassa. Se antaa kyllä katsojalleen tarpeeksi palapelin osia jotta niistä on helppoa kasata eheä kuva mutta se ei kuitenkaan missään vaiheessa rakenna koko kuvaa katsojalle valmiiksi katsottavaksi.

    Elokuva päätyi myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 193 438 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Mallaskoski Jeriko Wild Ale

    Jeriko Wild Ale on kotimaisen Seinäjoella majaansa pitävän Mallaskosken panimon erikoisolut jota löytyy Alkoissakin tätä kirjoittaessa ainoastaan erikoiserän tuotteena. Alkoholitilavuutta oluessa on 5.6 %, katkeroita on 9.60 EBU ja kantavierrettä 12.9 °P. Lisää tietoja löytää oluesta Alkon sivuilta (lue täältä) tai Mallaskosken panimon kotisivuilta (lue täältä).

    Oluen aukaistua ja tuoksuun tutustuttaessa ensimmäisenä mielikuvana syntyi siman tuoksu. Tarkemmin nuuhkaistessa mielikuva muuttui ja esiin nouseva tuoksu toi mieleen skumpan. Useamman kerran nuuhkaistessa pulloa mielikuva skumpasta oli ja säilyi. Tuoppiin kaadettua skumppamainen vivahde katosi ja jäljelle jäi kirpakka alen tuoksu. Kaadettaessa pinnalle muodostui kevyesti vaahtoa joka nopeasti hävisi pinnalta pois.

    Oluen kullankeltainen väri ja samea olemus ei omaa silmääni erityisemmin miellytä, tämä tosin ei ole yllätys sillä en ole ainakaan tähän mennessä ollut sameiden oluiden ulkonäön ystävä – ehkä siksi että siitä tulee lähinnä kilju mieleen. Mene tiedä.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen, raikas ja voimakkaan sitruksinen. Maussa on ainoastaan miedosti humalaa ja olut on hieman hapan. Maku on suhteellisen voimakas, väkevä ja persoonallinen joka ei kuitenkaan omaan makumieltymykseeni ole paras mahdollinen. Ei tämä missään nimessä huonokaan olut ole, kyllä tätä helposti silti voi tuopillisen nauttia.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Gomez – Get myself arrested tai The Bees – Listening man.

  • Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!

    Raketteja tuli nähtyä

    Lyhyesti vuoden vaihteesta

    Vuosi ja siinä sivussa myös kokonainen vuosikymmen vaihtui. Tällä kertaa vuosi onneksi vaihtui merkittävästi paremissa merkeissä kuin viime vuonna (jolloin siis sain juuri ennen vuoden vaihdetta kuulla isäni pois nukkumisesta).

    Tänä vuonna olin ottamassa uutta vudotta vastaan Keravalla muutaman seurakuntakaverin luona. Väkeä oli siellä tupa täynnä, ilta meni rennosti pelaillen erilaisia pelejä ja puolen yön maissa kävimme katsomassa Keinukallion urheilupuiston mäen päältä rakettien ampumista.

    Palasin kotiin vasta kolmen jälkeen aamuyöllä joten ilta meni varsin mukavasti ja rauhallisesti mutta myös tolkulliseen aikaan tuli käytyä unillekin.

    Kello kolmea aamuyöstä ei voi mainita ilman että tämä meemi tulee mieleen

    Blogin tietoja

    Kirjoitan myöhemmin tänne blogiin tuttuun tapaan myös erillisen vuosikatsauksen ja erinäisiä postauksia taakse jääneen vuosikymmenen vaiheista kuvien kanssa (jota en voi vielä tehdä sillä verkkolevy on huollossa enkä saa kuvia kaivettua ennen sitä), mutta tähän postaukseen teen vain lyhyen katsauksen vuoden 2019 blogailuihini. Tämä lähinnä siksi että itseäni kiinnostaa jonninjoutavat tilastotiedot 😀

    Vuonna 2019 blogipostauksia tuli julkaistua 275 kappaletta joka tarkoittaa siis keskimäärin 22,91 postausta per kuukausi tai 0,75 postausta per päivä.

    Leffalauantai- sekä Perjantaipullo-postauksia julkaistiin 52 kumpaakin joten suurin osa blogin postauksista siis on käsitellyt jotakin muuta kuin oluiden tai elokuvien arvosteluita. Keikkakuva-postauksia mahtui kuluneelle vuodelle 14 kappaletta joka on saman verran kuin Hifistelyt-kategorian alla olevien postauksien määrä viime vuoden puolella.

    Sivulatauksien määrä blogissa oli viime vuonna 16548 kappaletta ja kävijöitä on ollut hieman päälle 9900. Suurin osa käyttäjistä on ollut ensikertalaisia (eli luultavasti hakukoneiden hakutuloksien kautta satunnaisesti tänne tiensä löytäneitä), mutta palaavia käyttäjiäkin on ollut yli 650. Tietenkin voi olla että käyttäjä on uudemmankin kerran löytänyt blogiini hakutulosten kautta, mene tiedä.

    Suosituin postaus viime vuoden puolella on ollut Perlenbacher Premium Lager -olutpostaus (lue täältä). En sitten tiedä sattuuko joku tai jotkut lukijat vain tulemaan blogiini aina sivuhistoriansa kautta ja kyseinen postaus on ensimmäinen mitä selain tarjoaa vai onko kyseinen olut ihmisiä enemmänkin kiinnostava. Kyseistä postausta on katsottu 939 kertaa viime vuonna.

    Toiseksi suosituin postaus on Jensen Omni Mesh -järjestelmän postaus (lue täältä) jota on katsottu 669 kertaa ja kolmatta sijaa suosiossa pitää PS2 to HDMI -converter (lue täältä) 596 katselukerralla. Varsin teknologiapainotteisesti siis on blogiin löydetty.

    Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä siirtyä alkaneeseen vuoteen! Vuosikatsausta viime vuodesta koetan värkkäillä viimeistään sunnuntaille muiden menojeni antaessa aikaa kirjoittamiselle.

    Mukavaa alkanutta vuotta, olkaa ihmisiksi! 🙂

  • Näyttö telineeseen

    Näyttö tuli jälleen nostettua telineelle

    Jokunen tovi takaperin innostuin vihdoin laittamaan tietokoneen näytön paremmalle telineelle kuin mitä sen mukana tullut jalka on. Ostin uuden näytön heinäkuussa ja siitä asti olen pitänyt näytössä kiinni sen omaa jalustaa.

    Acer Predator X34P -monitorin oma jalusta on kyllä hyvä ja se tarjoaa hyvät perus säädöt joten sen puolesta tarvetta vaihdokselle ei olisi ollut. Kuitenkin monitorin oman jalustan isoin ongelma on sen viemä pöytätila – monitorin jalka ottaa tilaa pöydältä todella paljon syvyyssuunnassa joten koko pöytä käytännössä menee täyteen sitä käytettäessä.

    Kaapissani oli vielä kaveriltani jo vuosia lainassa ollut monitorin jalka joten ruuvailin monitorin oman jalan irti ja nakkasin X34P:n kiinni tähän toiseen jalustaan. Muutos on käyttömukavuudessa merkittävä sillä pöytä ei enää näytä lähellekään yhtä törkyiseltä kuin se näytti aikaisemmin. Kuten kuvasta huomaa, näyttää pöytä yhä todella törkyiseltä, mutta silti merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin.

    Jossain vaiheessa olisi mukava teetättää omaan käyttöön mittatilaustyönä jokin tolkullinen työpöytä joka ottaa huomioon omat toiveeni ja tarpeeni mm. johtojen sijoittelun suhteen, mutta siihen asti pienillä askeleilla on taas menty hieman parempaan suuntaan.