Aleksin Blogi

  • Kuukausikatsaus toukokuuhun

    Toukokuinen Helsinki

    Kuukausi on jälleen siirtynyt seuraavaan ja blogissa on aika tavalliseen tapaan tehdä lyhyt katsaus taakse jääneeseen kuukauteen – mitä sitä tuli tehtyä vai tuliko mitään?

    Elämä rullasi viime kuussa suhteellisen pitkälti tavallisessa arjessa, mutta lenkkeilyt valitettavasti jäivät ainoastaan hyötyliikuntaan. Eipä siinä mitään, kesäkuussa sitten jos vähän enemmän saisi taas liikuttua. Vastottain ostamani fillari odottaa pyörävarastossa ja ulkona on parhaillaankin sellainen keli että tekisi mieli lähteä fillaroimaan heti kun pyykkikone on pessyt pyykit. Toivottavasti vielä myöhemminkin on hyvä keli siis!

    Töissä tuli tavalliseen tapaan käytyä. Olin yhä samassa asiakasprojektissa missä aikaisemminkin joten mitään muutoksia ei työelämässä tapahtunut. Tosin, Helsingin toimistolla järjestettiin äänestys missä valittiin hymypoika ja hymytyttö ja allekirjoittanut sai kunnian tulla valituksi hymypojaksi 🙂

    Tulin valituksi töissä Hymypojaksi ja sain tällaisen figuurin, suklaata ja hienon kortin 🙂

    Harrastukset viime kuussa painottui paljolti elokuvien katsomiseen ja yhteensä 36 elokuvaa tuli katseltua. Toki 37 jos mukaan lasketaan viime yönä katsomani elokuva jonka sain katsottua loppuun hieman yli puolen yön, mutta lasken lopetusajankohdan mukaan 36:een. Kohtalaisen monta kuitenkin. Elokuvakuukausi oli hyvä sillä muutamat mestariteokset tuli nähtyä jotka päätyivät myös Suosituksia-listalleni.

    Pelaamistakin tuli kerettyä jonkin verran harrastettua, mutta harmillisen vähän. Jospa tässä kesäkuussa sitten taas kerkeäisi myös pelaamaan.

    Kavereita ja tuttavia tuli nähtyä tavalliseen tapaan ja tulipa myös setäni poikansa kanssa käymään kylässä. Oli kyllä mukava nähdä 🙂

    Mitään se suurempia ihmeitä ei ole tapahtunutkaan joten tästä on hyvä jatkaa kohden alkanutta kesäkuukautta. Kesäkuukausi onkin itselläni kesälomakuukausi ja siirtelin jo työpaikalla käytössämme olevan chattiohjelmankin kännykän ensimmäiseltä näytöltä viimeiselle jotta vahingossa ei tule loman aikana vilkaistua työasioihin.

    Ei muuta kuin mukavaa alkanutta kuukautta!

  • Leffalauantai: She’s funny that way

    Joshua (Will Forte) ja Jane (Jennifer Aniston)

    She’s funny that way (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2014. Ohjauksesta on vastannut Peter Bogdanovich ja pääosarooleissa nähdään Imogen Poots, Owen Wilson, Rhys Ifans, Will Forte sekä Jennifer Aniston.

    Elokuvan juonessa teatterissa näyttelijänä toimiva Isabella Patterson (Imogen Poots) kertoo omaa tarinaansa ja sen vaiheita toimittajalle. Hän kertoo kuinka hän nuorempana toimi puhelintyttönä kunnes tapasi asiakkaan joka muutti hänen elämänsä suunnan täysin. Mies lupasi hänelle 30.000 dollaria mikäli hän lopettaisi puhelintytön työt ja ryhtyisi tekemään sitä mitä hän oikeasti rakastaa.

    Isabellalla oli haaveena olla näyttelijä joten hän hakeutui koe-esitykseen. Esityksen ohjaajana sattuu kuitenkin olemaan Arnold Albertson (Owen Wilson) joka oli tuo asikas joka sai hänet tavoittelemaan kohden unelmiaan. Arnoldin omat perhekuviot aukenevat myös Isabellalle ja kiusallisilta tilanteilta ei voida välttyä.

    Mukana elokuvan kuvioissa pyörii myös Jennifer Anistonin esittämä psykologi Jane Claremont jolla on aikaisemmin ollut suhde Will Forten esittämän Joshua Fleetin kanssa. Joshua kuitenkin kiinnostuu Isabellasta joten kuvioihin saadaan sitä kautta hieman lisää draaman aineksia. Isabella on jättänyt jälkensä puhelintyttönä toimiessaan myös vanhaan tuomariin joka ei tahdo päästä eroon pakkomielteestään häntä kohtaan joten ihailijoita riittää jokaiseen lähtöön.

    Isabella (Imogen Poots) ja Arnold (Owen Wilson)

    Vaikka She’s funny that way on Blu-rayn takakannessa listattu romanttiseksi komediaksi on se silti monilta osiltaan enemmän Pretty womania useammalla sivuhenkilöllä kuin perinteistä romanttista komediaa. Siinä on kyllä monia romanttisten komedioiden elementtejä mutta kokonaisuutena se ei noudata tavallista tarinaa.

    She’s funny that way on mukavan rento ja hyväntuulinen kepeän mielen elokuva jossa on toimivia juonenkäänteitä ja loppuun asti mielenkiintoa yllä pitävä tarina. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloidensa nivoutuminen yhteen tavalla tai toisella on viihdyttävää katsottavaa.

    Toimivan tarinan lisäksi näyttely, ohjaus sekä muut pakolliset pahat hyvän elokuvan aikaan saamiseksi on kunnossa joten viihtellistä elokuvaa etsivälle tästä löytää kaikki tarvittavat elementit.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 21 577 annettuun ääneen”]610/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Thornbridge Skull Rocker

    Brittiläisen Thornbridgen panimon panema Skull Rocker on 4.8 % vahvuinen American Pale Ale. Valitettavasti vahvuuden lisäksi mitään muita tietoja oluesta ei sitten valmistajan omiltakaan sivuilta löytynyt joten jääköön väriarvot ja kantavierteet mysteeriksi. Olutta myydään ainakin joissain K-ryhmän kaupoissa.

    Pullon aukaistua löytää helposti kohtalaisen tavanomaisen alemaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettua saa enemmän kuitenkin persoonallisuutta. Tuopissa tuoksuun nousee raikkaampi ja hedelmäisempi aromi.

    Tuoppiin kaataminen menee vaivattomasti vähäisen vaahtoamisen vuoksi. Pinnalle muodostuva vaahto katoaa myös pian pois eikä sen seurasta pääse nauttimaan olutta siemaillessa. Tuopissa oluen kaunis meripihkainen väri pääsee oikeuksiinsa.

    Suutuntuma on kepeä, raikas, puolitäyteläinen ja hetken suussa pidettyä myös aavistuksen kuivaan päin kallistuvaa sorttia. Maussa on hieman sitrusmainen vivahde. Jälkimaku on maltillisen kuiva. Monessa mielessä maku on keskivertoa American Pale Alea eikä se mitenkään erotu joukosta edukseen kuin harmikseenkaan. Perusvarma tuttavuus.

    Musiikiksi menee tämän kanssa hyvin mm. Echo and the Bunnyman – Stars are stars tai The Cure – Love song

  • Fillari tuli hankittua!

    Uusi käytetty fillarini

    Maanantaina töiden jälkeen kävin duunikaverilta ostamassa polkupyörän. Vajaa pari viikkoa sitten oli jo puhetta että voisin ostaa pyörän pois pyörimästä nurkista (!), mutta viime viikko meni kotona flunssassa ja kuumeessa sairastellen ja pyörän osto siirtyi tälle viikolle.

    Kuitenkin fillari odotti noutajaansa ja matkaan tarttui elämäni ensimmäinen hybridi-pyörä. Käytännössä sellainen kadulla ajelun ja maastorallattelun välimaastofillari siis on kyseessä. Edessä on myös jonkinmoiset jousitukset joka tuntui melkoiselta luksukselta.

    Vaihteita en ole vielä edes kerennyt kaikkia testaamaan ja vasta vähän olen kerennyt ajamaan, mutta ensi viikolla kun alkaa kesäloma niin toivon mukaan sitten pääsee enemmänkin pyöräilemään!

    Hieman eri kulmasta

  • Pimentävät verhot olohuoneessa

    Pimentävät verhot on erittäin hyvät olohuoneessa.

    Joitain viikkoja takaperin hankin olohuoneeseeni pimentävät verhot. Pimentävät verhot ovat tässä kuvassa siis nuo tummemmat verhot jotka ovat noiden vaaleiden verhojen takana. Syynä pimennysverhojen laittamiseen myös olohuoneessa on halu katsoa päivälläkin leffoja vaikka aurinko paistaisi sekä tietenkin se että asunto pysyy hieman viileämpänä kun verhoja pitää kiinni ainakin sinä aikana kun ei ole kotona.

    Kuten kuvasta voi havaita sälekaihdin repsottaa varsin rumasti ikkunassa ja melkein jossain vaiheessa olisi hyvä nähdä sen verran vaivaa että ottaisi sen pois kokonaan. Tuollaisena se on yksinkertaisesti ruma ja sitä katsellessa tulee mieleen lähinnä Neuvostoliitto ja pula-ajat. Ehkä jossain vaiheessa skarppaan siis sen verran että sen alas kiskaisen.

    Nykyisellään asunnossani on huonona puolena verhokiskojen toimimattomuus. Käytännössä verhoja ei voi vain aukaista ja laittaa kiinni kovin triviaalisti vaan sitä varten kuvassa Skyrim-julisteen vieressä on tikkaat. Aina kun haluan avata verhot tai laittaa ne kiinni joutuu tikkaille kiipeämään ja klipsejä siirtämään käsipelissä auki ja kiinni. Ei ole siis kovin vaikea arvata että verhot pysyvät pääsääntöisesti kiinni.

    Ostaessani pimennysverhoja en tajunnut mitata kuinka monta niitä pitäisi olla vierekkäin jotta saan olohuoneen ikkunan peitettyä. Tämän seurauksena jäi yksi ylimääräinen verho joka onneksi nopeasti löysi tiensä käyttöön. Tajusin että tämähän olisi enemmän kuin hyvä laittaa “oveksi” (jotta saa pimeäksi huoneen leffojen katsomiseen) ja aikani fundeerailtuani keksin myös tavan miten sen saan värkättyä.

    Tein itse ja säästin – moppitanko tunkattuna verhotangoksi. Verhoissa vasemmassa ylänurkassa ketsuppia 😀

    Kaapissani oli muutamia metallisia jalustoja kiinni puulevyssä (joskus puulevy oli korokkeena näytölle jotta syntikka mahtui sen alle) joten irrotin niistä muutaman ja vetäisin kaksipuoleisella teipillä seinään. Näiden varaan sitten sain tungettua moppitangon (!) johon verhon virittelin.

    Kuten kuvasta voi havaita ei tällä luultavasti sisustuskilpailuissa ensimmäistä sijaa ansaittaisi, mutta siihen asti tämä saa kelvata kunnes olen saanut tähän mietittyä nätimmän ratkaisun.

    Tarkkaavaiset saattoivat myös huomata tuosta kuvasta että verho kaipaa pesua sillä vasemmassa ylänurkassa on ketsuppia. Tämä on seurausta siitä kun kävelin makaronilautasen ja lasin kanssa olohuoneeseen ja siirsin verhoa katsomatta onko se kunnolla kiinni ja perinteiseen tapaan räveltäen sain verhotangon alas, makaroneja puolet lattialle ja verhon ketsuppiin. Se meni varsin hyvin, 5/5. Pitääkin muistaa laittaa tämä joku päivä pesuun.

    Pitää vielä jossain vaiheessa tehdä jonkinlaiset stopparit jotta moppitanko ei tule alas. Kerran se putosi omaan päähäni ja kerran kaverikin sen sai alas pudotettua joten ehkä tätä voisi vielä funtsailla josko hieman hioisin käytettävyyttä. Siihen asti näillä mennään 🙂