• Reissu Prahaan – päivä 1

    Lentokentälle tuli saavuttua hyvissä ajoin

    Meiningit Suomessa

    Ensimmäinen matkapäivä on vaipumassa iltaan ja istun Praha 3:lla sijaitsevassa Eurowings-hotellilla. Hotellihuone on siis tullut löydettyä ja matkalaiset ovat muutenkin turvallisesti päässeet perille.

    Aamu alkoi 06:45 herätyskellon soidessa asunnollani Vantaan Koivukylässä. Edellinen yö tuli nukuttua huonosti – unet jäivät vähiin ja senkin aikaa mitä nukuin oli varsin katkonaista. Ei sinänsä mitenkään kovin uutta kuumilla keleillä joten poikkeamaa pariin aikaisempaan yöhön ei juurikaan tästä tullut. Herättyä ryystimme aamukahvit, söimme aamupalaleivät, heitimme loput kamppeet matkalaukkuihin ja lähdimme kohden Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Olimme eilen hankkineet Helsingissä liikkumiseen ABC-alueen päivälipun joka vielä oli voimassa joten pääsimme ilman suurempia säätämisiä lentokentälle.

    Asuntoni sijaitsee hyvällä paikalla lentokenttään nähden. Ensin yksi pysäkinväli Hiekkaharjuun, siitä sitten vaihto I-junaaan jolla on ainoastaan yksi pysähdys ennen lentoasemaa. Matka kentälle oli odotusten mukaisesti nopea ja kentällä olimme jo hieman yli kahdeksan Suomen aikaa.

    Kentällä menimme kysymään henkilökunnalta ohjeita kuinka toimia. Koska olimme tehneet jo lähes kaiken tarvittavan tulostimme vielä kentällä kaverilleni paperisen version matkalipusta tjsp. Itselläni oli lippu älypuhelimessa ja kaverin lippu myöskin, mutta oli hyvä sitten tulostella se kentällä paperiseksi jotta kaikki sujui jouhevammin eikä tarvinnut aina aukoa vuoroin hänen ja vuoroin omaani matkustusasiakirjaa.

    Lippua muuttamassa digitaalisesta analogiseksi

    Lentokentällä menimme turvatarkastukseen ja se meni kutakuinkin ongelmitta. Ensimmäisellä kertaa kun kävelin läpi porteista piippasi hälytin. Vartija tjsp. kysyi josko olen unohtanut taskuun jotain josta sitten tuli ahaa-elämys että kyllähän siellä kotiavaimet ovat. Viskasin ne vielä tarjottimelle ja turvaporteista läpi ja laite ei enää piipannut. Portin toisella puolen kuitenkin kysyttiin suostunko satunnaiseen pyyhkäisytestiin takin osalta. Suostuin toki moiseen ja siinä ei mitään ihmeitä ollut kuten ei pitänytkään. Kyselin sitten sen jälkeen mikä ihme se edes on. Siinä tarkistetaan jotain vaarallisia aineita yms. ilmeisesti.

    Kaverillani oli tabletti unohtunut jättää erilliselle tarjottimelle (johon siis tavarat laitetaan josta ne rullaavat läpi turvatarkistuksen) jonka jälkeen hänkin pääsi satunnaistestiin laukkunsa osalta. Siinäkään ei ollut mitään joten matka jatkui.

    Portin toisella puolen sitten oli reilusti aikaa joten menin hörppäämään oluen odotellessa. Sen jälkeen sitten jatkoimme matkaamme etsimään lähtöporttia mistä lento oli lähdössä. Se löytyi helposti ja hönöttelimme sitten siinä hyvän tovin porttien läheisyydessä. Olimme ensimmäiset jonottajat, mutta myöhemmin selvisi että siinä ei ole mitään jonoja varsinaisesti vaan ihmisiä otetaan lentolipussa näkyvän ryhmänumeron mukaan järjestyksessä koneeseen. Olimme viimeisessä ryhmässä (ryhmä 4) joten loppuvaiheilla vasta pääsimme koneeseen. Tällä toki ei ole mitään merkitystä sillä koneessa on ihmisillä kuitenkin varatut paikat.

    Koneeseen tuli pakkauduttua ja kun kaikki oli jo lähes valmista lähtöä varten tuli koneen kapteenilta ilmoitus että lento myöhästyy sillä jäämme odottamaan vaihtolennolla tulevia matkustajia. Viivästystä taisi tulla vajaa 30 minuuttia mutta itseäni toki asia ei haitannut suuntaan tahi toiseen sillä mitään aikataulua ei kuitenkaan ollut minnekään suuntaan. Kun toisen koneen matkustajat saapuivat pääsi matka sitten vihdoin alkamaan vaikkakin hieman viivästyneenä.

    Lentäminen oli tälläkin kertaa kiintoisa kokemus. Alkukiihdytyksessä ja ilmaan nousussa on jotain sellaista mistä tulee mukava fiilis että nyt ollaan sitten matkalla joten matka kohden Prahaa alkoi hyvissä merkeissä!

    Prahaan saapuminen ja hotellin etsintää

    Katunäkymää muutaman sadan metrin päässä hotellilta

    Matka meni mukavasti eikä siinä ollut mitään sen suurempia ihmeitä. Kysyin matkalla lentoemännältä saako laskeutumisen kuvata GoProlla kun ilmoituksessa kuitenkin sanottiin että elektroniset laitteet pitäisi sammuttaa (tämän vuoksi en lentoon lähtöä kuvannut). Hän luuli että pitäisi onnistua, mutta hän kävi vielä varmistamassa asian kapteenilta. Kapteeni antoi luvan moiseen joten kuvailin sitten lentokentälle saapumisen ja laskeutumisen action-kameralla lentokoneen ikkunasta käsin. Saapa nähdä myöhemmin tuliko videosta mitään järkevää materiaalia 🙂

    Prahan lentokentällä sitten palloilimme ja löysimme automaatin josta sai ostettua kolmen päivän matkalipun julkiseen liikenteeseen. Hintaa tälle taisi tulla noin 20 euroa tai jotain niitä main joten mistään pahan hintaisesta lipusta ei todellakaan ollut kyse. Tämän jälkeen menimme asemalta pihalle ja hyppäsimme bussiin joka vei jonnekin. Emme olleet varmoja viekö se keskustaan (ei vienyt), mutta ainakin se vei metroasemalle jolla pääsi sitten lähemmäksi keskustaa.

    Metrolla rullailimme jonnekin kauas, metron A-raiteen päätepysäkille (ennen vaihtoa aivan viimeiselle asemalle). Tämän jälkeen menimme pihalle ja kävimme katselemassa josko löytyisi hotellia. Ei löytynyt. Olimme tulleet jonnekin hyvin kauas keskustasta. Ajatuksen tasolla sama kuin olisit menossa Helsingin keskustaan ja päätyisit Itikselle. Tai haluaisit mennä Joensuun keskustaan mutta päätyisit Noljakkaan. Tai Jyväskylässä haluaisit löytää keskustan mutta onnistuisit löytämään itsesi Keltinmäestä. Ymmärrätte pointin. Menimme sitten takaisin metroon ja palasimme takaisin jonnekin paikkaan jonka nimeä en muista enkä sitä muutenkaan osaisi kirjoittaa. Joka tapauksessa merkittävästi lähemmäksi aluetta jota ihmisten asumisalueeksi voi jo kuvailla.

    Hotellilla oli parisänky sekä yksi kapeampi sänky (kuvan ulkopuolella). Allekirjoittanut otti parisängyn itselleen.

    Hyppäsimme metrolta pihalle ja lähdimme fiilispohjalta köpöttelemään jonnekin suuntaan. Näimme hotellin josta kävimme kysymässä olisiko siellä vapaita huoneita. Ei ollut, oli täynnä. Jatkoimme matkaamme ja saavuimme toisen hotellin luo. Menimme sisään ja odotimme vuoroamme tiskille mutta odotellessa jo havaitsimme että hintataso olisi ollut suhteettoman suuri että sinne olisimme halunneet jäädä (n. 130 eur/yö) joten jatkoimme matkaamme.

    Haahuilimme kilometritolkulla pitkin poikin alueita emmekä törmäilleet muihin hotelleihin. Kävimme ostamassa vettä ja jäätelöt ja katsoimme kartalta missä suunnalla niitä pitäisi edes olla. Käännyimme takaisin samalle suunnalle missä olimme käyneet ensimmäisessä hotellissa kysymyssä olisiko siellä vapaata. Sen hotellin läheisyydessä oli monia muitakin hotelleja joten etsimme seuraavan ja kävimme kysymässä samaa. Vastaus oli siellä samanlainen, vapaita huoneita ei ole. Virkailija suositteli että bookings.comista voimme katsoa lähialueen vapaat hotellit, mutta jatkoimme vielä fiilispohjalta kun päivä ei ollut kuin vasta kaksi tai jotain niitä main.

    Pian löysimme Eurowings-hotellin kohdalle jossa kävimme kysymässä samaa. Vapaana oli kahden hengen huone jossa olisi ollut parivuode sekä kolmen hengen huone jossa on parivuode + yksittäinen vuode. Hinnat oli 800 CZK ja 1000 CZK joten ei ollut vaikeaa valita kumman otamme. Otimme siis sen missä oli erilliset vuoteet kummallekin kun senkin hinta oli vain euroiksi muunnettuna 39,04 euroa. Aivan järjettömän halvalla siis huone irtosi. Harmillista kyllä tässä huoneessa ei voi koko matkaa olla, mutta jos nyt ainakin muutamat päivät voimme tässä majoittua niin se on todella hyvä homma 🙂

    Viskasimme roinat huoneelle, lepäilimme hetken ja lähdimme metsästämään ruokaa.

    Lähialueeseen tutustumista

    Metroasemat olivat samankaltaisia kuin Helsingissä

    Hotellin sijainti tuntuu ainakin ensimmäisten arvioideni mukaan aivan uskomattoman hyvältä. Alle kilometrin sisällä hotellilta löytyy todella monia ruokapaikkoja, useampia kahviloita, sekatavarapuoteja sekä myös marketti josta voi ostaa myös hotellille tarvittavia eineksiä.

    Etsiessämme hotellia olimme törmänneet Pizzeria Vendemarian ulkopuolella olevaan mainokseen jossa sanottiin että sieltä saa Prahan parhaat pizzat. Miksi siis tyytyä hyvään kun parastakin on tarjolla, joten täytyihän tämä käydä testaamassa. En tiedä onko kyseessä Prahan paras pizzeria koska muista ei ole kokemusta, mutta jos tätä vertaisi Suomessa käymiini pizzerioihin ja ravintoloiden pizzoihin menisi tämä suorilta sinne kärkikastiin. Pizza oli jotain uskomattoman hyvää. Raaka-aineet olivat tuoreita eikä mitään tusinaeineksiä, pizzassa oli aidosti makua ja hintaakin pizzalle sekä 0.5 litran oluelle teki ainoastaan 8,5 eur. Olen rakastunut samantien jo näihin hintoihin.

    Praha 3:ssa (täällä alueella missä tämä hotellikin siis on) osataan olla ilmeisen vaatimattomia koska parhaan pizzapaikan vieressä oli liikkessä mainos myös parhaasta jäätelöstä. Ruoan jälkeen maistui palanpainikkeeksi kahvi ja jäätelö joten täytyihän tuo testata sekin. Jäätelö oli kyllä kieltämättä selkeästi erilaisen makuista kuin on tottunut syömään eikä sitä ainakaan huonompanakaan voinut pitää. Ehkäpä näissä mainoksissa on jotain perää? Jäätelöpaikan ikkunassa olikin että kyseessä on TripAdvisor-sivuston listaykkönen (varmaankin Prahan osalta) tämän sortin palveluissa joten ehkä tässä mainonnassa voi olla jotain perääkin myös enemmistön mielestä. Hyvää ja edullista – kolme isoa jäätelöpalloa oli 100 CZK eli 3.9 eur. Lisäksi kahvista tuli jonkin verran hintaa mutta pienistä summista oli kyse senkin osalta.

    Pizzeria Vendemaria

    Mielenkiintoisena informaationa voi mainita sen, että täällä kannattaa pitää käteistä mukana. Sen lisäksi on hyvä että käteinen ei ole liian suurta. Kahdessa paikassa jossa kävimme sanottiin että vain käteinen kelpaa. Tämän jälkeen kävin nostamassa automaatista lisää rahaa. Onneksi suomalainen pankkikortti kävi ja sillä sai automaatista kiskottua ulos Prahan corunoita ilman että tarvitsi lähteä etsimään enää rahanvaihtopaikkaa. Nostin 4000 ZCK (alle 200 euroa) jotta en heti joudu nostamaan lisää. Masiina sylki ulos 2000 ZCK seteleitä kaksi kappaletta jonka jälkeen oli käteistä.

    Harmillista kyllä parissa paikassa missä käteistä sitten sitä nostettuani tyrkytin kortin sijaan oli selkeästi haasteita niin suuren käteisen kanssa 😀 Kysyin myyjältä sitten mikä on täällä optimaalinen käteisen koko johon vastauksena oli mieluusti alle 1000 CZK. Oppia ikä kaikki. Onneksi Albert-marketissa sain ostettua 2000 CZK:lla ja sain vaihdossa paljon pienempiä seteleitä joita voin sitten pienemmissä kaupoissa jatkossa käyttää.

    Paluu hotellille

    Katuun kirjoitetun tekstin perusteella joku täällä rakastaa pornoa

    Ruoan ja kahvin jälkeen jatkoimme matkaamme vielä siis tuonne edellisessä kappaleessa mainitsemalleni Albert-marketille josta kävin ostamassa muutamat paikalliset oluet maisteluuni. Sen lisäksi jossain satunnaisessa pikkumarketissa kävin pyörähtämässä ostamassa pullonavaajan jonka jälkeen olikin jo aika valua takaisin hotellille. Kello oli hieman vajaa kuusi Tsekin aikaa kun tänne hotellille saavuimme takaisin. Siitä sitten rupesinkin maistelemaan jo näitä paikallisia oluita ja kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa.

    Tämän illan osalta ei ole muuta aikomusta kuin olla vain, ottaa rennosti hönötellen hotellihuoneella, maistella oluita ja levätä. Vähäiset unet, yli 8 km kävelyä (yli 12.000 askelta) ja kuuma keli ovat sellainen kombinaatio että on mukava nyt olla vain ja istua tätä kirjoittamassa. Huomenna sitten aamulla on aamupalaa hotellilla tarjolla johon on aikomus herätä, mutta jos sen jälkeen vielä väsyttää niin palaamme kaverin kanssa takaisin hotellihuoneelle unille. On hyvä että nyt on tukikohta ainakin hetkeksi aikaa jotta voimme ottaa rennosti ilman että tarvitsee hötkyillä ja voimme keskittyä varsinaisiin kaupungin nähtävyyksiin.

    Huomenna sitten uudet kujeet! Kuulemiin 🙂

    EDIT: Loppuun vielä videokooste!

    https://youtu.be/cMzb6_lqFoE

  • Reissu Prahaan – päivä 0

    Reissua varten tuli hankittua matkalaukku

    On taas se aika vuodesta jolloin sisäinen muuttolintuni alkaa haikailemaan kohden etelän lämpimämpiä maita ja matka Tšekkejä kohden alkaa olemaan käsillä. Tarkemmin ottaen matkan kohteeksi on valikoitunut Praha. Matkalle lähden saman kaverin kanssa jonka kanssa viime vuonna kävimme Virossa, Latviassa, Liettuassa sekä Puolassa (lue täältä).

    Kun tämä blogipostaus näkee päivänvalon on matkan tarkoitus olla jo käynnissä ja matkalaisten vieraan maan kamaralla ja toivon mukaan jo jossain hotellissa, joten tavalliseen tapaan päivän viiveellä tulevat nämä postaukset jo aivan käytännön syistä. Käytännön syynä on tietenkin se että kerkeän niitä kirjoittelemaan vaikka illat venähtäisi pitkäksikin.

    Kaverini tuli luokseni sunnuntaina myöhään illalla ja aloimme tekemään samantien matkasuunnitelmia kun pääsimme asunnolleni. Katselimme ensin lentoja + hotelleja valmiina paketteina, mutta lopulta päädyimme varaamaan etukäteen ainoastaan lennot sinne ja takaisin.

    Ajatuskelana tähän oli siis se, että kaupunki ei ole kummallekaan tuttu eikä ole pienintäkään käryä onko matkapaketeissa löytyvä hotelli mistään kotoisin, onko sinne vaikea mennä ja löytääkö sitä edes. Jos vain lentää sinne voi valita hotellin sieltä mistä vain sattuu vapaata löytymään ja jossa on tolkun hinnat. Tällöin voi halutessaan myös vaihtaa hotellia kesken kaiken jos viereiseen huoneeseen sattuu vaikkapa asettumaan taloksi pelimannekerho joilla on tapana harjoitella trumpetinsoittoa tuntikausia yöaikaan tai tapahtuu jotain muuta yhtä yllättävää mutta vähäisesti toivottua aktiviteettia.

    Matkalaukkuun tuli hommattua myös nimilappu.

    Varasimme lennot suoraan Finnairin nettikaupan kautta. Varausprosessi oli helppo ja mutkaton ja meno-paluulennot sai kummallekin yhteishintaan 450,06 eur. Tosin 14 euroa edullisemmin olisi saanut jos ei olisi halunnut varata ikkunapaikkaa myös toiseen suuntaan tullessa, mutta samapa tuo oli ottaa kun niin pieni hintaero oli kyseessä. Mielenkiintoisesti Suomesta Prahaan lennolle ikkunapaikan valinta ei maksanut mitään ekstraa, mistä lie johtui.

    Eilen päivällä kävimme kaupungilla etsimässä tavaraa matkalle. Valitsimme että haluamme matkaan ainoastaan käsimatkatavaran verran roinaa joten tämä vaati sitten jonkinsorttisen matkalaukun hankkimista. Tietenkin tavarat olisi voinut survoa reppuunkin, mutta koska käsimatkatavaran koot on tarkasti määritelty senteissä ja kiloissa olisi ollut haastavaa mittailla ja arpoa onko senttimäärä repussa leveimmältä kohdalta leveämpi kuin sallittu koko. Helpommalla säätämisellä siis pääsi kun kävi ostamassa jonkin standardikokoisen matkalaukun.

    Matkalaukkua tuli käytyä ensin katseltua Verkkokauppa.comista, mutta edullista laukkua oikeassa kokoluokassa ei ollut hyllyssä (tai emme sattuneet bongaamaan) joten jatkoimme etsimistämme. Kävimme keskustassa Clas Ohlsonilla josta tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa nähtävä matkalaukku sattui sitten löytymään. Ainakin näin ennen reissuun lähtöä laukku vaikuttaa hyvälle – saapa nähdä miten sitten kun se on päässyt kenttätestiin 😀 Lisäksi samasta kaupasta löytyi nimilätkä ja laukun painon mittari joten ostin myös moiset jotta osaan mitoittaa minkä verran laukkuni painaa. Rehellisesti sanoen en osaa arvioida edes suuntaa-antavasti tavaran painoa joten vaihteluväli voisi olla kilokaupalla. Mittari siis tuli varsin tarpeeseen.

    Laukun painon mittaava härpätin

    Kaupungilla ollessamme kävimme vielä vaihtamassa euroja korunoiksi eli Tšekin maan valuutaksi. Vaikka onkin odotettavaa että pankkikortit toimivat siellä aivan samalla tapaa kuin muuallakin, on silti hyvä olla hieman käteistä paikallisessa valuutassa jos jotain ongelmia ilmenee.

    Rahanvaihto tuli tällä kertaa hoidettua Helsingin rautatieasemalla olevalla Forexilla. Ennen meitä rahanvaihtoon oli menossa ainoastaan muutamat ihmiset, mutta jostain kumman syystä heidän rahanvaihto-operaationsa kesti kauan kuin Iisakin kirkon rakentaminen. Luultavasti jonossa meni lähemmäs 45 minuuttia tai ylikin. Oma asiointini kesti n. 3 minuuttia joten en tiedä miten ihmeessä edelliset rahanvaihtajat saivat kulumaan niinkin kauan kuin mitä heillä kesti. Onneksi ei ollut kiire minnekään joten aikaa oli odotella.

    Rahaa tuli annettua vaihdossa 106 euroa ja parikymmentä senttiä tai jotain niitä main ja sillä sai 2700 korunaa. Vaihtomaksu oli ilmeisesti vitosen luokkaa jostain syystä, toisessa Forexin paikassa se oli aiemmin ainakin ilmaista. Yhtä kaikki, pääasia että käteistä sai myös oikeassa valuutassa matkaan.

    “Et sit vienyt taaskaan roskia ulos mennessäs” – 500 setelissä on passiivis-aggressiivsen ilmeen omaava naishenkilö.

    Kello on tätä kirjoittaessa nyt 18:14 eli maanantai-ilta on jo pitkällä menossa. Vähitellen voisin pistää läppärin lataukseen, alkaa pakkailemaan matkalaukkua ja tekemään vielä netissä lähtöselvitystä jotta aamulla olemme mahdollisimman valmiita lähtöön. Lento lähtee Suomesta kello 09:30 ja perillä sen on tarkoitus olla 10:50 Prahan aikaa. Matka-aika on siis hitusen yli kaksi tuntia koska matkalla kellot siirtyvät tunnilla.

    Jos Luoja suo ja olemme päässeet turvallisesti perille pyrin kirjoittamaan heti huomiselle lisää matkasta, hotellin etsimisestä ja muusta sellaisesta mitä matkalle on mahtunut. Kuulemiin! 🙂

  • Uudet nakit fillariin

    Uudet kumit alla

    Viime torstaina oli tarvetta käydä viemässä käteistä tilille kun tori.fi:n kautta tuli käytöstä poistunutta tavaraa laitettua myyntiin. Lähin paikka jossa käteistä oli mahdollista laittaa tilille oli Vantaan Tikkurila joka on 4.6 km päässä kämpältäni, joten muutama viikko takaperin ostamalleni fillarille tuli taas käyttöä.

    Pääsin perille Tikkurilan Nordealle, mutta valitettavasti muutamia metrejä ennen pihaan tuloa takarengas otti ja puhkesi. Kävin rahat viemässä tilille ja lähdin viemään pyörää huoltoon. Onnekseni rengas levisi vasta Tikkurilassa koska matkaa huoltamolle oli ainoastaan 800 metriä.

    Huoltamo oli nimeltään Kunnon Kauppa. Talutin fillarin sinne ja selitin ongelman ja myyjä suositteli jotain pistosuojattua rengasta. En ollut moisesta kuullutkaan (tai jos olen, olen unohtanut sen varsin autuaasti) mutta rupateltuani aikani tulin tulokseen että sellaisilla mennään. Huollossa vaihdettiin uusi sisäkumi sekä ulkokumi.

    Koska pyörässäni oli vielä alkuperäiset nakit edessä ja takana tuli samalla vaihdatettua samanlainen rengas myös eteen kaiken varuilta. Hintaa renkaiden vaihdolle tuli 101 euroa töineen päivineen joka toki tuntuu fillarin hintaan nähden suurelta, mutta jos tällä polkaisen 101 km niin eihän tuolle enää jää kuin euron per kilometri hintaa joten varsin huokeista kilometreistä kuitenkin puhutaan. Ja mitä enemmän tällä pyöräilen sitä edullisemmaksi se suhteessa tulee.

    Uudet renkaat tuntuivat hyvältä ajaa ja Tikkurilasta paluu Koivukylään sujui rempseästi rallatellen. Toivon mukaan muita huoltoja ei olisi tarvetta tehdä ihan hetkeen 🙂

  • From Fatness To Fitness – viikko 18

    Lauantai 2019-06-08. Paluu Tikkurilasta.

    From Fatness To Fitness -postaukset ovat hetken aikaa loistaneet poissaolollaan viikonloppuina olleiden sosiaalisten aktiviteettien takia enkä ole saanut ajoissa aikaiseksi kirjoittaa postausta. Tänään kuitenkin taas parin viikon jälkeen on hyvä postata lenkkeilyitä sillä kuluneella ensimmäisellä kesälomaviikolla on fillarointia tullut harrastettua ja nyt on sopivasti aamupäivästä myös aikaa kirjoittaa postaus.

    Lenkkeily on tällä viikolla ollut ainoastaan fillarointia. Tietenkin yksittäisiä kilometrejä tulee kävelyä siellä sun täällä (esim. kun fillaroi jonnekin ja siellä sitten kävellen pyörii kilometrin tai pari), mutta varsinaisesti lenkille ei ole tullut lähdettyä. Tosin sen verran kuumat kelit on ollut että ei ole hirveästi tehnyt mieli aivan hillittömästi pihalla pyöriä muutenkaan. Pyöräillessä mukavasti tulee tuulenvirettäkin joka viilentää mukavasti menoa, mutta kävellessä ei moiseen omilla kävelynopeuksilla päästä 😀

    Fillarointia koko viikon aikana tuli yhteensä 47.84 km Sports-Trackeriin synkattujen tietojen perusteella. Ei siis mitään hillittömiä määriä, ei kunto vielä kestä sellaista, mutta jostain se on aloitettava!

    Painoa en ole seurannut tällä viikolla koska realistista kuvaa ei tulisi saatua kuitenkaan painon kehityksestä. Yöllä tulee käytyä kiskomassa vettä todella paljon monta kertaa yössä koska asunnossa on niin järjettömän kuuma joten painonvaihtelut päiväkohtaisesti voi olla helposti kiloja niillä nestemäärillä. Jatkan taas asian seuraamista kun yöt voi nukkua ilman että tarvitsee niin monesti käydä juomassa 🙂

    Pidemmittä puheitta alla viikon fillarireitit.

    Lauantai 2019-06-08. Matkalla Tikkurilaan.
    Lauantai 2019-06-08. Paketin postitus Citymarketilta ja sen jälkeen hupiajeluna muutamat kilometrit.
    Perjantai 2019-06-07. Paluu Tikkurilasta.
    Perjantai 2019-06-07. Pankkiasioille fillarointi Tikkurilaan.
    Keskiviikko 2019-06-05. Paluu Ilolan ABC:ltä.
    Keskiviikko 2019-06-05. Fillarointi yöllä Ilolan ABC:lle.
    Maanantai 2019-06-03. Paluu Keravalta.
    Maanantai 2019-06-02. Matkalla Keravalle.

  • Leffalauantai: Pet Sematary (Uinu, uinu lemmikkini) (vuoden 1989 versio)

    Dale Midkiff esiintymässä roolissaan Louis Creedinä

    Pet Sematary (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Uinu, uinu lemmikkini on Stephen Kingin samaa nimeä kantavaan kirjaan pohjautuva kauhuelokuva vuodelta 1989. Tästä on tullut myös vuonna 2019 uusi versio, mutta tämä arvostelu siis koskee tätä vanhempaa. Elokuvan on ohjannut Mary Lambert joka on tullut tunnetuksi myös monien musiikkivideoiden ohjaajana – mm. Madonna Like a prayer, Like a virgin, Material Girl sekä La Isla Bonita ovat Lambertin käsialaa ohjauksen saralla.

    Elokuvan tarinassa Creedin nelihenkinen perhe lemmikkikissoineen muuttaa uuteen taloon. Talon läheisyydessä kulkee polku metsään josta tien vastakkaisella puolella asuva naapuri Jud Crandall (Fred Gwynne) osaa kertoa siellä sijaitsevan lemmikkieläimille tarkoitetun hautausmaan. Tie joka kulkee naapurusten välillä on sellainen että siitä kulkee rekkoja tiheällä tahdilla joten on varsin ymmärrettävää miksi lemmikkien hautausmaalle on mahtunut viimeiselle matkalle lähtijöitä kohtalaiset määrät.

    Perheen isä Louis (Dale Midkiff) on ammatiltaan koulun lääkäri. Pian potilaaksi tuodaan jo rekan alle jäänyttä nuorta miestä joka menehtyy saamiinsa vammoihin. Myöhemmin Louis alkaa näkemään aika-ajoin tämän kuolleen nuoren ilmestyvän hänelle.

    Pian myös perheen tyttären Ellien (Blaze Berdahl) kissa kokee siirtymisen ajasta iäisyyteen – tai ainakin se siltä ensihätään vaikuttaa. Creedien naapuri Jud näyttää Louisille lemmikkien hautausmaan läheisyydessä sijaitsevan intiaanien hautuumaan jonne haudatut eivät tahdo pysyä jostain syystä leposijoillaan ja pian katti poistuukin manan mailta vaikkakin hieman muuttuneena. Väliäkö hällä, kissa on takaisin ihmisten ilmoilla eikä ikävää kuolemaepisodia jouduta vielä lapselle selittämään.

    Ellie Creed (Blaze Berdahl)

    Vaikka en ole itse Kingin teosta lukenut ei tässä vaiheessa ollut vaikeaa veikata että pian haudoissaan viihtymättömiä raatoja tulee olemaan lisääkin. Mitä sitten tapahtuu jääköön jokaiselle itselleen katsottavaksi tai luettavaksi että en koko tarinaa spoilaa.

    Olen kuullut Uinu, uinu lemmikkini -kirjasta paljon puheita että se olisi pelottava teos ja ainakin internetissä väitetään että myös Stephen Kingiään itseään olisi pelottanut sitä kirjoittaessa. Elokuvaversiosta sitä vastoin en muista kenenkään tuttavapiirissäni koskaan puhuneen, joten luultavasti kyseessä ei ole mikään maailman tunnetuimpiin kuuluva kauhuelokuva.

    Vaihtoehtoinen selitys tälle kuulemattomuudelle on toki se, että elokuva on julkaistu vuonna 1989 ja itse olen syntynyt 1984 joten minä ja suurin osa tuttavapiireistäni noihin aikoihin ei ole ollut siinä ikähaarukassa että tällaista olisi uskallettu saati edes saatu katsoa. IMDB:ssä tälle on kuitenkin antanut äänensä yli 83000 katsojaa joten jollain tapaa tunnettu tämä ainakin yleisesti ottaen on.

    Elokuva on luokiteltu kategorioihin kauhu ja trilleri. Ajat ovat luultavasti olleet hyvin erilaiset kauhuelokuvien maailmassa 80-luvun lopussa sillä nykymittakaavalla arvioiden elokuvassa oli pelottavuutta yhtä paljon kuin vegaanipurilaisessa on lihaa. Se ei pelottanut eikä jännittänyt missään vaiheessa joten pelottavaksi tätä ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla.

    Rachel Creedin roolissa nähdään Denise Crosby

    Pelottavuudesta tai enemmänkin sen puutteesta (tai omasta kieroutuneisuudestani) kertonee myös useampi tahaton nauruun purskahtaminen kun jotain kamalaa elokuvassa tapahtui. Uskoisin tämän osittain johtuvan 80-lukuisesta ilmeestä, maskeerauksesta ja yleisestä tunnelmasta sillä ilman hitaasti rakennettua painostavaa ilmapiiriä kauhuelokuvan tematiikka saavuttaa niin absurdit mittasuhteet että ensimmäisenä reaktiona on nauru siinä missä pitäisi kauhun saavuttaa kliimaksinsa. Ilman jännittävää ilmapiiriä pelottavaksi tarkoitettu hirviö tai mikä tahansa on ainoastaan koominen ilmestys eikä sitä voi ottaa vakavasti.

    Elokuvassa hieman jäi itselleni häiritsemään juonen epäselvyys joidenkin henkilöiden ja heidän merkityksen osalta samoin kuin koko intiaanien hautumaan syvimmän olemuksen merkitys. Miksi se oli siellä, mistä se oli tullut, miksi sinne haudatut eivät halua pysyä haudoissaan ja monet muut kysymykset. En tiedä olisiko näihin kysymyksiin vastauksia jos tämän lukisi myös kirjana.

    Tästä pelottavien elementtien puutteistaan ja tarinan osittaisesta epäselvyydestä huolimatta oli tämä ihan mukiinmenevä teos. Sen ohjaus ja näyttely olivat asiallisia ja visuaalisestikin elokuva oli ihan toimivaa tasoa. Mielenkiintoista vaihtelua ainakin värimaailmansa osalta nykykauhuelokuviin verrattuna.

    Kokonaisuutena Pet Sematary jää keskinkertaisten elokuvien kategoriaan. Katsoohan sen kerran ja ehkä toisenkin, mutta ei tätä mitenkään voi erikoisemmin kehua ainakaan oman lajityyppinsä edustajana. Jos sen katsoo pelkästään kepeänä viihteenä saa siitä luultavasti enemmän irti kun ei edes odota kauhua.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 83 083 annettuun ääneen”]6,6,0/10[/simple_tooltip])