Lissien My Wild West on hyvä esimerkki siitä että nykyaikanakin tehdään erinomaista musiikkia
Toisin kuin aikaisempina viikkoina joissa olen hypännyt musiikin kuunteluni historiassa monia vuosia taaksepäin on tämänkertaisen musamaanantain levynä albumi joka on julkaistukin vasta vuonna 2016. Kyseessä on amerikkalaisen Elisabeth Mauruksen eli Lissien albumi My wild west.
My wild west on Lissien kolmas albumi. Ennen tätä levyä häneltä oli julkaistu Catching a tiger (2010) sekä Back to forever (2013). My wild westin jälkeen päivänvalon on kerennyt näkemään myös Castles (2018).
Musiikkityylillisesti My wild west on sijoitettu Wikipedian mukaan Folk/Rock kategoriaan eikä tähän oikeastaan ole juurikaan vastaansanomista itsellänikään. Kyseessä on singer-songwriter henkistä kevyttä rockia rennolla ja maalailevalla tunnelmalla eli sellaisella minkä tahtiin on helppoa kuvitella ajavansa auringonlaskua kohden kesäiltana fiilistellen sitä kuinka auringon viimeiset säteet vaipuvat taivaanrantaan antaen sijaa kesäyön seesteisyydelle.
Olin aikaisemmin ostanut Lissien Catching a tiger -levyn levykaupasta ja kerennyt kuuntelemaan sen varmaankin kerran tai pari, mutta vielä artistin tuotanto ei ollut puraissut kovasti. Edellisessä työpaikassani tuli rupateltua silloisen työkaverin kanssa ja hän diggaili Lissietä ja ajattelin antaa Lissien uudemmallekin tuotannolle mahdollisuuden. Kävin jossain vaiheessa levykaupasta hakemassa tämän levyn jonka myötä sitten pääsinkin sisälle Lissien musiikkiin (ja sain kaverinikin tätä diggailemaan). Myöhemmin sitten tuo ensimmäinen levykin on auennut ja muutkin levyt on tullut hankittua. Kuitenkin Lissien osalta tälle levylle kuuluu omassa musiikkihistoriassa suurin kiitos sillä tämän myötä löysin kyseisen artistin.
Levy on täynnänsä erinomaisia kappaleita ja kokonaisuutena se on vahva ja tasapainoinen levy, mutta heti ensikuuntelulla kappaleet Hero sekä Sun Keeps Risin’ iskivät omaan makuuni kovasti. Erityisesti kuulokkeilla kaikessa rauhassa kuunnellessa musiikkiin ajatuksella keskittyen kappaleet pääsivät oikeuksiinsa.
My wild west on levy joka jokaisen kepeästä rockista pitävän kannattaa kuunnella, sillä se on hyvä esimerkki siitä että vielä nykyäänkin osataan tehdä erinomaista musiikkia. Laitan vielä loppuun pari biisiä YouTubesta.
The Shining (IMDB) joka suomessa tunnetaan myös nimellä Hohto on Stanley Kubrickin ohjaama draama/kauhuelokuva vuodelta 1980. Sen pääosarooleissa nähdään Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd sekä Scatman Crothers. Elokuva pohjautuu Stephen Kingin samaa nimeä kantavaan romaaniin.
Elokuvan juoni kertoo kirjailija Jack Torrencesta (Jack Nicholson) joka ottaa vastaan talvihoitajan pestin syrjässä olevaan Overlook-hotellille. Hän menee hotellille pitämään sitä kunnossa yhdessä vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) sekä poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa. Ajatuksena Jackilla on saada talven aikana kirjoitetuksi kirjaansa sillä etäinen hotelli kaukana kaikesta antaa mitä ihanteellisimman ympäristön keskittyä taiteen tuottamiseen.
Ikävästi hotelli sattuu olemaan rakennettu intiaanien hautuumaan päälle ja siellä on aikaisemmin tapahtunut useamman ihmisen murha. Aikaisempi talvihoitaja on kokenut mielenterveydellisiä ongelmia ja päästänyt päiviltä niin vaimonsa kuin kaksi tytärtänsä ennen oman henkensä riistämistä. Tästä huolimatta Jackia ei paikka kauhistuta joten perhe siirtyy kolmistaan etäisen hotellin rauhaan viettämään talvea ja pitämään hotellia kunnossa.
Hotellilla ollessa alkaa tapahtumaan omituisia asioita eikä Jackin mielenterveydestäkään voi varmuudella antaa pelkästään positiivista näkemystä. Vähitellen tunnelma muuttuu hotellilla painostavammaksi ja paikan turvallinen syrjäisyys menettää turvallisuuden tunteensa hulluuden ja harhojen hiipiessä asukkaiden seuralaiseksi.
Wendy Torrancen roolissa nähdään Shelley Duvall
Shining on kiistatta oman aikansa merkittävimpiin lukeutuvia kauhuklassikoita joka jokaisen elokuvia harrastavan täytyisi nähdä vähintään kerran elämässään. Vaikka tämänkin elokuvan teosta on jo useampia kymmeniä vuosia on se säilyttänyt arvonsa merkittävänä teoksena eikä syyttä.
Tarina on mielenkiintoinen ja se rakentuu hitaasti mutta varmasti kohden suuntaa missä sairas mieli ottaa voiton terveestä katastrofaalisin seurauksin. Näennäisen suoraviivaisen juonen lisäksi se antaa katsojalleen useampia kysymyksiä pohdittavaksi, kuten esimerkiksi sen kuka Jack Torrence lopulta on – onko hänellä enemmänkin kokemusta tästä hotellista vai onko hän todella ensikertalaisena ikävien tapahtumien äärellä.
Hohdon vetovoima ei tule pelkästään hyvästä juonesta, vaan myös mieleenpainuvasta ojauksesta. Stanley Kubrick on saanut paljon arvostusta ohjaajana ja Shiningiä katsoessa on helppoa ymmärtää syitä sille. Elokuva on tyylikäs kautta linjan ja siinä on saatu mukaan painostava tunnelma. Sen kuvaukselliset ratkaisut ovat toimivia ja pitkät leikkaukset ja sen myötä rakentuva verkkainen tunnelma on omiaan vahvistamaan hitaasti hiipivää kauhua.
Redrum! REDRUM!
Omaan makuuni Shining on toimiva elokuva monilta eri aspekteiltaan. Erityisesti itseäni puhutteli elokuvan ohjauksellinen tyyli ja sen taidokas tunnelman rakentaminen. Näyttelytyö on erinomaista ja etenkään Nicholsonin ja Duvellin roolit eivät jätä katsojaa kylmäksi missään vaiheessa.
Näitä näkemyksiä vasten peilaten tuntuu erityisen ironiselta että elokuva on ollut aikoinaan ehdolla Razzie-palkintoon huonoimmasta ohjauksesta sekä huonoimmasta naispääosaroolista.
Kokonaisuutena Shining on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran. Se on aikansa ja lajityyppinsä klassikko josta monella modernimmallakin kauhuelokuvalla olisi paljon opittavaa. Jos ei muuten niin ainakin siinä että kauhua voidaan luoda hyvin myös ilman tarpeettomia säikäytyskohtauksia.
La Trappe Bockbier on Trappist-tyylinen 7,0 % vahvuinen erikoisolut jonka valmistajana on Bierbrouwerij de Koningshoeven. Katkeroita oluessa on 34.0 EBU ja kantevierrettä 16.6 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon nettisivuilta. Olut on kotoisin hollannista ja sitä oli saatavana Alkon erikoiserän valikoimassa ainakin Helsingistä.
Pullon aukaistua erottaa hiivaisan aromin joka kuitenkin haihtuu kun olut löytää tiensä tuoppiin. Pinnalle muodostuu kaadettaessa suhteellisen runsaasti paksua ja kermaisaa vaahtoa.
Suutuntuma oluessa on täyteläinen ja miellyttävä. Maussa nousee esiin aavistuksen verran alkoholin väkevyys mutta ei kuitenkaan ikävällä tavalla. Mausta on löydettävissä myös aavituksen leipäisää tuntua.
La Trappe Bockbier on varsin toimiva erikoisolut. Siinä on mukava ja helposti nautittava maku ja siitä syntyy positiivisella tapaa hivenen kotikaljamaisia tuntemuksia.
Musiikiksi menee tämän kanssa hyvin tunnelmaltaan gootahtava musiikki, esimerkiksi Theatre of Tragedy – Venus tai Tristania – Equilibrium.
Kuten instagrammiani seuraavat tietävät (sekä jotkut muutkin) hankin viikko sitten sunnuntaina videotykin. Verkkokauppa.comin Outletistä löytyi 499 eurolla UST-videotykki eli ns. Ultra Short Throw -tykki jonka normaali hinta olisi ollut 1399 eur joten tykki täytyi kantaa pyörimästä pois kotiin testaamista varten. Outletin kautta ostettuna mukaan tulee normaali takuu sekä tavallinen palautusmahdollisuus joten mitään sinänsä testaamisella ei menetä aikaansa lukuunottamatta.
Hankin samalla tykin seuraksi myös 108″ kankaan joka on jaloillaan seisovaa sorttia. Värkkäilimme tykin ja kankaan serkkupojan kanssa paikalleen ja havaitsimme kankaan huonoksi. Katsoimme kuitenkin leffan tykillä ja kankaalla ja kangasta lukuunottamatta kokemus oli hyvä.
Samana iltana katsoin vielä tykillä toisen leffan kangasta vasten ja tulin tulokseen että tykkiä täytynee koettaa myös seinälle siltä varalta että se olisi parempi. Koetin ensin tykkiä makuuhuoneessa seinää vasten ennen kuin koetin siirtää sen olohuoneeseen seinää vasten tykittämään kuvaa. Syynä tähän oli se että olohuoneessa testaaminen seinää vasten vaati television pois edestä siirtämistä ja näin ollen enemmän vaivaa.
Makuuhuoneen seinältä katsottuna tykki vaikutti varsin hyvältä joten päätin sitten siivoilla olkkarista telkkarin pois edestä ja tykitellä kuvaa seinälle suoraan myös olohuoneessa. Tykki suoraan seinälle heijastettuna (valkoiset seinät) oli merkittävästi parempi kokemus kuin huonolle kankaalle heijastettuna, sillä kankaalla tuli rasittavaa aaltoilua kuvaan. Seinässä epätasaisuudet olivat maltillisempia ja vähemmän rasittavia.
Maanantaina katselin leffoja sitten suoraan seinältä ja tiistaina aamulla laitoin Audiokauppaan kyselyä heillä olevasta 100″ kankaasta. Kyselin yleisiä kysymyksiä ja sitä onko mahdollista kotiinkuljetukset yms. Kaupalla oli kiitettävän hyvää asiakaspalvelua ja he olivat yhteydessä nopeasti ja puhelimitse sitten juttelimme myös aiheesta ja sain kyseltyä kysymykseni ja sovittua kotiinkuljetuksen ja kasauspalvelun järkevästä lisähinnasta.
Omnimar – Sadizm biisi kankaalla
Keskiviikkona viime viikolla kangas tuotiin kotiin ja kasailtiin täällä paikan päällä. Operaatio kesti useamman tunnin joten ihan hyvä että otin asennuspalvelun koska itsellä olisi luultavasti mennyt päivä. Lisäksi seinään kangasta ei olisi tullut saatua omilla työkaluilla vaan se olisi vaatinut porakoneen omaavaa kaveria paikalle tekemään töitä joten kasauspalvelu oli todellakin hintansa arvoinen.
Nyt tykillä on jo useampia leffoja kerennyt katsomaan kankaalla sekä lisäksi musiikkivideoita YouTubeta ja sarjoja Netflixistä. Ensikokemukset on olleet todella positiiviset ja onhan sadan tuuman ruudulta leffojen katselussa oma fiiliksensä.
Asia joka eniten itseäni mietitytti on se että voiko tykin kuvaa katsoa valkoiselle seinälle heijastettuna lainkaan? Oma mielipiteeni on että kyllä voi, hyvinkin. Jos seinä on tarpeeksi tasainen ja verhot tarpeeksi huonetta pimentävät niin kokemus ei ollut missään nimessä huono ainakaan omalla tykilläni (BenQ W1600UST). On silti huomioimisen arvoista että se ei ole lähellekään yhtä hyvä kokemus kuin hyvällä kankaalla katsottuna, mutta ajatus siitä että tykillä ei voi katsoa jos ei ole kunnon kangasta on sellainen että kannattaa varauksella suhtautua. Parempi hakea tykki kotiin ja koettaa itse, koska itselleni ainakin kuvanlaatu oli jo sen verran hyvä että sillä pääsi fiiliksiin.
Toinen mikä mietitytti on se että parantaako kangas oikeasti kuvanlaatua. Hyvä kangas ainakin parantaa merkittävästi. Hankkimani kangas on Grandview ALR Dynamique 100″ joka on suunniteltu UST-tykeille eli todella läheltä kuvan heijastaville tykeille. Ero seinän ja kankaan värillä on todella merkittävä ja suurin hyöty itselleni tuli paremmissa kontrasteissa, väritoiston parantumisessa sekä siitä että nyt tykkiä voi katsoa myös normaalissa luonnonvaloa sisään päästävässä huoneessa myös päivällä ilman että veroja tarvitsee sulkea. Parannus on siis merkittävä.
Kokonaisuutena tykki + kangas on olleet erinomaisia ostoksia joilla saa leffojen katselusta paljon enemmän irti. Tietenkään tämän hintaluokan tykin väritoisto ja kontrasti ei vastaa OLED-televisiota eikä tästä löydy 4K eikä HDR, mutta tekniikka kehittyy jatkuvasti ja UST-tykeissäkin alkaa hinnat tippumaan vähitellen myös niissä joista moiset löytyy joten toivon mukaan parin vuoden sisällä myös ne alkavat olemaan harrastajien hintaluokissa saatavana 🙂
Kokkailukeskiviikko on jälleen täällä ja tämän päivän ateriana valmistui kanarisottoa jonka päälle heitin vielä hieman ananasta antamaan makua.
Kanarisottoon ainesosiksi tarttui S-Marketilta broilerin fileesuikaletta 700 grammaa, 400 g makaronia sekä Blå Bandin perhepakkaus valmista kanarisottoa suoraan pussista. En jaksanut lähteä keittelemään erikseen riisejä ja muita oheisaineksia joten päätin mennä siitä mistä aita on matalampi tai vaihtoehtoisesti sitä ei ole ollenkaan ja ostin tuollaisen valmisateriapussin.
Kuten annoskoosta pystynee arvaamaan ajatuksena oli laittaa sitä niin paljon että siitä riittää syömistä koko loppuviikoksi ja vielä viikonlopuksiksin. Yhden lautasellisen ruokaa söin (juurikin tuon mikä kuvassa näkyy) ja lisäksi pakastettavaksi/jääkaappiin jäi vielä viiden annoksen verran lämmitettäväksi valmista ruokaa.
Ruoan laitto on yhtä yksinkertaista kuin millaiseksi sen pystyy kuvittelemaankin. Kanasuikaleet pannulle kärventymään ja samaan aikaan vettä summamutikassa kattilaan noin litran tai hieman yli. Kanaa välillä aina pannulla sitten kääntelee että suikaleet ruskistuvat tasaisemmin ja kun vesi kiehuu viskaa sinne sekaan pussillisen kanarisottoa ja pussillisen makaronia.
Makaroni on hyvä ja edullinen lisä jolla evästä saa jatkettua
Kanoja ei tarvitse koko aikaa käännellä eikä kattilassa olevia eväitäkään sen enempää, riittää että välillä aina vähän möyhentää että eväs ei köntsähdä kattilassa pohjaan. Itselläni on tapana melkein mitä tahansa pannulla laitettavaa pyöritellä enemmänkin kuin tarve olisi, mutta eipähän ainakaan päässyt kanat jämähtämään pannuun kiinni kuin täit tervaan.
Noin puolisen tuntia koko kokkailuoperaatiossa meni aikaa koska kattilassa oli kiitettävän paljon asioita kiehumassa ja se oli suhteellisen hidasta. Lopussa sitten kun kattilassakin oli makaronit ja riisit sopivan pehmeitä omaan makuun heitin kanasuikaleet sekaan, hämmensin ja annoin hetken imeytyä kannen alla ennen kuin heitin annoksen lautaselle ja kiskaisin ääntä kohden. Toki ananakset heitin vasta kun ruoka oli lautasella jotta ne pysyivät mukavasti huoneenlämpöisenä.
Hyvä ja edullinen ruoka, noin 10 euroa meni tarpeisiin ja syömistä riittää noin kuuteen annokseen.
