• Leffalauantai: mother!

    Jennifer Lawrence roolissaan äitinä

    mother! (IMDB) on Darren Aronofskyn ohjaama kauhu/draama/mysteerielokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään mm. The Hunger Gamesista tuttu Jennifer Lawrence sekä Vicky Christina Barcelonssakin nähty Javier Bardem.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan pariskunnasta joka asuu kahdestaan omassa rauhassa sivussa kaikesta hälinästä. Pariskunnan mies on runoilija ja nainen hoitaa kotia. Arki on rauhallista eikä siinä tapahdu mitään ihmeempiä kunnes eräänä päivänä ovelle saapuu vieras joka jää runoilijamiehen luvalla oleskelemaan kylään vastoin vaimonsa tahtoa.

    Vieraasta paljastuu vähitellen erikoisia piirteitä jotka saavat talon rouvan olon epämukavaksi. Oloa ei helpota myöskään se että pian taloon tulee myös tuon vieraan miehen vaimo ja hänkin asettuu taloksi. Miehen vaimo on monin paikoin varsin tyly talon emäntää kohtaan mutta talon isäntää kohtaan hän sen sijaan käyttäytyy varsin hyvin.

    Vähitellen taloon alkaa tulemaan yhä enenevissä määrin ventovieraita ihmisiä ja meno alkaa käymään aina vain villimmäksi. Vähitellen vieraiden käytös talon isäntää kohtaan alkaa saavuttamaan aina vain hurmoksellisempia piirteitä ja talo alkaa vaikuttamaan yhä enemmän kultin kokoontumispaikalta kuin kodilta.

    Javier Bardem roolissaan Hänenä

    mother! on omalaatuinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Elokuvan katsottua on vaikea sanoa suoraan varmaksi mistä tässä kaikessa on edes kyse, sillä metaforia ja symboliikkaa tarjoillaan katsojalle kasvavassa määrin tarinan edetessä.

    Elokuva ammentaa tarinaansa symboliikkaansa vahvasti kristinuskon viitekehyksestä joka monelle länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle on tuttua jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi runoilijan kohtaama ihannointi ja jopa vieraiden häntä kohtaan suorittama suoranainen palvonta, syntymä, kuolema sekä anteeksiantamus ovat vahvasti tarinassa läsnä.

    Lisäksi Aronofskyn mukaan elokuvan pienellä alkukirjaimella kirjoitettu nimi ei ole pelkästään tyylikeino ja onpa myös elokuvan lopputeksteissä kaikki muut roolihahmot kirjoitettu pienellä kirjaimilla paitsi Javier Bardemin roolihahmo johon viitataan lopputeksteissä nimellä Hän. Kaikki roolihahmot jäävät myöskin nimettömiksi joka tuskin sekään aivan sattumaa on.

    Kiintoisana piirteenä tarinan merkityksestä voinee mainita sen, että oma tulkintani oli ainakin poikkeava kollegani tulkinnasta tästä elokuvasta ja sen merkityksestä. Tästä voinee ainakin päätellä sen että elokuva ei ole ainakaan katsojalleen liian valmiiksi purekseltua tavaraa.

    Mies (Ed Harris) ja nainen (Michelle Pfeiffer)

    Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Pidin sen monitulkinnallisesta tarinasta ja tavasta jolla se ohjauksellisesti katsojille kerrottiin. Tämän elokuvan myötä vahvistui myös mielikuvani siitä, että Jennifer Lawrence on varsin osaava näyttelijä jonka roolisuorituksia seuraa mielellään jatkossakin. Pidin erityisesti siitä kuinka hän osasi myös paikoitellen vähäeläisellä sekä hienovaraisellakin tulkinnalla välittää roolihahmonsa tunteita siten että katsojakin pystyy ymmärtämään hänen tunnetilojaan.

    Darren Aronofskyn mother! on erinomainen todiste siitä että Black Swanin ja Requirem for a Dreamin ohjaajalla on kykyä luoda useitakin ajatuksia herättäviä mestariteoksia. Mikäli elokuvan paikoitellen ahdistava ja painostava tunnelma sekä muutama vastenmielinen kohtaus ei järkytä on tämä elokuva ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itselläni tämäkin elokuva meni suoraan Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 148 142 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Kapuziner Winter-Weissbier

    Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.

    Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.

    Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.

    Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.

    Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.

  • Satunnaisia kuvia viime viikolta

    Viime viikolla tuli käytyä kameran kanssa pyöriskelemässä ulkona kun oli kaunis keli joten pistetään nyt vaihteen vuoksi blogiinkin muutamia valokuvia talvisesta Vantaasta kun ei ole hetkeen tullut valokuvia laitettua. Pitkästä aikaa on täälläkin todella luminen talvi joten hyvä olla muistoja siitä myös itsellä 🙂

    Lenkkeily tuona päivänä avarsi myös lähialueeni tuntemusta sillä sain selville että n. 500 metrin päässä kotoani on myös Alepa. Ei varmaan olisi huono idea välillä käydä pyörimässä muitakin näitä lähialueita, tiedä vaikka mitä muuta sieltä onnistuisi löytämään.

    Kaikki kuvat on otettu Nikon D750:llä käyttäen Sigma 35 mm F/1.4 Art -objektiivia.

  • Kokeilussa: Caffe Najjar Coffee -kahvi

    Vantaan Koivukylässä sijaitsee etninen ruokakauppa nimeltään Yalla jossa tuli sitten käytyä katselemassa valikoimaa. Satuin bongaamaaan sieltä useita erilaisia kahveja joita en ole aikaisemmin nähnyt tai joista en ole edes kuullut joten ostin testiksi blogipostauksen alussa olevassa kuvassa näkyvän paketin.

    Selection Cafe Najjar Cofffee lukee paketin kyljessä joten luultavasti jokin osa siitä on tuotenimeä ja osa ehkä vain informaatiota siitä että kyseessä on kahvi. Mene tiedä. Kuitenkin kahvipaketin kyljessä kerrotaan että kahvi on tehty 100 % arabicasta joten sinänsä kovin eksoottista makukokemusta en pelännyt.

    Kahvipaketin aukaistua huomaa kahvin olevan todella hienoksi jauhettua pulveria, hienompaa kuin suurin osa kahveista joita olen ostanut. Ei kuitenkaan maatamullistavan hienojakoista.

    Maku kahvissa on hyvä. Tuttu ja turvallinen kahvi joka maistuu miellyttävän pehmeältä. Siinä ei ole havaittavissa minkäänlaista kitkeryyttä joten suomalaiseen makuun tämä on helposti lähestyttävä kahvi jos normaalisti on tottunut nauttimaan Juhla Mokkaa, Saludoa, Presidenttiä ja muita vastaavia kotimaassamme suosittuja peruskahveja.

  • Musamaanantai: HIM – Razorblade Romance

    Tämänkertaisena musamaanantain levynä on kotimaisen HIM-yhtyeen klassikkolevy Razorblade Romance. Levy on HIMin toinen täysipitkä albumi ja se on julkaistu vuonna 1999. Aikaisemmin yhtyeeltä oli ilmestynyt ainoastaan Greatest Lovesongs vol. 666 vuonna 1997.

    Kuulin itse ensimmäistä kertaa HIMiä joskus yläasteella ollessani eli vuosien 1997-2000 välillä. Koska Razorblade Romance on julkaistu vasta vuoden 1999 joulukuussa on luultavaa että olen kuullut vuonna -99 tai -00 kyseistä yhtyettä ellen jo aikaisemmin ole törmännyt ensimmäiseltä levyltä löytyneeseen hittiin When love and death embrace.

    Aikoinaan HIM ei itselleni iskenyt, ehkä ensisijaisesti sen pimeydelle flirttailevan imagon aiheuttamien ennakkoasenteiden vuoksi. Nuorempana sellaista piti pahempana juttuna mutta myöhemmin kasvettua on alkanut ymmärtämään asioita hieman toisistakin perspektiiveistä ja tajuamaan symobliikkaa ja vertauskuvainnollisuuttakin hieman enemmän eikä asioita enää ajattele (yleensä) niin naiivin mustavalkoisesti – mikä on tietenkin hyvä, sillä kasvaminen kuuluu tärkeänä osana elämään.

    En muista enää tarkkaan missä vaiheessa HIM itselleni sitten kuitenkin kolahti, mutta Razorblade Romancea on tullut luukutettua hyvin monet kerrat nuorempana ja vielä aikuisenakin. Tämä albumi on myös yleensä se mihin ensimmäisenä tulee tartuttua jos pitkästä aikaa laittaa HIMiä soimaan eikä ole erityisesti mitään tiettyä levyä sillä hetkellä mielessä.

    Levyltä löytyy paljon hittejä joita kotimaan radiossa tuli kuultua paljon. Esimerkiksi Join me, Right here in my arms sekä Poison girl kuuluvat kaikki levyn hitteihin. Lisäksi tälle albumille mahtuu monta erinomaista balladia tai puoliballadia kuten Gone with the sin, Heaven tonight sekä joissain painoksissa oleva One last time.

    Laitetaan tähän loppuun vielä muutama loistava kappale YouTubesta biiseistä jotka tältä levyltä löytyy.