• Blenderi tuli taloon

    Blenderi on käytännöllinen kodinkone

    Muutama ilta takaperin kävin paikallisessa Citymarketissa ostamassa blenderin. Tarkemmin ottaen Electrolux Perfectmix ESB 2300:n. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee masiinassa on 1.5 litrainen kannu ja tehoja 450 W. Onko se paljon vai vähän, siitä en tiedä sanoa koska ymmärrykseni aiheesta on yhtä suuri kuin muinaisilla roomalaisilla polttomoottorista.

    Ajatus oli kytenyt jo pidemmän aikaa (lue: noin viikko sitten sain päähän moisen idean) joten oli aika tarttua toimeen ja käydä ostoksilla. Etukäteen en tiennyt lainkaan millaisen tarvitsen ja kävin vain katsomassa minkälaisia niitä edes on ja millä hinnalla. Päädyin sitten tähän malliin kun se näytti ihan siistiltä perusblenderiltä ja hintakin oli sellainen että jos innostus blendailla katoaa ei asialla ole taloudellisesti kovin suurta merkitystä.

    Kaupasta matkaan tarttui myös blendaukseen tarvittavia ainesosia. Ostin banaaneita, jogurttia ja mustikoita joista tosin ensimmäisessä blendauksessa hyödynsin ainoastaan mustikoita ja banaaneita sillä käytin maitoa niiden kanssa.

    Kun ainekset oli löytäneet tiensä blenderiin oli aika heittää töpseli kiinni ja pyöräyttää kytkimestä ja katsoa kuinka ainekset menevät sekaisin kuin suomalaiset ilmaisen ämpärin nähdessään. Tai näin oli ajatuksena, mutta ei. Ei mitään. Terä ei pyöri mihinkään suuntaan eikä inahdustakaan. Pyörittelin tehoja enemmän mutta siltikään ei inahdustakaan.

    Valmiina blendaukseen

    Tässä vaiheessa tutkailin josko blenderin takaa löytyisi hyvin piilotettu virtakytkin tai vastaavaa mutta sain vain havaita toiveeni turhaksi. Ei ollut. Otin blenderin irti töpselistä ja koetin toista pistorasiaa siltä varuilta että olisi vain sulake ollut kärvähtänyt. Toinen pistorasia tuotti yhtä onnistuneen tuloksen joten maito-banaani-mustikka jäi lillumaan blenderiin.

    Kippasin sitten blenderistä ainekset pois kulhoon ja tutkailin onko pohjalla jotain erikoista. Ei ollut. Ajattelin että olisikohan sitten voinut olla että blenderi pitää olla jotenkin eri tavalla kiinni, mutta blenderi oli pohjassa ja käännetty sen verran että kulho ei päässyt irtoamaan ja jos siitä nosti tuli pohjaosakin mukana. Tämän seurauksena olettamus tietenkin oli että kiinnitys on kunnolla koska koko roska nousi ilmaan.

    Huuhtaisin blenderin ja menin Citymarketille vielä kyselemään takuusta josko tämä esimerkkiyksilö vain sattuu olemaan särki. Asiakaspalvelussa myyjä tiesi sanoa että näissä malleissa on ollut jokin systeemi että sen jälkeen kun kulho on pohjassa sitä pitää vielä enemmänkin pyörittää että se menee johonkin erilaiseen lukitussysteemiin. Hän kävi sitten testailemassa takahuoneessa vedellä josko se toimii ja toimihan se ilman ongelmia.

    Tässä vaiheessa ilmeeni oli tämä

    Kysyin asiakaspalveluhenkilöltä että mitenkä se sitten pitää pyöräyttää kun se oli aikaisemmin jo pohjassa ja lukittuneena. Hän sitten näytti jonka jälkeen sitten tiesin kotona koettaa samaa. Käytännössä pitää vain käyttää voimaa. “Use the Force, Luke!” kuten Obi-Wan Kenobi olisi tähän varmaankin todennut.

    Kotona sitten tein uudelleen samanlaisen setin eli mustikkaa, banaania ja maitoa ja survaisin blenderin kulho-osan kiinni. Oikeaoppinen kiinnitys vaati kohtalaisen paljon voimaa ja kumpaakin kättään joutui käyttämään. Alempaa osaa sai pitää tiukasti kiinni kun kulhoa väänsi paikalleen, mutta lopulta se sitten naksahti paikalleen. Käytännössä voimaa sai käyttää sen verran että en ihmettele että asiaa ei tullut koetettua kotona ensihätään ettei heti tule masiinaa hajotettua 😀

    Kulhon napsahdettua paikalleen blendauskin onnistui vailla ongelmia ja maito-banaani-mustikka kombinaatio valmistui iltapalaksi. Wheee!

    Banaania, mustikkaa ja maitoa

    Nyt kun blenderiä on käyttänyt muutaman päivän tuntuu että tuo lukitussysteemikin on muuttunut jo kepeämmäksi eikä niin paljoa joudu enää voimaa käyttämään että osan saa paikalleen. Mene tiedä oliko kyseessä jokin alkuvaiheen jämäkkyys joka käytön myötä on lähtenyt pois mutta pääasia kuitenkin että blenderi toimii.

    Lähiviikkoina voi olla että Kokkailukeskiviikko-postaukset tekevät paluun mutta painottuen erilaisiin blendauksiin joita koetan. Syynä näiden postausten tauolla ololle on ollut käytännössä se että syön lähes poikkeuksetta ulkona päivällä ja kun syön illalla jotain kotona syön jotain sellaista josta olen jo kirjoittanut postauksen tai vaihtoehtoisesti syön ainoastaan salaattia.

  • Huu-Huur-Tu tuli nähtyä

    Huun-Huur-Tu @Savoy-teatteri 2018-11-04

    Pari päivää takaperin (eli sunnuntaina) tuli käytyä kaverin kanssa katsomassa Venäläistä, Tuvan tasavallasta läheltä Mongolian rajaa tulevaa Huun-Huur-Tu-nimistä yhtyettä. Yhtye soittaa musiikkia joka perustuu tuvalaiseen perinteeseen ja sen ominaistyyleinä on perinteisten soittimien käyttö sekä tietenkin kurkkulaulanta.

    Keikka oli hyvä ja mielenkiintoinen ja aplodeista päätellen myös muu yleisö oli samaa mieltä. Yllätyksekseni yhtye tuli myös vetämään encorena yhden kappaleen.

    Mikäli yhtye ei ole tuttu voi näitä käydä katsomassa ainakin YouTubesta.

    https://youtu.be/-bDntRWfL70

  • Musamaanantai: Sonata Arctica – Ecliptica

    Sonata Arctican Ecliptica

    Tämänkertainen musamaanantai-postaus on itselleni aikamatka 2000-luvun alkuvuosiin, 2000-2003 välille eli aikaan jolloin opiskelin Joensuun ammattioppilaitoksessa datanomiksi. Tuolloin tuli erään luokkakaverin kautta kuultua kotimaisesta metallibändistä nimeltään Sonata Arctica. Olin kyllä joillain koulussa kyseisen bändin paitoja ja jostain syystä olin kuvitellut bändin black metallia soitttavaksi metallibändiksi mutta totuus onkin sitten kaukana siitä. Ensimmäinen kappale joka yhtyeeltä iski oli slovari nimeltään Shy (ei ole tällä levyllä) jonka kautta sitten bändin muuhunkin tuotantoon tuli tutustuttua.

    Bändi oli julkaissut niihin aikoihin vasta muutaman levyn joten suhteellisen alkuajoista asti bändiä on tullut kuunneltua. Ecliptica tuli valittua tähän postaukseen sillä tällä albumilla on suurin merkitys ollut itselleni tämän bändin ja genren osalta. Ecliptica on niitä levyjä joihin aina tulee vuodesta toiseen palattua kun haluaa kuunnella menevää iloista kikkeliheviä jota myös power/speed metalliksi kutsutaan.

    Ecliptica on julkaistu vuonna 1999 ja se onkin Sonata Arctican ensimmäinen täysipitkä albumi ja musiikillisesti se on pääpiirteittäin nopeatempoista kepeää metallia vaikka monia hitaampiakin kappaleita sekaan on löytynyt. Levyllä onkin monta hittibiisiä joita bändillä on livesoitannassa säilynyt halki vuosien, joten missään nimessä epäonnistuneesta levystä ei voida puhua myöskään siitä perspektiivistä katsoen.

    Omassa soitannassani Ecliptica on pysynyt halki vuosien ja vielä tänäkin vuonna tätä on toisinaan tullut kuunneltua. Lisäksi pianollakin tämän levyn kappaleista FullMoonia tulee aina toisinaan tapailtua joten on selvää että Ecliptica on yksi merkittävimmistä levyistä omassa musiikin kuuntelun historiassa halki vuosien.

    Mikäli tämän levyn kappaleet eivät ole tuttuja kannattaa käydä ainakin edes YouTubesta kuuntelemassa. Kannattaa kuitenkin muistaa että mikäli äänentoiston laadulla on väliä kannattaa YouTube suosiolla unohtaa ja käydä kuuntelemassa joko CD-levyltä tai palveluista kuten Tidal/Spotify/Google Music/Apple Music tai vastaavat. Tarkennettakoon vielä että YouTubesta löytyy kyllä nykyään musiikkia hyvällä äänenlaadulla eikä se itsessään ole esimerkki huonosta äänenlaadusta, mutta nämä kappaleet on sen verran kauan aikaa sitten sinne laitettu käyttäjien toimesta että näissä valitettavasti äänenlaatu on suhteellisen hirveää kuraa. Kuitenkin niistä saa käsityksen millaisesta musiikista on kyse joten kannattaa käydä kuuntelemassa 🙂

  • Leffalauantai: The 5th wave

    Chloë Grace Moretz roolissaan Cassie Sullivanina

    The 5th wave (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut sci-fi/toiminta/seikkailu-elokuva jonka on ohjannut J Blakeson. The 5th wave on Blakesonin toinen täysipitkä elokuvaohjaus vuonna 2009 ilmestyneen The Disappearance of Alice Creed -elokuvan jälkeen. Lisäksi hänellä on sitä ennen ollut ohjauskokemusta kahdesta lyhytfilmistä sekä myöhemmin Gunpowder-sarjan kolmesta jaksosta.

    Suurimmissa rooleissa nähdään myös Kickass-elokuvassa nähty Chloë Grace Moretz sekä mm. Jurassic Worldistä nähty Nick Robinson.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka eräänä päivänä avaruusolentojen alus ilmaantuu ihmisten yllätykseksi taivaalle pidemmäksi aikaa eikä se näennäisesti näytä tekevän mitään. Jonkin ajan kuluttua vihamielinen muukalaisrotu alkaa tekemään erilaisia iskuja joilla ihmisiä menehtyy maan päältä. Tällaisia on mm. järistykset ja niiden aiheuttamat tuhot ja influenssaepidemia. Neljän iskuaallon jälkeen armeijalle on selvää että tulossa on myös viides aalto jolla pyritään eliminoimaan jäljelle jääneet ihmiset, mutta mikä se on on vielä täysin avoin. Eloonjääneet – käytännössä ainoastaan lapsia ja nuoria – värvätään armeijan joukkoihin taistelemaan vihamielisiä alieneita vastaan.

    Ben Parish (Nick Robinson)

    Yllätyin tästä elokuvasta sillä se oli täysin erilainen sci-fi kuin mitä odotin. Oletin että limaisen näköisiä alieneita vastaan räiskitään menemään enemmänkin ja massiiviset tietokoneella luodut tehosteet räväyttäisi verkkokalvoille eepisiä väriloistoja mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Vaikka kyseessä on sci-fi-elokuva on tämä lähinnä tarinalliselta anniltaan sitä. Visuaalinen puoli pitää otteensa pääpiirteitteittäin tukevasti maan kamaralla eikä kovinkaan korkealentoisia ja nykyisestä maailmankuvastamme poikkeavia ihmeellisyksiä nähdä paljoakaan.

    Elokuvan visuaalinen puoli oli omaan silmääni miellyttävää katsottavaa ja ohjaus oli toimivaa kautta linjan. Esimerkiksi tarpeettomia kameran pyörittelyitä vailla merkitystä ei käytetty häiritsevän paljoa, lähikuvia ja kokonaiskuvia käytettiin tasapainoisesti, ohjaus tuki tarinaa eikä käynyt missään vaiheessa itseäni ainakaan häiritsemään.

    Tarinassa oli elementtejä jotka olisi toivonut olevan ehkä toisin ja jotka siksi hieman syö elokuvan mielekkyyttä. Esimerkiksi kokonaiskuvan suurempi merkitys olisi voitu aukaista katsojalle hieman nykyistä laajemmin, kertoa sitä kuinka alien tiesi yhdessä kohtauksessa erään henkilön valehtelevan sekä vaikkapa erään roolihahmon kohtalo olisi ollut mielenkiintoista tietää. Hänen kohtalonsa toki herätti miettimään onkohan tähän tarkoitus ollut pedata jatko-osan paikkaa.

    “Unohdinkohan mä sen kahvinkeittimen päälle?” -ilme

    Monin paikoin The 5th wave on perustasoa oleva elokuva jonka suurin arvo löytyy sen rennon viihteellisestä annista. Kuitenkin kaiken keskinkertaisuuden keskeltä hyppäsi esiin Chloë Grace Moretzin roolisuoritus joka erottui edukseen. Pidin hänen monipuolisesta ja ilmeikkäästä tulkinnastaan sen verran että täytynee laittaa hänet tarkempaankin seurantaan ja katsoa jatkossakin onko hänen muissa elokuvissaan yhtä hyvää näyttelytyötä kuin tässä.

    Kokonaisuutena The 5th wave on mukavan viihdyttävä elokuva jossa parhaat puolet löytyvät pääosaroolisuorituksesta ja yllättäviä elementtejä sisältävästä tarinasta. Se on perus toimiva elokuva vailla sen suurempia ihmeitä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 86 756 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Kulmbacher Edelherb

    Kulmbacher Pils Edelherb on saksalaisen Kulmbacher Brauerein panemaa pilsneriä. Alkoholitilavuus oluessa on 4,9 % ja kantavierrettä 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoimassa. Lisätietoja löytää mm. Alkon sivuilta.

    Pullon aukaistua havaitsee että olut on tuoksultaan varsin mieto eikä sitä erota juuri nimeksikään pullosta sen enempää kuin tuopistakaan. Pullon tyhjentäminen tuoppiin on nopea operaatio vähäisen vaahtoamisen ansiosta.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja sen maku on kohtalaisen väkevä ja pistävä ja se on myös hieman taipuvainen kitkerään suuntaan. Samalla tuntuma on kuitenkin myös hieman laimea ja vetinen. Jälkimakua oluessa ei ole juurikaan. Kokonaisuutena olut on kohtalaisen tylsä ja mitäänsanomaton. Sellainen että kyllähän sen alas sai ongelmitta mutta ei se säväyttänyt juuri millään muotoa.

    Musiikkina tämän kanssa sopi hyvin mm. The 69 Eyes – Dance D’Amour sekä Type O’Negative – My girlfriend’s girlfriend.