Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Seventh son

    Tom (Ben Barnes) ja mestari Gregory (Jeff Bridges)

    Seventh son on Sergei Bodrovin ohjaama fantasiaelokuva vuodelta 2014. Sen pääosissa nähdään Ben Barnes, Jeff Bridges, Julianne Moore sekä Alicia Vikander.

    Seventh son kertoo perinteistä fantasiatarinaa hyvän ja pahan taistelusta magian sävyttämässä maailmassa jossa velhot, noidat ja lohikäärmeet ovat arkisia elementtejä. Jeff Bridgesin esittämä mestari Gregory on viimeinen jäljelle jäänyt ritari joka ei ole menehtynyt tai kääntynyt pimeyden puolelle. Hänellä on ollut oppipoikia joista hän on koettanut kasvattaa veroistaan sankaria mutta laihalla menestyksellä sillä arkkiviholliset noidat ja muut pimeyden kätyrit ovat onnistuneet päästämään Gregoryn oppipojat yksi kerrallaan hengestään vuosiakin kestäneestä koulutuksesta huolimatta.

    Pimeyden voimien kuningatar Äiti Malkin

    Pimeyden voimien kuningatar äiti Malkin (Julianne Moore) on päässyt vapauteen vankilastaan johon mestari Gregory hänet aikoinaan on toimittanut. Verikuun nousua ja sen myötä voimensa vahvistumista odotellessa noidat valmistautuvat kostamaan ihmisille kaiken sen pahuuden jota noidat ovat joutuneet kokemaan – heitä kerätään ihmisten toimesta talteen ja tuikataan tulille joka jostain syystä ei noitia erikoisemmin tunnu miellyttävän.

    Mestari Gregorykään ei pyörittele toimettomana peukaloitaan vaan hän etsii uutta oppipoikaa edellisen menehtyneen tilalle. Hänen onnistuu löytää Tom Ward joka sattuu olemaan seitsemännen pojan seitsemäs poika ja joka sitten lähtee mestarin matkaan valmistautumaan taisteluun noitia ja muita pahuuden olentoja vastaan. Jotta oppipojalle noitien jako hyviin ja pahoihin ei kävisi liian helpoksi saa Tom matkallaan kohdata Alicen, noidan joka ei kuitenkaan näyttäisi olevan niin paha kuin mitä noidilta odotettaisiin. Onko siis mestari väärässä, mahtuuko maailmaan mukaan myös hyviäkin noitia?

    Tom ja Alice

    Jos elokuvaa Seventh son pitäisi kuvata yhdellä sanalla olisi se ehdottomasti viihdyttävä. Se on kaikin puolin puhdasta fantasiaa ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta muuta kuin olla viihteellinen elokuva – tai ainakaan itse en tästä löytänyt mitään sen suurempaa tarkoitusta tai merkitystä.

    Se on visuaalisesti tyylikäs elokuva jossa erikoistehosteista ei pihtailla mutta jotka eivät kuitenkaan käyneet häiritsemään överiydellään (lukuunottamatta elokuvassa nähtävää karhua). Nähtävät maisemat ja äänimaailmat ovat molemmat kohtalaisen eeppistä tasoa ja visuaalinen tyyli toimi kokonaisuutena miellyttävästi kautta linjan.

    Vaikka elokuva onkin Suomessa ikärajaltaan K 12 on sen maailma silti tunnelmaltaan kohtalaisen tummanpuhuva ja siinä nähtävät lohikäärmeet ovat kaukana Eragonin kaltaisesta lohikäärmesöpöstelystä.

    Lohikäärmeitä on hyvä juosta karkuun

    Omaan makuuni Seventh son toimi varsin mainiosti kevyen viihteellisenä tuotoksena. Se ei tarjoa uutta eikä ihmeellistä mutta se oli juuri sellainen kuin viihdyttävän mutta kevyen fantasiaelokuvan pitää ollakin – siinä on magiaa, velhoja, noitia ja lohikäärmeitä eikä sen fantasiamaailma ole keväisen päivän kukkaniityillä kirmaamista vaan kauniin tummanpuhuvaa pimeyttä visuaalisesti vahvoilla kontrasteilla ja kliseistä ja ennalta-arvattavaa tarinaa jota on hieman maustettu kepeän humoristisilla heitoilla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,5/10)

  • Perjantaipullo: Neito golden ale

    Neito

    Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

    Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

    Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

    Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

    Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

  • Ruokapaikat: Susan pizzeria

    Rullakebappia Susan-pizzerian tyyliin

    Olen aikaisemmin kirjoittanut jo monista tässä aivan kotini vieressä olevista ruokapaikoista mutta en kuitenkaan kaikkein lähimpänä sijaitsevasta Susan pizzeriasta. Tällä kertaa testaukseen oli siis jo oiva aika kirjoittaa tännekin millaisesta paikasta on kyse.

    Susan Pizzeria sijaitsee Vantaalla Koivukylässä osoiteessa Rautkallionkatu 3. Ravintolasta en löytänyt juurikaan tietoja netistä mutta Pizza-Onlinen kautta pääsee paikan ruokatarjontaa katsomaan.

    Paikka on niin ulkoa kuin sisältäkin erittäin perinteisen kebap-paikan näköinen. Suurimpana yllätyksenä tulee paikan koko joka tuntuu merkittävästi yleistä kebap-paikan kokoa isommalta eli istumapaikkoja tuskin kovin kauaa joutuu etsimään.

    Susan Pizzeria on sisältä tilava

    Tilaus on tutun suoraviivaista kuten jokaisessa kokemassani kebap-paikassa. Kävellään tiskille, tehdään tilaus ja mennään istumaan ja odottamaan. Valinnakseni päätyi tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta nähtävä rullakebap sekä iso Karhun kolmonen.

    Ateriaa ei kovin kauaa joutunut odottamaan, aika tarkalleen noin kymmenisen minuuttia ainakin valokuvien aikaleimoista katsottuna. Kebappi oli pistetty täälläkin paikassa kuvan mukaisesti kahteen osaan. Se tuntuu itsestäni vieläkin hieman erikoiselle joka toki johtuu siitä että olen tottunut että kebappi tuodaan rullassa yhtenä pötkönä eikä pilkottuna pienemmäksi. Eipä siinä, ei se onneksi kokemusta muuta huonommaksi.

    Maku oli hyvä eikä siinä ollut mitään valittamista. Se oli makunsa ja koostumuksensa puolesta juuri sellainen millaisena olen kebapin tottunut syömään eli omaan makuuni toimiva ateria. Rullan kuoriosa sitä vastoin oli parempi kuin tavallisesti kebappiloissa on.

    Ulkoa paikka näyttää perinteiseltä kebapmestalta

    Ulkoa katsottuna yleisilme jättää toivomisen varaa kuten valitettavasti hyvin monessa muussakin kebap-paikassa. Se ei houkuttele nälkäisiä vantaalaisia seireenin lailla puoleensa mutta tästäkin huolimatta Susan pizzeria jätti positiiviset kokemukset ruokansa ja palvelunsa puolesta. Jos etsinnässä on siis kebappila Koivukylästä on tämä huomioimisen arvoinen vaihtoehto.

  • Kuukausikatsaus tammikuuhun

    Tammikuun viimeinen päivä Helsingissä

    Kuukausi on lähellä vaihtumistaan ja aika on jälleen kirjoittaa kuukausikatsaus menneeseen kuukauteen. Tänään postaus on hieman myöhässä normaalista kello 20:00 aikataulusta mutta ehkäpä asia ei ole niin vaarallinen 🙂 Syynä myöhäiseen postauksen ajankohtaan on vain kiireinen päivä takana. Aamu ennen töitä meni palkkapäivälle tuttuun tapaan laskuja maksellessa ja illalla tänään sitten olikin työpaikan bändin bänditreenit jossa sitten meni taas iltaan asti.

    Kuukausi on kulunut muutoin mukavasti tavallisella tavalla. Töissä olen käynyt normaalisti asiakkaan tiloissa toimien, mutta tämän lisäksi eilen tuli käytyä myös Tampereella sijaitsevalla toimistollamme toiseen projektiin liittyen. Mukavaa vaihtelua!

    Töiden lisäksi ihmisiä on tullut nähtyä mutta sopivan tasapainoisessa suhteessa eli myös omaa aikaakin on kerennyt olemaan tarpeeksi ja on jäänyt aikaa opetella uusia asioita. Tässä kuussa on tullut hieman opeteltua videoeditointia Final Cut Pro X:n kokeiluversiolla. Jahka enemmän saan aikaa järjestettyä tällaiseen harrastustoimintaan niin olisi kiintoisaa opetella enemmänkin kuvailemaan ja editoimaan.

    Töihin mennessä oli taas talvista keliä

    Perinteisiäkin harrastuksiani olen tässäkin kuussa jatkanut eli musiikin soittamista, kuuntelemista ja pelaamista. Työpaikan bändiporukan kanssa ollaan soiteltu kerran viikossa ja sitten olen lisäksi useampana iltana soitellut omaksi ilokseni niitä näitä. Ei pahaa kyllä tekisi varmaan soittaa enemmänkin niin kehitystäkin tapahtuisi enemmän.

    Painless Destiny -artistinimeni kotisivuille osoitteeseen http://painlessdestiny.net/ tuli muutamat nuotit lisättyä. Kappeleisiin Without you I am dying (levyltä Romance), She walks alone (levyltä Last rays of the sun) sekä Withering flowers (levyltä Silhouette) on nyt saatavana nuotit. Jatkossa tuonne sivulle on tarkoitus lisätä myös muiden kappaleiden nuotteja jahka kerkeän niitä tekemään.

    Painonpudotus on jatkunut tässäkin kuussa järkevällä tahdilla. Kuun alun ja kuun viimeisen päivän välillä painoa tuli hieman lisää mutta kuukauden keskiarvo verrattuna viime kuukauden painon keskiarvoon koki vain 200 grammaa negatiivista muutosta. Käytännössä siis painon pudotuksessa ei ole tullut mitään merkittävää takapakkia ja esim. tämän aamun aamupaino oli 99,8 kg mutta nyt iltapaino oli äsken 99,7 kg joten normaalia vaihtelua ainaostaan painossa on ollut.

    Ruokia tuli laitettua kotona paljon

    Paino ei toki ole tullut myöskään alaspäin joka on osittain huono juttu, mutta ei varsinaisesti kuitenkaan haitallinen asia. Painonpudotus on yhä päämääräni mutta tietenkin painon pitää pudota siten että se lähtee rasvasta eikä lihaksista – eli painonpudotus suoranaisesti ei ole se tavoite vaan kehon rasvaprosentin pieneneminen. Vyötärö on kaventunut silmämääräisesti arvioiden ja sen huomaa myös käytännössäkin siitä että tarpeen mukaan vyön voi vetäistä yhtä pykälää tiukemmalle joten kehitystä on tapahtunut mutta tulokset eivät vain vielä näy vaa’alla. Hyvään suuntaan siis ollaan menossa!

    Painoa olen pudottamassa nyt hyvin perinteisellä metodilla eli syömällä vain terveellisemmin ja monipuolisemmin. Tämän tarkoituksena ei ole pelkästään painonhallinta vaan monipuolisemmin ja ravintorikkaammin syötäessä saa keho paremmin tarvitsemiaan ainesosia. Kasviksia on tullut syötyä joka päivä ja sen huomaa – olisi vaikeaa olla päivä enää ilman jotain tuoretta. Positiivinen muutos on siis tapahtunut ainakin ruokavalion terveellistämisen suunnalla.

    Astianpesukoneen hankkimisen myötä myös kokkailuinto on kasvanut merkittävästi. Ruokia on tullut laitettua kotona merkittävästi useammin kuin ennen ja kotona tulee syötyä aikaisempaa enemmän. Astianpesukoneella on iso positiivinen vaikutus ollut siis apuna parempiin ruokailutottumuksiin!

    Ulkonakin tuli silti käytyä syömässä

    Leffoja tuli katseltua useampia tämänkin kuun aikana ja YouTubea tuli paljon selattua. YouTubessa on hienona puolena se että sieltä löytää vaikka kuinka paljon materiaalia itsensä ja osaamisiensa kehittämiseen. Esimerkiksi valokuvauksesta ja videoeditoinnista on tullut katseltua paljon videoita tämän kuun aikana.

    Kaiken kaikkiaan kulunut kuukausi oli hyvä ja sopivan tapahtumarikas, mutta tarpeeksi tasainen että ei tarvinnut olla koko aikaa menossa johonkin suuntaan. Hyvillä mielin siis kohden pian alkavaa uutta kuukautta jos Luoja suo ja elonpäiviä riittää! 🙂

    Oikein mukavaa alkavaa kuukautta!

  • Muutama päivä Azure-koulutusta

    Microsoftin rakennus on mukavan näköinen

    Viime viikolla työpaikkani kautta tarjoutui tilaisuus päästä parin päivän mittaiseen Azure-koulutukseen. Nimestään huolimatta Azure ei ole norjalaista black metallia soittava yhtye vaikka se siltä ainakin omaan korvaani aina kuulostaa vaan kyseessä on Microsoftin pilvipalveluteknologia-alusta.

    Pakko oli kyllä käydä tarkistamassa josko tämän nimistä bändiä olisi ja itse asiassa Azure-nimellä Metal Archivesista löytyy kaksi bändiä – toinen soittaa melodista death mteallia ja toinen soittaa melodiseta black metallia/melodista death metallia joten sinänsä oma mielikuvani nimestä ei ole täysin tuulesta temmattu. Toinen bändi on suomesta ja toinen ruotsista, mutta norjalaista Azurea ei löytynyt. Heh.

    Tunsin pientä sääliä ikkunanpesijöitä kohtaan

    Koska kyseessä oli parin päivän koulutus oli arvattavaa että kovin syvällisesti ei aiheita päässyt menemään, mutta mielenkiintoista oli päästä kuulemaan mitä Azuresta löytyy mitä itse en ole vielä aikaisemmin koettanut. Pidin myös siitä että koluttajalta sai kysellä nörtimpiäkin kysymyksiä taustalla pyörivistä ratkaisuista ja kouluttaja osasi kertoa vastauksia myös näihin.

    Pääsääntöisesti Amazonin webbipalvelut on itselleni tullut tutummaksi pilvipalveluiden pyörittämisessä ja täytyy myöntää että milloin saan itse valita palvelininfrastruktuuria niin yhä edelleenkin Amazon on se mitä mieluummin käytän – siitäkin huolimatta että Azuren käyttöliittymä on merkittävästi paremman näköinen kuin AWS:n käyttöliittymä.

    Ala-aula oli myös mukavan näköinen ja tilava

    Ilahduttavaa silti on nähdä että Microsoftilla asiat kehittyvät tälläkin puolella ja että heilläkin saa pilveen pyörimään Linux-servereitä suoraan ilman säätämistä. Microsoft kasvattaa kovaa tahtia markkinaosuuksiaan pilvipalveluiden saralla joten on mielenkiintoista seurata ja nähdä kuinka paljon omissa työtehtävissä joudun/pääsen Azurea käpistelemään tulevaisuudessa.

    Suunta on ainakin asiakkaan kannalta hyvä sillä tilanne jossa AWS on ainoa vaihtoehto ei ole pitkässä tähtäimessä kenenkään etu. On hyvä havaita että iso teknologiajätti Microsoft pystyy sopeutumaan strategisesti merkittäviin muutoksiin jatkuvasti muutoksessa olevassa Internet-maailmassa.