Kaveri linkitti erittäin mielenkiintoisen videon YouTubesta jossa on selostettu ohjelmoijan näkökulmasta miksi tavallisen rivikoodarin ei kannata lähteä koskaan laskemaan aikoja eri aikavyöhykkeiden välillä omatekoisilla ratkaisuilla.
Video kannattaa katsoa vaikka ei olisikaan koodari, koska siitä saa hyvän käsityksen kuinka järjettömän monimutkainen systeemi eri aikavyöhykkeet ovat tietokoneille käsitellä ja miksi näin on.
Tänään tuli asennettua Playstation 3:een kovalevy. Tässä Playstationin mallissa minkä omistan on itsestään entuudestaan 12 gigatavun flash-muisti, eli käytännössä levytilaa ei ole paljoakaan. Toki tämä oli itselläni tiedossa kun kyseisen pelikonsolin ostin eli asia ei ole ollut mikään varsinainen ongelma eikä yllätys. Kuitenkin kun muutamia pelejä on tullut hommailtua on lisätilasta hyötyä: pelejä voi asennella isokokoisempana kovalevylle joten pelikokemuksen pitäisi ainakin olla hieman sulavampi kun levyltä ei ladata niin usein tavaraa. Samoin jotkut pelit (jollaisia tosin itselläni ei ole ainakaan vielä) vaativat sen verran paljon levytilaa että niitä ei voisi asentaa jos entuudestaan on jo jotain asentanut.
Kovalevyn asentamiseksi tarvitaan kuvissa näkyvä kovalevykehikko sekä ruuvimeisseli, kiintolevy sekä varsinainen Playstastion 3 -keskusyksikkö (No shit, Sherlock!). Sen jälkeen vain kovalevyä kehikkoon ja ruuvit kiinni, kovalevy takaisin Playstationin sisälle ja sen jälkeen vain kone päälle. Playstation tunnistaa kovalevyn ja kysyy halutaanko se alustaa. Siihen sitten vain vastaillaan Kyllä jonka jälkeen levyn alustaminen ja sisäisen flash-levyn sisällön kopiointi uudelle asennetulle kovalevylle.
Prosessi tuntui olevan sangen simppeli eikä vaatinut mitään insinöörin koulutusta. Hyvä homma.
Tulipa vasta eilen tajuttua maata mullistava vinkki jolla säästyy tiskin kertymisestä jos nuudeleita syö.
Tyhjä maitopurkki kahtia ja siinäpä on kätevä nuudeliastia jota ei tarvitse tiskata. Jeih!
Tammikuu oli ja meni ja jäi taakse. Elämä jatkui helmikuunkin puolelle joten on siis aika katsahtaa taaksepäin ja miettiä mitä sitä tuli tehtyä vai tuliko yhtään mitään.
Taidetta ja kulttuuria tuli viime kuun puolella nautittua pääsääntöisesti kirjojen sekä musiikin muodossa. Omaa musiikkia ei tullut tehtyä, ainoastaan hieman joitain biisejä tuli hiottua pienimuotoisesti hieman eteenpäin. Vastaavasti musiikkia tuli kuunneltua sitäkin enemmän. Kirjoista tuli kolme teosta luettua ja näistä tuli tänne blogiinkin kirjoitettua arvioitani.
Omaa itseilmaisua tuli tammikuussa ensisijaisesti kanavoitua runouteen. Kirjoittelin jokaisena päivänä tammikuun puolella 3 runoa joten näitä tuli siis rustattua 93 kappaletta. Ei pöllömmin! Toki monet niistä on sellaisia että ei niitä hyväksi voi hyvällä tahdollaankaan sanoa, mutta kuitenkin, harjoitus tekee mestarin. Pitää joku kerta luetuttaa niitä ihmisille, tehdä karsintaa saatujen palautteiden ja oman harkinnan perusteella yms. Tarkoitus on siis että kirojoitan tarpeeksi materiaalia runokirjaa varten. Toki kyseessä varmaankin olisi omakustanne, mutta koska rahaakaan ei ole mitään runokirjaa vielä kustantaa edes pientä määrää niin eipä tässä mitään kiirettä ole vielä noista alkaa parhaimpia poimimaan. Hissukseen sitten joskus tutkailee että mitkä olivat OK, mitkä ei ja tekee sen jälkeen karsintaa.
Muutoin tammikuu oli jollain tapaa paluuta menneisiin aikoihin. Tuli ostettua 20 euroinen kannettava tietokone johon asensin Arch Linuxin. Valitettavasti tosin kyseinen kone on nyt tällä hetkellä poissa käytöstä kun tarvitsin kyseisen koneen muuntajaa toiseen kannettavaan tietokoneeseen. Tuo toinen kannettava tietokone on kaverini miniläppäri josta tuli tehtyä serverikone johon tietenkin myöskin Arch Linux tuli asenneltua. Pitänee katsoa josko jostain löytäisin sopivan 19V muuntajan jotta saisin tuon toisen kannettavan kanssa käyttöön ja pääsisi taas Linuxia käyttämään myös työpöytäkäytössä.
Sen suhteen siis paluuta on ollut menneisiin aikoihin että enemmän taas olen säätänyt Linux-koneiden kanssa mikä on ollut oikein mukavaa. Toki asian ajattelen myös ammatillisesta näkökulmasta; jos meinaa joskus vielä saada ohjelmointialan töitä, on parempi ja lähes välttämätöntä pitää taitojansa yllä. Tämän vuoksi hyvä on harrastaa näitä tällaisia vapaa-ajallansakin. Tähän säätämiseen kuuluu mm. skriptaaminen, koodaileminen ja konffailu.
Samoin paluuta oli menneeseen aikoihin sen suhteen että on tullut taas enemmän irkattua. Vanhassa vara parempi. Allekirjoittanut pyörii nickillä Stargazers niin Quakenetissä, Freenodessa kuin IRCNetissäkin joten tervetuloa kaikki sinne vain höpisemään! Ja kaiken varuilta jos tiedossa ei ole, IRC ei ole sama kuin IRC-Galleria. 🙂
Eipä sitä oikein mitään sen ihmeempää sitten tullutkaan viime kuussa tehtyä. Töitä olen tosin koettanut ahkeraan etsiä ja moniin paikkoihin olenkin hakemuksia laittanut, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ei se mitään, eiköhän sitä jostain löytyne jokin kiintoisa työkin.
Mukavaa ja rentoa helmikuuta kaikille!
Aikaisemmin lävitse kaluamani To the moon oli mitä mainiointa settiä mitä pelirintamalla olen vastaani saanut, joten mielenkiinnolla kohdistin katseeni käsikirjoituksesta vastanneen Kan Gaon uusimpaan sydänverellä kirjoitettuun tarinaan A bird storyyn.
Linnun tarinan takaa löytyy pelin nimelle sopivasti Freebird games. Peli on julkaistu vuoden 2014 marraskuussa, ja sen löytää Windowsille, Mac OSX:lle kuin Linuxillekin.
Koska jo pelin nimi spoilaa pelin tarinaa hieman tai vähintäänkin antaa osviittaa mistä on kyse, voinen sen verran avata itsekin vielä tekstillisessä muodossa, että A bird story on lämminhenkinen tarina pojan ja ilveks… anteeksi, linnun ystävyydestä. Tarinassa poika pelastaa linnun villipedon kynsistä jonka jälkeen hissukseen tutustutaan ja ystävystytään.
Vaikka linnun tarinan takaa löytääkin samoja nimiä kuin aikaisemmin arvostelemassani To the moonissa, on heti alkumetreillä todettava, että yhteneväisyydet näiden kahden välille jäävät vain visuaaliseen ilmeeseen ja yleistunnelmaan.
Käytännössä katsoen siinä missä matka kuuhun loi useamman tunnin mittaisen dialogien kautta kasvatetun pelikokemuksen, luottaa lintuspektaakkeli tarinan kerrontatavassaan paljon minimalistempaan ilmaisuun. Pelissä vuorosanoja ei lausuta, vaan relevantit asiat ilmaistaan kuvia sisältävillä puhekuplilla.
Kyseinen tapa toimii tämän sorttisessa tarinassa, sillä pelaajan tehtävänä on käytännössä vain soutaa hyvinkin suoraviivaisesti käsikirjoituksen mukaisissa uomissa. Keskittymistä enemmän vaativa tekstillinen dialogi olisi luultavasti rikkonut rennon ja suoraviivaisen flown, joten valittu tapa on ollut kehitystiimiltä osuva valinta.
Läpi ihmiskunnan historian on tarinankerronnan jaloa taitoa pidetty yllä eri muodoissa. Siinä missä pronssi- ja rautakauden tarinoista ei ole monet säilynyt (tai ainakaan kulkeutunut omiin korviini), on kuitenkin kaikkien onneksi VGA-kauden tarinat hyvin kestäneet historian lehdillä.
Vaikka VGA-kauden tuotoksille ominaista tyyliä oli olosuhteiden pakon sanelema matala resoluutio, ei tämä tuotos tee poikkeusta tästä tyylikeinosta vaikka peli ei tuolle aikakaudelle kerennytkään (valitettavasti) syntymään.
Liekö kyseessä jokin hipstereiden villitys palata takaisin vanhaan aikaan vaiko jokin muu syy, mutta tähän peliin valittu tyyli toimii. Matalan resoluution snes-mäinen grafiikka jättää mielikuvitukselle tilaa lentää.
Tekniseltä puoleltaan musiikit onneksi sentään tekivät irtiottoa vanhan ajan teknologian raameihin. Musiikit olivat rentoa ja miellyttävää fiilistelyä, joissa oli hieman To the moonin tatsia.
Linnun tarina on monessa mielessä kuin teinien suhteet – eiväthän ne kauaa kestä, mutta jostain syystä lyhyessäkin ajassa keretään vetämään tunteeet laajalla skaalalla lävitse. Eroa toki linnun tarinassa on teinisuhteisiin sen verran, että kokijalleen tämä ei aiheuta elämää suurempaa draamaa ja myöskin sivusta seuraajat selviävät ilman suhteetonta myötähäpeän tunnetta. Hyvä niin.
Linnun ja pojan ystävyystarinan kerkeää kokemaan kiirehtimättä läpi alle puolentoista tunnin, joten kyseessä on todellakin lyhyt ystävyystarina. Onneksi pelin aika ei mennyt yksi yhteen todellisen maailman ajan kanssa, sillä muutoin kyseessä olisi lienee yksi lyhyimmistä ystävyyksistä mistä olen kuullut.
Pelillisesti arvioiden A bird story ei paljoa tarjoa salvaa pelisormen syyhyämiseen, mutta rentouttavaa ja hyvin toteutettua fiiliskokemusta hakevalle peli on mitä mainiointa lääkettä kutinaan.