Pauligin Café Reyjkavík on keskitummaa (paahtoaste 3/5) kahvisekoitusta joka on paahdettu 100 % Arabica-pavuista. Sitä myydään niin papuina kuin myös valmiiksi jauhettuna pakettinakin. Lisää tietoa löytää Pauligin sivulta (katso täältä).
Keskiasteiset paahdot eivät yleensä ole itselleni parhaimpia valintoja kahveiksi kotiin eikä valitettavasti tämäkään kahvi tee poikkeusta. Oma mieltymykseni on enemmänkin hieman tummemmat paahdot ja kuten muissakin vaaleimmissa kahveissa myös tässä vaaleus tuntuu aavistuksen laimealta, aivan kuin jotakin olennaista kahvin olemuksesta puuttuisi.
Maku ja olemus on pehmeä eikä kitkeryyttä ole juuri nimeksikään joka on toki hyvä asia myös omaan makuuni. Maussa on hentoa makeutta.
Mikäli keskipaahtoiset kahvit yleensäkin iskee on luultavaa että myös tämä toimii hyvin. Oma makumieltymykseni on kuitenkin enemmän kahvin tummemmissa paahdoissa joten omaan vakiokahvivalikoimaan tämä ei päädy vaikka omassa tuotekategoriassaan asiansa ajava kahvi varmasti onkin oikeammalle kohdeyleisölle.
Jo jonkin aikaa olen pitänyt kotistudion räkkilaitteita olohuoneen puolella, mutta käyttötarpeiden muuttuessa siirsin laitteiston pois pianon vierestä makuuhuoneeseen. Aikaisemmin räkin tilalla olen pitänyt vinyylisoitinta, CD-soitinta, DACia sekä hyllyä vinyylilevyille mutta nyt siirsin vinyylilevyjen hyllyn ja soittimen olohuoneen puolelle.
Olohuoneeseen äänityslaitteista jäi ainoastaan Zoom LiveTrak L-12 (lue täältä) joka toimii yhä pianon ja laulun miksaamiseen ja efektointiin sekä äänitykseen.
Makuuhuoneeseen musiikkiräkin siirron myötä laitoin Korg Microstation -kosketinsoittimen vihdoin kiinni siten että sillä voi soittaa suoraan syntikan omilla äänillä niin koneelle äänitellen kuin myös huvikseen soitellen ilman tietokonetta (eli äänet saa monitoroitua suoraan Genelecien kautta). Tämä on äkkiseltään vaikuttanut hyvälle sillä Korgin Microstationilla on yhä edelleen hyvät soundit joilla on mukavaa soitella muuten vain 🙂
Vinyylilevyt siirtyivät olohuoneeseen pianon viereen. Vinyylisoitin on TV-tasolla kuvan ulkopuolella.
Huoneiden järjestys ja huonekalut on pitkään jo pysynyt suhteellisen samanlaisena joten näinkin pieni muutos on tuntunut kuitenkin arjessa jo yllättävän isolta muutokselta sillä tuntuu että kumpikin huoneista muuttui parempaan ja aavistuksen tilavamman tuntuiseksi.
Taxi (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu rikostoimintakomedia jonka on ohjannut Gérard Pirès. Pääosissa nähdään Samy Naceri, Frédéric Diefenthal sekä Marion Cotillard.
Nopeudesta nauttiva Daniel (Samy Naceri) lopettaa pizzakuskin työt ja vaihtaa skootterin taksiin. Raskas kaasujalka ei kuitenkaan katoa minnekään ja vauhdikas meno jatkuu myös neljän pyörän voimin. Poliiseja pilkkanaan pitävä kaahari ottaa kuitenkin tietämättään kyytiinsä yhden sellaisen asiakkaakseen joka pääsee aitiopaikalta näkemään kuka on tämä valkoisen taksin kuljettaja jonka vauhti on ollut poliiseille liikaa. Ajotyyli pysyy Danielilla samanlaisena jonka seurauksena kortti uhkaa lähteä kokonaan.
Kyydissä ollut poliisi Émilien (Frédéric Diefenthal) kuitenkin tekee Danielille tarjouksen jonka avulla hän saisi pitää korttinsa. Riittää että hän auttaa tätä hieman sähläävää mutta sympaattista poliisia ottamaan kiinni mersujengin joka tekee kaupungissa pankkiryöstöjä.
Émilien (Frédéric Diefenthal) tarvitsee Danielin apua (Samy Naceri) rikollisjengin pysäyttämisessä
Lain rajoja rikkovaa vauhtia ja kaaharin poliisille antamaa apua on totuttu näkemään mm. The Fast And Furious (lue täältä) -elokuvasarjan osissa, mutta ennen niitäkin on jo Taxi toiminut hyvänä esimerkkinä siitä että nopea toiminta yhdistettynä komediallisia vivahteita sisältävään rikoselokuvaan on toimiva konsepti.
Taxin päähenkilöt ovat hyvin toteutettuja ja persoonallisia. Émilien on ystävällinen mutta epävarma mammanpoika joka samaan aikaan on kiinnostunut naisesta joka kaipaisi maskuliinisempaa ja voimakkaampaa miestä. Rikollisjengin kiinni saamiseksi löytyy siis muitakin syitä kuin vain laittomuuden tekijöiden rankaiseminen. Lain kirjainta löyhemmin tulkitseva Daniel on sitä vastoin määrätietoisempi, rohkeampi sekä myöskin paremman päättelykyvyn omaava oman tiensä kulkija. Hahmot ovat toimivia, mutta hahmokehitys jää kummankin osalta kepeän pintapuoleiseksi vaikkakin sitä edes jossain määrin elokuvassa tapahtuu.
Parhaiten elokuvassa itselleni kuitenkin iski nopeat kaahaamiset ja niiden toimiva toteutus. Nopeat ajot tuntuvat oikeasti nopeilta ilman että ohjauksellisesti oltaisi lähdetty nopeiden leikkausten sillisalaattiin ja muutamissa nähdyissä ajokohtauksissa on kokonaisuudessaan ilahduttavaa mukaansatempaavuutta jollaista katselee mielellään.
Vaikka kaikki peruselementit ovat kohdallaan, ei tämäkään elokuva lopulta silti kovin paljoa massasta erotu. Se on mukava ja viihdyttävä elokuva ja se toimii hyvin niihin hetkiin kun haluaa perus varmaaa tasoa olevan filmatisoinnin, mutta maata mullistavaa mestariteosta siitä ei kannata lähteä etsimään.
Tanskassa majaansa pitävän Carlsbergin panimon Elephant on 7,2 % vahvuinen vahva lager. Olutta myydään Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena 0,33 l tölkeissä. Katkeroaineita on 22.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 14.4 °P. Lisätietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (lue täältä).
Ulkoisesti tölkki on kohtalaisen tylsä vaikkakin selkeä – toisaalta Alkon sivuilla esitetyssä tuotekuvassa on merkittävästi mielenkiintoisemman näköinen tölkki kuin mitä tässä tuotteessa minkä itse sieltä löysin. Onneksi ulkoinen kauneus on vain yksi osa kokonaisuutta niin tölkin kuin värinkin osalta, joten tylsähköstä olemuksestaan huolimatta kaikkea toivoa ei kannata heittää syrjään tämänkään oluen kohdalla.
Tuoksu on hedelmäinen, voimakas ja miellyttävä. Väri on meripihkainen ja ainakin omaan silmääni miellyttävä. Suutuntuma on täyteläinen ja varustettu aavistuksen kirpeällä ja napakalla terällä. Maussa löytää helposti yrttisyyttä ja hedelmällisyyttä ja tällaisenaan tämä on kyllä toimiva olut, mutta ei erityisesti erotu massasta oikeastaan suuntaan tai toiseen. Asiallinen keskisarjan painija omassa luokassaan.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Nothing But Thieves – Futureproof tai Franz Ferdinand – The Dark of the Matinée.
Eilen uusin Painless Destiny -albumi näki päivänvalon Bandcamp.com sivustolla ja lähipäivinä/lähiviikoina se toivon mukaan löytää tiensä myös Spotifyyn, iTunesiin, Apple Musiciin, Amazon Musiciin ja moneen muuhun vastaavaan.
Albumi kantaa nimeä Lappi ja se sisältää 8 raitaa. Kestoa levyllä on 22:26 minuuttia eli kovin pitkästä levystä ei tälläkään kertaa ole kyse.
Lappi on jo 18 julkaistu albumi, mutta tyyli jatkaa yhä samalla tutulla tyylillä eli jälleen kyseessä on rauhallista pianomusiikkia jota voi kuunnella taustamusiikkina illan pimenevinä tunteina.
Kappaleiden nimet ovat seuraavat:
Cold Winter night
Mist of morning
A wanderer
Last view before night
Lappi
Remember me
Unspoken words of love
Fly free, my child
Albumin voi kuunnella Bandcampissa (katso täältä), tästä alapuolelta Bandcampista olevan upotuksen kautta tai myöhemmin Spotifystä, Apple Musicista ja muista vastaavista kun se sinne ilmaantuu.
