Aleksin Blogi

  • Kuinka paljon valokuvia tulee otettua vuodessa?

    Mini Cooper sisältä. Fujifilm X100F / Acros film simulation JPG

    TLDR: Kuvia on yhteensä tallessa Lightroomissa viime vuodelta 26280 kpl jossa on mukana tuplakuvia (RAF + JPG -kombinaatiosta). Eri kameroilla otettujen raakakuvien yhteenlaskettu määrä on 18440 kpl. Viime vuoden kuvat vievät tilaa levyltä 499 GB ja näiden kuvien seassa oli Lightroomissa kaksi lyhyttä videota jotka eivät merkittävästi levytilan kulutusta kuitenkaan kasvata.

    Yleistä

    Pidempään blogia lukeneet tai itseni elävässä elämässä tuntevat tietävät että olen harrastanut valokuvailua enemmän tai vähemmän jo vuosien ajan. Käytännössä digitaalinen kamera on kulkenut vuodesta 2004 saakka jossain muodossa mukana, vaikkakin pitkä aika oli välissä että ainoa kamera oli matkapuhelimen kamera.

    Havaittuani että vuodelta 2016 on kuvia ainoastaan yksittäisiä tallella (vanhassa puhelimessa saattaisi olla ja niitä saattaisi onnistua palauttamaan jos näytön korjauttaisi) siirryin myöhemmin takaisin erillisiin digitaalisiin kameroihin. Viime vuosina on kuvaamisen määrät olleet kohtalaisen suuria joten jäin mielenkiinnosta katsomaan kuinka paljon kuvia verkkolevylle on viime vuodelta tallentunut.

    Kaikkiaan viime vuoden puolelta on tallessa yhteensä tuplakuvat mukaan luettuna 26280 kpl ja levytilaa nämä vievät 499 GB eli aika tarkkaan puoli teratavua. Käytännössä uniikkien kuvien määrä on selvästi tuhansia kappaleita pienempi.

    En keksinyt harmillisesti helppoa tapaa saada katsottua eksaktia uniikkeja tallessa olevien kuvien määrää Lightroomista, sillä olen välillä ottanut valokuvia RAF-muodossa, välillä RAF+JPG ja joskus pelkästään JPG joten tämä tuo hieman haasteellisuutta tarkan kuvamäärän lukemaan mikäli aikomus on jättää pois kuvista tuplakuvat eli ne missä on sekä raakakuva että JPG-kuva.

    Tarkempaa tilastoa viime vuoden puolella otetuista valokuvista

    Kello. Fujifilm X100F, Astia/Soft film simulation JPG

    Koska viime vuoden uniikkien kuvien määrästä ei helposti saa täysin tarkkaa ja varmaa tilastoa erittelen tähän millaisesta kuvajoukosta määrä koostuu.

    Fujifilm X100F
    * 11240 kpl yhteensä
    * 5585 RAF-kuvaa
    * 5655 JPG-kuvaa

    Fujifilm X-T2
    * 14743 kpl yhteensä
    * 12674 kpl RAF-kuvaa
    * 2069 kpl JPG-kuvaa

    Canon EOS 60D
    * 284 kpl yhteensä
    * 181 kpl CR2-kuvaa
    * 103 kpl JPG-kuvaa

    Canonilla otetuissa kuvissa on joitain kymmeniä kaverini ottamia kuvia ja myös Fujifilmin kameroilla otetuissa kuvissa on seassa yksittäisiä muiden kuvaajien ottamia kuvia, mutta pääsääntöisesti itse on siis ollut kameralla räpsimässä.

    Lightroomiin en ole myöskään tallentanut kännykkäkameralla ottamiani yksittäisiä sekalaisia kuvia sieltä täältä, joten luultavasti suhteellisen realisesti arvioitu kokonaiskuvien määrä on kameroiden raakakuvien määrät yhteensä joka tekisi 18 440 kpl.

    Objektiiveittain raakakuvien määrä menee seuraavasti:
    * Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 yhteensä 10782 kpl
    * Fujinon 56mm F/1.2 yhteensä 1837 kpl
    * Contax Sonnar 90 mm F/2.8 yhteensä 55 kpl

    Tilastojen valossa vaikuttaisi että molemmat Fujifilmit olisivat olleet aktiivisessa käytössä joten kummallakin kameralla on selkeät perusteet pysyä vielä jatkossakin käytössä. Canonin käyttö sitä vastoin oli vähäistä ja kamera tulikin annettua kaverin käyttöön jotta sille tulee parempaa käyttöä kuin hyllyssä seisottaminen.

  • Sekalaisia kuvia Fujifilmin Acros-profiililla

    Asuntoni keittiö, tammikuu 2022

    Viime vuoden puolella kenties jossain kesän tienoilla innostuin paljon ottamaan valokuvia Fujifilmin Acros-profiililla. Fujin kameroissa on näppäränä ominaisuutena erilaiset “filmisimulaatiot” joiden avulla kamerasta suoraan ulos tulevat JPG:t saa väännettyä erilaiseen yleisilmeeseen ilman että niitä joutuu tietokoneella käsittelemään. Näitä kuvia olen editoinut sen verran että olen skaalannut ne pienemmäksi blogiin jakamista varten tilan säästämiseksi, mutta varsinaista kuvankäsittelyä näille ei ole tullut tehtyä.

    Vaikka useimmin käytänkin X100F:ssä oletuksena olevaa Provia-profiilia kun otan värikuvia, on Acroksella otettujen kuvien määrä ollut viime vuoden puolella suuri. Erityisesti olen pitänyt Acros-profiilista tilannekuvissa missä on ihmisiä ja siihen se on sopinut erinomaisesti, mutta tällä kertaa ajattelin tänne jakaa muutamia kyseisellä profiililla otettuja sekalaisia kuvia joissa kohteena on jotkin muut kuin ihmiset.

    Tänäkin vuonna olen jatkanut Acroksella kuvaamista ja mikäli kuvailu jatkuu samanlaisena on luultavaa että tämä profiili tulee olemaan ahkerassa käytössä joko tässä muodossa kuin se on tai vaihtoehtoisesti etsin tästä profiilista erilaisia omaa silmääni vielä lisää miellyttäviä variaatioita netissä tarjotuista filmiresepteistä.

    Ruokaa keittämässä, vuosi 2022
    Hajotetut rappuset, heinäkuu 2021
    Menneisyyden ääni, heinäkuu 2021
    Luonto elää, heinäkuu 2021
    Kesäkatu, heinäkuu 2021
    Vahtikoira, heinäkuu 2021
    Kanit jonossa, heinäkuu 2021
    Usva, heinäkuu 2021
    Odottavan aika on pitkä, heinäkuu 2021
    Kirkko, elokuu 2021

  • Leffalauantai: A Nightmare on Elm Street (Painajainen Elm Streetillä)

    Freddy Krugerilta ei ole turvassa edes vankilassa

    Wes Cravenin ohjaama A Nightmare on Elm Street (IMDB) joka tunnetaan suomeksi myös nimellä Painajainen Elm Streetillä on vuonna 1984 julkaistu populäärikulttuuriin paikkansa raivannut kauhuelokuvaklassikko. Sen pääosarooleissa nähdään Heather Langenkamp, Ronee Blakley, Johnny Depp sekä Robert Englund.

    Useampi nuori näkee painajaisia miehestä jonka sormien päässä on pitkät terät. Vaikka unet ovatkin heille pelottavia, todellisuudessa pelottavaksi ne alkavat käymään vasta hieman myöhemmin kun he huomaavat että unessa tapahtuvat asiat muuttuvat osaksi todellisuutta. Unissa Freddy Krugerin uhreiksi joutuvat nuoret tulevat hänen uhreiksiin myös todellisuudessa joten paras keino säilyä elossa on olla antamatta unelle sijaa.

    Vähitellen myös Nancyn (Heather Langenkamp) äiti Marge (Ronee Blakley) joutuu kertomaan tyttärelleen kuka tämä Freddy Kruger on ja miten Marge tietää hänen olemassaolostaan.

    Nancyn on onnistunut tuoda unimaailmasta Freddyn hattu tähän todellisuuteen todisteeksi muille

    Painajainen Elm Streetillä on helppoa laskea klassikkoelokuvien kategoriaan. Moni joka ei ole tätä elokuvaa nähnyt on vähintäänkin joko kuullut Freddy Krugerista, tunnistaa nähneensä tämän hieman pelottavan variksenpelättimen näköisen hahmon tai ainakin on kuullut muodossa tai toisessa populäärikulttuurissa viittauksia tähän elokuvaan joten kulttuurillinen vaikutus on ollut merkittävä.

    On helppoa ymmärtää miksi elokuva on saanut arvostusta, sillä se yksinkertaisesti vain toimii vielä vuonna 2022 katsottunakin. Sen tunnelma on hyvin ja sopivalla tahdilla rakennettua, siinä on sopivasti mystiikkaa eikä tunnelmaa pilata sillä että Freddyä tuotaisi liiaksi esiin. Hän kyllä on siellä jossain, häntä näytetään sopivan paljon että hänestä saa katsoja rakennettua mielikuvan mutta samalla sopivan vähän että katsojan rakentama mielikuva ei pääse lässähtämään ainoastaan koomiseksi.

    Vaikka kyseessä on kauhuelokuva, ei tämä silti ainakaan allekirjoittanutta missään vaihessa jännittänyt tai pelottanut. En muista onko muitakaan slasher-tyylisiä kauhuelokuvia tullut vastaan mikä olisi erityisen paljoa kauhua tai jännitystä aiheuttanut itselleni, mutta tästäkin huolimatta on tämä katsomisen arvoinen filmatisointi omassa lajityypissään. Muutamissa kohtauksissa överiksi menevät veren määrät toivat hieman mieleen The Shiningin eli Hohdon (lue arvostelu) hissikohtauksen missä veren määrässä ei myöskään tarpeettomasti kainosteltu.

    Näyttelytyö on hyvää ja toimivaa vaikkakin stereotyyppisen 80-lukumaista – sellaista mikä toimii ja on tarpeeksi uskottavaa, mutta silti se on samalla sopivan epätodellista jotta se ei tunnu aidolta ja todelliselta vaan puhtaan viihteelliseltä elokuvalta. Katsojana on helppoa tuntea olevansa elokuvan ulkopuolella oleva katsoja ja kokija eikä siihen samalla tapaa uppoudu kuin mitä ehkä moniin moderneihimpin filmatisointeihin. Itselleni tämä tyyli kyllä toimii hyvin, mutta moderneimmista elokuvista pitäville tämä voi hieman olla miinustakin.

    Kokonaisuutena Painajainen Elm Streetillä on hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva. Se on klassikko eikä syyttä. Se on kauhussaan sopivan kepeää ja teinikauhumaista – aivan kuin se olisi nuotioilla kerrottavaa kauhutarinaa filmatisoidussa muodossa – eikä sitä voi ottaa liian vakavasti, mutta ehkä siksi se on saavuttanut ja pitänyt paikkansa populäärikulttuurissa halki vuosien.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 225 589 annettuun ääneen”]7,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Acrobräu Mooser Liesl

    Saksalaisen Acrobräu Gräfliches Brauhaus panimon Mooser Liesl on 5.3 % vahvuinen lager. Muita teknisiä tietoja en löytänyt ainakaan pikaisella googlaamisella. Olutta löytyi ainakin Vantaan Koivukylän Citymarketista.

    Pullo on toimiva ja tyylijkäs. Oluen tuoksu on vähäinen ja viljaisa niin tuopissa kuin pullossakin. Vaahtoavuus on käytännössä katsoen lähes olematonta eikä kovin paljoa varovaisuutta joudu noudattamaan tuoppiin kaatamisen osalta. Väri on kultainen ja olemukseltaan kirkas.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mausta löytää hivenen hunajaa raikkaan ja kepeän vehnäisen olemuksen seasta. Tasapainoinen kokonaisolemus eikä jälkimakukaan jätä kuin vähäisen makean kuivuuden kielelle.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin popahtava rock/metal, mm. Icon For Hire – Make a Move tai Sumo Cyco – Sun Eater.

  • Mitä yhteistä on Bachin nuoteilla, Kirkkotiellä ja leivänpaahtimen käyttöohjeilla?

    Vetolaatikot ovat käteviä paikkoja kerätä tarpeetonta romua

    Otsikon mukaisesti, tiedätkö mitä yhteistä on Bachin nuoteilla, Kirkkotie-lehdellä ja leivänpaahtimen käyttöohjeilla? Arvaatko jos kerron että samaan sarjaan lukeutuvat myös palkkalaskelmia jostain vuodelta 2015 sekä samoilta ajoilta verottajan lähettämät esitäytetyt veroilmoitukset, työtodistukset vuosien varrelta, koulutodistukset sekä tiedot asunnon kosteusmittauksesta ja vielä paljon muutakin paperia?

    Tietenkin niitä yhdistävä tekijä on se, että kaikki nämä täysin sekalaiset ja toisiinsa mitenkään muuten liittymättömät asiakirjat, lehdet ja muut paperisessa muodossa olevat ohjekirjat yms. ovat majailleet yhdessä ja samassa vetolaatikossa vailla sen suurempaa järjestystä.

    Keittiöni vetolaatikoista(kin) on vuosien mittaan kertynyt askel kerrallaan aina vain kauheampi kaaoksen keskittymä jonne asiakirjat ovat hakeutuneet etsimään viimeistä leposijaansa ennen lopullista vaipumistaan unohduksen aaltoihin. Mikäs sen kätevämpää on ollut kuin viskata papereita ja asiakirjoja sen suuremmin miettimättä keittiön vetolaatikoihin siltä varalta että niitä sattuu joskus tarvitsemaan. Kuten arvata saattaa, eipä niitä ole juurikaan tarvinnut ja itsellekin tuli yllätyksenä mitä kaikkea roskaa sinne on kerennyt kertymään.

    Olen siivoillut lähipäivinä kaappeja vähän kerrallaan ja jälleen huomannut sen että jo muutamissa vuosissa onnistuu kerryttämään aivan suhteettomat määrät tarpeetonta roskaa kaappeihin joilla ei ole oikeassa elämässä luultavasti koskaan mitään käyttöä muuta kuin olla kaappien täytteenä. Siivoamisen myötä vetolaatikoissa on jo kova karsinta käynyt ja roskikseen on löytänyt suurin osa siellä olleista tavaroista. Mikäpäs sen mukavampaa kuin saada järjestystä kaaokseen!

    Siivoamisen jälkeen kaappeihin on tullut merkittävästi tyhjää tilaa ja vanhat tarpeettomat paperit on lentänyt paperinkeräykseen ja sekajätteeseen

    Keittiön vetolaatikoista lähes jokainen oli täynnä roinaa, mutta siivoamisen jälkeen jokainen kaappi on enemmän tai vähemmän paremmassa järjestykesssä. Jäljellä on enää ne asiakirjat ja käyttöohjeet joilla on itselleni mitään käyttöä ja kaikki muut ohjekirjat on lähtenyt jo paperinkeräykseen.

    Vaikka kaappien sisältö ei näykään muille kuin itselleni on myös tämänkaltaisilla siivoamisilla silti fiilistä nostattava vaikutus. Mikäs sen mukavampaa kuin tietää että kaapeissakin asiat ovat siististi ja järjestyksessä. Myönnettäköön että kaikki muut talon kaapit ja hyllyköt ovat järjestyksensä osalta vielä täysin kaoottisessa tilassa ja täynnä romua, mutta pienin askelein on nekin tarkoituksena palauttaa takaisin kuriin ja järjestykseen.

    Vaikka haluaisinkin olla minimalistisempi, kovinkaan minimalistiksi tuskin tulee ryhdyttyä sillä harrastukseni harmillisesti ovat sellaisia että romua tulee niistä enemmän ja vähemmän. Tarpeettomia asioita silti on onneksi paljon joita voi askel kerrallaan karsia ja siten tehdä kaappeihin lisää tilaa ja saada kotiaan kodikkaammaksi.

    Omassa kotona näkyvissä oleva romun määrä tympäisee paljonkin, mutta samalla tapaa itseäni häiritsee myös kaapeissa piilossa oleva epäjärjestys jonka tiedän siellä olevan. Voi olla että pidän järjestyksestä tai sitten voi olla että olen vain niuhottaja – vaihtoehdot eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia 😀

    Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kodin siivoamista päivä kerrallaan. Toivon mukaan tänä vuonna saan karsittua paljon turhaksi jäänyttä tavaraa pois 🙂