Vierekkäin kameran JPG sekä RAW-kuva johon on lisätty Lightroomissa sama profiili kuin kamerassa on ollut. Kuten kuvasta voi huomata (etenkin jos katsoo kuvat klikkaamalla isompana) on kuvien yleisilme erilainen. JPG-kuvassa on vahvemmat kontrastit suoraan kamerasta tultuna kuin RAW-kuvassa joka on muunnettu samalle profiilille.
Jotain vuosia takaperin kirjoittelin tänne blogiini RAW-kuvaamisen hyödyistä (lue täältä) ja vuosikaudet olenkin ensisijaisesti kuvannut kuvani RAW-muotoisena. Nyt muutamia vuosia Fujifilmin kameroita käyttäneenä (Fujifilm X100F sekä Fujifilm X-T2) olen kuitenkin muuttanut kuvaustapaani RAW + JPG -kombinaatioon aikaisemman RAW tai JPG -ratkaisun sijaan.
Suurimpana syynä muutokselle on ollut Fujifilmin kameroiden tarjoamat “filmireseptit” eli jonkinsorttiset profiilit joilla saa kameran tallentaman JPG-kuvan yleisilmettä erilaiseksi. Respetejä löytyy niin mustavalkoisia kuin värillisiäkin ja kamerassa oletuksenakin tulee useampi joista voi valita itseään miellyttävän. Omassa käytössäni olen erityisesti tykästynyt kameran “Acros”-asetukseen jolla saan otettua mustavalkoisia kuvia suoraan kamerasta käsin.
Myös muilla valmistajilla on yleensä mahdollista valita kamerasta suoraan profiileja, mutta jostain syystä aiemmissa kameroissa näistä en ole innostunut ja monessa kamerassa en ole niitä edes koettanut ja ne on jääneet käyttämättä. Voi olla että nekin olisivat voineet olla hyviä joten kannattaa jokaisen ainakin koettaa omassa kamerassaan millaisia JPG-kuvia kamerasta on mahdollista saada ulos eri asetuksilla.
JPG
RAW
JPG
RAW
Olen voinut tietenkin ottaa RAW-kuvan ja vääntää siitä sitten jälkikäteen mustavalkoisen JPG:n käyttäen Lightroomissa Profile-asetuksista löytyvää Camera matching -asetuksia ja etsiä sieltä Acros-filmisimulaation, mutta olen havainnut että kuva jonka Lightroomista RAW-kuvasta vääntää kameran profiilille ei ole kuitenkaan samanlainen kuin samalla profiililla kamerasta ulos tuleva JPG. Fujin kamerat tekevät siis muutakin kuvankäsittelyä siellä taustalla joka saa kuvan näyttämään aivan erilaiselta vaikka profiili olisi sama. Koska olen pitänyt kameran tekemistä JPG-kuvista on tietenkin ollut sama alkaa ottamaan kuvat JPG-muotoisena.
Kameran JPG-kuvat usein toimivat hyvin monessa eri käytössä (esim. kun kirjoitan olutarvosteluita käytän lähes aina suoraan kameran JPG:tä muuttamalla sen vain pienemmäksi), mutta olen päätynyt kuitenkin ottamaan RAW + JPG -kombinaatiolla sillä kaikkiin tilanteisiin pelkkä JPG ei riitä.
Useimmiten tilanne missä kaipaan jälkikäsittelyn mahdollisuutta liittyy tulostamiseen. Haluan monesti ottaa tilannekuvia ihmisten kanssa hengaillessa mustavalkoisena suoraan JPG:nä Acros-filmisimulaatiolla sillä pidän sen yleisilmeestä, mutta tulostettuna esim. jääkaapin oveen tai valokuva-albumiin haluan kuvat kuitenkin värillisenä. Tällaisten tilanteiden vuoksi RAW + JPG on lopulta muovautunut omaan valokuvaukseeni parhaaksi vaihtoehdoksi.
JPG
RAW
JPG
RAW
Suurimmat nopeasti havaittavat erot liittyvät tummien alueiden käsittelyyn
Ainakin omissa Fujin kameroissani olisi mahdollista valita myös asetus jolla voi ottaa samasta kohteesta useamman JPG-kuvan kerralla eri filmisimulaatioita käyttäen, mutta olen kokenut RAW + JPG -kombinaation paremmaksi ainakin nykyisellä kuvaustavallani.
Huonoimpana puolena tässä on tietenkin se, että kuvien määrä kovalevyllä tuplaantuu. Olen kamerassani säätänyt kuitenkin JPG-kuvien koon pienimmäksi mahdolliseksi jolloin yhden kuvan koko vastaa ainoastaan 6 Mpix -kokoluokkaa eikä tilan käyttö aivan mahdottomasti pääse kasvamaan.
8-porttinen Switch sekä Unify Secure Gateway kiinnitettynä pöydän taakse. Samalla pöydän päältä kertyneet pölyt tuli pyyhkäistyä pois.
Kotonani on jo jonkin aikaa verkon konfiguroinnit olleet vähän niin ja näin kun Ubiquitin Cloud Key onnistui hävittämään konfiguraationsa jo toista kertaa. Verkon konfiguroinnit toki laitteessa ovat pysyneet, mutta siinä vaiheessa kun asetuksia on tarvinnut vaihtaa on tarve ollut tietenkin päästä hallintapaneeliin. Tässä vaiheessa Cloud Keyn omia aikojaan hävittämät konfiguraatiot tulivat vastaan ja konfigurointien tekeminen jäi. Koska konfiguraatiot olivat pielessä oli myös USG eli Ubiquiti Secure Gateway irrallaan vailla käyttöä.
Varmaankin kuukauden tai pari käytin pelkästään DNA:n nettipurkkia ja sen takana Ubiquitin Switchejä sekä yhtä jonkin muun valmistajan Switchiä (taitaa olla Zyxel). Koska Ubiquitin laitteet tarjoavat konfiguroinnillaan hyötyjä jos niitä käyttää Unifin hallintaohjelmiston avulla päätin vielä kerran laittaa verkon konfiguraatiot kuntoon. Backupitkin aikaisemmin olivat siis jollain tapaa vajaat joten koko roskan joutui konfiguroimaan uudemman kerran.
Tällä kertaa pistin Ubiquitin hallintapaneelin pyörimään Ubuntulle joka pyörii virtuaalikoneena QNAP NAS TVS-882:lla. Mielenkiintoisempi osuus tällä kertaa verkkoani konfiguroitaessa oli kuitenkin fyysiset muutokset – enää USG ja Switch ei pyöri kaapissa hirveän johtokasan saattelemana vaan sijoitin ne tietokonepöytäni taakse. Ruuvasin parit ruuvit pöydän takalevyyn ja laitoin niihin Switchin ja USG:n jonka avulla sain tietokonepöydän kaapin merkittävästi siistimpään kuosiin, etenkin kun sijoitin nettiboksinkin ikkunalaudalle verhon taakse piiloon.
Aikaisemmin Switch, nettiboksi ja USG olivat kaapissa yhdessä jatkoroikan, Philips Hue Bridgen ja Rasberry Pin kanssa. Kuten huomaa, johtojen hallinta on aivan järkyttävää.
Jatkossa voisi tätä vielä hioa lisää ja laittaa myös Philips Huen bridgen pöydän taakse jolloin olisi kaapissa vielä vähemmän laitteita. Tällä hetkellä alakaappiin jäi ainoastaan Hue Bridge ja Raspberry Pi, mutta kumpikin olisi kohtalaisen helposti laitettavissa myös pois näkyvistä pöydän taakse. Ehkäpä ensi kerralla kun siivoilen ja mietin kuinka voisin siisteyttää johtojen järjestystä lisääkin, mutta tässä vaiheessa nämä nyt tehdyt pienet muutokset loivat heti merkittävää parannusta kaapin siisteyteen.
Salaisen palvelun agentti Johnny English (Rowan Atkinson) nähdään Bondin lailla niin puvussa kuin myös kenttätoimissakin. Kellon kautta ohjeiden antaminen sujuu myös Englishiltä kenttätehtävässä.
Johnny English (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen komedia jonka on ohjannut Peter Howitt. Pääosarooleissa nähdään Rowan Atkinson, John Malkovich, Ben Miller sekä Natalie Imbruglia.
Yhdistyneen kuningaskunnan salaisen palvelun MI5:n konttorissa työskentelevä Johnny English (Rowan Atkinson) haaveilee agentin urasta. Esikuvansa ja idolinsa Agentti 1 (Greg Wise) menehtyy kenttätehtävässä jonka jälkeen hänen hautajaisissaan olleet muutkin agentit saavat surmansa siellä tapahtuvan räjähdyksen yhteydessä. Agentteja ei ole enää jäljellä jonka vuoksi Johhny ja kollegansa Bough (Ben Miller) saavat tilaisuuden näyttää kykynsä tositoimissa.
Englannille tärkeät kruunun jalokivet katoavat tilaisuudessa missä Johnny ja Boughkin ovat paikalla, joten pian agentit saavat tehtäväkseen löytää varastetun omaisuuden ja selvittää kuka rikoksen takana on.
Ammattitaitoisen agentin on tärkeää osata sopeutua myös tyylikkäisiin juhliin vaikutusvaltaisten vieraiden seuraan.
Tyylikäs ja tappavan taitava agentti jolta sujuu myös viehättävien neitojen hurmaaminen on James Bondeista tuttu konsepti eikä Bondia parodioiva Johnny Englishkään näissä kyvyissä paljoa jälkeen jää. Siinä missä Bondilta nämä asiat sujuvat kuin luonnostaan ei samaa voi sanoa tästä agentista joka pääsee samankaltaisiin lopputuloksiin vähemmän onnistuneiden mutta sitäkin hupaisempien välivaiheiden kautta.
Suurta keikkaa suunnittelevalla pääkonnalla on suuruudenhullu salainen suunnitelma mikä on tietenkin pitänyt tallentaa DVD:lle yksityiskohtaisesti kerrottuna. Olisi varsin ikävää mikäli tämä salaisen suunnitelman paljastava DVD päätyisi vääriin käsiin ja siten tulisi julki. Tarina on yliampuvuudessaan hupaisa ja kaikki tärkeimmät hahmot ovat sopivan karikatyyrisiä ja siten hyvin toimivia.
Johnny English on onnistunut toimintakomedia josta suorastaan huokuu tyylillä tehtyä parodiaa James Bond -elokuvista. Se on viihdyttävän hauska ja sen huumori tuo monelta osiin mieleen Ace Venturat sekä Austin Powersit. Mikäli absurdit tilanteet ja sopivan ennalta arvattavat juonikäänteet suoraviivaisella komedialla sävytettynä iskevät on tämä katsomisen arvoinen elokuva. Allekirjoittaneelle tämä upposi varsin hyvin.
Englantilaisen The Crafty Brewingin Irish Craft Lager on 5.0 % vahvuinen lager jonka IBU-arvo ilmeisesti on 33. Muita tietoja oluesta en oikein löytänytkään, ehkä siksi että kyseessä on ilmeisesti LIDLin brändäämä olut josta sen vuoksi ei paljoa tietoja löydä. Kuten tästä voi arvata, oluen saatavuus löytyy LIDLeistä.
Pullo on tyyliltään mukavan simppeli mutta toimiva. Pullon avattua löytää perinteikkään viljaisan lagerin tuoksun joka onneksi säilyy myös tuopissa. Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä vaahtoavuus on suhteellisen runsaasta määrästään huolimatta ennalta arvattavaa eikä erityistä varovaisuutta joudu käyttämään kaatamiseen.
Väri on viljan vaalea mutta laimea eikä se ainakaan itseäni erityisemmin puhutellut. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on aavistuksen pistävä ja siinä on makeaa hunajaista vehnäisyyttä ja tuo paikoitellen mieleen tsekkiläistyyliset lagerit. Miellyttävä olut jota mieluusti toivon näkeväni LIDLin valikoimissa jatkossakin.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Bon Jovi – I’ll be there for you tai Cinderella – Don’t know what you got (Till it’s gone).
Cambridge Audio CXN v2 missä vielä tarrat paikallaan
Lyhyesti
Muutama viikko takaperin kävin Verkkokauppa.comista hakemassa Cambridge Audion CXN v2 -striimerin. Striimeri on laite jolla saa helposti ainakin Spotifyn ja Roonin kautta tulevat musiikit sekä nettiradiot pyörimään ilman että joutuu tietokoneensa kautta niitä pyörittämään.
Vaikka tietokoneella on helppoa musiikkeja soitella on omassa käytössäni erillinen laite ollut merkittävästi parempi käyttökokemuksen osalta. Teen päivät töitä olohuoneessa eri tietokoneella kuin millä vapaa-ajallani datailen joten enemmän tai vähemmän on ollut säätöä piuhojen kanssa jos on halunnut kuunnella tietokoneelta äänet siten että kaikki työkoneen äänet eivät kuitenkaan tulisi DACin kautta monitoreille.
Striimausominaisuuksiensa lisäksi vekottimesta löytyy myös DAC ja etuvahvistin joten tietokoneenkin äänet saan tämän kautta otettua suoraan USB-liitäntää pitkin. Etuvahvistimena toimimisen ansiosta sain tähän taakse suoraan Genelec 8030:t kiinni joten humpan saa raikamaan helposti ja suhteellisen vähällä säädöllä.
Ensituntumat
Laitteen käyttöönotto oli helppoa eikä vaatinut kovin suurta paneutumista ohjeisiin. Piuhat kiinni, WLANiin yhdistys (myöhemmin vaihdoin vasta tämän Ethernet-kaapelilla kiinni), musiikin etsintää Spotifystä kännykkää, tietokonetta, tablettia tai jotain muuta vekotinta hyödyntäen ja sen jälkeen oikean Spotify Connect -laitteen valinta. CXNv2 tuli suoraan verkossa ollessa heti näkyviin Spotify Connect -laitteena joten mikäli kyseistä ominaisuutta on aiemmin käyttänyt ei tämän käyttöönoton luulisi vaikeaa olevan. Ainakin itselläni tämä meni helposti ja ongelmitta joka on aina ilahduttavaa nykyteknologian saralla.
Takapaneelissa on perusliitännät. Erityisesti plussaa täytyy antaa balansoiduista ulostuloista.
Laitteella meni heti alkuun Spotifystä testiin Mizantropian hieno kappale I’m after you (katso täältä musiikkivideo YouTubesta). Heti ensimetreillä kuulosti että aivan kuin jo pidempään käyttämäni Genelec 8030:t olisi kuulostaneet paremmalta kuin aiemmin tai vähintäänkin selkeästi erilaiselta.
Sama mielikuva vahvistui kuin muita tuttuja kappaleita pyörähti soimaan – Lacrimas Profunderen Black Swans sekä Birdyn Strange birds kuulostivat vain jollain tapaa paremmalta ja hengittävämmältä. Useiden muidenkin kappaleiden soitua syntyi mielikuva siitä että laitteen äänenlaatu on suoraan sanottuna erinomainen. Kuinka paljon hyvästä äänenlaadusta tuli uuden hifivekottimen aiheuttamasta innostuksesta ja kuinka paljon oikeasti siksi että tämä on erinomainen äänen toistaja, en tiedä, mutta olennaista oli että ääni kuulosti hyvältä ja useamman viikon todella ahkeran kuuntelun jälkeenkin äänenlaatu on ollut erinomainen eikä ole ostos kaduttanut.
Musiikit on soinut niin Spotifystä, FLAC-muotoisena Roonista omalta verkkolevyltä sekä nettiradioista eikä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun yhdistin vekottimen kiinteästi Ethernet-kaapelilla switchiin. Muutamia kertoja WLANin kautta tuli satunnaisia ongelmia, mutta WLAN ongelmia on ollut itsellä muillakin laitteilla joten en usko että ongelma WLANin kautta liittyy tähän laitteeseen vaan enemmänkin omaan langattomaan verkkooni.
Käytettävyys
Hyvän äänenlaadun lisäksi toinen erittäin tärkeä asia ainakin itselleni on laitteen käytettävyys. Onneksi Cambridge Audiolla luultavasti ollaan samaa mieltä sillä laitteen käytettävyys on lähes kaikissa toiminnoissa joita itse tarvitsen ollut mitä erinomaisinta.
Etupaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätörulla joka on niin iso että vaikka huone olisi pimeänä ei siitä huti pysty kovin helpolla osumaan. Etupaneelissa on myös selkeä graafinen näyttö jonka kautta levyjen kansitaiteita voi ihastella, ainakin mikäli kuuntelee Spotifystä tai Roonista musiikkinsa.
Graafinen näyttö lisää käyttömukavuutta merkittävästi
Mukana tuleva kaukosäädin on tarpeeksi helppokäyttöinen ja siihen saa tallennettua muutamia presettejä. Käytännössä itselläni on kaksi presettiä asetettu jotka kumpikin on liitetty nettiradioihin. Toisin sanoen jos en keksi mitä haluan kuunnella Spotifystä tai Roonista voin kaukosäätimestä yhden napin painalluksella toistaa presettiin valitsemiani radiokanavia. Lisäksi presetteihin voi tallentaa Spotifyn playlistejään, mutta Roonista tätä ei käsittääkseni voi tehdä.
Ainoa mitä en ole löytänyt helposti vaihdettavaksi (enkä ole paljoa jaksanut etsiäkään sen puoleen) on ollut USB-input. Kun istun PC:n ääressä ja jos haluan kuunnella YouTubesta tulevat äänet tai televisiosta tulevat äänet tämän laitteen kautta vaatii se ilmeisesti valikosta inputin valitsemista. Ainakin siten olen itse tämän tähän mennessä hoitanut. Muutama ylimääräinen napinpainallus tästä tulee, mutta ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa parempikin tapa että saisi yhdellä napilla vaihdettua laitteen USB inputtiin.
Loppusanat
Muutamien viikkojen käytön jälkeen Cambridge Audio CXN v2 on ollut erinomainen laite. Sen erinomainen äänenlaatu ja helppo käytettävyys on lisännyt ainakin itselläni musiikin kuuntelua merkittävästi enkä muista että mikään muu hifilaite olisi tehnyt samaa ainakaan yhtä pitkäksi ajaksi.
En tietenkään voi olla varma tästä tuntumastani, mutta on tuntunut siltä kuin olisin viimeksi kuunnellut yhtä paljon musiikkia viimeksi teinivuosinani. Olipa tuntuma väärä tai oikea, kertoo se kuitenkin jotain siitä että laite on ollut todella suurella käytöllä ja sen ansiosta olen innostunut musiikin kuuntelusta jälleen suuresti.
Ensimmäinen täysi viikko tämän laitteen kanssa laittoi Last.fm:n tilastojani uuteen uskoon. 805 scrobblausta, keskimäärin 115 per päivä. Myös kuuntelumäärä viikon ajalta oli tunneissa 2 päivää ja 4 tuntia joten musiikki on soinut oikeastikin paljon – enemmän kuin 95 % last.fm:n käyttäjillä.
Last.fm:n tilastoni myös kertovat siitä että musiikkia tuli kuunneltua paljon kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. On hyvä muistaa myös että last.fm:ssä ei edes näy nettiradioni kuuntelut, ainoastaan Roonin ja Spotifyn kautta tekemäni kuuntelut joten todellisuus on vielä tätäkin tilastoa ihmeellisempää. Last.fm:n profiilini löytää täältä.
Musiikkia on soinut paljon niin työpäivien aikana kuin työpäivien jälkeenkin. Tälläkin hetkellä tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut luukutettua läpi Bad Religionin Suffer-levy kokonaisuudessaan ja Children of Bodomin Hatebreeder pyörii parhaillaan kappaleessa Bed of Razors.
Kokonaisuutena tämä on ollut hintansa väärti laite joka onneksi tuli ostettua.
