Amerikkalaisen Great Dividen panimon Claymore Scotch Ale on 7,7 % vahvuinen strong ale jota myydään 0,33 tölkkinä. Katkeroita siinä on 21.0 EBU ja kantavierrettä 18.2 °P. Olutta löytyy Alkoissa tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin omani bongasin suoraan hyllystä Vantaan Koivukylän Alkosta. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Ulkoisesti tölkki on suhteellisen tavallisen oloinen ilman kovin suuria ihmeellisyyksiä. Tölkistä nuuhkaistuna tuoksu ei erityisesti hivellyt hajuaistiani, mutta tuopissa ollessaan alkaa tuoksu saamaan miellyttävää luumuista vivahdetta. Tuoppiin kaataminen on vaivaton operaatio sillä vaahtoavuus on maltillista eikä vaahto kauaa jaksa pinnalla pysyä. Lasissa oluen tumma ja viehättävä sävy pääsee kauniisti esiin.
Suutuntuma on runsas ja täyteläinen ellei jopa erittäin täyteläinen kuten Alko kuvailee. Omassa makumaailmassa täyteläisen ja erittäin täyteläisen raja on vielä hakusessa sillä kovin usein edes täyteläisiä oluita ei tule maisteltua, joten lukjia suhteuttakoon arvioni täyteläisyydestä puhtaasti fiilispohjaiseksi mutu-tuntumaksi.
Maku on sangen miellyttävä. Siinä on hivenen maltaisuutta ja miellyttävää karamellimaista makeutta joka ei kuitenkaan korostu liiaksi. Yhdistettynä hyvin toimivaan pehmeään olemukseen on tämä kokeilemisen arvoinen tuttavuus ja selkeästi edukseen erottuva makunautinto.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepää jazzahtavaa tunnelmaa, esim. Diana Krall – Just the way you are tai Jane Monheit – Cheek to cheek.
Kuukausi vaihtui ja toinen päivä uutta kuukautta on jo täällä joten on aika jälleen tehdä pikainen kuukausikatsaus taakse jääneeseen kuukauteen. Isossa kuvassa arvioituna omassa elämässäni mitään maata mullistavaa ja merkittävää ei tapahtunut, mutta pienempiä mutta mielenkiintoisia muutoksia kuitenkin kuukauteen mahtui.
Ikävä kyllä samaa mullistavuuden puutetta ei voi sanoa globaalista tilanteessa maailmalla, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla merkittävä uhka koko maailmalle. Toivotaan ja rukoillaan kuitenkin että konflikti päättyisi pian eikä se laajenisi. Koska tämä on kuitenkin oman elämäni kuukausikatsaus en mene politiikkaan sen enempää ainakaan tässä postauksessa.
Kuun vaihdos meni Lapissa Saariselällä ollessa mökkeilemässä. Blogiinkin jonkin verran kirjoittelin ja laitoin kuvia ja niitä löytää blogin Matkat-sivun alta (katso täältä).
Kotiin palattua arki rullasi normaaliin tapaan, mutta hieman ennen puolta väliä kuukautta vaihdoin ensisijaisesti käyttämäni OnePlus 8T -puhelimen (lue täältä) vähemmän älykkääseen Nokia 3310 -puhelimeen (lue täältä). Muutamia viikkoja puhelin on ollut nyt käytössä ja olen tähän mennessä vielä ainakin ollut tyytyväinen tähän muutokseen. Kun olen käyttänyt puhelinta vähintään kuukauden tai luultavasti enemmänkin koetan saada tänne kirjoitettua syvempää arviota siitä millaista elämä on ollut kun ensisijaisena puhelimena ei ole ollut enää älypuhelin vai olenko ottanut takaisin älypuhelimen käyttöön ensisijaisena puhelimenani.
Hankin viime kuussa myös kannettavan CD-soittimen joka on ollut yhä edelleenkin pätevä käytössä (lue täältä). Musiikin kuunteluun soitin on ollut hyvä ja levyjä on tullut iltaisin kuunneltua kohtalaisen paljon 🙂
Helmikuussakin tuli vietettyä tavalliseen tapaan sosiaalista elämää. Keskiviikkona on ollut pienryhmä, perjantaisin on ollut Raamatun tutkiskelua ja sapatinpäivänä sitten normaaliin tapaan yleensä kotikirkko. Kuun viimeisenä sapattina kuitenkin tuli poikkeuksellisesti oltua Annankadun Adventtikirkolla sillä kotikirkkoja ei ollut vaan tapahtuma oli ainoastaan Annankadulla. Oli mukava pitkästä aikaa käydä sielläkin ja nähdä paljon ihmisiä joita ei tule normaalisti nähtyä itselleni läheisessä kotikirkossa käynnin vuoksi.
Kelit ovat olleet pääosin kauniita
Helmikuun puolella unirytmissä on tapahtunut selkeää paranemista. Olen lähes vuoden alusta saakka laittanut kellon soimaan aamulla kuudelta ja pääsääntöisesti silloin myös jäänyt jo jalkeille, mutta uni ei ole iltaisin meinannut tulla kuitenkaan tolkulliseen aikaan ja univajetta on kertynyt. Helmikuun puolella on tapahtunut silti selkeää parannusta asiaan ja uni on monesti alkanut tulemaan jo yhdeksän ja kymmenen välillä. Tämä on ollut suuri muutos parempaan!
Muita isompia ihmeitä elämään ei mahtunut. Tavallista arkea, sosiaalista elämää, elokuvien ja X-Filesin katselua, musiikin kuuntelua, pianon pimputtelua ja ihan vain oleskelemista. Kauniilla keleillä on tullut myös toisinaan käytyä kävelemässä ihan vain kävelemisen ilosta. Toivon mukaan kelit pian paranevat enemmänkin ja jäät lähtevät pois jalkakäytäviltä ja kävelemään tekee mieli lähteä useamminkin 🙂
Oikein mukavaa alkanutta kuukautta! Pidetään Ukrainan tilanne mielessä ja rukouksissa 🙂
On jälleen se aika vuodesta kun uskollinen rautaratsuni joutui käymään vuosittaisessa kuntotarkistuksessa todistamassa valtiolle että tämänkin vanhuksen kroppa yhä kestää tiellä kulkemista ilman että on vaaraksi kanssakulkijoille minkään ilmiselvän mekaanisen vaurion vuoksi.
Katsastus meni tänäkin vuonna kerralla läpi eikä isompia sanomisia löytynyt. Onneksi näin! Ainoastaan huomautus tuli toisen polttimon suuntauksesta joka voi olla hyvinkin edellisen valon vaihdon jäljiltä mennyt pieleen. Pitänee katsoa asia jotenkin kuntoon.
Katsastus tuntuu vielä näinäkin päivinä samalta kuin nuorena kun autoa vei katsastukseen – koskaan ei tiedä miten käy, eli lopputulos on täysin fifty-fifty meneekö se katsastuksesta läpi vaiko ei 😀
Nyt on jälleen vuosi aikaa rullailla ainakin katsastuksen suhteen joten tästä on hyvä jatkaa asfalttiteiden kulutusta.
Theon roolissa ja tonnin seteli -ilmeessä nähdään Tom Hardy
Minotaur (IMDB) eli suomalaisittain Minotaurus on vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen seikkailufantasia. Sen on ohjannut Jonathan English ja sen pääosarooleissa nähdään Tom Hardy, Michelle Van Der Water ja Tony Todd.
Kauan aikaa takaperin ihmiskunnassa tehtiin paljon vääryyttä ja niinpä ihmisten luonnottomien aivoituksien seurauksena ihminen lisääntyi härän kanssa muodostaen tästä seuranneesta syntymästä myyttisen pedon Minotauruksen. Sukupolvien ajan tälle vertoa himoitsevalle olennolle uhrattiin pienen kylän nuoria ihmisiä pääosin vastoin heidän tahtoaan.
Minotaurukselle uhreja hakevat soturit saapuvat jälleen kylään, mutta tällä kertaa kaapattujen uhriksi joutuvien joukkojen sekaan ujuttautuu myös Theo (Tom Hardy) joka lähtee etsimään aikaisemmin uhrilahjaksi joutunutta mielitiettyään jonka hän yhä uskoo olevan elossa. Monet uskovat Minotauruksen olevan jumala jota ei voi tappaa, toiset taas uskovat että kyseessä on olento jonka voi päästää päiviltä ja tähän vaihtoehtoon myös Theo uskoo lähtiessään ottamaan mittaa tästä pedosta.
Raphaella (Michelle Van Der Water) lämmittelemässä Minotaurukselle meneviä uhreja
Minotauruksen myytti kuten muukin mytologia on aihepiiri mikä itseäni yleisellä tasolla kiehtoo, joten lähtökohdat tarinalle on hyvät. Harmillista kyllä mielenkiintoinen myytti kiintoisalla elokuvan alulla ei jaksa kuitenkaan kantaa läpi filmatisoinnin sillä pian katsoja joutuu kohtaamaan keskinkertaisuuden iskun vasten kasvoja.
Tarinan protagonistilla Theolla on selkeä vaikkakin kliseinen insentiivi lähteä kaapattaviksi joutuneiden joukkoon pelastamaan kauan sitten kaapatuksi joutunutta rakastaan. Ajatuksen tasolla kyse on hienosta uskosta rakkauteen ja siitä kuinka sankari saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan pedon kourista, mutta lopulta toteutus onnistuu laimentamaan sankaritarinan tarpeettoman merkityksettömäksi. Tunne rakkauden innoittavasta taustavoimasta jää puuttumaan ja tarinan konspetin tajuaa ainoastaan rationaalisella tavalla, mutta sitä ei tunne emotionaalisesti millään muotoa.
Eniten kuitenkin kritiikkiä elokuvalle on annettava sen yrityksestä olla tarpeettoman paljon liian monelle olematta lopulta juuri kenellekään mitään. Päätarinan ympärillä on merkityksettömän tuntuisia täytehenkilöitä joiden rooli elokuvassa tuntuu vain turhalta lisämausteelta jolla pyritään peittämään mautonta pääruokaa. Hahmot ovat pääpiirteittäin vain hahmoja joilla on tunnesiteitä toisiaan kohtaan mutta joiden tunnesiteet eivät saa sidottua katsojaa missään vaiheessa mukaan naruihinsa. On helppoa ymmärtää mitä näiden hahmojen suhteilla on pyritty katsojalle viestittämään, mutta harmillisesti tunne ja merkitys katoaa täysin jättäen hahmot vain etäisiksi täytehahmoiksi joita ilmankin olisi elokuvan voinut katsoa.
Vaikka tästä on paljon löydettävissä kritiikkiä, on tässä silti toimiviakin piirteitä. Sen visuaalinen ilme ja efektit ovat tarpeeksi toimivaa tasoa vaikka antavatkin hieman tuntua pienemmän budjetin elokuvasta. Silti ne ovat kautta linjan toimivia siinä missä musiikitkin.
Kokonaisuutena ei tämä ollut omaan makuuni kuitenkaan huono elokuva, mutta ei se missään vaiheessa hyväkään ole. Se on tusinaelokuva jonka katsoo kerran ja katsottuaan sen muistaa katsoneensa ainakin muutaman viikon verran, mutta tämän jälkeen se luultavasti jo hautautuu muistojen syövereihin jättäen ainoastaan ohuen muistijäljen siitä että tämä on joskus verkkokalvojen kautta tietoisuuteen saakka kulkeutunut.
Ahvenanmaalaisen Stallhagenin Bock on 5,2 % vahvuinen tumma lager. Sen EBC on 43 ja katkeruus on 19. Oluesta löytää hieman lisää tietoa panimon omilta sivuilta (katso täältä). Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Etiketti pullossa tuo itselleni mieleen jouluisen tunnelman vaikka kyseessä ei olekaan jouluolut. Stallhagenilla on kyllä olemassa (tai ainakin ollut) myös Julbock josta täälläkin blogissa on ollut aikoinaan arvio (katso täältä), mutta kenties tuohipukki assosioituu mielessäni automaattisesti jouluksi. Oli miten oli, tyyli on silti toimiva ja etiketti kaunis.
Tuoppiin kaataminen käy vaivatta eikä vaahtoa synny pinnalle juuri lainkaan. Sekin vähäinen vaahto mikä käy pinnalla on pian jo poistunut keskuudestamme. Väri oluessa on kaunis tumma jossa vielä löytyy punertavaa sävyä. Tuoksu on mieto ja hivenen maltainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa on maltaisuutta ja pähkinäistä otetta. Kepeän rento lähestyttävyys yhdistettynä sopivan aromikkaaseen makuun tekee tästä miellyttävästi toimivan nautinnon.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee helposti aavistuksen perusrockia raskaampaa rockia, esim. KoRn – Falling away from me tai Drowning Pool – Tear away.
