Salaisen palvelun agentti Johnny English (Rowan Atkinson) nähdään Bondin lailla niin puvussa kuin myös kenttätoimissakin. Kellon kautta ohjeiden antaminen sujuu myös Englishiltä kenttätehtävässä.
Johnny English (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen komedia jonka on ohjannut Peter Howitt. Pääosarooleissa nähdään Rowan Atkinson, John Malkovich, Ben Miller sekä Natalie Imbruglia.
Yhdistyneen kuningaskunnan salaisen palvelun MI5:n konttorissa työskentelevä Johnny English (Rowan Atkinson) haaveilee agentin urasta. Esikuvansa ja idolinsa Agentti 1 (Greg Wise) menehtyy kenttätehtävässä jonka jälkeen hänen hautajaisissaan olleet muutkin agentit saavat surmansa siellä tapahtuvan räjähdyksen yhteydessä. Agentteja ei ole enää jäljellä jonka vuoksi Johhny ja kollegansa Bough (Ben Miller) saavat tilaisuuden näyttää kykynsä tositoimissa.
Englannille tärkeät kruunun jalokivet katoavat tilaisuudessa missä Johnny ja Boughkin ovat paikalla, joten pian agentit saavat tehtäväkseen löytää varastetun omaisuuden ja selvittää kuka rikoksen takana on.
Ammattitaitoisen agentin on tärkeää osata sopeutua myös tyylikkäisiin juhliin vaikutusvaltaisten vieraiden seuraan.
Tyylikäs ja tappavan taitava agentti jolta sujuu myös viehättävien neitojen hurmaaminen on James Bondeista tuttu konsepti eikä Bondia parodioiva Johnny Englishkään näissä kyvyissä paljoa jälkeen jää. Siinä missä Bondilta nämä asiat sujuvat kuin luonnostaan ei samaa voi sanoa tästä agentista joka pääsee samankaltaisiin lopputuloksiin vähemmän onnistuneiden mutta sitäkin hupaisempien välivaiheiden kautta.
Suurta keikkaa suunnittelevalla pääkonnalla on suuruudenhullu salainen suunnitelma mikä on tietenkin pitänyt tallentaa DVD:lle yksityiskohtaisesti kerrottuna. Olisi varsin ikävää mikäli tämä salaisen suunnitelman paljastava DVD päätyisi vääriin käsiin ja siten tulisi julki. Tarina on yliampuvuudessaan hupaisa ja kaikki tärkeimmät hahmot ovat sopivan karikatyyrisiä ja siten hyvin toimivia.
Johnny English on onnistunut toimintakomedia josta suorastaan huokuu tyylillä tehtyä parodiaa James Bond -elokuvista. Se on viihdyttävän hauska ja sen huumori tuo monelta osiin mieleen Ace Venturat sekä Austin Powersit. Mikäli absurdit tilanteet ja sopivan ennalta arvattavat juonikäänteet suoraviivaisella komedialla sävytettynä iskevät on tämä katsomisen arvoinen elokuva. Allekirjoittaneelle tämä upposi varsin hyvin.
Englantilaisen The Crafty Brewingin Irish Craft Lager on 5.0 % vahvuinen lager jonka IBU-arvo ilmeisesti on 33. Muita tietoja oluesta en oikein löytänytkään, ehkä siksi että kyseessä on ilmeisesti LIDLin brändäämä olut josta sen vuoksi ei paljoa tietoja löydä. Kuten tästä voi arvata, oluen saatavuus löytyy LIDLeistä.
Pullo on tyyliltään mukavan simppeli mutta toimiva. Pullon avattua löytää perinteikkään viljaisan lagerin tuoksun joka onneksi säilyy myös tuopissa. Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä vaahtoavuus on suhteellisen runsaasta määrästään huolimatta ennalta arvattavaa eikä erityistä varovaisuutta joudu käyttämään kaatamiseen.
Väri on viljan vaalea mutta laimea eikä se ainakaan itseäni erityisemmin puhutellut. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on aavistuksen pistävä ja siinä on makeaa hunajaista vehnäisyyttä ja tuo paikoitellen mieleen tsekkiläistyyliset lagerit. Miellyttävä olut jota mieluusti toivon näkeväni LIDLin valikoimissa jatkossakin.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Bon Jovi – I’ll be there for you tai Cinderella – Don’t know what you got (Till it’s gone).
Cambridge Audio CXN v2 missä vielä tarrat paikallaan
Lyhyesti
Muutama viikko takaperin kävin Verkkokauppa.comista hakemassa Cambridge Audion CXN v2 -striimerin. Striimeri on laite jolla saa helposti ainakin Spotifyn ja Roonin kautta tulevat musiikit sekä nettiradiot pyörimään ilman että joutuu tietokoneensa kautta niitä pyörittämään.
Vaikka tietokoneella on helppoa musiikkeja soitella on omassa käytössäni erillinen laite ollut merkittävästi parempi käyttökokemuksen osalta. Teen päivät töitä olohuoneessa eri tietokoneella kuin millä vapaa-ajallani datailen joten enemmän tai vähemmän on ollut säätöä piuhojen kanssa jos on halunnut kuunnella tietokoneelta äänet siten että kaikki työkoneen äänet eivät kuitenkaan tulisi DACin kautta monitoreille.
Striimausominaisuuksiensa lisäksi vekottimesta löytyy myös DAC ja etuvahvistin joten tietokoneenkin äänet saan tämän kautta otettua suoraan USB-liitäntää pitkin. Etuvahvistimena toimimisen ansiosta sain tähän taakse suoraan Genelec 8030:t kiinni joten humpan saa raikamaan helposti ja suhteellisen vähällä säädöllä.
Ensituntumat
Laitteen käyttöönotto oli helppoa eikä vaatinut kovin suurta paneutumista ohjeisiin. Piuhat kiinni, WLANiin yhdistys (myöhemmin vaihdoin vasta tämän Ethernet-kaapelilla kiinni), musiikin etsintää Spotifystä kännykkää, tietokonetta, tablettia tai jotain muuta vekotinta hyödyntäen ja sen jälkeen oikean Spotify Connect -laitteen valinta. CXNv2 tuli suoraan verkossa ollessa heti näkyviin Spotify Connect -laitteena joten mikäli kyseistä ominaisuutta on aiemmin käyttänyt ei tämän käyttöönoton luulisi vaikeaa olevan. Ainakin itselläni tämä meni helposti ja ongelmitta joka on aina ilahduttavaa nykyteknologian saralla.
Takapaneelissa on perusliitännät. Erityisesti plussaa täytyy antaa balansoiduista ulostuloista.
Laitteella meni heti alkuun Spotifystä testiin Mizantropian hieno kappale I’m after you (katso täältä musiikkivideo YouTubesta). Heti ensimetreillä kuulosti että aivan kuin jo pidempään käyttämäni Genelec 8030:t olisi kuulostaneet paremmalta kuin aiemmin tai vähintäänkin selkeästi erilaiselta.
Sama mielikuva vahvistui kuin muita tuttuja kappaleita pyörähti soimaan – Lacrimas Profunderen Black Swans sekä Birdyn Strange birds kuulostivat vain jollain tapaa paremmalta ja hengittävämmältä. Useiden muidenkin kappaleiden soitua syntyi mielikuva siitä että laitteen äänenlaatu on suoraan sanottuna erinomainen. Kuinka paljon hyvästä äänenlaadusta tuli uuden hifivekottimen aiheuttamasta innostuksesta ja kuinka paljon oikeasti siksi että tämä on erinomainen äänen toistaja, en tiedä, mutta olennaista oli että ääni kuulosti hyvältä ja useamman viikon todella ahkeran kuuntelun jälkeenkin äänenlaatu on ollut erinomainen eikä ole ostos kaduttanut.
Musiikit on soinut niin Spotifystä, FLAC-muotoisena Roonista omalta verkkolevyltä sekä nettiradioista eikä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun yhdistin vekottimen kiinteästi Ethernet-kaapelilla switchiin. Muutamia kertoja WLANin kautta tuli satunnaisia ongelmia, mutta WLAN ongelmia on ollut itsellä muillakin laitteilla joten en usko että ongelma WLANin kautta liittyy tähän laitteeseen vaan enemmänkin omaan langattomaan verkkooni.
Käytettävyys
Hyvän äänenlaadun lisäksi toinen erittäin tärkeä asia ainakin itselleni on laitteen käytettävyys. Onneksi Cambridge Audiolla luultavasti ollaan samaa mieltä sillä laitteen käytettävyys on lähes kaikissa toiminnoissa joita itse tarvitsen ollut mitä erinomaisinta.
Etupaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätörulla joka on niin iso että vaikka huone olisi pimeänä ei siitä huti pysty kovin helpolla osumaan. Etupaneelissa on myös selkeä graafinen näyttö jonka kautta levyjen kansitaiteita voi ihastella, ainakin mikäli kuuntelee Spotifystä tai Roonista musiikkinsa.
Graafinen näyttö lisää käyttömukavuutta merkittävästi
Mukana tuleva kaukosäädin on tarpeeksi helppokäyttöinen ja siihen saa tallennettua muutamia presettejä. Käytännössä itselläni on kaksi presettiä asetettu jotka kumpikin on liitetty nettiradioihin. Toisin sanoen jos en keksi mitä haluan kuunnella Spotifystä tai Roonista voin kaukosäätimestä yhden napin painalluksella toistaa presettiin valitsemiani radiokanavia. Lisäksi presetteihin voi tallentaa Spotifyn playlistejään, mutta Roonista tätä ei käsittääkseni voi tehdä.
Ainoa mitä en ole löytänyt helposti vaihdettavaksi (enkä ole paljoa jaksanut etsiäkään sen puoleen) on ollut USB-input. Kun istun PC:n ääressä ja jos haluan kuunnella YouTubesta tulevat äänet tai televisiosta tulevat äänet tämän laitteen kautta vaatii se ilmeisesti valikosta inputin valitsemista. Ainakin siten olen itse tämän tähän mennessä hoitanut. Muutama ylimääräinen napinpainallus tästä tulee, mutta ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa parempikin tapa että saisi yhdellä napilla vaihdettua laitteen USB inputtiin.
Loppusanat
Muutamien viikkojen käytön jälkeen Cambridge Audio CXN v2 on ollut erinomainen laite. Sen erinomainen äänenlaatu ja helppo käytettävyys on lisännyt ainakin itselläni musiikin kuuntelua merkittävästi enkä muista että mikään muu hifilaite olisi tehnyt samaa ainakaan yhtä pitkäksi ajaksi.
En tietenkään voi olla varma tästä tuntumastani, mutta on tuntunut siltä kuin olisin viimeksi kuunnellut yhtä paljon musiikkia viimeksi teinivuosinani. Olipa tuntuma väärä tai oikea, kertoo se kuitenkin jotain siitä että laite on ollut todella suurella käytöllä ja sen ansiosta olen innostunut musiikin kuuntelusta jälleen suuresti.
Ensimmäinen täysi viikko tämän laitteen kanssa laittoi Last.fm:n tilastojani uuteen uskoon. 805 scrobblausta, keskimäärin 115 per päivä. Myös kuuntelumäärä viikon ajalta oli tunneissa 2 päivää ja 4 tuntia joten musiikki on soinut oikeastikin paljon – enemmän kuin 95 % last.fm:n käyttäjillä.
Last.fm:n tilastoni myös kertovat siitä että musiikkia tuli kuunneltua paljon kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. On hyvä muistaa myös että last.fm:ssä ei edes näy nettiradioni kuuntelut, ainoastaan Roonin ja Spotifyn kautta tekemäni kuuntelut joten todellisuus on vielä tätäkin tilastoa ihmeellisempää. Last.fm:n profiilini löytää täältä.
Musiikkia on soinut paljon niin työpäivien aikana kuin työpäivien jälkeenkin. Tälläkin hetkellä tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut luukutettua läpi Bad Religionin Suffer-levy kokonaisuudessaan ja Children of Bodomin Hatebreeder pyörii parhaillaan kappaleessa Bed of Razors.
Kokonaisuutena tämä on ollut hintansa väärti laite joka onneksi tuli ostettua.
Liesjärven kansallispuiston kävelyllä välillä oli maisemia korkeallakin
Eilen tuli lähdettyä seurakuntaporukan ja muutaman muun itselleni aikaisemmin tuntemattoman patikoijan kanssa kävelemään Liesjärven kansallispuistolle.
Kuten Torronsuon kansallispuistokin jossa kävin pari viikkoa takaperin (lue täältä) oli myös tämä suhteellisen lähellä Forssaa. Käytännössä Liesjärven kansallispuisto ja Torronsuon kansallispuisto ovat lähes vierekkäin sillä näiden kahden välinen etäisyys Google Mapsissa näyttää olevan ainoastaan 13,6 km.
Lähdimme matkaan muutamalla autolla puolen päivän aikaan Vantaalta ja hieman yli tunnin sinne varmaankin ajeli. Parkkipaikalta sitten lähdimme kävelemään muutamalle eri reitille. Ensin kävimme jonkun reitin joka oli ehkä 4,5 km tai jotain niitä main. Tämän jälkeen siirryimme autolla vielä toiselle parkkipaikalle josta lähdimme vielä toisen kävelyn tekemään eri polulle joka oli ilmeisesti viiden kilometrin hujakoilla tai enemmänkin.
Kokonaisuutena ilmeisesti menimme noin kymmenisen kilometriä, mutta harmillisesti en saanut sitä Apple Watchille sillä kellosta loppui virta jo ensimmäisen noin 4,5 km kävelyn jälkeen. En tiedä miten ihmeessä kello imi virtaa niin tuhottoman paljon, mutta valitettavasti kokonaismatka jää mysteeriksi. Muutamalla muulla oli askelmittarit joissa oli ilmeisesti noin 16 tuhatta askelta tai jotain niitä main kai ollut joten kiitettävän pitkä kävely tuli tehtyä.
Matka tuntuu kaiken lisäksi metsäpoluilla merkittävästi pidemmältä kuin asfaltilla tai hiekkatiellä kävely sillä ylämäkeä ja alamäkeä on paljon, kiviä ja oksia on joka puolella ja eteensä saa katsoa aivan eri tavalla. Yhtä kaikki reissusta tuli selvittyä elossa kotiinkin 🙂
Illalla oli paikat hieman hellänä, etenkin kun alushousut hiersivät sisäreisiin varsin ikävästi. Tämä tosin on ongelma aina joskus lyhyemmälläkin lenkeillä joten ei uutta alla auringon. Täytynee koettaa etsiä fiksummat alusasut milloin seuraavan kerran tällaiselle reissulle lähtee. Voi olla että tänä syksynä ei ole suunnitelmissa enää tällaisia vaan patikoinnit jää lyhyempiin kävelyihin (noin 5 km tai alle), mutta hyvä olisi joskus kuitenkin perehtyä millaisilla vaatetuksilla hiertymiltä välttyisi.
Thomas Craven (Mel Gibson) joutuu vierestä todistamaan tyttärensä Emman (Bojana Novakovic) kuoleman ampumisvälikohtauksen seurauksena kotiovellaan
Edge of Darkness (IMDB) eli Pimeyden ytimessä on vuonna 2010 julkaistu toiminnallinen rikosdraama jonka on ohjannut Martin Campbell. Pääosarooleissa nähdään Mel Gibson, Ray Winstone, Danny Huston sekä Bojana Novakovic.
Thomas Cravenin (Mel Gibson) tytär Emma (Bojana Novakovic) tulee isänsä luo vierailulle Bostoniin. Vierailun alkuvaiheista saakka Emmalla on epämääräistä pahoinvointisuutta ja pian Thomas on lähtemässä viemään häntä sairaalaan. Isän ja tyttären astuessa ulos etuovesta joutuvat he ammuskelun kohteeksi missä Emma menehtyy isänsä silmien edessä.
Aluksi vaikuttaa siltä että poliisina työskentelevä Thomas on ollut iskun varsinaisena kohteena, mutta asiaa tarkemmin tutkiessa valkenee että kohteena olikin todellisuudessa hänen ammuskelussa menehtynyt tyttärensä. Thomas selvittää tapausta ja huomaa että tekijöiden juuret kaivautuvat paljon ennalta odotettua syvemmälle.
Mystisestä Jeburghista (Ray Winstone) ei Thomas tahdo saada selkoa onko hän ystävä vai vihollinen
Edge of Darkness on mukaansatempaava mutta varsin tavallinen toiminnallinen rikosdraama jonka juonen pääpiirteet on katsojan helppoa arvata jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Onneksi tarinaan oli saatu kuitenkin hieman lisääkin vivahteita eikä ennalta-arvattavuus jäänyt kokemusta tylsistyttäväksi elementiksi vaan isompi kuvio aukeaa katsojalle pala kerrallaan sopivalla rytmillä.
Kaikki elokuvan tavalliset elementit on kohdallaan niin tarinassa kuin toteutuksessakin eikä siitä mitään sen suurempia puutteita löydä sen enempää kuin suurempia kehujakaan aiheuttavia piirteitä. Se on tasaisen varma viihdyttäjä lajityypissään mutta se ei kuitenkaan anna mitään uuttakaan katsojalleen. Kyllä tämän mieluusti katsoo niinä hetkinä kuin haluaa nähdä tasaisen varmasti eteenpäin rullaavan elokuvan joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun notkahtamatta missään vaiheessa tylsyyden tasangoille.
