Peliarvostelu: Until Dawn (PS4)

Talvi on kylmä ja kaunis

Kuten aikaisemmin blogissani kirjoitin Playstation 4 Pro:n ensituntumissa, tuli heinäkuun Playstation Plus -pelinä myös Until Dawn. Koska olin tällöin vielä kesälomalla oli olosuhteet sangen suotuisat aloittaa pelaaminen uudella konsolilla kauhupelin maailmassa, sillä yö on tällaiseen peliin otollisinta aikaa.

Until Dawn on vuoden 2015 elokuussa julkaistu selvitymiskauhupeli joka on saatavana ainoastaan Playstation 4 -alustalle. Sen on kehittänyt Supermassive Games ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment.

(SPOILERIVAROITUS): Tarina kertoo kahdeksasta nuoresta jotka lähtevät viettämään aikaansa muutaman mukana olleen vanhempien omistamalle mökille. Kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaisesti kun nuoret päättävät tehdä pilan erään mukana olleen tytön kustannuksella. Harmittomaksi tarkoitettu pila menee pieleen ja johtaa tytön pakenemiseen järkyttyneenä mökistä ulos pakkaseen. Tytön sisar lähtee perään etsimään häntä ja metsässä asiat menevät enemmänkin pieleen, sillä molemmat pääsevät pihalla hengestään.

Kylpyamme olisi mukava, erityisesti mikäli nurkassa ei vaanisi psykopaatti

(SPOILERIVAROITUS): Tarina jatkuu siitä kun eloon jääneet nuoret palaavat takaisin samalle mökille vuoden päästä viettämään jälleen yhdessä aikaa. Tunnelma on hieman kireä useammankin hahmon välillä, mutta tässä vaiheessa kaikki sujuu vielä kutakuinkin mallikkaasti. Jossain vaiheessa iltaa kuolleiden sisarten veli ja kaksi muuta aloittavat spiritismi-istunnon jonka seurauksena veli suuttuu muille istuntoon osallistuneille ja lähtee omille teilleen. Myös mukaan tulleet muut nuoret ovat jo aikaisemmin lähteneet kumppaneineen viettämään aikaa keskenään ulkomökkeihin ja muualle lähistöön. Jossain vaiheessa alkaa mökissä kuitenkin tapahtua ikäviä. Mökkireissulle paikalle ilmestyy myös klovninaamarissa kulkeva psykopaatti joka alkaa vainoamaan nuoria ja saa heidät pakenemaan henkensä kaupalla. Eloonjäämiskamppailu alkaa. (SPOILERIVAROITUS PÄÄTTYY)

Tyylillisesti peli toi itselleni mieleen Telltalen pelit. Välillä on kohtalaisesti keskustelua joihin pelaajana pääsee reagoimaan annettujen vaihtoehtojen mukaisesti, esimerkiksi yrittääkö pelaaja tyynnytellä toista pelaajaa vai puolustaa jotakuta muuta, tai käytetäänkö veitseä ansan aukaisuun vaiko sormien amputointiin paniikkitilanteessa. Liikkuminen tapahtuu ohjaimen tatilla ja toisinaan vasemmalla tatilla pystyi ohjaamaan mahdollisesti kädessä olevan taskulampun valokeilaa haluttuun suuntaan.

Lapset, muistakaa käyttää sitä hammasharjaa jos ette tahdo hampaanne näyttävän tältä!

Until Dawnissa oli otettu tarinankuljetuksessa mielenkiintoinen ratkaisu, sillä pelaajan tehtävänä on ohjata eri vaiheissa peliä eri nuorta eikä koko peliä tahkota läpi yhdellä ja samalla hahmolla. Kiehtova oli myös välivaiheissa keskustelut psykologin tai vastaavan kanssa, joka antaa aina välillä käteen kirjan jossa pitää valita eri vaihtoehdoista kumpi kuulostaa pahemmalta vaihtoehdolta. En tiedä vaikuttivatko nämä valinnat peliin kuinka paljon, mutta ainakin joissain kohdissa tuli sellainen fiilis että valinnoilla oli myös näissä tapauksissa seurausta – jos ei muuten niin vähintään dialogin osalta.

Vaikka pääsääntöisesti Until Dawnissa liikutaankin verkkaisessa tahdissa, oli toisinaan myös sormijumpalle tarvetta Quick Time Eventtien muodossa. Joissain tilanteissa piti esimerkiksi siis hypätä esteen yli ja aikaa oli vain sekunti tai pari painaa kolmiota, neliötä, ympyrää tai äksää, riippuen siitä mitä peli antoi painettavaksi. Samoin joissain tilanteissa päätös piti tehdä nopeasti mitä haluaa tehdä, esimerkiksi kun psykopaatti jahtasi erästä hahmoa piti nopeasti tehdä valinta koettaako piiloutua vaiko jatkaa juoksemistaan jne.

Pellet voivat olla pelottavia

Yleisesti ottaen tarinan juoni oli hyvinkin teinikauhuleffamainen, mutta se oli toteutettu alusta loppuun saakka tyylillä. Erityisesti pidin siitä, että juonessa oli useampia tasoja eikä ehkä hieman ennalta arvattava ratkaisu ollut sittenkään sen koko palapelin ydin.

Peli piti hyvin otteessaan. Se tarjosi jännittäviä ja hieman humoristisiakin hetkiä, siinä oli miellyttävä tasapaino pelaamisen ja elokuvamaisen fiilistelyn välillä, se antoi pelaajan tehdä valintoja joilla oli vaikutusta tarinan kulkuun ja se antoi myös mielenkiintoisen tavan viedä tarinaa eteenpäin monen ohjattavan henkilöhahmon kautta.

Kokonaisuutena Until Dawn ei ole vain erinomainen peli, vaan se on nerokas mestariteos jonka ainoa huono puoli löytyy siitä että se on saatavana ainoastaan Playstation 4 -järjestelmälle. On sääli että näin hieno peli ei tavoita suurempaa yleisöä.

Pisteet: 9,5/10

Kirkkokuvat: Suomenlinnan kirkko

Suomenlinnan kirkon etuovi

Tällä kertaa kirkkokuvissa on Suomenlinnan evankelis-luterilainen kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1854 ja sen on suunnitellut Konstantin Ton. Kirkkoon mahtuu istumaan 400 henkeä. Tarkempia tietoja kirkosta ja sen historiasta voi lukea Wikipediasta tai Suomenlinnan kirkon virallisilta sivuilta.

Ulkokuvaa en valitettavasti tähän postaukseen saanut, sillä en päässyt sellaiseen paikkaan kuvauspäivänä josta olisi kokonaiskuvan saanut. Sisältä kuitenkin on muutamia kuvia nähtävänä.

Suomenlinnan kirkkoa sisältä
Näkymä kirkon sisältä oikealta peränurkalta
Urut lähempää kuvattuna
Kirkossa oli ikoninäyttely
Kynttilöitä

Leffalauantai: The Martian (Yksin marsissa)

The Martian (Yksin marsissa)

The Martian (IMDB) eli suomalaisittain Yksin marsissa on Ridley Scottin ohjaama, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva. Elokuvan pääosaa näyttelee kansikuvassakin näkyvä Matt Damon. Muita pääosanäyttelijöitä on mm. Jessica Chastain, Kristen Wing ja Sean Bean. Elokuva pohjaa Andy Weirin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Elokuvan tarinassa avaruustutkimuskeskus NASAn miehitetty Ares 3 -lento Marsiin joudutaan keskeyttämään siellä tapahtuvan kovan myrskyn vuoksi. Alukselle palatessa kuitenkin yksi astronauteista (Matt Damonin esittämä Mark Watney) lentää myrskyn aikana kauemmaksi muusta joukosta. Muu miehistö olettaa hänen menehtyneen ja he joutuvat tekemään ikävän valinnan lähteä paluumatkalle maahan ilman häntä.

Mark herää myrskyn jälkeen haavoittuneena ja palaa takaisin tukikohdalle paikkaamaan itseään kuntoon. Tilanteensa korjauduttua hän alkaa selvittämään omaa tilannettaan, tekemään inventaarioita ruoasta ja miettimään kuinka voisi selvitä Ares 4:n saapumiseen saakka. Tähän on kuitenkin aikaa vielä neljä vuotta ja ruokavarastoja on paljon vähemmän, joten tekemistä selviämiseen riittää.

Yksinäinen mies Marsissa

The Martian on kiinnostava selviytymistaistelu jossa on hieman samanlaista vibaa kuin Erämaan armoille -elokuvan selviytymiskamppailussa. The Martianissa painopiste on ennen kaikkea selviytymisessä ja ongelmien ratkonnassa ongelma kerrallaan eikä niinkään pään flippaamisessa tilanteen ankeuden auetessa tietoisuuteen. Siinä on myös kiintoisaa politikointia siitä mitä kulissien takana tällaisessa tilanteessa tapahtuu, kuinka miehistölle kerrotaan että taakse jäänyt matkatoveri ei olekaan kuollut Marsissa, kuinka medialle kerrotaan tapahtumista sekä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään riskejä ja uhrauksia kenenkin toimesta jotta mies saadaan hengissä takaisin maan kamaralle.

Kaikkien vastoinkäymisten seassa on mukana myös paikoitellen kevyttä huumoria joka antaa elokuvalle rennomman otteen ja saa paremmin katsojan mielenkiinnon pysymään yllä.

Pituutta elokuvalla oli lähes 2,5 tuntia, joten tavallista pidempi elokuva on kyseessä. Tästä huolimatta se ei tunnu pitkältä eikä se missään vaiheessa muutu puuduttavaksi tai pitkäveteiseksi.

Annoin elokuvalle arvosanaksi IMDB:ssä 9/10. Tätä kirjoittaessa keskiarvo suuren yleisön tuomion mukaan on 8/10, joten hieman enemmän pidin tästä kuin enemmistö. Katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 9/10

Perjantaipullo: Brooklyn American Ale

Brooklyn American Ale

Tämän viikon perjantaipulloksi tarttui Brooklyn American Ale. Sinebrychoffin mukaan olut- tai juomatyyppinä on brittityylinen dinner Ale. Vahvuutta juomalla on 4,5 % ja saatavilla sitä on normaaleissa kaupoissa. Juomaa myydään 0,355 litran lasipulloissa. Lauttasaaren K-Marketissa hintaa tälle oli 2,99 eur + 10 snt pullopantti.

Maku on maltillisen kirpeä ja pistävän terävä. Se on miellyttävän makea ja hieman hedelmäinen, mutta samaan aikaan kohtalaisen kuiva. Tuoksu on hieman viljainen ja miellyttävä.

Olutta voi suositella rentoon illan istumiseen työviikon lopuksi, sellaiseen jossa laitetaan taustalle Viikatetta tai Raaka-ainetta soimaan ja istahdetaan sohvalle ja nostetaan jalat pöydälle ja ollaan vain ja otetaan rennosti. Toimiva seurustelujuoma.

Ruokapaikat: NYC Burger Ruoholahti

NYC Burger sijaitsee Ruoholahden kauppakeskuksessa

Kauppakeskus Ruoholahdesta Helsingissä löytyy sisäpuolelta laadukkaita hampurilaisia tekevä NycBurger.

Sijaintinsa puolesta NycBurger on erittäin helposti löydettävissä, sillä paikka on heti pääsisäänkäynnin läheisyydessä sisään tultua aivan SubWayn ja jonkun kiinalaisen (tai aasialaisen tai thaimaalaisen) ravintolan vieressä. En valitettavasti muista tuon kiinalaisen ravintolan nimeä, joten sekin täytynee käydä jokin kerran testaamassa.

NYC Burgerin menusta löytyy hampurilaisten lisäksi ainakin myös jonkinmoisia salaatteja. Itse testasin kuitenkin NYC Classic -nimisen hampurilaisen.

Maukas ja täyttävä NYC Classic

NYC Classic oli hinnaltaan 9,80 eur joten aivan halvimmasta päästä se ei hampurilaisena toki ole. Kuitenkin hinta on makuun, laatuun ja hampurilaisen kokoon nähden hyvin mitoitettu. Vaikka hampurilaisen kanssa ei tullut mitään lisukesalaatteja tai vastaavia, ei tämän syötyä ainakaan itselläni jäänyt enää nälkää. Ei tästä myös ähkyäkään tullut, joten annoskoko oli sen suhteen mitä mainioin. NYC Classicissa on 150 gramman laadukas pihvi, joten se pitää nälkää hyvän tovin poissa.

Pidin tämän paikan hampurilaisesta. Se oli hyvä, vaikkakin purilaisen leipäosa ei ollut omaan makuuni paras. Silti makunsa puolesta senkin söi mielellään, eli se oli perushyvä.

NYC Classic lähikuvassa

Palvelu oli ravintolassa ystävällistä ja nopeaa. Ateriaa ei tarvinnut kauaa odottaa, ja henkilökunta kysyi vielä ruokaa pöytään tuodessa tarvitsenko haarukkaa ja veitseä. Samoin vettä kun olisin lähtenyt itse hakemaan toi henkilökunta senkin itse pöytään. Hyvää palvelua!

Ainoa mikä mahdollisesti menee paikassa hieman miinukseksi on liikkeen sijainti. Tämä tietenkin jakaa mielipiteet, mutta lähinnä itse en ole suuri kauppakeskuksen ala-aulassa syömisen fani. Eipä sillä, itse tämän paikan valitsin ja rauhassa siellä syödä sai ja istumaankin mahtui hyvin, mutta tietenkään tunnelmallista paikkaa ei kauppakeskuksen käytävälle oikein saa tehtyä. Päivällä ja illalla kavereiden kanssa tällainen on sopiva paikka, mutta viihtyisää illanistumispaikkaa etsittäessä sijainti ei ole houkuttelevin mahdollinen.

Hyvä paikka jonne menen mielellään toisenkin kerran.