Aleksin Blogi

  • Kokeilussa: Denon DN-300C MK II CD-soitin

    Denon DN-300C MK II on CD-soitin jonka saa räkkiin. Mukana toimitetaan kulmaraudat jotka voi halutessaan ruuvata kiinni räkkiin asennusta varten.

    Lyhyesti omasta käyttötarpeesta ja pari sanaa laitteesta

    Kotistudion laitteiston siirtyessä räkkiversioiksi jäin miettimään josko jostain löytyisi myös CD-soittimia jonka saisi räkkiin kiinni. Ilahduttavaa kyllä, tällaisia löytyi markkinoilta ja niinpä valintani kääntyi Denon DN-300C MK II -malliin sen hyvän saatavuuden vuoksi.

    Ensisijaisessa kuuntelusetupissani on käytössä NAIM CD5x (lue täältä), mutta koska olen nyt täysiaikaisesti etätöissä oli käytännöllisempää hankkia toinen CD-soitin työpisteellä musiikin kuuntelua varten. Tietenkin töitä voisin tehdä myös makuuhuoneessa, mutta työpisteellä on käytössäni iso monitori jonka kanssa töiden tekeminen on merkittävästi mielekkäämpää enkä halua NAIMin soitinta alkaa virittelemään olohuoneeseen koska se vaatisi enemmänkin sisustuksellista säätämistä joten helpompi oli vain hommata jokin edullinen räkki CD-soitin.

    Denonin liitännöistä löytyy balansoimattomat sekä balansoidut ulostulot. Digitaalisia ulostuloja ei valitettavasti ole, mutta tämä oli jo ostovaiheessa tiedossa ja päätin silti koettaa josko tämä ajaisi asiansa. Ilahduttavaa kyllä, äänenlaatu on tarpeeksi hyvä että se ei ainakaan itseäni ole häirinnyt kun CD-levyjä olen pyöritellyt töiden tekemisen ohella.

    Laite on nyt ollut jo muutaman kuukauden käytössä (hommasin siis viime vuoden lopulla tämän) ja tähän mennessä CD-soittimena sitä käytettäessä en ole löytänyt valittamisen aiheita. Erityisen hämmästyttävältä tässä tuntuu sen nopea levyn lukeminen sillä en muista elämäni aikana koskaan nähneeni näin nopeaa levyn lukua. Kun levyn nakkaa asemaan niin muutamassa sekunnissa soitin on jo valmiina levyn pyörittämistä varten.

    Laite osaa toistaa myös USB-tikulta MP3-tiedostoja mutta se valitettavasti jätti ainakin ensimmäisellä kokeilulla kylmäksi toiminnallisuutensa osalta. USB-tikulla oli monia kansioita, mutta jostain syystä kansiosta toiseen en voinut hyppiä loogisesti vaan kappaleet lähtivät soimaan ainakin kokeilemissani levyissä aivan missä järjestyksessä sattuu. En jaksanut sen suuremmin tosin aikaa käyttää tämän ihmettelyyn, sillä kuuntelen ensisijaisesti CD-levyjä.

    Loppupäätelmät

    Takapaneelista löytyy balansoidut ja balansoimattomat lähdöt

    Kokonaisuutena Denonin soitin on omassa käytössäni ollut hintansa väärti. Se on helppo ja nopea käyttää ja sillä on tullut kuunneltua jo todella monta levyä ilman minkäänlaisia pätkimisiä, jumituksia, hyppimisiä tai muitakaan virheitä.

    Äänenlaatu ei ole ainakaan taustamusiikin kuuntelussa aiheuttanut mitään ongelmia ja jos aiheuttaisi, luultavasti ongelma voisi syntyä jo siinä kuinka tämä on omaan setuppiini kytketty. Käytännössä tämän balansoidut liitännät menevät Clarett 8Pre:n sisäänmenoihin, siitä muuntuu digitaaliseksi signaaliksi ja kulkeutuu sellaisena Audiolabin M-Daciin josta sitten se tuutataan ulos Genelec 6010 -kaiuttimille. Hifistit varmasti itkevät verta kuullessaan moisen viritelmän, mutta allekirjoittaneelle tämä ainakin ajaa täysin asiansa tässä käytössä.

    Kaukosäädin mikä mukana toimitetaan on hieman rimpulan oloinen mutta tekee silti sen mitä siltä odotetaankin ja tuntuupa tuo ottavan myös signaalinkin hyvin muutamien metrien päästä.

    Lopputulemana Denon DN-300C MK II on soitin johon olen ollut tyytyväinen. Ainoa mitä tähän kaipaisin on digitaalinen ääniulostulo, mutta ilman sitäkin tämä on hintansa väärti laite. Tällä hetkellä laitetta myydään Verkkokauppa.comissa hintaan 215,00 eur (katso täältä) ja Thomannilla 189,00 euron hintaan (katso täältä).

  • Tiesitkö että kaikista autoista ei pääse takakontin kautta pihalle?

    Otsikon mukaiseen kysymykseen omalta osaltani vastaan että en tiennyt ennen eilistä päivää. Mini Cooperin takakontista ei pääse omatoimisesti könyämään pihalle vaan siihen tarvitsee jonkun muun auttamaan.

    Mistä tällainen kysymys sitten mieleen tulee, saattaa tarkkaavainen lukija jo ihmeissään pohtia. Talvesta. Siitä tällainen kysymys ottaa inspiraationsa kun asiaa joutuu konkreettisesti koettamaan.

    Olin eilen naapurustossa käymässä seurakuntaveljien ja sisarten luona. Iltaa istuttiin ja sieltä sitten lähdin illalla takaisin autolle. Päivällä oli jopa lämmön puolella keli ja monien viikkojen kiinni olon jälkeen myös vänkärin puolen ovi aukesi! Ihme ja kumma! Oli ilahduttavaa havaita että ovessa ei ollut mitään rakenteellista vikaa vaan kyseessä oli aivan yksinkertaisesti jäätyminen.

    Illalla kun pakkanen oli jo kiristynyt kostean päivän sään jälkeen oli vänkärin puolen ovi jälleen siinä jamassa että siitä ei ollut toivoakaan päästä autoon sisään. Tämä toki ei harmittanut koska en sitä kautta olisi autooni mennyt muutenkaan.

    Kuljettajan puolen ovi aukesi, mutta kahva jäi kosteuden ja pakkasen kombinaation seurauksesta pohjaan. Istahdin kuskin paikalle ja koetin paukauttaa ovea kiinni, mutta koska kahva oli ja pysyi pohjassa ei ovea saanut kiinni. Koetin josko sen kiskaisen kiinni ja painan lukkoon. Ovi meni lukkoon, mutta jäi silti raolleen sen verran että sisävalo paloi ja ovi ei ollut tiiviisti kiinni. Koetin avata ovea, mutta eihän se siitä enää auennut vaan jäi lukkotilaan mutta raolleen kuitenkin.

    Kotipihassa koetin uudemman kerran kuljettan puolen ovesta päästä pihalle, mutta heikolla menestyksellä. Vänkärin puolen oven aukeaminen olisi ilahduttanut tässä vaiheessa iltaa, mutta kuten sanottua oli sen aukeaminen vain kaunis unelma. Tässä vaiheessa oli aika turvautua viimeiseen oljenkorteen eli takakonttiin.

    Kampesin itseni takapenkille ja rupesin etsimään jonkinlaista aukaisumekanismia takaluukusta mutta sain havaita että Miniä ei ole tehty takaluukusta ulos konttaamista silmällä pitäen. Tönin ja rynkytin peräkontin ovea, mutta se ei tuottanut tulosta.

    Soitin kaverilleni, mutta hän ei ollut valitettavasti lähistöllä joten soittelin sen jälkeen naapurilleni jonka numero itselläni onneksi oli. Hän onneksi oli kotona ja tuli aukaisemaan takakontin ulkopuolelta ja pääsin sitä kautta pihalle. Näky oli varmasti komea kun aikuinen isokokoinen mies kiipeää konttaamalla takakontista pihalle 😀

    Ulkopuolella autoa koetimme sitten saada ovea kummaltakin puolelta auki mutta toivo jäi turhaksi. Ilahduttavaa kyllä kuljettajan puolen oven sai sentään kunnolla kiinni jonka jälkeen kiipesin takakontin kautta takaisin kuljettajan paikalle, ajoin auton parkkiruutuun ja kiipesin takakontin kautta ulos. Koska kaikki ovet olivat lukossa sai auton onneksi lukkoon ilman ongelmia.

    Saattaa olla että lähipäivinä ei autolla taida päästä ajamaan sillä nyt kummatkin etuovista on tiukasti tiivisteistä asti jäässä. Onneksi olen etätöissä joten tämä ei sinänsä kovin suurta huolta tai murhetta aiheuta arkeen, mutta tulipa tällainenkin episodi sitten Minin kanssa koettua 🙂

  • Leffalauantai: Hacksaw Ridge (Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas)

    Desmond Doss (Andrew Garfield) pelastamassa sotamiestä rintamalla.

    Hacksaw Ridge (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan myös nimellä Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas on Mel Gibsonin ohjaama historiallinen tositapahtumista kertova sotaelokuva vuodelta 2016. Pääosarooleissa nähdään Andrew Garfield, Teresa Palmer, Luke Bracey sekä Vince Vaughn.

    Elokuvassa kerrotaan Seitsemännen päivän adventistista Desmond Dossista joka värväytyy sotajoukkoihin. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan asetta vaan hän tahtoo palvella taistelukentällä lääkintämiehenä. Kutsunnoissa hän on saanut käsityksen että tästä ei pitäisi tulla ongelmia, mutta armeijaan saavuttua hän saa havaita että uskollisuus vakaumukselleen on paikoitellen vaikeaa sillä muut eivät aseetonta sotilasta katso hyvällä.

    Desmond joutuu vakaumuksensa vuoksi konflikteihin tupalaistensa kanssa ja lopulta hän joutuu myös sotaoikeuteen aseista kieltäytymisensä vuoksi. Vaikeista tilanteista huolimatta Desmond pääse lopulta Hacksaw Ridgen taisteluihin missä hän pelastaa toiminnallaan kymmenien miesten hengen. Wikipedian tietojen mukaan Desmond Doss pelasti yksin vihollisen tulessa 12 tunnin aikana 75 miehen hengen (katso täältä).

    Dorothy Schutte (Teresa Palmer)

    Hacksaw Ridge on mielenkiintoinen poikkeus perinteisten sotaelokuvien joukossa, sillä se nostaa perinteisten sankariroolien sijaan esille sen että sodassa voi olla sankari myös se joka ei tartu aseeseen ja riistä toisen ihmisen henkeä.

    Pidin kuinka selkeästi Desmondin kristillinen vakaumuksen tärkeys tuotiin esiin ilman että siitä olisi rakennettu liiallisen kaunisteltua tai tarpeettoman kurjisteltua kerrontaa. Desmond saa vakaumuksensa vuoksi oman osansa ihmisten pilkasta ja hän saa kohdata epäoikeudenmukaista kohtelua uskonsa vuoksi, mutta usko kuitenkin kantaa yli vaikeidenkin hetkien tullen lopulta siunaukseksi monille.

    Ohjauksellisesti elokuva on tyylikästä katsottavaa, vaikkakin sotaelokuvien tavalliseen tyyliin se voi olla herkemmille vastenmielistäkin katsottavaa sillä Gibson ei tarpeettoman paljoa filmatisoinnissaan säästele näyttäessään sodan vastenmielisiä puolia. Mikäli irti revenneet raajat tai veren ja sisäelimien näkeminen taistelukentällä aiheuttaa vastenmielisyyttä valkokankaalla katsottuna on hyvinkin mahdollista että tämä elokuva ei tule nousemaan suosikkeihin.

    Pidin tästä elokuvasta paljon. Se on toimiva sotaelokuva joka taistelun kylmyyden keskeltä löytää kuitenkin ihmisyyden äänen. Se kuvaa hienosti kuinka aito usko joka on hionut luonteen lujuutta kantaa läpi vaikeidenkin paikkojen.

    Todellisessa elämässä Desmond Doss sai toiminnastaan taistelukentillä ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Yhdysvaltojen armeijan korkeimman sotilasansiomitalin Medal of Honorin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 436 892annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Bia Saigon Export

    Bia Saigon Export on vietnamilaisen Sabecon panemaa olutta. Vahuutta siitä löytyy 4,9 %. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa.

    Pullo on ulkoisesti mukavan näköinen, vaikkakin lohikäärme-etiketti loi hieman hämäävästi mielikuvan kiinalaisesta oluesta vietnamilaisen sijaan. Tämä toki on katsojan omaa päätelmää eikä etiketin syy.

    Aukaistua pullon löytää raikkaan ja kepeän makean lagerin tuoksun joka säilyy hyvin tuopissakin mukana. Väri on kaunis vaaleahkolla kullanvärisellä vivahteellaan. Vaahtoavuus on maltillista ja pinnalle syntyvä paksuhko vaahto katoaa nopeammin kuin tuoppiin ehti edes kunnolla tarttumaan.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on makea ja tuo jollain muotoa mieleen kokemukset maistamistani nepalilaisista oluista. Raikas ja kepeä, helposti nautittava aromikas olut jonka imelyys ei vielä yhdessä oluessa pääse ottamaan liiaksi valtaa. Omaan makuuni miellyttävä olut.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti sopivan rempseää menoa, mm. Battlemetal – BxMxC tai Band-Maid – Warning!

  • Kotistudio kuntoon, osa 5 – DBX 215 Graphical EQ

    Kotistudiosetupin laitteiden siirtyessä räkkiversioiksi on yksi räkkiin tiensä löytäneistä laitteista DBX:n 215 joka on kaksikanavainen 15 band EQ eli suomalaisittain taajuuskorjain tai ekvalisaattori.

    Omassa setupissa EQ:n läpi kulkee tällä hetkellä vain laulumikrofoni. Mikrofoni menee kiinni Focusriten Clarettiin josta se kulkeutuu tälle EQ:lle. EQ:ssa olen leikannut taajuuksia ylä- ja alapäästä jotta keskialueen taajuudet jäävät enemmän esiin. Simppeli ja suoraviivainen käyttötapa siis tälläkin omassa harrastelusetupissani, mutta tekee sen mitä siltä odotankin.

    Muutaman kuukauden laite on nyt ollut käytössä ja virrat kiinni 24/7 eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut, joten omat kokemukset vekottimesta on olleet ainakin positiiviset.

    Laitteen valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin tietoja tämän laitteen teknisistä ominaisuuksista (katso täältä).