Yleistä
Kanadalaiseen Roger J. Morneaun teos Yliluonnollisen lumoissa joka tunnetaan alkuperäiseltä nimeltään A trip into the supernatural on vuonna 1983 julkaistu teos joka suomeksi on julkaistu 2009 Kirjatoimen toimesta. Sivuja siinä on 91.
Kirja kertoo kansikuvansa mukaisesti Roger J. Morneaun kokemuksista henkien ja okkultismin maailmassa joten teos kuuluu hengelliseen kirjallisuuteen. Kokonaisteemana teoksessa on Morneaun kääntyminen saatananpalvojien yhteyteen ja lopulta kääntyminen Kristuksen puoleen löydettyään Seitsemännen päivän adventistien kautta todellisen käsityksen Jumalasta.
Kirjan alussa kerrotaan ensin lyhyesti Morneaun katolilaista kotitaustaa ja sieltä saatuja opetuksia sekä niiden muovaamaa kuvaa Jumalasta ja sen vaikutusta siihen kuinka hän kääntyi pois uskostaan.
Seuraavaksi kirjassa kerrotaan kuinka Morneau tulee entisen armeijakaverinsa johdattamana osallistumaan spiritismi-istuntoon missä he tapaavat tunnetun jazz-muusikon. Tämän kautta he saavat tietää demonien palvonnasta ja pääsevät sitä kautta tutustumaan saatananpalvojien kulttiin. Morneau ja ystävänsä perehtyvät syvemmin tähän kulttiin ja ovat vähitellen liittymässä mukaan itsekin saadakseen hengiltä niitä asioita joita he haluavat.
Teoksessa kuvataan pintapuoleisesti näiden saatananpalvojien näkemyksiä ja mainitaan lyhyesti heidän virsien veisaamisistaan sekä tavoista kuinka Saatana eri tavoin pyrkii johdattamaan ihmisiä puolelleen.
Loppuosa kirjasta kertoo kuinka siitä kuinka hieman ennen kuin hän vihkiytyy saatananpalvojien seuraan syvemmin saa hän työpaikallaan tehtäväkseen perehdyttää uutta työntekijää. Työnantajanaan hänellä on ollut juutalainen joka on tahtonut tietää uuden työntekijän uskonnollista taustaa sillä työntekijä on kristitty joka kuitenkin viettää sapattia. Hän pyytää Rogeria ottamaan selvää tämän seurakunnasta ja niinpä hän tutustuu uuteen työntekijään ja keskustelee hänen kanssaan uskon asioista.
Uuden työntekijän antaessa vastauksia Rogerille häntä itseäänkin mietityttävissä asioista alkaa Roger pian haluta tietää lisää asiasta ennen vihkimystään saatananpalvojien kulttiin. Roger käy tuon työntekijän kanssa hänen ja hänen vaimonsa kotona muutamana iltana tutkimassa ahkerasti mitä Raamattu opettaa ja saa myös pian vastauksia pastorilta mieltään askarruttaviin kysymyksiin ja niinpä Roger lopulta kääntyy Kristuksen puoleen jättäen saatananpalvojien kultin taakseen.
Teosta kohtaan esitetyt kritiikit ja kritiikkini kritiikkiä kohtaan
Teos oli mielenkiintoista luettavaa ja siinä oli selkeä kristillinen opetus. Tietenkään näitä kirjassa kuvattuja tekstejä ja niiden todenmukaisuutta on vaikeaa tietää, mutta en itse erityisesti näe syitä miksi en uskoisi hänen tekstiensä sisältöä.
Löysin kyllä netistä myös kritiikkiä tätä teosta kohtaan (lue täältä) ja siitä kuinka sivuston ylläpitäjä suhtautui skeptisesti kirjassa esitettyihin väitteisiin, mutta ainakaan itseäni sivustolla esitetty kritiikki ja tutkinta ei lainkaan vakuuttanut siitä että Morneaun kirjoitukset olisivat väärässä.
Osa kritiikistä on mm. sitä että henkilöiden nimiä ja laivojen nimiä joissa hän kertoo olleensa ei ole nimetty, mutta ainakin suomennetun version kirjan kiitossanoissa kerrotaan että nimet on muutettu tapahtumiin osallistuneiden ihmisten yksityisyyden suojelemiseksi. Nopeasti ajateltuna voisi ajatella että jos ihmisten nimiä tai paikkojen nimiä olisi kerrottu ei vaatisi kovin suurtaa selvitystyötä jos haluaisi selvittää kuka oli hänen armeijakaverinsa jonka kautta hän löysi tiensä saatananpalvojien yhteyteen enkä usko että hän olisi halunnut että tuollaiset asiat tulisi hänestä esiin.
Lisäksi kritiikissä on otettu kantaa siihen että Morneau kertoo olleensa spiritstien mukana, mutta kritiikin esittäjä on löytänyt ainoastaan kuusi spiritualistien kirkkoa netistä etsimällä. Kirjan tapahtumat sijoittauvat kuitenkin 1940-luvulle sillä Morneau kertoo syntyneensä 1925 ja oli 21-vuotias käännyttyään Kristuksen puoleen joten on täysin realistinen olettamus se että kaikista tuolloin toimineista spiritualistien kirkoista ei ole enää mitään tietoa saatavana.
Lisäksi tässä on ilmeisesti tehty olettamus siitä että nämä spiritismi-istunnot olisi olleet jonkun spiritualistien kirkon jäsenten kanssa eikä esim. yksittäisten ihmisten toimesta jotka ovat aiheesta kiinnostuneita joten olettamus asioiden valheellisuudesta siksi että Internetistä ei löytäisi näitä tietoja ei kovin paljoa vakuuta. Muutenkin mikäli Morneau olisi ollut jossain näistä kirkoista ja olisi kertonut sen, olisi tällöinkin mahdollista kaivaa myös muut henkilöt esiin keistä kirjassa kerrotaan ja sitä kautta voisi yhdistää kuka kukin on.
Yksi asia jota kritiikissä myös nostetaan esiin on se, että kirja on tullut jo 1980-luvulla mutta mistään ei juurikaan löydy kritiikkiä. En ole kovin vakuuttunut kuitenkaan tästäkään argumentistä, sillä 1980-luvulla ei ollut vielä Internetiä että tästä olisi kovin laajaa julkista kritiikkiä löydettävissä ainakaan tuolta ajalta kovin helposti. Sen jälkeenkin kirjaa tietenkin on luettu ja luetaan yhä, mutta hengelliset kirjat joita ei mielletä pyhinä kirjoituksina ihmisten toimesta eivät luultavastikaan ole sellaisia että ne keräävät kovin suuria lukijamääriä eikä sitä kautta kritiikkiä esittävien lukijoiden määrä ole luultavasti kovin massiivinen – ainakaan siinä määrin että kovin moni alkaisi asiasta asioikseen Internetiin kirjoittamaan.
Kirjan aihealue on muutenkin kategoriaa “ne ketkä uskovat, uskovat” joten vaikea tietenkään näistä varmuudella on tietää – asioihin uskoo tai sitten ei. Kritiikkisivulla oleva virke “I can’t possibly think of why a member of the Spiritual movement would agree that they worship Lucifer, satan or fallen angels.” kuulostaa omaan korvaani suhteellisen naiivilta. Toki kontekstista voi päätellä että hän viittaa tällä aiemmin tekstiyhteydessä listaamiinsa kirkkoihin, mutta on hyvä muistaa että teoksen aikakaudella on saattanut olla vaikka kuinka monta muutakin kirkkoa kuin nuo listatut mutta niistä ei ole julkista tietoa Internetissä.
Suomenkielisessä käännöksessä esim. puhutaan näin: “Yksi aihe, josta ystäväni Roland puhui innokkaasti, oli hänen uusi kiinnostuksensa yliluonnollisiin ilmiöihin. Hän kertoi minulle, miten onnekas oli ollut tutustuessaan ihmisiin, jotka kuuluivat seuraan, jossa keskusteltiin kuolleiden kanssa. Spiritistimeedio oli puhunut Rolandin kanssa tämän isästä, joka oli kuollut Rolandin ollessa vasta 10-vuotaias. Hänen isänsä henki oli antanut hänelle paljon ohjeita tulevaisuutta varten.” (s. 19). Ainakaan tämän perusteella en lähtisi itse olettamaan että kyseessä on ollut mikään oman aikansa spiritisiten kirkko vaan kyseessä on hyvin voinut olla myös esim. 10 ihmisestä koostuva porukka jotka ovat tutustuneet toisiinsa ilman että heillä on ollut mitään virallista organisaatiota asian ympärillä josta olisi jälkipolville mitään kerrottavaa.
Kritiikkisivun teksteistä käy ilmi että hän on kristitty joka pitää sunnuntain ja on joitain kohtia kirjan väitteissä kokenut loukkaavana. Tämän jälkeen on muutama Raamatun kohta (Roomalaiskirje 14:4-6 sekä Roomalaiskirje 14:13), mutta jos Raamatusta lukee nuo kohdat ja kontekstin voi helposti huomata että Raamatun kohta viittaa paastoamiseen ja ruokien syömiseen eikä niinkään sapatin viettoon.
Oli asia kuinka tahansa, en itse tullut vakuuttuneeksi tämän kritiikin tasosta. Voi olla että Morneaun kirjan sisältö on totta tai että se ei ole totta, mutta jokainen lukekoon itse ja tehköön arvionsa itse.
Loppupäätelmät
Tekstistä tulee hyvin vahvasti esille adventtikirkon oppeja korostava ja katolisiin opetuksiin vähemmän suopeasti suhtautuva asenne joka tietenkin voi tuntua katolisesta arvomaailmasta katsoen epämiellyttävältä lukijalleen. Myöskin selkeästi adventismiin ja sen teologisiin opetuksiin positiivinen suhtautuminen saattaa olla omiaan ruokkimaan ajatuksia siitä että kirjoittaja haluaa korostaa adventistista teologiaa ja saattaa siten lisätä joidenkin ihmisten skeptisyyttä teoksen sisältöä kohtaan.
Itse ajattelen että mikäli ihminen on ollut mukana saatananpalvonnassa ja löytää tiensä ulos adventtikirkon seurakunnan jäsenten välityksellä on luonnollista että hän löytää monia erilaisia tapoja kiittää ja ylistää Jumalaa sekä kiittää ja tuoda positiiviseen valoon niitä seurakuntalaisia ja sitä seurakuntaa jonka kautta hän on oppinut tuntemaan Kristuksen ja Jumalan oikean luonteen. Uskon että jos näin olisi käynyt jonkin muun seurakunnan ihmisten kautta ja hän olisi liittynyt siihen seurakuntaan, samanlaista kiitoksen aihetta riittäisi myös sitä muuta seurakuntaa kohtaan.
On silti hyvä muistaa myös se, että allekirjoittanut itse käy adventtikirkolla joten jos tämä vaikuttaa ajatukseesi siitä miten saatan ajatella asiaa adventismipositiivisesti niin on hyvä tämäkin kuitenkin kertoa. En pyri automaattisesti ajattelemaan positiivisesti tekstistä joka on adventismiin positiivisesti suhtautuva vaan uskon että jokainen teksti on tutkittava erikseen, mutta koska tiedän ja tiedostan että oma arvomaailmani ja uskomukseni voi vääristää tulkintaani postiivisempaan suuntaan tai ainakin se voi antaa tämän tekstin lukijalle sellaisen kuvan että väännän asian positiivisempaan suuntaan koen olennaisena mainita tämän asian jotta jokainen tätä tekstiä lukeva voi tehdä omat tulkintansa tämän tiedon valossa.
Kokonaisuutena pidin tästä kirjasta. Se oli nopea ja helppolukuinen ja luinkin sen yhdeltä istumalta muutamassa tunnissa. Aihealue on mielenkiintoinen, mutta kuten aiemmin jo sanottua on näiden aiheiden kirjoitukset aina kategoriaa “ne ketkä uskovat, uskovat, ne ketkä eivät, eivät”.
Leave a Reply