Virolaisen Põhjala Brewinging Cellar Series Vanilla Pillow on 12.9 % vahvuinen ale. Katkeroita siinä on 29.0 EBU ja kantavierrettä 30.6 °P. Olutta löytyy Alkon tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin omani poimin suoraan satunnaisotannalla hyllystä Koivukylän Alkosta. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).
Ulospäin pullo on aika tasapaksu, ei mitenkään erityisesti itseäni viehättävää tyyliä. Pullon korkki on kuitenkin mielenkiintoisesti vahattu kiinni joka antoi hieman poikkeuksellista omalaatuisuutta olemukseen.
Pullon aukaistua löytää hyvän ja aromikkaan tumman kenties vaniljaisen tuoksahduksen joka onneksi säilyy miellyttävästi myös tuopissa oluen nauttimisen ajan. Väri on kauniin mustan sävyjä hipova ruskea. Olut ei kaataessa vaahtoa juuri nimeksikään joten kaataminen on nopea ja vaivaton prosessi ja sopii siten myös kiireisempään kouraan.
Suutuntuma on täyteläinen. Maku sisältää voimakkaan suklaisen tunnun vaniljalla höystettynä. Makunsa puolesta tämä on erinomainen olut ja menee myös suoraan Suosituksia-sivulleni (katso täältä).
Musiikkina tämän kanssa nauttii kepeähköstä goottimetallista, mm. Everlasting Dark – The Farewell tai astetta raskaammasta metallista kuten Stryvigor – Scream of Epoch.
Elokuu vierähti ohitse tänäkin vuonna ja kalenteri kääntyi syyskuuhun – tai ainakin näin vertauskuvainnollisesti, sillä itselläni ei ole konkreettisessa paperimuodossa olevaa kalenteria eikä käyttämäni digitaaliset kalenterit käänny yhtään mihinkään suuntaan. Tavalliseen tapaan on siis aika tehdä pikainen kuukausikatsaus menneeseen elokuuhun.
Viime kuun osalla oli useita tavallisuudesta poikkeavuuksia sillä olin karanteenissa koronalle altistumisen vuoksi (lue täältä). Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni koronatestissä (lue täältä) joissa selvisi että en kuitenkaan koronaan ollut sairastunut vaan testitulos oli negatiivinen (lue täältä).
Muita viime kuun puolelle mahtuneita poikkeuksia oli reissu Itä-Suomeen. Lähdin matkaan perjantaina töiden jälkeen ja kävin siellä lauantaina kaverini polttareissa. Olin reissussa siitä seuraavaan keskiviikkoon saakka joten useampia päiviä tuli kotiseuduillakin vietettyä.
Elokuussa pidin myös ensimmäisen saarnani (katso täältä). Saarna tuli pidettyä Oikos-talolla, eli Seitsemännen päivän adventistien kotiseurakunnassa jossa muutoinkin käyn. Oikos-talolta kuun lopussa suurin osa väestä muutti suunnitelmien mukaan pois ja uudet asukkaat tulivat tilalle, joten hieman haikeakin olo kun kuitenkin vuosi tiiviisti tullut vietettyä talolla asuneiden ihmisten kanssa aikaa mutta nyt useampikin muutti kauemmaksi. Onneksi sentään puolet väestä yhä jäi tänne suunnalle asumaan joten jatkossakin varmasti tulee heitä edes nähtyä useasti 🙂
Tavallisuudesta poikkeavuuksiin lukeutui myös yhdet tuparit ja se että sain taas sävellettyä pitkästä aikaa uutta musiikkia, joten toivon mukaan lähikuukausina saisin työstettyä seuraavan pianolevyn valmiiksi. Ainakin jotain musiikin tekemisenkin saralla siis on onneksi taas tapahtunut.
Muutoin arki sujui suhteellisen tavanomaisesti. Tein yhä töitä etänä, vapaa-ajalla kävin valokuvailemassa, soittelin pianoa, katselin elokuvia (vaikkakin harmillisen vähän jäi aikaa niille) ja vietin aikaa kavereiden kanssa eli tavalliseen tapaan kuukausi kului.
Puhelinkin meni viime kuussa vaihtoon (lue täältä syistä ja täältä hieman kokemuksiani) joten tuli hieman nörttäiltyäkin sen suhteen kun opettelin laittamaan Android-puhelimeen LineageOS:n. Karanteenissa ollessa kerkesin myös virittelemään Raspberry Pi:stä kotiin serverin joten pientä vapaa-ajan puuhastelua on tietotekniikan sarallakin ollut.
Kokonaisuutena elokuu oli hyvä kuukausi, mutta tuntui jotenkin merkittävästi tavallista kiireisemmältä. On jotenkin tuntunut että mitään ei ole kerennyt tekemään ja mitään ei ole saanut aikaiseksi, vaikka on kai tuossa kerennyt vaikka sun mitä tekemään. Parina seuraavana viikkona vielä riittää kiireitä ja menoja, mutta jospa sen jälkeen vauhti hidastuu syksyä kohden ja on aikaa enemmän vain olla ja möllöttää.
Tästä on hyvä jatkaa hyvin mielin kohden alkanutta syyskuuta, joten ei muuta kuin hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle!
TLDR: Käytettävä puhelin LineageOS:lla, tosin monen objektiivin tuen menettää kamerasta sen myötä. Monet ohjelmat vinkuvat että eivät toimi ilman Googlen työkaluja, mutta oikeasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki on toiminut ilman ongelmia.
Muutama sana puhelinvalinnasta
Muutama viikko takaperin kerroin lyhyesti siitä että vuosien Apple-puhelinten käytön jälkeen suuntasin katseeni Android-maailman tarjontaan (lue täältä) Applen nykyisen tai ainakin tulevaisuudessa tulevan politiikan seurauksena.
Koska myös Android-puhelimien luotettavuus lukeutuu itselläni yhtä korkealle kuin luotto siitä että Kiinassa sallitaan vapaa mielipiteiden ilmaisu ilman pelkoa siitä että hallitus tulee asiaan puuttumaan oli ainoa vaihtoehto Androidille customoitu ROM. Käytännön elämässä siis tarkoittaa sitä että lanasin puhelimessa sisällä olevan käyttöjärjestelmän mäkeen ja laitoin tilalle erilaisen Android-version.
Oma valintani custom ROMiksi oli LineageOS joka on lähestulkoon kai samanlainen kuin tavallinen Android-versio joka oman puhelimeni mukanakin on toimitettu, mutta siinä ei ole mukana Googlen ohjelmistoja (Google Play kauppa, Google Maps, YouTube ja muut sellaiset himmelit) ja lisäksi jotain pieniä konfigurointeja on kai tehty eri tavalla. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat lukea LineageOS:sta heidän kotisivuiltaan (katso täältä) tai mennä suoraan kyselemään tarkempia kysymyksiä IRC:stä #lineageos-kanavalta libera.chat verkosta.
Koska Android-maailman kapulat on itselleni suhteellisen tuntemattomia kävin IRC:stä kyselemässä neuvoja mihin saa ainakin tämän LineageOS:n asennettua. Näiden keskusteluiden pohjalta päädyin OnePlus 8T -malliin koska sen saatavuus oli hyvä (lue: heti haettavissa), hinta tolkullinen (alle 500 euroa) ja koska siihen oli saatavana tämä custom ROM. En siis osaa sanoa mitään tästä onko tämä parempi vai huonompi kuin muut Android-puhelimet, joten en katso tässä tekstissä asiaa lainkaan siltä kannalta vaan lähinnä ummikkona joka koettelee Androidia monen vuoden Apple-maailman jälkeen.
Muutaman viikon käyttökokemukset
Alkuperäisellä firmwarella ensimmäinen käynnistys
Olen käyttänyt tätä puhelinta nyt tämän kuun kymmenennestä päivästä saakka joten lähes kolme viikkoa on jo käyttöä takana. Tämän ajan käyttökokemukset ovat olleet positiiviset muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Vaikka tässä postauksessa listaan enimmäkseen negativiisia puolia on hyvä huomauttaa että yleistuntuma on selkeästi positiivinen eikä tämän kanssa enää ole tullut niin vahvaa tunnetta siitä että Android olisi ainoastaan crapwarea sisältävä kommunistien lelu 😉 Puhelin on puutteistaan huolimatta ollut tarpeeksi hyvä omassa käytössä koska kaikkiin ongelmiin on ollut kiertotiet.
Olen pitänyt erityisen paljon hyvästä akkukestosta (omassa käytössä akku kestää helposti päivän tai puolitoista) sekä näytöstä joka on mukavan kokoinen selata nettiä ja joka väritoiston ja yleistuntumansa osalta tuntuu suoraan paljon paremmalta kuin aiemmin käyttämäni iPhone 11:n näyttö. Puhelin on lisäksi sopivan kevyt ainakin itselleni ja siihen olen saanut lähes kaikki ohjelmat joita normaalisti käytän.
Ohjelmat joita olen aktiivisesti käyttänyt ovat Telegram, WhatsApp, Signal, Instagram, Firefox, FastMail, JuiceSSH, Nordean nettipankki sekä Nordean tunnusluvut. Lisäksi useita muitakin sekalaisia ohjelmia on saanut asennettua ja ne on toimineet siitäkin huolimatta että ohjelmat asennusvaiheessa tai käynnistysvaiheessa saattavat vinkua siitä että ohjelma ei toimisi koska ne tarvitsevat Googlen palveluita toimiakseen.
En sitten tiedä josko jotkin ominaisuudet eivät toimi, mutta ainakin ne mitä itse tarvitsen ovat yleensä toiminut lukuunottamatta notifikaatioita joiden toiminta tuntuu täysin epämääräiseltä. Esim. pikaviestimet eivät anna yleensä notifikaatteja kuin silloin tällöin ja monesti pitkällä viiveellä. Sama kyllä koskaa myös tekstiviestejä. Tästä on kuitenkin hyvä huomauttaa että tämä VOI johtua myös virransäästön asetuksista. En ole asiaa jaksanut tutkia koska asia ei ole itseäni kovin paljoa kiinnostanut sillä käytän pääosin kommunikointiin Telegrammia ja se toimii tietokoneella nettiselaimen kautta ja myös Signalia voin käyttää tietokoneelta jolloin myös viestit huomaa. Tämä notifikaattiongelma voi kuitenkin olla monelle isompikin ongelma, joten kannattanee varmaan perehtyä tarkemmin tähän saako sitä korjattua jos aikoo LineageOS:aa laittaa.
Toinen huono puoli (joka itselleni on isompi miinus) on se että ainakaan suoraan ei toimi Android Auto oman automankkani kanssa. En tosin ole vielä jaksanut laittaa edes navigointiohjelmistoakaan ja olen käyttänyt navigoidessa työpuhelintani joten tämä ei sen suhteen ole iso ongelma, mutta se on kuitenkin asia jonka joskuus toivon mukaan jaksan katsoa saisiko sen toimimaan.
Kolmas huono puoli on kamera. Kamera LineageOS:ssa ei osaa käyttää OnePlus 8T:n useampia linssejä joten ainoastaan oletuskameralla + etukameralla joutuu kuvansa räpsimään. Omalla kohdalla tämäkään ei ole ongelma koska lähes poikkeuksetta kaikkialla missä haluan kuvata kuljetan mukana erillistä kameraa (Fujifilm X100F tai Fujifilm X-T2) ja siellä missä ne ei ole mukana yleensä yhden objektiivin räpsäisyt riittävät. Toki mukavampi olisi jos voisi kaikkia linssejä hyödyntää, mutta en ole jaksanut kovin paljoa jaksanut tähänkään käyttää aikaa selvittääkseni voisiko tämän korjata jotenkin.
Neljäs miinuspuoli tulee tulostimen toimivuudesta. En saanut Canon Pixma Pro 10s -tulostinta toimimaan Androidista tulostaessa joten tein tulostuksen lopulta sitten vanhalla iPhonellani tai iPadillani. Tämänkaltaisissa mystisissä toimimattomuusongelmissa ilman selkeitä virheviestejä tulee yhä fiilis että Apple on vielä vuosia edellä toimivuudessa ja käytettävyydessä, mutta onneksi etumatka on kaventunut merkittävästi eikä enää Android-puhelinta käytettäessä rupea turhauttamaan kun mikään ei toimi 😀
Loppupäätelmät
Testikuva joka otettu vielä kameran ollessa oletusfirmwarella
Muutamien viikkojen käytön jälkeen iPhonea ei ole tullut ikävä. Asiat joita puhelimella teen on pääsääntöisesti toiminut hyvin lukuunottamatta edellisessä kappaleessa lueteltuja puutteita. Omaksi onnekseni nuo puutteet ovat sellaisia että omassa elämässäni ne eivät kovin paljoa haittaa koska niihin on kiertoteitä jotka sopii itselleni, mutta jos tämä olisi ainoa puhelin jota omistaisin, jos puhelimen kameralla olisi suuri merkitys tai jos tarvitsisin esim. Android Autoa tai varmempaa notifiikaattien toimintaa ilman Googlen palveluita niin tutkisin tarkemmin netistä josko näihin ongelmiin on jo ratkaisuita.
Samoin navigaattoria tarvitsevan kannattaa etukäteen etsiä onko olemassa hyviä navigointiohjelmistoja jos Google Maps ei ole vaihtoehto. Itse en ole vielä jaksanut kunnolla etsiä koska käytän työpuhelinta navigaattorina autossani koska se toimii suoraan autosoittimeni kanssa.
Lopputulemana olen ollut kaikista puutteista ja pienistä ongelmista huolimatta tähän puhelimeen tyytyväinen. En sitä kuitenkaan aivan varauksetta muille osaa suositella sillä nämä ongelmat voivat olla toisille merkittäviäkin haasteita puhelimen käytölle.
Elizabeth Bentley (Melinda Casey) ja Bily the Kid (Chuck Courtney)
Billy the Kid Versus Dracula (IMDB) on vuonna 1966 julkaistu draamallinen kauhuelokuva. Suomennettuna elokuva tunnetaan nimellä Billy the Kid kohtaa Draculan. Elokuvan on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään Melinda Casey, Chuch Courtney, John Carradine, Virginia Christine sekä Walter Janovitz.
Kolmen matkustajan ja parin kuljettajan vetämä hevosvaunu poimii matkansa varrella kyytiinsä kreivi Draculan (John Carradine). Matkustajina vaunussa on rouva Bentley (Marjorie Bennett), hänen veljensä James Underhill (William Forrest) sekä viskikauppias Joe Flake (George Cisar). Rouva Bentley veljineen on matkaamassa rouvan kotitilalle missä hänen tyttärensä odottaa. Matkan aikana rouva näyttää kreivi Draculalle tyttärensä Elizabethin kuvaa. Dracula havaitsee nuoressa tyttäressä naisellisen kauneuden ja iskee silmänsä häneen.
Matkustajavaunu joutuu intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja ainoastaan kreivi Dracula selviää elossa. Onnettomuudessa menehtyneen James Underhillin paperit katoavat Draculan toimesta ja pian Bennettien tilalla nähdään kreivi Dracula joka kuitenkin väärennettyjen paperien ansiosta James Underhillin nimellä tullaan kyläläisten toimesta tuntemaan.
Dracula pyrkii tekemään Elizabethin kaltaisekseen, mutta Elizabethin miesystävä sattuu olemaan kuuluisa asesankari Billy the Kid (Chuch Courtney) jolla on oma osansa sanottavana Draculan suunnitelmia vastaan.
Kreivi Dracula (John Carradine)
Billy the Kid Versus Dracula on viihdyttävän rento vanhan ajan elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja suhteellisen perinteikäs vampyyrielokuvaksi, vaikkakin tarinasta jotain irti saadakseen on oltava edes jonkinmoinen käsitys entuudestaan mitä ovat vampyyrit. Ilman yleistietoa siitä mitä ovat kansantaruissa kerrotut vampyyrit ja minkälaisia yleisiä myyttejä niihin liittyy saattaisi tarina tuntua paikoitellen epäselvältä, mutta luultavasti ainakin länsimaissa ikänsä elänyt ihminen tuskin on voinut välttyä kuulemasta tarinoita verta imevistä yön olennoista.
Ohjaus, näyttely ja kaikki muu on tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin vahvasti elokuvan olemuksesta käy ilmi myös sen aikakauden yleistunnelma. Näyttely on kohtalaisen teatreaalista ja sen vuoksi elokuva ei vaikuta samalla tapaa aidolta kuin vaikkapa keskimääräiset nykyelokuvat, mutta toki tämä ei siis ole mikään moite vaan havainto siitä kuinka tämänkin elokuvan pystyy tunnistamaan vanhaksi elokuvaksi.
Yleisesti vanhoista elokuvista pitävälle tai vampyyrielokuvia harrastavalle on tämä toimivaa tasoa oleva ja katsomisen arvoinen elokuva, mutta melkeinpä kenelle tahansa muulle enemmän moderneista elokuvista nauttiville tästä tuskin kovin paljoa irti saa.
Hatherwood Craft Beer Companyn Red Rye Captain Pale Ale on 4.7 % alkoholitilavuudella varustettu pale ale. Hatherwoodista löytyi todella huonommanpuoleisesti tietoa, mutta joidenkin netin lähteiden mukaan taustalta todellisuudessa löytyisi brittien vanhin panimo Shepherd Neame joka tekisi LIDL:lle tällä toisella nimellä oluita. Mene tiedä totuudenmukaisuudesta, mutta ei se mahdottomaltakaan skenaariolta kuulosta.
Pullo on mukavan omaperäinen ja tuo fiiliksen pienpanimoiden omalaatuisista etiketeistä. Pullon aukaistua löytää poikkeuksellisen hyvän trooppisen hedelmän tuoksun joka ainakin allekirjoittaneelle kolahti hyvin.
Kaataminen on vaivaton operaatio sillä pinnalle ei muodostu juuri nimeksikään vaahtoa vaan kaatamisen voi humauttaa vaikka vasemmalla kädellä railakkaalla vauhdilla eikä vaahto pääse kovin helposti innostumaan liiaksi pursuamaan yli äyräidensä. Tuopissa tummaan hakeutuva väri on miellyttävän kaunis katsella.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on harmillista kyllä hienoinen pettymys kauniin värin, etiketin ja erinomaisen tuoksun odotuksien jälkeen. Maku on pistävä ja terävä, siinä on aromikkuutta ja trooppista hedelmää mutta kokonaisuutena liiallisen terävä ote ja aavistuksen lattea yleistuntuma verottaa makukokemusta ja kääntää sen suhteellisen keskinkertaiseksi. Ei tämä huono olut ole, mutta ei tätä erikoisemmin ehdoin tahdoin halua toistakaan kertaa ostaa.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kepeä musiikki, mm. The Big Moon – Yout Light tai Joan as a Police Woman – The Magic.
