Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter

    Esmeralda (Ara Celi)

    From Dusk Till Dawn 3: The Hangman’s Daughter (IMDB) on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva jonka on ohjannut P. J. Pesce. Pääosarooleissa nähdään Marco Leonardi, Michael Parks, dRebecca Gayheart, Arfa Celi, Jordana Spiro, Lennie Loftin sekä aikaisemmissakin osissa nähty Danny Trejo.

    Tarinassa kerrotaan kuinka muutama rikollinen, pyöveli, hänen tyttärensä, lähetystyötä tekevä pariskunta sekä muutama muu ihminen päätyvät kukin tavallaan Meksikon puolella sijaitsevaan hämäräperäiseen kapakkaan. Kapakan asiakaskunta saa nopeasti huomata että aivan jokainen asiakas ei olekaan ihminen vaan verta janoava vampyyri.

    Kaiken muun lisäksi eräs paikalle ihmisten joukossa saapunut henkilö saa kuulla totuuden siitä kuinka hänen äitinsä ei olekaan kuollut hänen syntymässään kuten hänelle on kerrottu, vaan todellisuudessa hän on eräs paikalla olleista vampyyreistä. Samalla hän saa tietää että hän on vampyyriprinsessa Santanica Pandemonium.

    Mary Newlie (Rebecca Gayheart)

    Edellisen From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Moneyn tapaan tällä osalla on hyvin vähän tekemistä elokuvasarjan ensimmäisen osan kanssa eikä tällä käytännössä ole juuri mitään yhteistä myöskään Texas Blood Moneyn kanssa joten katsoakseen tämän elokuvan ei aikaisempia osia katsomaton menetä juuri mitään. Pieniä mutta merkityksettömiä viittauksia löytyy aiempiin osiin, mutta kokonaisuutena on tämä omilla jaloillaan seisova elokuva jonka katsoja ei tarvitse pohjatietoa aiemmista elokuvista.

    Siinä missä kaksi aikaisempaa From Dusk Till Dawnia ovat olleet toiminnallisia vampyyrielokuvia vahvoilla splatter-tyylin toteutuksella, on ilahduttavasti tämän osan kohdalla painopiste merkittävästi enemmän vampyyrielokuvassa kuin toimintaelokuvassa.

    Tässäkin on kyllä paljon toimintaa, mutta silti tämä on paljon helpompi laskea vampyyrielokuvaksi kuin aikaisemmat osat sillä tässä annetaan paljon enemmän tilaa hyvien vampyyrielokuvien tunnelman mystiikalle ja lajityypin klassisille elementeille.

    Omaan makuuni tämä oli From Dusk Till Dawn -elokuvista selkeästi paras. Tämä on vampyyrielokuvista pitävälle viihdyttävä toimintapläjäys jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 11 076 annettuun ääneen”]4,8/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Guinness Draught Stout

    Irlantilaisen Guinnessin panimon Draught Stout on 4,2 % vahvuinen dry stout. Katkeroita siinä on 24.0 EBU ja kantavierrettä 9.7 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa sekä Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on pelkistetty ja toimiva mutta ei suurempia tuntemuksia herättävä oikein mihinkään suuntaan. Vaahtoavuus tuoppiin kaataessa on suhteellisen runsasta mutta tasaisen varmasti ja ennakoitavasti arvioitavissa olevaa joten tuoppiin kaato ei aiheuta suuria haasteita. Tuoksu on hento ja maltainen.

    Pinnalle muodostuva vaahto on runsasta ja kermaisaa, miellyttävän makuista ja tuntuista ja se pysyy myös pitkän tovin pinnalla. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on lempeän leipäinen ja helposti nautittava, mutta itse olen enemmän porttereissa ja stouteissa vahvempien juomien ystävä joten aivan täyteen kukoistukseensa Guiness ei lajityypissään pääse. Miellyttävä ja helposti nautittava olut josta erityisesti pinnalle muodostuva vaahto tekee persoonallisen ja hyvän makunautinnon vahvuuden puutteesta huolimatta.

    Musiikkina tämän kanssa toimii tietenkin nopeat rempseät irkkurallit tai rauhallinen kelttiläinen musiikki, mm. The Rumjacks – Crosses for Eyes tai Traditional Celtic Song – Eleanor na Run.

  • Kokkailukeskiviikko: Makaronia ja soijaa paseeratun tomaatin kera

    Yksinkertainen ja nopea kotiruoka

    Tämänkertaisena kokkailukokeiluna oli makaronia sekä paseeratun tomaatin kanssa pannulla valmistettua soijaa. Käytännössä siis kasvisateria jonka valmistaa nopeasti vaihtoehtona pannulla kärvennetylle jauhelihalle.

    Yksinkertainen ateria ei vaadi suuria kokkailutaitoja. Pannu kuumenemaan, hieman margariinia pannulle ja kun se on sulanut viskaa soijat ja paseeratun tomaatin pannulle lämpenemään. Samaan aikaan kun nämä lämpenevät pannulla saa veden keitettyä ja makaronit valmistettua.

    Pannulta tuli annos otettua pois samaan aikaan kun makaronit olivat sopivan pehmeiksi kiehuneita ja kun niistä kippasi veden pois.

    Raaka-aineet (lisäsin chilimaustetta myös). Ensi kerralla koetan lisätä sipulia.
    Koostumus on miellyttävä

    Makunsa puolesta tällaisenaan tämä oli suhteellisen tylsä ja puinen kokemus. Kyllähän sen syö eikä se pahallekaan maistu, mutta ei se mitenkään erityisen suuria hurraa-huutojakaan aikaan saanut.

    Kuitenkin suussa miellyttävän koostumuksen, totuttavissa olevan maun sekä edullisen hintansa vuoksi uskon että tämänkaltaisia kokkkailuita tulee jatkossakin laitettua arkiruoaksi. Uskoisin että sipulin ja paremman maustamisen kanssa tästä saa löydettyä herkullisempiakin variaatioita, joten tästä on hyvä aloittaa tutkimusmatkaa kohden parempia makumaailmoita.

  • Kuukausikatsaus toukokuuhun

    Pörriäinen kukassa on kesän merkki

    Toukokuu vetelee viimeisiään ja pian se saatetaan muiden menneiden kuukausien seuraksi kuluneiden kuukausien hautuumaalle. Ennen sitä on kuitenkin tavalliseen tapaan aika tehdä pikainen kuukausikatsaus kuukauden tapahtumista.

    Tuttuun tapaan kuukausi oli pääpiirteittäin tuttuja kaavoja toistavaa, mutta mukaan mahtui kaksi viikonlopun reissua jolloin poistuin kotoa kauemmaksikin. Viikko sitten viikonloppuna kävin Mikkelissä jossa tuli myös käytyä paikallisessa Adventtikirkossa (lue täältä). Lisäksi kuun viimeisenä viikonloppuna lähdin Kokkolaan siskon luo kummityttöni syntymäpäiville, joten toinenkin hieman kotoa kauemmaksi tehty reissu kuukauteen mahtui tuomaan vaihtelua arkeen.

    Kuukausi oli muutoinkin mukava ja tulipa parin vuoden tauon jälkeen nähtyä jälleen kaveria joka on ollut lähetystyössä Venäjällä jo monta vuotta. Hän oli koronatilanteen vuoksi Suomessa hyvän tovin ja ennen paluutaan Venäjälle näimme ja istuimme iltaa. Oli kyllä mukava nähdä häntäkin pitkästä aikaa livenäkin!

    Toukokuuhun mahtui myös pitkästä aikaa lyhytfilmien tekoa kun teimme kaverin kanssa Robotti-lyhytfilmin (lue tästä postaus). Lyhytfilmin tekemisestä yleisesti tuli tehtyä myös pidempikin postaus, joten mikäli kiinnostaa tietää mitä kaikkea lyhäreiden tekoon kuuluu käy lukaisemassa myös se postaus (lue täältä).

    Sorsia (kai?) lammella

    Töiden osalta mitään suuria ihmeitä ei tullut koettua, töitä tein yhä etänä 100 % ajasta eikä ainakaan vielä näillä näkymin näytä olevan muutosta siihen tulossa hetkeen. Yli vuosi on jo etätöitä tullut tehtyä eikä ne vieläkään tympäise, joten nykyinen järjestely sopii itselleni hyvin 🙂

    Elokuvien katselu oli tässäkin kuussa harmillisen vähäistä aikataulujen vuoksi ja ainoastaan kuusi elokuvaa kerkesin katsomaan. Toivottavasti kesän jälkeen edes enemmän irtoaa jälleen aikaa myös elokuvista nauttimiselle.

    Kuukauden aluilla kirjoitin tänne blogiin Sony CX240 -videokamerasta (lue täältä) ja siitä että olen innostunut laitteesta paljon. Kuukauden loppuun tullessa tilanne ei ole muuttunut mihinkään, kamera on kulkenut melkein joka paikassa mukana ja materiaalia on tullut kuvattua paljon joten olen yhä ihan fiiliksissä kyseisestä vekottimesta. Harmillista että aikaisemmin ei ole tullut tajuttua kuinka hauska vekotin videokamera voikin olla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂

    Kuten aikaisemmissakin kuukausissa on seurakuntaelämä ollut aktiivista. Sapattisin on yhä ollut jumalanpalveluksia kotikirkoissa sekä keskiviikkoisin on ollut pienryhmät tavalliseen tapaan joten onneksi tähän ei ole tullut muutoksia.

    Kokonaisuutena toukokuu oli hyvä kuukausi missä oli mukavaa tuttuja kuvioita pyörivää arkea sekä sopivan paljon myös vaihtelevuutta. Tästä on hyvä kääntää kalenterin sivua ja suunnata vähitellen katse kohden alkavaa kesäkuuta. Hyvää ja nautinnollista kesäkuuta jokaiselle 🙂

  • Leffalauantai: Deep Blue Sea

    Dr. Susan McAlester (Saffron Burrows)

    Deep Blue Sea (IMDB) on Renny Harlinin ohjaama toimintaelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Saffron Burrows, Thomas Jane, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, LL Cool, Stellan Skarsgård sekä Michael Rapaport.

    Merellä sijaitsevassa Aquatican laboratoriossa kehitetään hoitokeinoa Alzhaimerin tautiin sillä tutkijat ovat huomanneet että haiden aivoissa olevien ainesten avulla lääkkeen kehittämisen pitäisi olla mahdollista. Harmillista kyllä aivan puhtailla keinoilla ei päämäärään olla pääsemässä vaan tutkijat ovat geenimanipuloineet kokeissa käytettyjen haiden DNA:ta tuottamaan niiden aivoissa paremmin lääkkeen kehityksen kannalta tarpeellisia aineita.

    Jokainen Jurassic Parkin (lue arvostelu) nähnyt tietää millaisia riskejä siihen sisältyy kun ihminen lähtee puuttumaan luontokappaleiden luonnolliseen kehitykseen. Tällä kertaa ihminen saa poimia vaarallisen leikkinsä hedelmänä kuolemaa jonka kylvömiehinä nähdään geenimanipuloinnin seurauksena älyllisesti liiaksi kehittyneet hait.

    Hai tulee ja hai tappaa

    Deep Blue Sea on tiivistunnelmainen toimintaelokuva jonka tunnelmassa huokuu katastrofielokuvien meininkiä. Tarina on suhteellisen merkityksetön, mutta silti tarpeeksi hyvä että sen ympärille on saatu rakennettua lajityypille hyvin toimiva ympäristö ja tarkoitus.

    Henkilöhahmot ovat kautta linjan mitäänsanomattomia eikä niistä löydy minkäänmoista syvyyttä, mutta omassa elokuvamaussani tämän tyylilajin tuotoksissa juoni ja hahmot ovat suhteellisen irrelevantteja. Katastrofielokuvat ja toimintaelokuvat joissa on samankaltaista olemusta ovat kiintoisampia niiden tunnelman vuoksi.

    Ilahduttavaa kyllä Deep Blue Sea onnistuu tässä tyylilajissa itselleni olennaisimmassa elementissä poikkeuksellisen hyvin. Se on yksinkertaisesti mukaansatempaava, viihdyttävä ja mikä parasta myös monin paikoin yllättävä. Monesti on helppoa arvata ketkä tulevat selviämään ja ketkä ei, mutta tämän elokuvan kohdalla matto vedettiin arvaajan jalkojen alta useammankin kerran. Tämänkaltaista yllätyksellisyyttä toivoisi näkevänsä useamminkin perinteisten kliseisten lopputulemien sijaan.

    Paikoitellen on helppoa huomata että aivan kaikki erikoistehosteet eivät ole kestäneet aikaa aivan niin hyvin kuin toivoisi, mutta onneksi niiden kömpelyys ei ollut liiaksi häiritsevää eikä tunnelmaa pilaavaa. Eniten elokuvassa itseäni kävi häiritsemään useammankin hahmon teennäisen tuntuinen egoilu, mutta onneksi tätäkin pystyy vielä katsomaan läpi sormiensa sillä kovin kauaa sitä ei tarvitse katsoa kun hait jo varastavat huomion itseensä.

    Kokonaisuutena Deep Blue Sea on lajityypissään hyvä elokuva. Se on tiivistunnelmainen toiminta missä paikoitellen muutamissa kohtauksissa tuntuu olevan jopa kepeää flirttailua Jurassic Parkin suuntaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 126 245 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])