Lyhyesti
Joitain viikkoja takaperin hankin Sony HDR-CX240E camcorderin jota myös handycaminä kutsutaan, eli suomalaisittain videokameran.
Camcorderit on kuulunut tuotekategoriaan jonka olemassaoloa en ole täysin ymmärtänyt ja pidemmän aikaa, eli jo ennen alkuvuonna tehtyä Lapin reissua olen katsellut erilaisia videokameroita, niiden ominaisuuksia ja mihin ihmiset niitä käyttävät. Jo ennen reissua mielessä oli hankkia kamera jotta näkisi olisiko tämän tuotekategorian tuottee hyviä omassa käytössäni, mutta tuolloin mitään kameraa en vielä ostanut.
Koska camcorderit kiinnostivat jo pidemmän aikaa mutta minkäänlaista varmuutta ei ollut voisiko tuote olla missään omassa käytössäni hyvä päätin suunnata Verkkokauppa.comin edullisimman videokameratarjonnan puoleen. Parempi ostaa alle 200 euroa maksava tuote (uutena tämä oli 179 euroa) ja kokeilla voisiko tämä tuotekategoria olla itselleni hyvä kuin heittää tonni parempaan tuotekategorian tuotteeseen vain huomatakseen että tuoteryhmä ei vain sovi itselleni.
Ensituntumat omassa käytössäni
Ensituntumat tästä videokamerasta ovat olleet aivan loistavat ellei jopa vallankumoukselliset. Näin ilmaistuna se kuulostaa yliampuvalta jota se varmasti monelle muulle olisikin, mutta omalla kohdallani tämä tuote on muuttanut oikeasti paljon arkeani sillä ostopäivästä alkaen on kamera kulkenut joka päivä mukanani ja videomateriaalia on kertynyt jo reilusti yli kymmenen tunnin.
Kuvailen tällä esimerkiksi aamulla aina kun herään sekä illalla ennen unille menoa, päivällä kun puuhastelen milloin mitäkin (laitan ruokaa, nörttään, soitan pianoa jne), kun käyn kävelyllä, käyn kavereiden kanssa jossakin, katselen sorsia tai muita otuksia lammella ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta sekalaisesta setistä.
Käytännössä videokameran materiaalista on muovautunut heti alusta saakka itselleni videomuotoinen päiväkirja jonka materiaaliin tallentuu kaikenlaista mitä päivään on mahtunut. Lehtien lentelyä asfaltilla kuvaillessa on hieman tullut mieleen jo American Beautyn videokuvailija 😀
Kuvan- ja äänenlaatu
Kuvanlaatu kuuluu kategoriaan “tarpeeksi hyvä”. Se ei ole mitenkään erinomainen, mutta missään missä valoa on riittänyt sen laatu ei ole omassa kuvailussani haitannut. Käytännössä useinkaan (vaikkakin joskus on) ei ole haitannut edes hämärässä huono kuvanlaatu sillä materiaali mitä kuvailen on ollut enemmänkin muistojen tallentamista eikä mitään vakavammin otettavaa videokuvausta jota haluaisi erikoisemmin editoida. Tähän käyttöön kuvanlaatu on ollut riittävä.
Kuvanlaadun lisäksi äänenlaatu on ollut kaikessa peruskäytössä tarpeeksi hyvä. Siitä saa selvän ja sitä ei yleensä häiritse kuunnella, mutta on sanomattakin selvää että tämän hintaluokan laitteelta ei myöskään tule odotettua kovin suuria. Muistojen tallentamiseen kuitenkin se on täysin riittävä eikä ole tullut kertaakaan harmiteltua äänenlaadun huonoutta.
Kuvanlaadun ulkoinen miellyttävyys on teknisten ominaisuuksien lisäksi paljon myös subjektiivista ja jostain syystä tämän tuotteen videonlaatu on itseäni miellyttänyt teknisistä vajavuuksistaan huolimatta. Ehkä se tuo jotenkin nostalgisesti mieleen ikivanhat ihmisten kuvailemat kotivideot ja sitä kautta siinä on jotain sympaattista. Kuvanlaatu on monesti miellyttävän pehmeä.
Teknisesti ja terävyydeltään käyttämäni iPhone 11 on useimmiten merkittävästi terävämpää ja parempaa laatua tuottava videokamera, mutta jotenkin en vain pidä sen kuvanlaadusta yhtä paljon. Se on yliterävä ja liiallisen kontrastikas, liian “digitaalinen”, mutta tämä on tietenkin makuasia mistä kukakin sattuu pitämään.
Mikä tästä tekee hyvän?
Lyhyesti tiivistäen tämän laitteen parhaat puolet omassa kuvauksessani on olleet sen teknisesti tarpeeksi hyvä kuvanlaatu joka kuitenkin subjektiivisesti miellyttää itseäni todella paljon, tarpeeksi hyvä äänenlaatu, hyvä akkukesto (pari tuntia), hyvä optinen zoom, kepeys ja käytön yksinkertaisuus.
Kokonaisuuden ja tuntemukseni tästä voisi tiivistää muotoon “tätä on vain uskomattoman hauska käyttää”. Fun factor on asia mitä ei tekniset speksit kerro ja hauskuusaspekti määrittää useasti sen kuinka paljon tuotetta haluaa käyttää silloinkin kun ei ole välttämätön tarve.
Käytön yksinkertaisuus on asia mitä arvostan tämän tuotteen kohdalla todella paljon. Sen jälkeen kun alkuasetukset on pistänyt kohdalleen on käyttö niin helppoa että kovin montaa asiaa ei tarvitse miettiä. Kameran luukku auki, objektiivin suojus edestä ja sen jälkeen vain painaa rec ja tallennus alkaa. Tallennus loppuu kun painaa sitä uudemman kerran tai vaikka lyö vain luukun kiinni. Teki kummin tahansa videot ei ole kertaakaan korruptoituneet, joten tämän käytössä ei tarvitse insinöörin koulutusta.
Optinen zoom on asia mikä on ilahduttanut itseäni paljon ja jo pelkästään optinen zoom ominaisuutena on sellainen että se saa camcorderin olemaan tuotekategoriana relevantti myös näinä aikoina kun matkapuhelimissa ja GoProssa ja muissa on niin hyvä kuvanlaatu että se riittää moneen käyttöön sillä edellämainituista ei zoomausta valitettavasti löydy.
Huonojakin puolia mahtuu muutamia
Isoimpana negatiivisena puolena on ollut mikrofoniliitännän puute. Tämä oli kyllä itselläni tiedossa eikä se ole oikea ongelma ollut, mutta se on silti tämän kameran suurin miinus jos vähänkään haluaa parempaa ääntä saada kameralle tallennettua.
Toinen negatiivinen puoli on se, että näyttö ei ole kosketusnäyttö. Tämä tarkoittaa tarpeen vaatiessa käyttöliittymän selaamista pienellä näytön vieressä olevalla joystickillä. Se kyllä ajaa asiansa, mutta kosketusnäyttö olisi luultavasti paljon helpompi.
Kolmas miinus on aivan tasottoman huono MPEG4-videolaatu. Kuvaan siitäkin huolimatta itse interlaced AVCHD jonka kylkeen tallennan myös sen huonolaatuisen MPEG4-videon. Syynä tähän on se, että voin tuupata muistikortin kiinni iPadiin tai iPhoneen adapterilla ja katsoa suoraan tabletilla tai kännykällä sen vakio-ohjelmilla mitä videoita muistikortilla on. Jos haluan katsoa ne sitten paremmalla laadulla voin katsoa niitä VLC:llä ainakin tietokoneella.
Loppupäätelmät
Sony HDR-CX240 on kamera johon olen rakastunut samantien. Olen käyttänyt sitä vasta muutaman viikon, mutta kamera on ollut jokapäiväisessä käytössä ja sillä on kuvannut materiaalia paljon. Ensimmäinen 128 GB muistikortti tuli jo täyteen ja ostin toisen jo tilalle (kirjoitan myöhemmin erillisen postauksen videoiden hallinnasta) että ei vanhoja videoita tarvitse poistaa uusien tieltä.
Tuote on integroitunut nopeasti kiinteäksi osaksi arkeani. Tällä on mukavaa kuvata kaikkea täysin älytöntä kotivideota ja kavereiden kanssa hengailuja ja kaikkia muita settejä sillä toisin kuin puhelimissa tässä ei ole nettiä minkä kautta voisi vahingossa räpeltää kaikki kuvaamansa materiaalit suoraan nettiin. Toisaalta jos jotakuta muuta kuin itseäni tai lähipiiriäni edes kiinnostaa katsoa kun käyn ABC:llä, laitan ruokaa, kuvaan lintuja, kuvaan kun kaveri piirtää kuvakäsikirjoitusta tai vaikkapa kuinka sapattina syömme ruokaa kavereiden luona niin on katsojalla jo luultavasti surullisen sisältököyhä elämä. Silti pidän lähtökohtaisesti paljon enemmän erillisistä muistikorteista joita säilön itse eikä ne automaattisesti mene pilvipalveluihin varmuuskopioina.
Yksi mikä itseäni on erityisen paljon tämän vekottimen osalta yllättynyt on myös se, että katson lähes joka ilta vielä videokameran omalta näytöltä päivän tai lähipäivinä kuvattuja videoita. On jotenkin mukava ollut unille käydessä vielä vilkaista päivän tapahtumia kameran omalta pieneltä näytöltä. Se on vain jotenkin mukavaa kun kameralla itsellään voi sopivan helposti katsoa kuvaamiaan materiaaleja ja näyttö josta katsoo on ollut tarpeeksi hyvä.
Kuten tästä kaikesta yllä olevasta voi päätellä, on Sony HDR-CX240 ollut itselleni ehdottomasti hintansa väärti. Se ei ole jäänyt vain yhdeksi teknologialeluksi muiden joukossa, vaan se on oikeasti muuttanut arkeani parempaan suuntaan.
Laitetaan vielä loppuun video missä on satunnaisia videopätkiä parin viime viikon ajalta. Materiaali on kuvailtu käsivaralta eikä niissä ole käytetty mitään jalustaa yms. vaan materiaali on suoraan sellaista millaista materiaalia olen sattunut purkittamaan.
