Author: stargazers

  • Uusia toimintamalleja kuvien käsittelyyn Apple Lightning-SD-kameramuistikortinlukijan avulla

    Muistikortinlukija iPhonelle ja iPadille

    Taustaa tarpeista ja toimintamalleistani

    Kuten monet itseni tuntevat tietävät harrastan kohtalaisen paljon valokuvaamista ja erillinen kamera, yleensä Fujifilm X-T2, kulkee monessa paikassa mukana. Kuvaillessa käytän kahta muistikorttia ja tallennuksessa tapana on tallentaa aina RAW + JPEG siten että toiselle kortille menee RAW-kuvat ja toiselle JPEG.

    Kuvaaminen ja kuvien jälkeenpäin katseleminen on mukavaa, mutta kokonaisprosessissa on vähitellen tullut fiilis että tässä voisi olla parantamisen varaa.

    Käytännössä prosessi kuvien käsittelyssä on kuvaamisen jälkeen ollut se että kotiin palattua käynnistelen tietokoneen, avaan Lightroom Classicin, tökkään muistikortin tietokoneeseen ja laitan kuvat siirtymään verkkolevylle. Lightroom Classic on aivan järjettömän hidas joten kuvien siirtämisessä menee oma aikansa. Tämäkään ei ole varsinaisesti ongelma, mutta kuvien selaaminen Lightroom Classicilla on ison kirjaston kohdalla jo tuskastuttavan lagista.

    Vaikka ohjelma on laginen, on se silti ollut vielä tarpeeksi hyvä. Kuitenkin aina on hyvä miettiä omia työnkulkujaan onko toimintamalleissaan yhtään mitään järkeä vai onko jo nykyään parempiakin toimintamalleja joita voisi käyttää. Useimmiten ottamiaan otoksia haluaa jakaa kavereille joita kuvissa on, joten tätä taustaa vasten peilaten olisi paljon kätevämpää jos kuvat saisi jakoon nopeammin ja helpommin.

    Kohden uutta uljasta maailmaa ja parempia toimintamalleja

    Koska kuvien jakaminen kavereille tapahtuu lähes poikkeuksetta WhatsAppin, Telegrammin tai Signalin kautta ja satunnaisissa poikkeuksissa Dropboxin tai Instagrammin yksityisviestin kautta on kätevämpää mikäli kuvat saa suoraan puhelimelle josta ne on kaikkein helpointa myös jakaa eteenpäin.

    Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne tämän adapterin tapaisesta USB-adapterista (lue täältä) jonka avulla kuvia on myös mahdollista siirtää kännykälle. Harmillista kyllä omat muistikortinlukijani tarvitsevat sen kanssa lisävirtaa toimiakseen joten käytännöllisyys ja helppous jäävät puuttumaan mikäli sen kanssa valokuvat siirtää kännykälle.

    Tämän postauksen mukainen Lightning-adapteri sitä vastoin on sellainen että se tekee ilman säätämistä suoraan sen mitä siltä odotan. Pulikka kännykkään, kamerasta muistikortti pulikkaan, Kuvat-ohjelma auki iPhonesta/iPadista, alalaitaan ilmestyy uusi välilehti kuvien tuomista varten josta sitten voi valita mitä kuvia kännykälleen tai tabletilleen haluaa tuoda. Siitä sitten töksyttelee sormellaan haluamansa kuvat ja valitsee tuonnin. Helppoa ja nopeaa!

    iPhone tukee Fujifilmin RAW-kuvia mikäli ne ovat pakkaamattomia, joten tarpeen vaatiessa RAW-kuvat voi siirtää kännykälle. Oma prosessini kuitenkin on toisenlainen sillä siirrän ainoastaan kamerassa toisella muistikortilla olevat JPEG-kuvat kännykkään.

    Valokuvauksellisesti onnistuneesti otetut Fujifilmin generoimat JPEG-kuvat näyttävät suoraan erinomaiselta eikä ne vaadi enää erillistä säätämistä – tai jos vaatii, on yleensä kyseessä ainoastaan hieman valaistuksen lisäämistä jne. joissa JPEG-kuvat on täysin riittäviä laadultaan.

    Kännykälle siirretyt kuvat synkronoituvat iCloudiin ja sitä kautta menevät iPadille, Apple TV:lle sekä makuuhuoneen Mac Minille. Lisäksi iCloudista voin myös Windows-koneella helposti nettiselaimen kautta ladata kuvia tietokoneelle. Kun hyvälaatuiset erillisellä kameralla kuvatut otokset löytyvät suoraan puhelimesta on Day One -päiväkirjaohjelmaankin helppoa lisätä kerralla kunnollisia kuvia ilman että prosessi vaatii tarpeetonta säätämistä, NASilta kuvien latailua ja muuta tuskastuttavaa ja turhaa.

    Jatkossakin kuvaustapanani on yhä RAW + JPEG. RAW-kuvat on tarkoitus siirtää muistikortilta vanhanaikaisella metodilla yhä edelleen tietokoneelle josta ne menevät kahdennetulle verkkolevylle. RAW-kuvien siirtämisessä NASille tosin enää ei tarvitse pitää mitään kiirettä sillä muistikortti johon RAW-kuvat menevät on sen verran suuri että kestää viikkoja normaalissa käytössä ennen kuin se täyttyy ja aikaisemmin ne on pitänyt siirtää vain siksi että ne on saanut jaettua muille.

  • Leffalauantai: X-Men: The Last Stand

    Erik Lehnsherrin roolissa nähdään yhä Ian McKellen

    X-Men: The Last Stand (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu supersankarielokuva joka on suoraa jatkumoa aikaisemmin nähdyille X-Men (lue arvostelu) sekä X2 aka. X-Men 2 -elokuville. Siinä missä aikaisemmissa osissa ohjaajana toimi Bryan Singer on kolmannessa osassa syystä tai toisesta ohjaajaksi vaihtunut Brett Ratner.

    Roolitukset hahmojen osalta on kuitenkin pysynyt muuttumattomina joten pääosarooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Hugh Jackman sekä Famke Janssen.

    Mutanttien ja ihmisten yhteinen taivallus maan kamaralla ei tahdo ottaa onnistuakseen sillä kummallakin osapuolella pienellä joukolla on aina jotakin suunnitelmia toistensa pään menoksi. Tällä kertaa ihmiset ovat onnistuneet löytämään mutantin jonka läheisyydessä muut mutantit menettävät mutanttikykynsä ja tulevat tavallisiksi ihmisiksi. Ihmiset kehittävät tämän pohjalta lääkkeen jolla mutantit voidaan parantaa.

    Kaikki mutanteista ei ota uutista ilolla vastaan, sillä he eivät koe että heidän mutanttiutensa olisi mikään sairaus eikä sitä sen vuoksi pitäisi edes tarvita parantaa. Kun kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) palaa elämään on hänen mutanttivoimansa aivan uusissa sfääreissä. Siinä missä Charles Xavierin (Patrick Stewart) opeissa hänelle on rakentunut suojamuurit joilla hän voi hillitä kykyjään eikä olla kykyjensä hallittavana, on takaisin palattua nuo suojamuurit kadonneet. Vallanhimoiselle Erik Lehnsherrille (Ian McKellen) näiden voimien valjastaminen omiin tarkoituksiin sopii hyvin ja pian Erikin joukoissa on yksi ylivoimainen mutantti lyöttäytyneenä ihmiskuntaa vastaan.

    Kuolleeksi luultu Jean Grey on palannut (Famke Janssen)

    Ohjaajan vaihdoksesta huolimatta X-ryhmä jatkaa tässä kolmannessa osassaankin tutulla, turvallisella ja hyväksi havaittavalla viihteellisellä supersankarielokuvien linjalla.

    Tarina on aikaisempien osien tapaan toimivaa tasoa, elokuvan rytmi on omaan makuuni miellyttävää ja toimintakohtaukset tukevat tarinaa eikä tunnu itseistarkoitukselta erikoistehosteiden demonstraatiolta. Elokuvan kaikki muutkin peruselementit (ohjaus, tehosteet, valaistukset jne.) ovat mukavaa katsottavaa, vaikka tämänkin filmatisoinnin tapauksessa on paikoitellen erikoistehosteissa huomattavissa elokuvan ikä. Omaan silmääni ne kuitenkin näyttivät yhä hyviltä.

    Kokonaisuutena kolmas osa ei jostain syystä yllä aivan täysin yhtä mukaansatempaavaan tunnelmaan kuin ensimmäinen ja toinen osa, mutta arvosanan puolesta päädyin kuitenkin antamaan tälle saman kuin edellisellekin osalle. On tämä silti selkeästi keskivertoa supersankarielokuvaa viihdyttävämpi elokuva (mikäli aikaisemmat kaksi elokuvaa on nähnyt) ja se onnistuu päättämään trilogian sopivan mielenkiintoisella tavalla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 486 059 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Yakima Valley Double Hopped APA

    Saimaa Brewingin Yakima Valley Double Hopped APA on 4,5 % vahvuinen American Pale Ale. Väriarvoltaan olut on 20 EBC, kantavierrettä on 12,0° P ja katkeroita löytyy 40 EBU. Lisää tietoja löytää panimon sivulta (katso täältä).

    Tölkki on toimivan tyylikäs. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikansa sillä vaahtoaminen on runsasta. Pinnalle kaataessa muodostuva vaahto on kauniin kermaista ja paksua vaahtoa joka kestää hetken aikaa tuopissa myös nauttijan ilona. Tuoksu on raikas ja sitruksinen ja siitä löytää myös hivenen havun tuntua. Oranssiin kallistuva sävy on miellyttävä.

    Suutuntuma on raikas, keskitäyteläinen ja kepeästi kuiva. Maussa on magon ja sitruksen tuntua sekä humalaisuutta. Jälkimaku on hieman suuta kuivavaa sorttia katkeruudesta johtuen, mutta onneksi se ei käy liian dominoivaksi. Toimiva olut.

    Musiikkina tämän kanssa menee afrikkalaisia viboja sisältävä musiikki, mm. Yemi Alade – Johnny tai Sona Jobarteh – GAMBIA.

  • Kokkailukeskiviikko: Nuudeleita ja papuja chilitomaattikastikkeessa

    Yksinkertainen ja nopea kotiateria vailla hienosteluita

    Tämänkertaisena kasvisruokana on keitetyt nuudelit jonka kanssa chilikastikkeessa olleita papuja. Näiden lisäksi laitoin vielä purkillisen tomaattimurskaa sekä viipaloituja jalapenoja antamaan lisää mausteisuutta.

    Aterian valmistaminen tapahtui heittämällä ensin pannu lämpenemään liedelle ja tietenkin siihen jotain mikä estää ruoan köntsähtämisen pintaan kiinni. Omassa tapauksessa se oli margariini, mutta öljyt olisivat olleet aivan yhtä hyviä. Käytännössä olisin laittanut öljyä, mutta koska sitä ei ollut kaapissani päädyin margariiniin.

    Kun margariini oli sulanut pannulle heitin kidneypavut chilikastikkeessa pannulle lämpiämään. Valmiiksi chilikastikkeessa olevat pavut ovat hyviä ja niistä tulee kohtalaisesti jo nesteitä itsessään, mutta itse halusin ateriaan lisää tomaattikastiketta joten heitin myös tomaattimurskaa paketillisen sekaan kun olin kidneypapuja chilikastikkeessa paistanut pannulla ehkä noin viisi minuuttia tai enemmänkin. Sen verran kuitenkin että isoimmat nesteet on kiinteytynyt pannulla edes jonkin verran jonka jälkeen sitten laitoin tomaattimurskan ja jalapenoja pannulle.

    Käyteyt ainekset

    Aivan alussa kun pannu oli lämpiämässä oli hyvää aikaa laittaa myös nuudeleita valmistumaan. Oma tapani tehdä nuudelit on kiehauttaa vettä vedenkeittimessä, pistää nuudelit ja mausteet kattilaan ja heittää kiehuva vesi nuudeleiden päälle ja jättää ne kannen alle imemään nesteitä itseensä aina välillä hieman hämmentäen että mausteet leviävät tasaisemmin.

    Kun nuudelit olivat imeneet tarpeeksi ison osan nesteistä kippasin loput vedet pois (koska en halunnut nuudeleita keittona vaan pannulla valmistuvan lisukkeen kanssa) ja nostin nuudeleita lautaselle ja heitin pannulla valmistettua papukastiketta sekaan. Lopussa vielä hämmensin kastiketta ja nuudeleita lautasella jotta annos sekoittui mukavasti.

    Maku oli hyvä ja kastikkeessa seassa olleet jalapenot antoivat mukavaa lisäpotkua mausteena. Toki en heittänyt kastikkeen sekaan koko purkillista vaan ainoastaan muutamat teelusikalliset joten täytynee laittaa jatkossakin näitä jalapenoja muihinkin ruokiin.

    Helppo ja nopea kotiruoka joka on kaiken lisäksi edullinen. Prisman sivulta kun laskin näiden ainesten hinnan tuli hinnaksi 3,85 euroa joten luultavasti Alepasta kun nämä ostin on hintatasot myös alle neljää euroa. Annoksia valmistui ehkä kolme tai neljä (söin kaksi ja kattilaan jäi vielä jäljelle yhteen tai kahteen annokseen).

  • Kokeilussa: Shure SM57 -mikrofoni, osa 3 (Kosketinsoittimen äänitys studiomonitoreiden kautta)

    Setuppi äänityksen aikana. Huomaa ammattitason jalustat Geneleceillä!

    Testisetuppi ja yleiset horinat

    Olen tänne blogiini postannut aikaisemmin muutaman kirjoituksen ääninäytteiden kanssa Shure SM57 -mikrofoneista (täällä), mutta koska mikrofoni on monipuolinen jokapaikan höylä laitetaan tällä kertaa ääninäytteitä miltä Korg Microstation kuulostaa monitoreiden kautta mikitettynä.

    Oikeassa elämässä en tätä syntikkaa tietenkään näin äänittäisi vaan käyttäisin linjaulostuloa suoraan tallentimeen ja sen kautta kierrättäisin äänet monitoreille, mutta demonstraatiomielessä halusin koettaa miltä syntikka kuulostaisi jos olisi tarvetta syystä tai toisesta äänittää syntikkaa suoraan monitoreista.

    Syntikkana tässä siis Korg Microstation, tallentimena Zoom F4, monitoreina Genelec 6010 ja mikrofoneina otsikon mukaiset Shure SM57:t. Jälkikäsittelyssä ei ole tehty muuta kuin leikattu aivan matalimmat ja korkeimmat taajuudet pois.

    Tuttuun tapaan soitanta ei ole tässäkään se juttu ja soittovirheitä on vaikka kuinka paljon koska vetäisin ykkösellä sisään randomia jamittelua. Mikrofonit ovat tässä setupissa myös ollut sen verran lähellä itse soittajaa (minua) että koskettimien paukutus kuuluu paikoitellen läpi.

    Todellisessa äänitystilanteessa tietenkin monitorit tulisi pidettyä kauempana soittajasta tai luukutettua kovempaa monitoreita että soittajan koskettimien naputtelut ei vuotaisi läpi äänitykseen, mutta tähän postaukseen on nämä kuitenkin täysin riittävät demonstroimaan itse varsinaista postauksen aihetta eli Shure SM57 -mikrofonia.

    Ääninäytteet

    Piano & Strings
    Piano + rumpukomppi ja synasoundi
    Korgin orkesterisoundeja
    Pehmoista padisoundia
    Piano
    Romantic piano
    Raikas synasoundi

    Loppupäätelmät

    Mikrofoni osoitti basso- ja diskanttielementin puoleen väliin, etäisyyttä oli hieman yli 10 cm

    Vaikka tiedossa oli että SM57 on mikrofoni joka käy melkeinpä mihin tahansa, olin silti positiivisesti yllättynyt kuinka omaan käyttööni sopivan toimivan äänityksen näillä sai aikaan ilman suurempaa säätämistä. Käytännössä siis sellaisen, että jos ainoa tapa olisi mikittää monitorien kautta syntikat voisin hyvin näin kuvitella tekeväni ilman että joutuisi miettimään tuleeko aivan käyttökelvotonta roskaa äänitykseen vaiko ei.

    Mitä oikeassa äänitystilanteessa tekisin toisin verrattuna tähän postauksen demoiluun on tietenkin jo aikaisemmin mainitut monitorien sijoittelut ja/tai äänenvoimakkuudet. Mikrofonit on tässä ollut todella lähellä soittajaa ja soittamisesta syntyneet äänet on siksi paikoitellen vuotanut läpi joka voi joissain tapauksissa olla häiritsevää.

    Jos äänityksessä olisi kyseessä kokonainen bändi jossa mukana on myös rummut, kitarat ja laulut ei kosketinsoittajan koskettimien naputtelu toki ensimmäisenä kuulijan huomiota mahtaisi viedä, joten suhteellisuudentaju on hyvä pitää aina mielessä.