Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Armageddon

    Harry S. Stamperin roolissa nähdään Bruce Willis

    Armageddon (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu toiminnallinen sci-fi-elokuva. Sen on ohjannut Michael Bay ja sen pääosarooleissa nähdään Bruce Willis, Ben Affleck, Liv Tyler sekä Billy Bob Thornton.

    Avaruudesta lentää maan pinnalle pienimuotoisia meteoriitteja ja ne aiheuttavat jonkin asteisia katastrofeja maan päälle tuhovoimallaan. NASAlta halutaan saada vastauksia onko meteorisateet jo ohi vai vieläkö lisääkin olisi tulossa, mutta ihmiskunnan kannalta vastaus tähän kysymykseen ei lupaa hyvää. Maahan iskeytyneet meteoriitit ovat olleet vasta alkusoittoa sillä tulossa on yksi vielä merkittävästi näitä suurempi osuma joka osuessaan uhkaa tuhota kaiken elollisen maan päältä.

    Tilannetta kiireisesti kartoittaessaan NASA ja Yhdysvaltojen asevoimat päätyvät ratkaisuun lentää maata päin saapuvalle asteroidille, porata siihen reikä ja täyttää reikä ydinaseella jonka tarkoituksena on halkaista meteoriitti siten että kappaleet ohittavat maan. Koska tämänkaltaisia porausoperaatioita ei ole helppoa tehdä annetaan tehtävä öljynporauksen ammattilaiselle Harry S. Stamperille (Bruce Willis) ja hänen miehistölleen.

    Harryn tytär Grace (Liv Tyler) ja Harryn miehistöön kuuluva A. J. Frost (Ben Affleck) viettämässä laatuaikaa ennen A. J.:n tulevaa matkaa avaruuteen

    Armageddon on mielenkiintoinen yhdistelmä sci-fiä ja katastrofielokuvaa, vaikkakin omaan makuun enemmänkin katastrofielokuvan elementtejä olisi voitu hyvin saada mukaan. Visuaalinen toteutus oli mukavan toimivaa tasoa vielä modernimpiakin erikoistehosteita nähneelle joten näitä olisi mielellään katsonut lisääkin.

    Tarina on sinänsä varsin kliseinen yhdistelmä perinteisiä mitättömyydestä maailmanmaineeseen ja sankarit pelastavat maailman -tarinoita. Harry ja miehistönsä ovat öljynporauksen ammattilaisia joilla ei ymmärrettävästi ole minkäänlaista ymmärrystä avaruuslennoista, mutta kuitenkin näille aavistuksen yksinkertaisille kovan työn raatajille annetaan harteille kannetttavaksi koko ihmiskunnan pelastaminen.

    Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja ja roolisuoritukset on hyvin näyteltyjä joka siten toimii hyvin tarinan tukena. Kun avaruuteen maailmaa pelastamaan rakennetusta joukosta rakentuu kuva muutamasta terävämmästä kaverista ja useammasta vähemmän terävästä saa operaatio enemmän mielenkiintoa ja kepeää koomiisuutta. Tietenkään elokuvassa ei joudu juurikaan jännittämän selviääkö maa-planeetta vaiko ei sillä kyseessä on kuitenkin perinteinen viihteellinen ja kliseinen sankaritarina, mutta mukavaa lisämakua hahmot kyllä tuovat persoonillaan.

    Kokonaisuutena Armageddon ei tarjoa katsojalleen mitään varsinaista uutta eikä poikkeuksellista joten jos haluaa nähdä elokuvallisesti mestariteoksen kannattaa kenties katseensa suunnata muualle. Jos taas etsinnässä on puhtaan viihteellinen mutta siinä kategoriassa todella hyvin toimiva sci-fi-seikkailu on tämä mitä mainioin elokuva niihin hetkiin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 416 469 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Taxi

    Taxissa nähdään nopeita takaa-ajoja

    Taxi (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu rikostoimintakomedia jonka on ohjannut Gérard Pirès. Pääosissa nähdään Samy Naceri, Frédéric Diefenthal sekä Marion Cotillard.

    Nopeudesta nauttiva Daniel (Samy Naceri) lopettaa pizzakuskin työt ja vaihtaa skootterin taksiin. Raskas kaasujalka ei kuitenkaan katoa minnekään ja vauhdikas meno jatkuu myös neljän pyörän voimin. Poliiseja pilkkanaan pitävä kaahari ottaa kuitenkin tietämättään kyytiinsä yhden sellaisen asiakkaakseen joka pääsee aitiopaikalta näkemään kuka on tämä valkoisen taksin kuljettaja jonka vauhti on ollut poliiseille liikaa. Ajotyyli pysyy Danielilla samanlaisena jonka seurauksena kortti uhkaa lähteä kokonaan.

    Kyydissä ollut poliisi Émilien (Frédéric Diefenthal) kuitenkin tekee Danielille tarjouksen jonka avulla hän saisi pitää korttinsa. Riittää että hän auttaa tätä hieman sähläävää mutta sympaattista poliisia ottamaan kiinni mersujengin joka tekee kaupungissa pankkiryöstöjä.

    Émilien (Frédéric Diefenthal) tarvitsee Danielin apua (Samy Naceri) rikollisjengin pysäyttämisessä

    Lain rajoja rikkovaa vauhtia ja kaaharin poliisille antamaa apua on totuttu näkemään mm. The Fast And Furious (lue täältä) -elokuvasarjan osissa, mutta ennen niitäkin on jo Taxi toiminut hyvänä esimerkkinä siitä että nopea toiminta yhdistettynä komediallisia vivahteita sisältävään rikoselokuvaan on toimiva konsepti.

    Taxin päähenkilöt ovat hyvin toteutettuja ja persoonallisia. Émilien on ystävällinen mutta epävarma mammanpoika joka samaan aikaan on kiinnostunut naisesta joka kaipaisi maskuliinisempaa ja voimakkaampaa miestä. Rikollisjengin kiinni saamiseksi löytyy siis muitakin syitä kuin vain laittomuuden tekijöiden rankaiseminen. Lain kirjainta löyhemmin tulkitseva Daniel on sitä vastoin määrätietoisempi, rohkeampi sekä myöskin paremman päättelykyvyn omaava oman tiensä kulkija. Hahmot ovat toimivia, mutta hahmokehitys jää kummankin osalta kepeän pintapuoleiseksi vaikkakin sitä edes jossain määrin elokuvassa tapahtuu.

    Parhaiten elokuvassa itselleni kuitenkin iski nopeat kaahaamiset ja niiden toimiva toteutus. Nopeat ajot tuntuvat oikeasti nopeilta ilman että ohjauksellisesti oltaisi lähdetty nopeiden leikkausten sillisalaattiin ja muutamissa nähdyissä ajokohtauksissa on kokonaisuudessaan ilahduttavaa mukaansatempaavuutta jollaista katselee mielellään.

    Vaikka kaikki peruselementit ovat kohdallaan, ei tämäkään elokuva lopulta silti kovin paljoa massasta erotu. Se on mukava ja viihdyttävä elokuva ja se toimii hyvin niihin hetkiin kun haluaa perus varmaaa tasoa olevan filmatisoinnin, mutta maata mullistavaa mestariteosta siitä ei kannata lähteä etsimään.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 81 979 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka)

    Nuori Anakin Skywalker kilpa-ajoissa (Jake Lloyd)

    Star Wars: Episode 1 – The Phantom Menace (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tähtien Sota: Episodi 1 – Pimeä uhka on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen sci-fi seikkailu jonka on ohjannut George Lucas. Sen pääosarooleissa nähdään Ewan McGregor, Liam Neeson, Natalie Portman, Jake Lloyd sekä Ray Park.

    Monelle Star Wars -saaga on tuttu jo lapsuudesta asti ja siten myös elokuvien julkaisujärjestykset ovat tiedossa. Niille jotka eivät asiaan ole kuitenkaan perehtyneet niin lyhyesti kerrottuna elokuvat on julkaistu siten että ensimmäisenä elokuvasarjassa julkaistiin episodit 4, 5 ja 6 vuosina 1977, 1980 ja 1983. Tämän jälkeen odottavilla aika oli pitkä, sillä seuraavaksi julkaistu teos oli tämä episodi 1 vuonna 1999. Vaikka tämä on julkaistukin vuosia episodien 4-6 jälkeen on tämä silti ajallisesti ja tarinallisesti nimensä mukaisesti saagan ensimmäinen osa jossa on elokuvasarjan myöhemmistä osista tuttuja henkilötä.

    Tämän episodin tarinassa kerrotaan kuinka Kauppaliitto saartaa Naboo-planeettaa verotuspoliittisten syiden vuoksi. Galaktinen tasavalta koettaa saada aikaiseksi neuvotteluita jediritarien Qui-Gon Jinnin (Liam Neeson) ja hänen oppipoikansa Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) avulla, mutta Kauppaliiton puolen toimien johdosta neuvotteluita ei koskaan käydä. Toimenpiteet johtavat konflikteihin joiden vuoksi jediritarit pelastavat kuningatar Amidalan (Natalie Portman) piilottautumalla Tatooinelle.

    Tatoiinella he kohtaavat nuoren orjapojan Anakin Skywalkerin (Jake Lloyd) jonka poikkeuksellisten kilpailutaitojen ansiosta vedonlyönnin seurauksena he voittavat hajonneeseen alukseensa korjausta varten tarvittavat osat ja saavat myös samalla Anakinin vapaaksi orjan roolista. Qui-Gon Jinn vaistoaa että Anakin ei ole aivan normaali poika vaan Voima on hänessä vahvana ja niinpä hän tahtoisi saada hänet jedi-koulutukseen.

    Poliittiset jännitteet lisääntyvät tarinan edetessä ja sotaa aletaan käydä monella rintamalla ja kuvioihin ilmaantuu myös Voiman pimeällä puolella toimivat Sithit. Obi-Wan ja Qui-Gon Jinn joutuvat kohtaamaan Sith-mestarin oppipojan Darth Maulin (Ray Park) tyylikkässä valomiekkataistelussa.

    Pimeän puolen Sith-oppipoika Darth Maul (Ray Park) on taitava valomiekan käyttäjä

    Star Warsit on elokuvasarja jonka ympärille on rakentunut vankkaa fanikuntaa joille osalle filmatisoinnit tuntuvat olevan elokuvaa suurempi asia. Sarja on innoittanut monia ja sen vaikutusta populäärikulttuuriin on mahdotonta olla huomaamatta, sillä aina toisinaan muissakin elokuvissa törmää viittauksiin tähän elokuvasarjaan (katso elokuvan Fanboys-arvostelu täältä). Onkin luultavasti hyvä että olen nähnyt ensimmäistä kertaa alkuperäiset Star Warsit vasta yläasteikäisenä joten niin syvää kulttuurillista tunnesidettä näihin elokuviin ei päässyt syntymään että jokainen alkuperäisen trilogian jälkeen julkaistu elokuva olisi täyttä roskaa joka häpäisee kauniit muistot lapsuuteen kuuluvista hienoimmista elokuvista.

    Omaan elokuvamakuuni The Phantom Menace toimii hienosti, vaikkakin sen tarina ei ehkä niin mukaansatempaava ja kiintoisa olekaan kuin sen toivoisi olevan. Tarinassa on omaan makuun aavistuksen turhan paljon avaruuden joukkojen politiikkaa ja politikointia jotta siitä voisin täysin innostua, mutta onneksi isomman ja aavistuksen tylsähkön tarinan sijaan yksittäisten henkilöiden tarinat ovat mielenkiintoisempia ja niissä on hyvää vetovoimaa pitämässä mielenkiintoa yllä läpi koko elokuvan.

    Tasapaino toiminnallisuuden ja kerronnallisuuden välillä on hyvä. Tarina etenee tasaisen varmasti, mutta välilin on tuotu hyvällä maulla mukaan tiiviimmin katsojaa penkissä pitäviä elementtejä kuten Anakinin kilpa-ajo tai Qui-Gon Jinnin, Obi-Wan Kenobin sekä Darth Maulin välinen valomiekkataistelu. Tämänkaltaiset kohtaukset ovatkin Phantom Menacen vahvinta antia, sillä vaikka isommatkin taistelukohtausket ovat toimivia, on nämä silti ne kohtaukset jotka jäävät parhaiten kokonaisuudessa mieleen. Tiukka valomiekkataistelu eeppisellä musiikilla varustettuna on kaunista katsottavaa.

    Phantom Menacessa on käytetty paljon erikoistehosteita jotka suurin osa on kestäneet hyvin aikaa, mutta muutamin paikoin efekteistä voi helposti havaita että aivan modernein elokuva ei enää ole kyseessä. Onneksi kokonaisuutena efektit toimivat eikä niiden vuoksi katselukokemus jätä kylmäksi.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Olin tämän pari kertaa nähnyt aikaisemmin joskus luultavasti alle 20-vuotiaana enkä muistanut enää kuin yksittäisiä kohtauksia, joten oli miellyttävää uppoutua katselukokemukseen vain huomatakseen että ei käytännössä enää muistanut juurikaan mitään ja pääsi tämän katsomaan lähes kokonaan ensikertalaisen katsojan kaltaisella kokemuksella. Uusin silmin katsottuna vailla kunnollisia muistikuvia tämä oli mukaansatempaavaa seikkailua jonka katsoo mielellään kerran jos toisenkin.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 771 929 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Minotaur (Minotaurus)

    Theon roolissa ja tonnin seteli -ilmeessä nähdään Tom Hardy

    Minotaur (IMDB) eli suomalaisittain Minotaurus on vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen seikkailufantasia. Sen on ohjannut Jonathan English ja sen pääosarooleissa nähdään Tom Hardy, Michelle Van Der Water ja Tony Todd.

    Kauan aikaa takaperin ihmiskunnassa tehtiin paljon vääryyttä ja niinpä ihmisten luonnottomien aivoituksien seurauksena ihminen lisääntyi härän kanssa muodostaen tästä seuranneesta syntymästä myyttisen pedon Minotauruksen. Sukupolvien ajan tälle vertoa himoitsevalle olennolle uhrattiin pienen kylän nuoria ihmisiä pääosin vastoin heidän tahtoaan.

    Minotaurukselle uhreja hakevat soturit saapuvat jälleen kylään, mutta tällä kertaa kaapattujen uhriksi joutuvien joukkojen sekaan ujuttautuu myös Theo (Tom Hardy) joka lähtee etsimään aikaisemmin uhrilahjaksi joutunutta mielitiettyään jonka hän yhä uskoo olevan elossa. Monet uskovat Minotauruksen olevan jumala jota ei voi tappaa, toiset taas uskovat että kyseessä on olento jonka voi päästää päiviltä ja tähän vaihtoehtoon myös Theo uskoo lähtiessään ottamaan mittaa tästä pedosta.

    Raphaella (Michelle Van Der Water) lämmittelemässä Minotaurukselle meneviä uhreja

    Minotauruksen myytti kuten muukin mytologia on aihepiiri mikä itseäni yleisellä tasolla kiehtoo, joten lähtökohdat tarinalle on hyvät. Harmillista kyllä mielenkiintoinen myytti kiintoisalla elokuvan alulla ei jaksa kuitenkaan kantaa läpi filmatisoinnin sillä pian katsoja joutuu kohtaamaan keskinkertaisuuden iskun vasten kasvoja.

    Tarinan protagonistilla Theolla on selkeä vaikkakin kliseinen insentiivi lähteä kaapattaviksi joutuneiden joukkoon pelastamaan kauan sitten kaapatuksi joutunutta rakastaan. Ajatuksen tasolla kyse on hienosta uskosta rakkauteen ja siitä kuinka sankari saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan pedon kourista, mutta lopulta toteutus onnistuu laimentamaan sankaritarinan tarpeettoman merkityksettömäksi. Tunne rakkauden innoittavasta taustavoimasta jää puuttumaan ja tarinan konspetin tajuaa ainoastaan rationaalisella tavalla, mutta sitä ei tunne emotionaalisesti millään muotoa.

    Eniten kuitenkin kritiikkiä elokuvalle on annettava sen yrityksestä olla tarpeettoman paljon liian monelle olematta lopulta juuri kenellekään mitään. Päätarinan ympärillä on merkityksettömän tuntuisia täytehenkilöitä joiden rooli elokuvassa tuntuu vain turhalta lisämausteelta jolla pyritään peittämään mautonta pääruokaa. Hahmot ovat pääpiirteittäin vain hahmoja joilla on tunnesiteitä toisiaan kohtaan mutta joiden tunnesiteet eivät saa sidottua katsojaa missään vaiheessa mukaan naruihinsa. On helppoa ymmärtää mitä näiden hahmojen suhteilla on pyritty katsojalle viestittämään, mutta harmillisesti tunne ja merkitys katoaa täysin jättäen hahmot vain etäisiksi täytehahmoiksi joita ilmankin olisi elokuvan voinut katsoa.

    Vaikka tästä on paljon löydettävissä kritiikkiä, on tässä silti toimiviakin piirteitä. Sen visuaalinen ilme ja efektit ovat tarpeeksi toimivaa tasoa vaikka antavatkin hieman tuntua pienemmän budjetin elokuvasta. Silti ne ovat kautta linjan toimivia siinä missä musiikitkin.

    Kokonaisuutena ei tämä ollut omaan makuuni kuitenkaan huono elokuva, mutta ei se missään vaiheessa hyväkään ole. Se on tusinaelokuva jonka katsoo kerran ja katsottuaan sen muistaa katsoneensa ainakin muutaman viikon verran, mutta tämän jälkeen se luultavasti jo hautautuu muistojen syövereihin jättäen ainoastaan ohuen muistijäljen siitä että tämä on joskus verkkokalvojen kautta tietoisuuteen saakka kulkeutunut.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 00000 annettuun ääneen”]3,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Men In Black (Men In Black – miehet mustissa)

    Kaikki liha tottelee kuria, niin myös alienit – tällä kertaa kuria tuodaan hieman isommalla aseella

    Men In Black (IMDB) eli suomalaisittain Men In Black – miehet mustissa on vuonna 1997 julkaistu seikkailullinen toimintakomedia. Sen on ohjannut Barry Sonnenfeld ja pääosissa nähdään Will Smith, Tommy Lee Jones sekä Linda Fiorentino.

    New Yorkin poliisiin kuuluva Jay (Will Smith) joutuu takaa-ajaessaan rikollista huomaamaan että aivan kaikki hänen todeksi uskomansa asiat fysiikan laeissa eivät välttämättä olekaan niin paikkaansa pitäviä, sillä takaa-ajettu pystyy pakenemaan pitkin seiniä. Nokkeluutensa ansiosta hän onnistuu saamaan takaa-ajetun satimeen vain huomatakseen että hänessä on jotain omituista ja epäinhimillistä. Takaa-ajettu syöksyy kuolemaan ja tapauksen jälkimaininkeja käsitellään poliisiasemalla minne saapuu pian myös mustiin pukeutuva mies Kay (Tommy Lee Jones) joka uskoo Jayn kertomusta.

    Kay antaa Jaylle käyntikortin jossa näkyy minne hänen pitäisi tulla käymään. Jay päätyy valintatilaisuuteen missä etsitään eri joukoista parhaimmista parasta joka myöhemmin voidaan värvätä Miehiin mustissa, joukkoihin joiden tehtävänä on puuttua avaruusolentojen sopimattomaan toimintaan ja pitää maa turvassa universumia uhkaavilta olennoilta.

    Aina ei edes sisäinen kauneus lohduta – etenkään jos sitä ei löydy lainkaan

    Juonensa osalta ajatus siitä että avaruudesta tullut ötökkä menee ihmiseen ottaen sen ruumiin omaan käyttöönsä ei ole uusi ajatus elokuvissa tai televisiosarjoissakaan. Siinä missä mm. X-Fileseissä tämän kaltaiset elementit ovat vähemmän komediallisesti toteutettuja on tässä ajatuksen absurdius vedetty reilusti huumorivaihde silmässä.

    Aikoinaan hyvin tehdyt erikoistehosteet onneksi toimivat vieläkin tarpeeksi hyvin ja niinpä ihmisen hahmon ottaneen alienin roikkuvaa ihoa korjataukseen tekemä naaman venyttäminen näyttää vieläkin tarpeeksi toimivalta. Ehkä osa syystä tulee myös siitä että tehosteet saavat olla reilusti överit ja luonnottomat koska ajatus itsessäänkin on jo sopivan yliampuva ja luonnoton.

    Päähenkilöiden Jayn ja Kayn luonteet ovat kuin yö ja päivä, mutta heidän välinen dynamiikkansa toimii. Siinä missä nuori ja energinen Jay on kuin elementissään nopeasti toimiessaan ja siinä sivussa hieman koheltaessaankin on Kayn viileän rauhallinen ote alieneiden lahtaamisessa tuomassa tasapainoa kaksikon toimiin. Vastakohdat täydentävät hahmoina hyvin toisiaan.

    Vaikka Men In Black onkin tätä kirjoittaessa jo kohtalaisen vanha elokuva, ei se ole kuitenkaan menettänyt tippaakaan vetovoimastaan. Se on tyylikkään yliampuva toimintaelokuva joka on maalattu kautta linjan humoristisella pohjasävyllä. Se on hyvän mielen elokuva joka kestää useammankin katselun.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 547 324 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])