Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Suicide Squad

    Harley Quinn (Margot Robbie)

    Suicide Squad on David Ayerin ohjaama DC Comicsin sarjakuvahahmojen varaan rakennettu toimintaelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Margot Robbie, Will Smith sekä Jared Leto.

    Tarinassa kerrotaan kuinka ARGUS-järjestön johtaja Amanda Waller (Viola Davis) saa Washingtonissa tahtonsa läpi voidakseen perustaa pahamaineisista rikollisista koostuvan iskuryhmän jonka tarkoituksena on toimia Yhdysvaltojen eduksi vaarallisia uhkia vastaan.

    Pian ryhmän kokoamisen jälkeen ilmaantuukin suuri uhka ilmoille kun ihmisen ruumiissa kontrollin alaisuudessa pidetty noita vapautuu Wallerin hallintavallan alta vapauteen vapauttaen samalla myös veljensä. Veljensä kanssa noita alkaa olemaan pian jo niin suuri uhka kaupungille että rikollisista kasatun iskuryhmän on aika käydä vähemmän vapaaehtoisina taisteluun toisenlaista pahuutta vastaan.

    Joker (Jared Leto)

    Supersankarielokuvat eivät yleisesti ole sellaisia jotka lukeutuisivat omiin suosikkeihini, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat olleet vähintäänkin viihdyttäviä vaikkakin keskinkertaisia katsottavia. Aikaisemmin muistini mukaan ainoastaan Black Panther lukeutui itselläni kategoriaan huono supersankarielokuva ja oma arvioni sille on tyly 3/10, mutta valitettavasti Suicide Squad pääsee myös tälle lajityypissään keskivertoa huonompien elokuvien listalle.

    Tarina alkaa suhteellisen latteasti ja vailla erityistä syvyyttä. Pahamaineisia rikollisia näytetään pintapuoleisesti jotta heistä saa edes ohuen hahmokuvan katsoja mieleensä luotua ja kohta rikollisia jo kiristetäänkin toimimaan yhteisen hyvän eteen. Kenestäkään hahmosta ei tässä vaiheessa saa erityisesti mitään mielenkiintoista irti eikä elokuvan edetessäkään hahmoihin tulla juuri syvyyttä saamaan. Taustoja kyllä avataan joidenkin rikollisten kohdalla tarinan edetessä, mutta tapa miten se näytetään on lähinnä tympäisevän teennäistä ja päälle liimattua eikä katsojalle synny minkäänlaista tunnesidettä ketään hahmoa kohtaan.

    Hahmojen syvyyden puutteesta huolimatta rikollisjoukosta edes Harley Quinn (Margot Robbie) onnistuu olemaan mielenkiintoinen hahmo alusta loppuun saakka. Kaunis, energinen ja epävakaa pyskopaatti flirttailevalla mutta arvaamattomalla käytöksellä on ainoa hahmo joka edes jollain tapaa onnistuu pitämään katsojan mielenkiintoa sen verran yllä että mukana kulkevat tusinarikolliset eivät saa katsojaa nukahtamaan sohvalle elokuvaa katsoessa.

    Visuaalisesti elokuva on kohtalaisen tyylikäs ja ohjaustyyli lajityypilleen tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin paikoitellen sekin käy jo tarpeettoman kliseiseksi – viimeistään siinä vaiheessa kun jo kuolleeksi luultu rakastettu ei olekaan vaihtanut hiippakuntaansa ajasta iäisyyteen, draamaattinen musiikki soi ja sankari kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen tämän “yllättävän” ilahduttavan käänteen.

    Kaikista haukuista huolimatta kyllähän tämän katsoi ilman että siihen käyttämäänsä aikaa olisi jäänyt harmittelemaan. Sen visuaalinen puoli toimii, musiikkiivalinnat on hyviä ja Harley Quinnin hahmo on mielenkiintoinen persoona, mutta tasapaksu tarina yhdistettynä läjään täysin merkityksettömiä tusinahahmoja joille on koetettu kliseisesti rakentaa edes jonkinlaista tarttumapintaa onnistumatta siinä tekee tästä lajityypissään hieman keskimääräistä huonomman elokuvan.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 599 481 annettuun ääneen”]6,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: You, Me and Dupree (Sinä, Minä ja Dupree)

    Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon)

    You, Me and Dupree (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Sinä, Minä ja Dupree on vuonna 2006 julkaistu romanttinen komedia jonka on ohjannut Anthony ja Joe Russo. Pääosarooleissa nähdään Kate Hudson, Owen Wilson sekä Matt Dillon.

    Tarina alkaa hieman ennen kuin Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon) astelevat avioliiton satamaan. Pian häiden jälkeen bestmanina toiminut Dupree (Owen Wilson) tulee väliaikaisesti hankalan tilanteensa vuoksi tuoreen avioparin katon alle asumaan. Vaikka kyseessä onkin Carlin paras ystävä ei kolmikon yhteiselo tahdo sujua kovin kitkattomasti.

    Carl työskentelee Mollyn isän Mr. Thompsonin (Michael Douglas) firmassa eikä työstressiä ainkaan vähennä jännite jota heidän välillään on. Vähitellen työstressi ja emotionaalisen etäisyyden kasvu vaimoonsa ja ystäväänsä alkaa luomaan enenevissä määrin haasteita kolmikon dynamiikkaan.

    Dupree (Owen Wilson)

    Sinä, Minä ja Dupree on positiivisella tavalla erilainen romanttinen komedia kuin mitä pääsääntöisesti tulee nähtyä. Siinä missä romcomit tavallisesti kasvattavat päähenkilöitä kohden lopussa siintävään parisuhteeseen tai avioliittoon, ottaa tämä erilaisen polun kuljettavakseen luomalla toisenlaisen alkuasetelman. Alussa sankareilla on jo parisuhde ja onni, mutta vaikeudet eivät jätä saapumatta ja koettelematta kuinka kestävälle pohjalle rakkaus todella on rakennettu.

    Tyylilajilleen uskollisesti elokuva on kepeä ja helposti lähesyttävä ihmissuhdetarina jota katsoessa ei tarvitse kovin suuria psykologin taitoja saadakseen hahmoista ja heidän persoonistaan jotain irti. Tapa miten Carlin stressiä ja hänen persoonansa epävarmuutta tai Dupreen ikäiselleen kuuluvan elämänhallinnan puutetta kuvataan on yksinkertaista mutta toimivaa.

    Pidin kuinka tähän tyylilajiin oli uskallettu tuoda ja myös saatu toimivasti kuvattua haasteita joita ilmenee vasta parisuhteen aikana eikä ainoastaan ennen sitä. Ilahduttavaa kyllä kasvutarina keskittyi tilanteiden eskaloiduttua asioiden korjaamiseen eikä tavallisesti totuttuun erilleen kasvamiseen.

    Romanttisten komedioiden ystävälle tämä on toimiva ja tavalliseen tyyliin mukavaa vaihtelua tarjoava tuttavauus.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 283 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Kingdom of Heaven

    Balian de Ibelin (Orlando Bloom)

    Ridley Scottin ohjaama Kingdom of Heaven (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä on vuonna 2005 julkaistu draamallinen historiallinen toimintaseikkailu. Sen pääosissa nähdään Orlando Bloom, Liam Neeson sekä Eva Green.

    Tarinassa pienessä kylässä seppänä toimiva Balian (Orlando Bloom) on menettänyt juuri vaimonsa ja lapsensa. Pian kylän läpi kulkee ristiretkeläisiä joista Godfrey de Ibin (Liam Neeson) nimeä kantava mies kertoo Balianille että hän on hänen isänsä. Godfrey pyytää häntä mukaansa Jerusalemiin ristiretkelle ja ristiretkeläisten saattueen lähdettyä ja provokatiivisen papin tapettuaan hän ottaa isänsä tarjouksen vastaan ja liittyy heidän joukkoihinsa.

    Jerusalemissa kristittyjen ja muslimien välit ovat kireät. Kristittyjen puolella viisaasti toimivan kuninkaan kuoltua tilalle nousee mies joka haluaa sotaa ja pian sota muuttuu myös todellisuudeksi.

    Godfrey de Ibelin (Liam Neeson)

    Ennen arvion lukemista on hyvä huomauttaa lukijalle, että tämä arvio pohjautuu teatteriversioon, ei 45 minuuttia pidempään Extended Director’s Cutiin. Poikkeuksellisesti haluan tämän tuoda heti alussa esiin sillä tämän elokuvan kohdalla kriitikot ovat kehuneet ohjaajan versiota, mutta teatteriversio ei ole samanlaista suitsutusta osakseen saanut joten tämä on hyvä pitää mielessä myös tätä arviota lukiessa.

    Kingdom of Heavenin tarinan raamit tarjoavat mielenkiintoisen ympäristön rakentaa historiallista draamaa kiehtovan teeman ympärille mutta harmillisesti se jättää toteutuksen puolitiehen. Tarina on kyllä sinänsä kiehtova, mutta siitä puuttuu täysin merkityksen tuntu eikä asioilla ja henkilöiden toimilla tunnu olevan selkeää tarkoitusta.

    Alussa on seppä jolle ohikulkeva ristiretkeläinen kertoo olevansa hänen isä. Kylässä sepän toimesta tapahtuvan tapon jälkeen hän lähtee pakoon ja päättääkin liittyä äsken tapaamansa isän joukkoihin joka on matkalla Jerusalemiin. Siellä hän pääseekin melkein samantien merkittävään asemaan, tapaa satunnaisen varatun ylhäisen naisen jonka kanssa heti on jotain kipinää ilmassa ja pian ollaankin jo tärkeässä roolissa myös sotarintamalla sotimassa ja valamassa taistelutahtoa Jerusalemin puolustukseen.

    Henkilöiden motiivit ja roolit jäävät täysin etäiseksi ja on omiaan aiheuttamaan ainoastaan huonolla tapaa hämmentyneitä kysymyksiä. Miksi ylhäinen Sibylla (Eva Green) ja Balian samantien iskevät silmänsä toisiinsa ja alkavat säätämään päälle liimatun tuntuista ihmissuhdekuviota? Miksi Jerusalemilla on alunperinkään mitään merkitystä Balialle joka juuri saapui sinne ja on kohta jo valmis kuolemaan paikan puolesta taistellessa? Miksi hän saa samantien niin suuren ja arvostetun roolin yhteisössä vailla mitään meriittejä muuta kuin isänsä antamat arvot? Keitä nämä muut henkilöhahmot ovat jotka ovat pistämässä sotaa aluilleen, miksi he sitä haluavat ja mitä he sillä koettavat saavuttaa?

    Sibylla (Eva Green)

    Tarinan onttoudesta ja mitäänsanomattomuudesta huolimatta oli tässä elokuvassa paljon myös hyvää. Pidin erityisen paljon sen musiikeista joista paikoitellen tuli tunnelmastaan hyvällä tapaa Jesper Kydin säveltämät Assassin’s Creed -pelisarjan ensimmäisen osan musiikit. Visuaalisesti elokuva oli myös todella kaunista katsottavaa ja etenkin hidastetut kohtaukset taistelukentillä olivat tyylillä toteutettuja.

    Omaan makuuni tämä elokuva valuu keskinkertaisten elokuvien laariin. Siinä on kyllä hyvät hetkensä jotka yhdistettynä hienoon audiovisuaaliseen kokemukseen antavat välähdyksiä siitä mitä kaikkea potentiaalia tekijöillä olisi ollut käytettävissään, mutta hahmojen irtonaisuus ja merkityksettömyys vailla uskottavalta tuntuvaa kasvutarinaa yhdistettynä irrationaalisilta tuntuviin tapahtumaketjuihin vaatii veronsa.

    Koska tämän elokuvan ohjaajan versio on saanut paljon kehuja täytynee joskus etsiä se käsiin ja katsoa onko se todella tätä versiota parempi. Tämän version kyllä katsoo kerran mutta ei sitä kovin suuresti voi lähteä kehumaan.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 266 226 annettuun ääneen”]7,2/10[/simple_tooltip])

  • Vuonna 2020 näkemäni näkemisen arvoiset elokuvat

    Viime vuonna katsoin yhteensä 221 elokuvaa joka on selvästi vähemmän kuin vuonna 2019, mutta kuitenkin kohtalaisen monta. Elokuvavuoteen mahtui monta hyvää ja katsomisen arvoista elokuvaa joista osa päätyi myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä) mutta joista osa on ollut muuten vain hyviä, mutta ei vielä ainakaan ole syystä tai toisesta suosituksia-sivulle päässyt.

    Esimerkiksi jotkut elokuvat ovat omasta mielestäni hyviä ja viihdyttäviä mutta eivät kuitenkaan sellaisia että niitä voisi pitää mestariteoksena tai aivan kärkikastiin kuuluvana. Jos miettii vaikkapa romanttisia komedioita niin monet sen lajityytpin viihdyttävimmät tuotokset kuuluvat enemmänkin juuri tälle listalle kuin suosituksia-sivulle.

    Samanlaiset listat löydät vuodelta 2018 (lue täältä) sekä vuodelta 2019 (lue täältä). Tälle listalle en listaa uudelleen katsottuja elokuvia jotka olen vuonna 2020 katsonut mutta jotka on olleet jo vuoden 2018 tai 2019 listalla.

    Lord of the Flies – (IMDB) – Vuodelta 1963 oleva seikkailu/draama/trilleri nuorista pojista jotka ovat saarella jumissa ja kuinka he alkavat mudostamaan omanlaista yhteiskuntaansa.

    Vacation – (IMDB) – Vuodelta 2015 oleva Ed Helmsin ja Christina Applegaten tähdittämä komedia perheen yhteisestä lomamatkasta.

    On the Riviera – (IMDB) – Hyvän mielen komediallinen musikaalinen vuodelta 1951.

    Watership Down – (IMDB) – Suomalaisittain tunnettu nimellä Ruohometsän kansa. Suhteellisen karu animaatioelokuva vuodelta 1978.

    Jumanji – (IMDB) – Vuoden 1995 elokuva mystisestä Jumanji-pelistä jota ei olisi kannattanut aloittaa pelaamaan. Robin Williams ja Kirsten Dunst päätähtinä.

    The Land Before Time – (IMDB) – Piirretty sympaattinen animaatioelokuva vuodelta 1988 dinosaurusten elämästä ja selviytymisestä haasteiden keskellä.

    Knocked up – (IMDB) – Komedia vuodelta 2007 missä yhden yön säädön seurauksena nainen tulee raskaaksi ja koettaa tilanteessa selviytyä eteenpäin lapsen tulevan isän kanssa.

    Team America: World Police – (IMDB) – South Parkin tekijöiden nukkeanimaatio vuodelta 2004.

    Sleepless in Seattle – (IMDB) – Tom Hanksin tähdittämä nyyhkyleffa vuodelta 1993 jossa pikkupoika etsii isälleen radio-ohjelman kautta naista.

    Helmiä ja sikoja – (IMDB) – Kotimainen renttukomedia vuodelta 2003.

    The General – (IMDB) – Buster Keatonin komedia vuodelta 1926 missä vihollisten varastama veturi on karkuteillä.

    Kill Bill Vol. 1 ja Kill Bill Vol. 2 – (IMDB) ja (IMDB) – Tarantinon vastenmielisen väkivaltaiset mutta kuitenkin visuaalisesti tyylikkäästi tunnelman rakentaneet elokuvat vuodelta 2003 ja 2004.

    Genius – (IMDB) – Colin Firthin, Jude Lawin ja Nicole Kidmanin tähdittämä elokuva kirjailija Thomas Wolfesta vuodelta 2016.

    A love song for Bobby Long – (IMDB) – Scarlett Johanssonin ja John Travoltan tähdittämä draama vuodelta 2004 missä nainen palaa New Orleansiin itselleen tuntemattoman äitinsä kuoleman jälkeen.

    What a girl wants – (IMDB) – Vuonna 2003 valmistunut sympaattinen elokuva misä tyttö lähtee eurooppaan etsimään isäänsä jota ei ole koskaan tuntenut.

    Schindler’s List – (IMDB) – Vuoden 1993 elokuva toisen maailmansodan aikaisista kauheuksista keskitysleireillä. Pääsi myös Suosituksia-listalle.

    Little Miss Sunshine – (IMDB) – Pirteä ja rempseä vuoden 2006 elokuva missä pieni tyttö perheineen lähtee Californiaan osallistumaan kauneuskilpailuihin.

    Monster’s Ball – (IMDB) – Rasistisen valkoisen miehen ja tumman naisen tiet kohtaavat vuoden 2001 draamassa.

    Hierro – (IMDB) – Nainen menettää poikansa ja joutuu palaamaan saarelle tunnistamaan ruumista. Elokuva vuodelta 2009.

    Dodgeball: A true underdog story – (IMDB) – Vähemmän taitavista pelaajista kasattu urheilujoukkue lähtee kilpailuihin minkä palkintorahojen turvin he voisivat pelastaa salin taloudellisesta hankalasta tilanteesta. Vuoden 2004 elokuva.

    Fear and Trembling – (IMDB) – Vuoden 2003 draamakomediassa nuori belgialaisnainen lähtee japaniin ja koettaa sopeutua paikalliseen kulttuuriin eikä se käy ilman haasteita.

    Die Hard – (IMDB) – Vuodelta 1988 oleva actionelokuva joka on tehty tyylillä.

    Joker – (IMDB) – Batmanista tutun Jokerin tarina vuodelta 2019. Pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

    Titanic – (IMDB) – Vuoden 1997 klassikko Titanic-laivan epäonnisesta neitsytmatkasta ja siellä tapahtuneesta rakkaustarinasta. Tämä pääsi myös Suosituksia-sivulle.

    The Silence of the Lambs – (IMDB) – Vuoden 1991 psykologinen jännityselokuva psykopaatista sarjamurhaajasta.

    No Country for Old Men – (IMDB) – Painostava jännityselokuva missä Javier Bardamin esittämä psykopaatti etsii kadonneita rahojaan ja pistää matkalla väkeä kylmäksi. Vuoden 2007 filmi.

    Green Book – (IMDB) – Rotuerotteluun kantaa ottava ajatuksia herättävä elokuva vuodelta 2018. Voitti myös parhaan elokuvan Oscarin.

    Taxi Driver – (IMDB) – Vuoden 1976 klassikkoelokuva henkisesti hieman epävakaasta taksikuskista.

    Eat Pray Love – (IMDB) – Viihdyttävä vuoden 2010 elokuva missä nainen etsii itseään.

    Frida – (IMDB) – Tunnetusta taidemaalarista Frida Kahlosta kertova elokuva vuodelta 2002.

    Maleficient – (IMDB) – Pahattaresta kertova fantasiaelokuva vuodelta 2014. Omaan makuuni fantasiaelokuvien kärkikasteihin kuuluva yhdessä jatko-osansa kanssa.

    Maleficient: Mistress of Evil – (IMDB) – Loistava jatko-osa Pahattaren tarinaan vuodelta 2019.

    Terminator 2: Judgement Day – (IMDB) – Sci-Fi-toimintaelokuvien klassikko vuodelta 1991 jossa aikamatkaajat koettavat estää tulevaisuuden missä koneet valtaavat maailman.

    Batman – (IMDB) – Burtonin vuoden 1989 filmatisointi tyylikkäällä visuaalisella ilmeellä.

    The Lion King – (IMDB) – Vuoden 2019 animaatioversiointi Disneyn klassikosta. Erinomainen versio tämäkin.

    The Craft – (IMDB) – Noitaelokuva vuodelta 1996 jossa oli tekemisen meininki.

    Corpse Bride – (IMDB) – Burtonin kaunis animaatioelokuva vuodelta 2005 jonka visuaalinen ilme ei jätä kylmäksi.

    The Breakfast Club – (IMDB) – Vuoden 1985 elokuva jälki-istuntoa viettävistä nuorista jotka tulevat hyvinkin erilaisista taustoista.

    A Cinderella Story – (IMDB) – Hillary Duffin tähdittämä romanttinen elokuva vuodelta 2004 jossa mennään Tuhkimotarinan hengessä.

    Nosferatu The Vampyre – (IMDB) – Vuoden 1979 vampyyrielokuvien klassikko.

    The Matrix – (IMDB) – Vuoden 1999 klassikko missä selviää että todellisuus ei ole aina sitä miltä se vaikuttaa.

    Argo – (IMDB) – Panttivankikriisistä kertova Oscar-voittaja vuodelta 2012.

    The Invention of Lying – (IMDB) – Kepeän hupaisa komedia vuodelta 2009 kuinka miehen elämä muuttuu kun hän keksii valehtelemisen taidon.

    Citizen Kane – (IMDB) – Lehtikeisarista kertova elokuva vuodelta 1941. Monesti arvoitettu maailman parhaaksikin elokuvaksi ja ehdottomasti kuuluu näkemisen arvoisiin elokuviin.

    Gentleman Prefer Blondes – (IMDB) – Marilyn Monroen musikaalinen komedia vuodelta 1953 joka pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

    City Hall – (IMDB) – Syvälle ulottuva korruption vyyhti aukeaa pala kerrallaan tässä vuoden 1996 filmissä.

    Ida – (IMDB) – Visuaalisesti poikkeuksellisen kiehtova 4:3 kuvasuhteeseen tehty mustavalkoinen filmatisointi vuodelta 2013. Ennen nunnalupauksen antamista Anna lähtee ottamaan selvää historiastaan. Pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

    Bambi – (IMDB) – Disneyn piirretty vuodelta 1942. Kaunis ja koskettava.

    Mood Indigo – (IMDB) – Hämmentävä ja omaperäinen elokuva vuodelta 2013.

    Mamma Mia! – (IMDB) – Musikaalielokuva vuodelta 2008 Abban kappaleiden tunnelmissa. Hyvän mielen leffa.

    Jurassic Park – (IMDB) – Vuoden 1993 klassikko hirmuliskojen puistosta jossa asiat ei menneet kuten ajatus oli. Mestariteos joka pääsi myös Suosituksia-sivulle.

    The Interview – (IMDB) – Mukava kepeä komedia vuodelta 2014 missä toimittajat pääsevät haastattelemaan Kim Jong-unia.

    Searching – (IMDB) – Omaperäisellä tyylillä toteutettu draama vuodelta 2018 missä isä etsii kadonnutta tytärtään.

    Independece Day – (IMDB) – Klassikkoelokuva vuodelta 1996 missä alienit meinaavat tulla maapallolle.

    Risen – (IMDB) – Kristillinen elokuva vuodelta 2016 Kristuksen ylösnousemuksesta ei-uskovaisen silmin nähtynä.

    Deadpool 2 – (IMDB) – Sopivan överi komedia antisankarista jossa heitetään myös epäkorrektia läppää. Vuoden 2018 elokuva.

    The United States of Leland – (IMDB) – Vammaisen pojan murhasta vankilaan joutuneen Lelandin tarina vuodelta 2003.

    A Beautiful Mind – (IMDB) – Oscar-voittaja vuodelta 2001. Matemaatikkonero joka tekee hallitukselle salaista työtä ei aivan kaikilta elämänalueiltaan ole kiinni tässä todellisuudessa.

    Wonderland – (IMDB) – Wonderlandin murhista kertova tarina joihin sotkeutui tavalla tai toisella myös oman aikansa tunnettu aikuisviihdetähti John Holmes. Vuoden 2003 elokuva.

    Unforgiven – (IMDB) – Loistava lännenelokuva entisestä tunnetusta rikkolisesta jonka elämä on muuttunut. Vuoden 1992 elokuva joka voitti myös parhaan elokuvan Oscarin.

    Donnie Darko – (IMDB) – Ajatuksia herättävä elokuva vuodelta 2001 aikamatkailun tematiikassa. Päätyi myös Suosituksia-sivulleni.

    Slumdog Millionaire – (IMDB) – Ryysyistä rikkauksiin tarina yhdistettynä rakkauskertomukseen. Oscar-voittaja ja pääsi myös omalle Suosituksia-sivulleni.

    Leap Year – (IMDB) – Hyvän mielen romanttinen elokuva vuodelta 2010.

    Aladdin – (IMDB) – Erinomainen koko perheen versio vuodelta 2019 huono-osaisemmasta Aladdinista joka rakastuu ylhäiseen prinsessaan.

    1917 – (IMDB) – Sotaelokuva joka pääsi myös Suosituksia-sivulleni.

  • Leffalauantai: It Chapter Two (Se – Toinen luku)

    Pennywise (Bill Skarsgård) on ottanut uuden muodon

    It Chapter Two (IMDB) joka suomeksi käännettynä tunnetaan myös nimellä Se – Toinen luku on Stephen Kingin vuoden 1986 Se-nimiseen romaaniin pohjautuva kauhuelokuva. Ohjauksesta on vastannut Andy Muschietti ja pääosarooleissa nähdään James McAvoy, Jessica Chastain, Bill Hader, Isaiah Mustafa, Jay Ryan sekä James Ransone.

    Tarinassa kerrotaan kuinka niin kutsutuksi luusereiden jengiksi nimetty kaveriporukka joka on 27 vuotta takaperin päihittänyt Pennywisen tekevät paluun Derryn kylään sen jälkeen kun siellä yhä asuva Mike (Isaiah Mustafa) ottaa heihin yhteyttä ja kutsuu heidät takaisin. Pennywise ei ole jättänytkään Derryä ja ihmisiä on siellä jälleen alkanut katoamaan, joten vanhojen ystävysten on aika jälleen kokoontua yhteen jotta he voisivat tuhota Pennywisen lopullisesti.

    En ole lukenut Kingin kirjaa Se joten en osaa sanoa onko tämä elokuva lainkaan samankaltainen kuin kirja johon se pohjaa. En myöskään ole katsonut vuoden 2017 elokuvaa It joten en voi arvioida olisiko tästä elokuvasta saanut paljonkin enemmän irti jos edes toinen näistä teoksista ollut tuttu. Itsenäisenä elokuvana tämä ainakin ontuu enemmän kuin lonkkavikainen aasi eikä sen suurimmat puutteet luultavasti olisi korjaantuneet vaikka olisi lukenut kirjan moneen otteeseen ja katsonut aikaisemmankin elokuvan.

    Osa luuserijenginä tunnetusta sakista

    It – Chapter Two on malliesimerkki mitäänsanomattomuudesta, sillä se on kauhua mikä ei missään vaiheessa kauhistuta. Se ei onnistu rakentamaan tunnelmaa, sen henkilöhahmojen välinen kemia tuntuu teennäisen päälle liimatulta ja lattean kliseiseltä eikä tarpeettoman usein käytetyt jump scaretkaan säikäytä missään vaiheessa. Pintapuoleiseksi jääneiden hahmojen kohtalot eivät kiinnosta minkään vertaa eikä pelottavaksi tai pahaksi tarkoitettu Pennywise-pellekään säväytä sen enempää.

    Näiden huonojen piirteiden lisäksi elokuvaa täytyy moittia myös sen tarinan sekavuudesta. Tämä voi olla niitä piirteitä joista voisi saada enemmänkin irti jos aikaisemman elokuvan olisi katsonut tai Kingin kirjan lukenut, mutta itsenäisenä elokuvana arvioiden tästä ei paljoakaan irti saanut. Jokin paha pelle oli joskus historiassa pistänyt ilmeisesti väkeä kylmäksi mutta jonka nämä tämän elokuvan nyt jo aikuseksi kasvaneet päähenkilöt olivat nuorena lananneet kylmäksi. Kuitenkin pelle ei pysy kuolleena vaan tulee jostain syystä takaisin ja väki palaa lahtaamaan saman pahiksen uudemman kerran. Tällä kertaa selviää että heidän täytyy tehdä jokin mystinen rituaali jossain luolastossa. Luolastossa on lisäksi joitain hämmentäviä valoja joiden merkitys ja tarkoitus jää täysin irtonaiseksi roikkumaan ilmaan.

    Jotain hyvääkin tästäkin elokuvasta on onneksi löydettävissä. Sen visuaalinen ilme on miellyttävä ja sen valaistus ja värimaailma on tunnelmallinen. Näyttely on perusvarmaa Hollywood-tasoa eikä leikkaukselliset elementit käyneet ärsyttämään.

    Kokonaisuutena It – Chapter Two on kuitenkin sanalla sanoen huono elokuva josta yksittäisiä hyviä hetkiä lukuunottamatta ei jää paljoa hurraamisen aiheita historian kirjoihin kirjoitettavaksi. Puuduttavuus yhdistettynä merkittävän pitkään kestoon (165 minuuttia) tekee tästä elokuvan jota ei kovin mieluusti toista kertaa katso ellei visuaalista puolta halua uudempaa kertaa arvioida.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 204 614 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])