Category: Perjantaipullo

Stadin Panimon American Session IPA on 4,5 % vahvuinen IPA. Sen IBU-arvo on 60 ja kantavierrettä löytyy 11.4. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Lisää tietoja oluesta löytää panimon omalta sivulta (katso täältä).

Tölkki on saman panimon American Pale Alen (lue täältä) ja American Lagerin (lue täältä) tapaan pelkistetty mutta samalla myös suhteellisen tylsän näköinen omaan silmääni. Tölkistä erottaa helposti ipan raikkaan sitruksisen tuoksun joka löytyy vaivatta myös tuopissa.

Olut vaahtoaa runsaasti ja kaatamisessa saa olla maltillinen jotta olut ei kuohu yli tuopin. Koostumus on aavistuksen samea ja väri on haalea.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistävä. Maku on voimakkaan greippinen ja väkevä, eli mikäli ipassa pitää sitruksesta on tämä varmasti toimiva olut vaikkakaan omaan makuuni tämä ei valitettavasti iske. Ilahduttavasti jälkimaku on tasapainoinen eikä käy kitkeräksi tai kuivaksi.

Musiikkina tämän kanssa menee kepeän tummavivahteinen musiikki, mm. Elyose – Rédemption tai Tales of Dark – Sounds of the Ravage.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko IPA on 5,5 % vahvuinen Indian Pale Ale eli IPA ja sitä myydään niin tölkkeinä kuin pullotettunakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluessa on 64, EBC 21 ja kantavierrettä lötyy 13,2 %. Lisää teknisiä tietoja löytää valmistajan sivuilta (katso täältä).

Ulkoisesti tölkki kuuluu aikaisemmin testaamieni Kukko-oluiden tapaan suhteellisen mitäänsanomattomaan kategoriaan. Pulloversio näyttää jotenkin tyylikkäämmältä, mutta tölkkiversio jättää itseni kaipaamaan jotain kauniimpaa.

Tölkin avattua ja tuoksua nuuhkaistua löytää hyvän ja hedelmäisen raikkaan vaikkakin jopa hieman imelänkin oluen joka houkuttelee maistamaan. Tölkkiin kaataminen vaatii hieman malttia sillä vaahtoavuus on runsasta, mutta tuoppiin tiensä löydettyä olut säilyttää miellyttävän tuoksunsa juontikokemuksen ajan.

Väri on tumman kuparinen punaisella vivahteella ja omaan silmääni se on selkeästi montaa muuta olutta miellyttävämpää väriltään.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikkakin sen verran runsas että lähentelee jo täyteläisyyttä. Maku on voimakkaan humalainen ja siinä on imelää makeutta ja hedelmäisyyttä pitämässä selkeästi esiin nousevaa katkeraa makua kurissa. Katkeruus on kuitenkin sen verran voimakasta että jälkimakuna se nousee voimakkaasti kielelle. Mielenkiintoista kyllä, ipojen ominainen greippinen maku ei tunnu makukentässä kovinkaan selkeänä ennen kuin vasta jälkimaun katkeruudessa.

Kokonaisuutena Kukko IPA on toimiva olut vaikkakaan itselleni se ei ole aivan ykkösvalinta voimakkaan ja katkeran jälkimakunsa vuoksi. Silti tästä on helppo nauttia pieninä annoksina.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kotimainen rock, mm. Apulanta – Amerika tai Juustopäät – Lääkkeitä ja viinii (mua ahdistaa).

Helsinkiläisen Stadin panimon American Lager on 4.5 % vahvuinen lager jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa. IBU-arvo on 35 ja kantavierrettä löytyy 11.0 ^oP. Olutta ilmeisesti myydään niin tölkkeinä kuin pulloinakin, vaikkakin marketissa törmäsin ainoastaan tölkitettyyn versioon.

Ulkoisesti tölkki on neutraalin pelkistetty vailla suurempia koristuksia. Omaan makuuni tyyli on liiallisen neutraali ja kaipaisin hieman persoonallisempaa tyyliä, mutta toki makuasioista voi olla montaa eri mieltä.

Tölkin aukaistua erottaa hiivaisen mutta raikkaan sitruksisen tuoksun jossa on voimakkuutta mutta ei kuitenkaan tasapainottomuutta. Miellyttävä tuoksu säilyy myös tuopissa koko juomanautinnon ajan.

Tuoppiin kaataminen vaatii enemmän aikaa kuin monet muut koettamani oluet, sillä vaahtoavuus on sangen runsasta. Tuopista erottuva samea kellertävä väri ei omaa silmääni viehätä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytyy samanlaista voimaa ja raikkautta kuin tuoksussakin joka on hyvä asia, sillä maku on kirpeähköllä sävyllään miellyttävä ja nautinnollinen. Oluen sitruksinen olemus hakeutuu aavistuksen kuivaan suuntaan mutta säilyttää onneksi sopivan tasapainon pysyen miellyttävänä juomakokemuksena. Juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Tiësto, Jonas Blue & Rita Ora – Ritual tai benny blanco, Tainy, Selena Gomez, J. Balvin – I Can’t Get Enough.

Pyynikin White Lager on 5.0 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 30 ja EBC-arvo on 8. Olutta myydään tämän kirjoittamisen hetkellä valmistajan omien nettisivujen mukaan (katso täältä) ainoastaan LIDL-kaupoissa.

Tölkki on ulkoisesti neutraali ja varsin tavanomainen herättämättä suuremmin ajatuksia puolesta tai vastaan. Jostain syystä tölkin olemus kuitenkin loi ensisilmäyksellä itselleni mieleen vehnäoluen.

Olut kuohuaa runsaasti tuoppiin kaadettaessa ja paksu kermaisa vaahto pysyy pinnalla hyvän hetken ennen haihtumistaan. Tuoppiin kaadettua oluesta erottaa hyvin sen haaleahkon kullan sävyisen värin joka ainakaan itselleni ei näyttäytynyt mitenkään erityisen kauniina.

Tuoku on voimakas ja hyvä, raikas ja sitruksinen. Terävä ja pistävä suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on tuoksun mukaisesti sitruksisen raikas greippisellä ja appelsiinimaisella vivahteella. Maukas, vaikkakin aavistuksen liian kuiva jälkimaku omaan mieltymykseeni. Tästä huolimatta nautinnollinen kokemus.

Musiikkina tämän kanssa menee kepeä musiikki, mm. Ashley Tisdale – Love me & Let me go tai Vanessa Hudgens – Say Ok.

Suomenlinna Piper Wit on kotimaisen Suomenlinnan panimon 4.7 % vahvuinen belgialaistyylinen vehnäolut. Panimon omien sivujen mukaan (katso täältä) olut on nimetty Suomenlinnan komendanttina 1780-1784 toimineen Peter Bernhard Piperin mukaan. EBC-arvo oluessa on 21, IBU 15,5. Olutta myydään ainakin joissain K-Citymarketeissa.

Pullon etiketti on minimalistinen ja ainakin itseäni se hieman hämäsi, sillä nopeasti vilkaistuna se toi mieleen spray-kannun. Kuitenkin omasta puusilmäisyydestäni huolimatta on se yksinkertainen ja toimiva etiketti.

Pullon aukaistua löytää perinteisen vehnäoluen tuoksun joka on aavistuksen hiivainen ja käyneen oloinen. Tuopissa tuoksu säilyy mukana pitkän aikaa. Itse en erikoisemmin fanita yleisesti vehnäoluiden tuoksusta eikä tämäkään säväyttänyt, mutta ajaa asiansa.

Väri on greippisen keltainen ja koostumus on sameaan taipuvainen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytää hetken etsittyä hitusen karamellimäisyyttä oluen happamuuden seasta. Maku on kirpeä ja paikoitellen hyökkäävän pistävä käymättä kuitenkaan tarpeettoman voimakkaaksi. Sitruksinen olemus jää kuitenkin suutuntumaan kulauksen jälkeenkin vielä lievänä jälkimakuna.

Toimiva vehnäolut, vaikkakaan se ei kovin paljoa itselleni aiheuttanut tuntemuksia mihinkään suuntaan.

Musiikkina tämän kanssa toimii saksalainen kansanmusiikki, mm. Kobenzer Streich – s’ Gamserl tai Die Hoameligen – Bei uns auf der Alm