Category: Perjantaipullo

Mallaskoski True Bock on Mallaskosken panimon vahvaa lageria. Vahvuutta oluessa on 6.5 %, katkeroita 19.0 EBU ja kantavierrettä 16.6 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta löytyy ainoastaan Alkoista kotiin ostettavaksi. Alkon sivuilta oluesta löytää myös hyvin lisää tietoja (katso täältä).

Tölkki on ulkoisesti omaan makuuni suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kuitenkin selkeästi erottuva ja omanlainen. Tuoppiin kaataminen sujuu helposti vaikka olut vaahtoaakin suhteellisen runsaasti ja paksulla vaahdolla. Vaahtoavuus kuitenkin on tasaista ja ennakoitavaa joten kaataminen onnistuu vaivatta.

Oluen tuoksussa erottaa selkeästi paahteisuutta ja ruista. Suutuntuma on kuvattu Alkon sivuilla täyteläiseksi, mutta en kyllä tätä voi allekirjoittaa – suutuntuma on enemmänkin keskitäyteläinen tai sitäkin vähäisempi.

Maku on hienoinen pettymys omaan mieltymykseeni, sillä kohtalaisen voimakkaasta vahvuudesta huolimatta maku on laimea ja ponneton eikä humalointi nouse tarpeeksi esiin. Makukentässä on maltaisuutta ja hienoista paahteisuuttakin, mutta yleistunnelma jättää aavistuksen vetisen mielleyhtymän. Ei siis omaan makuuni mitenkään erityisen hyvä olut, mutta silti helposti juotava.

Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti mm. Evanescence – Lithium tai We are the fallen – Bury me alive.

Kalnapilis Original on liettualaisen Kalnapilisin panimon 5.0 % vahvuinen lager. Katkeroaineita oluessa on 18.0 EBU ja kantavierrettä 11.9 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Tuoppiin kaadettaessa vaahtoavuus on runsasta mutta tasaisesti ilmaantuvaa sorttia. Paksun pinnalle muodostuneen vaahdon vuoksi olutta en yhdellä humautuksella tuoppiin saanut luirahtamaan sillä vaahto pysyy tovin tuopissa pinnallakin.

Väriltään olut on lagereille yleiseen tapaan varsin tavallinen kullankeltainen vailla sen suurempaa sanottavaa. Tuoksu on kepeästä hiivaisuudestaan huolimatta raikas ja miellyttävä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytyy viljaisuutta sekä sitruksista makua jotka yhdessä sen raikkaan luonteen kanssa tekevät Kalnapils Originalin miellyttäväksi makukokemukseksi ainakin allekirjoittaneelle. Tätä voi mieluusti nauttia toisenkin kerran, etenkin kesäisten kelien seuralaisena.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin pirteä ja fiilistä nostattava musiikki, mm. Doja Cat – Say So tai Dua Lipa – Physical

Atrium Brasserie Artisanalen panimon Onyx on 11 % vahvuinen russian imperial stout jota myydään ainakin Belgium in a box -sivustolla (katso täältä). IBU-arvo on 70 ja väriä löytyy 116 EBC.

Pullossa ja tuopissa löytää aavistuksen vaniljaisen tuoksun. Tuoppiin kaadettaessa oluen merkittävän tumma sävy pääsee hyvin esiin. Tuoppiin kaataminen on varsin huoleton prosessi sillä olut ei vaahtoa juurikaan normaalilla kaatovauhdilla, eikä nopealla tuoppiin huljauttamisellakaan kovin herkästi vaahtoja saa tuopista pihalle. Kuvassa tuoppiin kaataminen ja siitä pinnalle muodostunut vaahto on ollut lähes suoralta kädeltä ykkösillä tuoppiin -tyylin tulosta. Vaahto katoaa pinnalta pois hyvin nopeasti eikä siitä oluen nauttimisen aikana ole jäljellä kuin muisto.

Suutuntuma on täyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Maku on voimakas mutta tasapainoinen. Alkoholi ei nouse makukenttään liian voimakkaasti vaan se pysyy selkeästi erottuvana mutta sopivan etäisenä. Maussa on kaukainen häivähdys suklaista olemusta. Kuvauksen mukaan siitä löytäisi kaakaota ja vaniljaakin mutta ainakaan itse en näitä niin selkeästi erottanut että voisin sanoa erottaneeni.

Makunsa puolesta varsin kelvollinen stout jota voin helposti kuvitella tilaavani toisenkin kerran.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Ultar – Azathoth tai MØL – Bruma.

https://youtu.be/uHlZA5OYj2I

Belhaven 90 Wee Heavy on skottilaisen Belhavenin panimon vahvaa 7.4 % vahvuista alea. Katkeroita oluessa on 22.0 EBU ja kantavierrettä 15.9 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Oluen tuoksu on miellyttävän lämmin, imelä mutta kuitenkin varsin houkutteleva niin pullossa kuin tuopissakin joskin tuopissa tuoksu pääsee merkittävästi paremmin oikeuksiinsa.

Tuoppiin kaato käy helposti vähäisen vaahtoavuuden vuoksi ja vaahto jota kaatamisesta syntyy katoaa pinnalta pois ennen kuin sitä ehtii maistamaan. Väriltään olut on kastanjanruskeaa.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on mukaansa tempaavaa sorttia. Humalointi on maltilinen mutta selkeästi erottuva ja rennon tasapainoinen. Maltaisuus nousee esiin makuun miellyttävästi ja tällaisenaan toimii ainakin allekirjoittaneelle erinomaisen hyvin. Ei aivan Suosituksia-sivun tasoa, mutta varsin lähelle päästään.

Musiikkina tämän kanssa toimii gootahtavissa vesissä soljuvat kappaleet, mm. The Black Capes – And I wait tai Basszilla feat. Omnimar – Ghost in my head.

Cuvée Anna on Alvinnen panimon panemaa Dark Souria. Alkoholia oluessa on 6,5 %. Muita teknisiä tietoja en valitettavasti löytänyt. Olutta myydään ainakin Belgium in a box -sivuston kautta josta oman maistelukappaleeni hankin.

Pullon aukaistua löytää marjaisan sourin tuoksun joka tuopissa nousee selvemmin esiin. Oluen tuoksu muistuttaa hyvin paljon punaviinien tuoksua vaikkakin hennompana. Väri on aavistuksen punertavaan päin olevaa ruskeaa. Tuoppiin kaadettaessa ei pinnalle synny juuri lainkaan vaahtoa joten koko pullon sisällön voi huoletta humauttaa tuoppiin railakkaammallakin otteella.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on hapan ja väkevä, aavistuksen kirpeä ja punaviinimarjamainen. Ehkä parhaiten makua kuvaa fiilis“mummon mehua joka on käynyt aavistuksen kauemmin kuin tarkoitus olisi ollut”. En itse ole sourien suuri ystävä (ainakaan vielä) joten aivan ykkösvalinta olueksi tämä ei ole, mutta kuitenkin toimiva lajityypissään.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepeää musiikkia, mm. Wham! – The Edge of Heaven tai Culture Club – Time.