Category: Perjantaipullo

Kotimaisen Rock Paper Scissors -pienpanimon An All Day, Every Day -lager on 4,7 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 20 ja EBC on 6,0. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää oluesta löytää tietoa panimon omilta kotisivuilta.

Olen aikaisemmin täällä blogissa testannut saman panimon IPA-olutta (lue arvostelu) mutta muuten kyseinen panimo on itselleni varsin tuntematon. Pullon aukaistua oluesta löytää kohtalaisen tavanomaisen mutta ehkä hieman keskimääräistä makeamman lagerin tuoksun. Tuoksu säilyy hyvin myös tuoppiin kaadettuna.

Olut kuohuaa kiitettävästi, mutta vaahto ei mitenkään suhteettoman kauaa pinnalla pysy eikä kaatamiseen tarvitse aivan mahdottomasti aikaa varata. Maltillisemmalla kaatovauhdilla tuskin sitäkään mitä itse varasin.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on helposti tunnistettavissa vaaleaksi lageriksi ilman mitenkään erityisen suuria omalaatuisuuksia. Kuitenkin tämä on aavistuksen pehmeämpi suussa kuin keskiverto bulkkilager ja selkeästi myös raikkaampi joten kokeilemisen arvoinen lager on kyseessä.

Panimon sivujen mukaan olut on vuonna 2018 ollut Suomen paras olut -listalla kolmantena vaalea lager -sarjassa eikä tätä nauttiessa sitä tarvitse ihmetellä. Kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen olut.

Musiikiksi menee mm. Millencolin – Penguins and polar bears tai Lagwagon – Heartbeaking music.

Kotimaisen Panimo Hiiden Nuri Brut IPA on 5,5 % vahvuinen indian pale ale (IPA). Yksityiskohtaisempia tietoja en löytänyt väriarvoista tai muistakaan. Lisää tietoa oluesta löytyy Hiiden omilla kotisivuilla. Nuria myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa, esim. tämän löysin itse Koivukylän S-Marketista.

Pullon aukaistua löytää todella raikkaan tuoksun jossa on hedelmäisempi aromi kuin monessa muussa maistamassani IPA:ssa. Tuoksu on niin pullossa kuin tuopissakin keskimääräistä miellyttävämpää sorttia, hedelmäinen ja maukas olematta kuitenkaan liian hyökkäävä.

Tuoppiin kaataminen onnistuu helposti eikä vaahtoa juurikaan pinnalle muodostu pitkäksi aikaa. Vaahto on ohutta ja pitsimäistä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuiva. Maku on aavistuksen korostuneen greippinen ja terävä, hieman jopa pistävä.Jälkimaku jättää kevyen kuivuuden tunteen suuhun. Kokonaisuutena toimiva IPA jossa mitkään IPAlle ominaiset piirteet eivät korostu tarpeettoman paljoa mutta ovat kuitenkin helposti löydettävissä.

Musiikiksi tämän kanssa menee mm. Placebo – Every me, every you tai The Killers – Somebody Told Me.

Kotimaisen Iso-Kallan panimon Savu Kekri on erikoisolut (savuolut) jota on saatavana muutamalla eri vahvuudella. Alkoissa on tätä saatavana ainakin heidän omien sivujensa mukaan 5.7 % vahvuisena, mutta omani ostin S-Marketista jossa sitä myytiin 5.5 % vahvuisena. Alkon versiossa katkeroita on 26.0 EBU ja kantavierrettä 14.6 °P. En tarkemmin toki tiedä onko tässä kaupan versiossa sitten minkä verran eroja.

Ensimmäisenä pullosta erottuu esiin tyylikäs etiketti. Pidän että olutpulloihin suunnitellaan tyylikkäitä etikettejä ja tämänkaltainen taide toimii mainiosti.

Pullon aukaistua erottaa tumman ja savuisen tuoksun joka ainakin allekirjoittaneelle toimii hyvin. Tuoksu on sellainen että se houkuttelee maistamaan. Tuoppiin kaataminen on helppo ja nopea prosessi sillä vaahtoa ei synny pintaan juuri lainkaan. Tuopissakin maukas tuoksu säilyy pitkään seuralaisena.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Alkon sivujen mukaan se on täyteläinen mutta omaan makuuni keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän savuinen ja kepeän maltainen, helposti lähestyttävä ja nautittava olut. Tämä on kuitenkin sen kaltainen olut että aavistuksen tuhdimpaa vartta olisin kaivannut kuten yleisesti tummaan kallellaan oluissa oluissa kaipaan, mutta tällaisenaankin voin helposti kuvitella ostavani tätä vielä uudelleenkin.

Musiikiksi menee mm. Thyrfing – Digerdöden tai Svartsot – Midsommer.

https://youtu.be/-3WuWhqA_ok

Kotimaisen käsityöläispanimon Hopping Brewstersin Luscious Lucy on 5.1 % vahvuinen IPA. Mitään muita tietoja oluesta en sitten tähän hätään netistä löytänytkään eikä panimon omilla nettisivuilla juurikaan infoa irronnut. Aikaisemmin kyseisen panimon oluista olen kirjoittanut tänne blogiin ainoastaan Flight Cadet Apasta joten mielenkiintoista oli maistaa myös muita panimon tuotteita.

Pullon etiketti on varsin tyylikäs ja kaupassa hyllyssä edukseen erottuva – kuinkas muuten, kaunis vähäpukeinen nainen toimii aina 😉 . Korkin aukaistua löytää etiketissäkin mainitun mangon tuoksun. Olut vaahtoaa kohtalaisen paljon tuoppiin kaadettaessa mutta vaahto kuluu pinnalta pois niin nopeaa tahtia että kovin pitkään pullon kaatamisessa tuoppiin ei joudu säätämään. Tuoksu erottuu hyvin vielä tuopissakin.

Suutuntuma on puolitäyteläinen, kohtalaisen sitruksinen ja kohtalaisen kitkerä. Myös makuun on saatu ilahduttavan selkeästi erottuvaa mangoa. Yleisestuntumaltaan olut on vahvasti kirpeään ja kuivaan kallellaan mutta kuitenkin helposti nautittavaa sorttia. Sellainen että voin kuvitella ostavani tätä vielä uudemmankin kerran ja nauttivani esimerkiksi ruoan kanssa.

Musiikkina menee mm. The Sweeplings – Carry me home tai Corey Kilgannon – The Rhine.