Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata on Helsinkiläisen Bryggeri-panimon valmistama olut jota aikoinaan sai Alkosta mutta jota enää en sivuilta löytänyt. Lisätietoja panimosta löytää heidän kotisivuiltaan osoitteesta http://bryggeri.fi/.

    Vuosi sata on tyypiltään Doppelbock, sen alkoholitilavuus on 10 %, väri on 77,9 EBC ja katkerot 27,0 EBU.

    Pullon avattua tuoksu on kotikaljamainen ja lasiin kaadettua esiin nousee ruismaisia aromeita. Vaahto on todella vähäistä ja olisin kaivannut hieman enemmänkin vaahtoa pintaan.

    Maku on kiitettävän pehmeä ottaen huomioon oluen 10 % vahvuisen alkoholitilavuuden. Kuitenkin maku oli valitettavasti omaan makuuni hieman tylsä ja siitä nousi vahvemmin fiilis kotikaljasta kuin mitä muista maistamistani oluista on tullut. Maultaan se on hieman makea mutta kokonaisuutena silti jättää suuhun vetisen tunnelman.

    Omaan makuuni tämä ei ollut mikään paras olut, mutta ihan mukiin menevä kuitenkin. Jälkimakuna nousee vahvan alkoholimäärän tuomat prosentit suuhun mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa mutta kuitenkin siten että sen selvästi erottaa.

    Musiikiksi sopii mm. Bat for Lashes – Laura ja Dia Frampton – Crave.

  • Perjantaipullo: Patronus Weissbier

    Patronus Weissbier

    Patronus Weissbier on saksalaisen Perlenbacherin valmistamaa vehnäolutta jota myydään ainakin joissain LIDL-myymälöissä. Alkoholitilavuus on 5,5 % ja muita tietoja oluesta ei sitten tunnu löytyvänkään.

    Olut on lähes tuoksuton niin pullosta kuin lasistakin nuuhkaistessa. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti jättäen pinnalleen kepeän mutta lähes mauttoman makuisen vaahdon. Väri on omaan silmääni miellyttävä.

    Maku on kohtalaisen raikas ja siinä on hieman karamellimaista vivahdetta. Harmillista kyllä olut silti vahvuudestaan huolimatta jättää kaipaamaan hieman vahvempaa tuntua sillä tallaisenaan olut on kohtalaisen laimea ja siihen olisi toivonut enemmän tunnetta. Kuitenkin se on ihan menettelevä perustasoinen vehnäolut jonka voi silloin tällöin nauttia. Yksittäisinä pulloina satunnaisesti toimii mutta ei erotu mitenkään poikkeavasti joukosta.

    Musiikkina tämän kanssa sopii mm. Jamiroquai – Virtual insanity sekä A Fine Frenzy – Almost lover.

  • Perjantaipullo: Trappistes Rochefort 10

    Trappistes Rochefort 10 on kauniin väristä ja miellyttävästi vaahtoavaa vahvaa olutta

    Tämänkertaisena olutvalintana on työkaverini suosittelemaa Trappistes Rochefort 10. Olut on tyypiltään erikoisuus, trappist-tyyppistä. Trappist on Wikipedian mukaan suojattu nimike jota voi käyttää vain benediktiiniläisten trappisluostareiden munkkien valvonnasssa tehdystä luostarioluesta.

    Olut on vahvuudeltaan 11,3 % ja sitä löytyy hyvin varustelluista Alkoista. Katkerot oluessa on 16.0 EBU. Alkon sivulta löytää hieman lisää teknisiä tietoja.

    Avatessa pullon nousee esiin hieman hiivainen tuoksu suoraan pullosta nuuhkaistessa mutta kuitenkin lasiin kaadettua tuoksu on suhteellisen mieto ja neutraali. Pullosta lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kauniisti mutta maltillisesti ja vaahto kestää pinnalla hyvän tovin. Vaahto on kohtalaisen vahvaa ja kirpeää maultaan.

    Suutuntuma on kokonaisuutena yllättävänkin pehmoinen ottaen huomioon korkean alkoholitilavuuden. Kuitenkin jälkimakuna nousee kirpeyttä esiin kohtalaisen vahvastikin jota suutuntumassa ei selkeästi erota.

    Mausta tulee hieman etäisesti mieleen kotikalja mutta vahvemmalla otteella. Vaikka olut onkin vahva alkoholitilavuutensa suhteen on tämä kuitenkin helposti nautittava olut jossa vahvuuden aistii enemmänkin lämpönä suussa kuin väkevänä makuna.

    Maku on yllättävän rento ja tasapainoinen mutta samalla jopa lähes persoonaton sillä sen aromit ja maku ei hyppää aisteihin kovin vahvasti. Omaan makuun olisin ehkä kaivannut hieman persoonallisempaa makuelämystä, mutta tällaisenaankin varsin kelpo olut silloin tällöin nautittuna.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Damien Rice – I don’t want to change you sekä Sara Bareilles – She used to be mine.

  • Perjantaipullo: Franziskaner dunkel

    Franziskaner Weissbier dunkel

    Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.

    Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.

    Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.

    Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.

    Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.

  • Perjantaipullo: St. Olaf Pale Ale

    St. Olaf Pale Ale

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on Mustan Virran panimon St. Olaf pale ale jota myydään Alkojen lisäksi myös hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Alkoholitilavuus on 4,5 % ja katkeroita on 28.0 EBU. Oluen tyyppi on nimen mukaisesti pale ale. Oluesta löytää lisää tietoa Alkon sivuilta.

    Oluen aukaistua pullosta nousee esiin erinomainen, greippimäinen tuoksu joka lasiin kaadettuakin vielä tuoksuu täyteläisen hedelmäiselle. Olut ei vaahtoa lasiin kaadettaessa juuri lainkaan vaikka suhteellisen rivakalla vauhdilla pullon lasiin tyhjensinkin. Hieman enemmän olisi vaahtoavaisuutta saanut omaan makuuni olla.

    Maku on miellyttävän kirpeä ja raikas. Maku on hieman hämäävä sillä makunsa puolesta olisin erehtynyt luulemaan tätä vahvemmaksikin olueksi kuin mitä se on. Jälkimaku on myös miellyttää ja sellainen että se saa halun ottaa toinenkin kulaus.

    Yleisesti ottaen tämä olut ei ole kovin paljoa saanut kehuja netissä mutta omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin ja tämä oli yksi parhaista löydöistä kolmosoluiden saralla pieneen hetkeen.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Arkona – Liki Bessmertnykh Bogov sekä Meinhir – Hildebrandslied.