Pitkästä aikaa tuli jälleen harrastettua studiokuvailua kotistudiossa. Tällä kertaa mallina toimi seurakuntaveljeni Timi. Kamerana toimi tuttuun tapaan Fujifilm X-T2, mutta aikaisemmasta poiketen on nämä potretit otettu uudella Fujinon 56 mm F/1.2 objektiivilla.
Taustakankaana toimi Falcon Eyesin vihreä kangas ja valaistuksen virkaa hoiti Godox Led M150 LED-paneeli (katso täältä postaus valosta). Mustavalkoiseksi muuttaminen ja editointi on tehty iPad Prolla käyttäen Adobe Lightroom -ohjelmistoa.
Vaikka kamera on kulkenut lähivuosina ahkerasti mukanani vaikka sun missä, oli silti pitkä aika mennyt kun olin kameran kanssa liikahtanut pihalle asioikseen maisemia kuvailemaan. Eilen illalla töiden jälkeen lähdin parin seurakuntasisaren kanssa kohden Espoossa sijaitsevia Kasavuoren kallioita.
Kyseisestä paikasta olin kuullut viikkoa tai pari aikaisemmin kollegaltani joka asustelee Espoossa. Paikka näytti kuvien perusteella todella kauniilta ja sellaiselta että olisi hienoa käydä siellä myös jokin ilta kuvailemassa auringon laskua tai aamulla aikaiseen auringon nousua, mutta töiden jälkeen kirkkaana kesäpäivänäkin kohde oli käymisen arvoinen.
Auton sai parkkiin noin kilometrin päähän jonka jälkeen suunnistimme kohden päämäärää. Päämäärästä aukeni kauniit maisemat joissa sielu lepää. Maisemia katsellessa paikoitellen tuli vahvasti Kolimaisia vivahteita vaikkakin toki maisemat siellä on aivan erilaiset (katso tästä levyni kansikuva jossa maisema Kolilta).
Reissu oli todella mukava ja sää suosi joten tämä paikka voi hyvinkin olla joskus toisenkin kerran käymisen arvoinen paikka kameraa mennä ulkoiluttamaan 🙂
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 -kameralla, objektiivina on ollut Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 joka kameran mukana tuli aikoinaan kittiputkena.
Maanantaina täällä blogissa julkaisin lyhyen postauksen lyhytelokuvasta Robotti jonka kaverin kanssa teimme. Postauksen voi lukea täältä ja sen postauksen lopussa on myös linkki YouTubeen. Videon voi katsoa YouTubesta myös suoraan tästä linkistä.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, tarkoituksena on hieman avata mitä kaikkea tämänkaltaisen harrastelijapuuhasteluna tehdyn lyhytfilmin taustalla tapahtuu ja minkälaisia työkaluja näiden tekemiseen käytän. Tiedä vaikka joku saisi tästä postauksesta jotain irti. 🙂
Tämä postaus perustuu ensisjaisesti tähän filmiin, ei aikaisempiin vaikka niissä on paljon ollut samanlaisia vaiheita. Tämän filmin tapauksessa prosessi kuitenkin hioutui muutamilta osiltaan joten kerron sen vuoksi nykyisestä tuotantotavasta ellen toisin mainitse.
1. Idea lyhyesti tiivistäen muutamaan virkkeeseen
Ensimmäisenä vaiheena on itselläni tarinan idea jossain muodossa. Koska tämän käsikirjoitus on tehty noin vuosi sitten aivan tarkkaan kaikkea en tämän videon kohdalta muista, mutta käytännössä yleinen tapani on kirjoittaa joko kännykällä tai tietokoneella Applen Muistiinpanot-ohjelmaan konsepti muutamalla virkkeellä.
Esimerkiksi tämän videon tapauksessa lyhyt ajatus ideasta on mennyt näin:
“Sci/Fi – Robotti-imuri alkaa saamaan tietoisuuden ja alkaa puhumaan talon omistajalle. Se kertoo että on oikeasti ihminen joka on vangittu imurin sisälle. “
Lyhytfilmin katsoneet voivat heti huomata, että filmatisointi ei kuitenkaan vastannut tätä kuvausta muuta kuin ensimmäisen virkkeensä osalta. Ensimmäinen vaihe ideasta tuotantoon itselläni on yleensä siis vain nopeasti saada päässä oleva idea muutamalla virkkeellä muistiin myöhempää käsikirjoittamisvaiheessa tapahtuvaa jatkojalostusta varten.
2. Käsikirjoitus
Ote käsikirjoituksesta jossa merkinnät kuvakäsikirjoitukseen.
Kun idea on saatu muutamalla virkkeellä ylös ja se vaikuttaa sellaiselta että haluan siitä kirjoittaa käsikirjoituksen, siirryn tietokoneelle Scrivener-ohjelman pariin (katso täältä). Scrivener on ohjelma jolla on hyvä kirjoitella pidempiä tekstejä ja siinä on järkevä esimerkkipohja jonka mukaan on hyvä katsoa muotoilut siten että ne menevät yleisesti filmeissä käytetyn tyyliasun mukaisesti.
Tämän lyhytfilmin käsikirjoituksen voi lukea halutessaan PDF-muodossa (katso täältä) josta näkee minkälaista tyyliä käsikirjoituksissa käytän. Mikäli elokuvien käsikirjoitukset on tuttuja ei tämä sen suhteen tee luultavasti paljoakaan tyylillisesti poikkeusta.
Käsikirjoitus tulee hiottua siihen kuntoon että sen perusteella on jo mahdollista lähteä kuvakäsikirjoitusta tekemään ja koko filmatisointi toteuttamaan. Vaikka tässä vaiheessa käsikirjoitus on jo lyöty lukkoon, tietenkin editointivaiheessa voi osa jutuista karsiutua pois, tuotantovaiheessa voi tulla hetkellisiä lisäideoita tai korjauksia kun käytännössä huomaa asioiden toimimattomuuden tai näkee mitkä voisi tehdä paremmin jne.
Tämän lyhytfilmin ainoa lisäys oli kavereiltani saatujen ideoiden pohjalta lisätä mustaan feidaamisen jälkeen vielä kolinat rappukäytävään joilla demonstroidaan katsojalle kuinka Aila päätyy alas rappusista.
3. Kuvakäsikirjoitus
Toinen sivu kuvakäsikirjoituksesta
Kun käsikirjoitus on saatu siihen pisteeseen asti että siitä on päätetty tehdä filmatisointi on aika siirtyä kuvakäsikirjoituksen pariin. Kuvakäsikirjoitus on lyhyesti sanoen siis sarjakuvamainen ilmaisu koko filmatisoinnin tapahtumista josta näkee kaikki kuvakulmat joita kuvataan.
Vaikka filmatisointini on (vielä!) harrastelijapuuhastelua on kuvakäsikirjoitus silti aivan ehdoton olla. Tämä jos mikä säästää todella paljon aikaa ja vaivaa jälkikäsittelyssä.
Tapa miten teemme näitä kavereiden kanssa on se että luemme käsikirjoitusta kohtaus kerrallaan, mietimme mitä haluamme missäkin kohtaa kuvata ja näyttää tapahtumien aikana ja sen jälkeen piirrämme ne ruuduiksi joko paperille tai tabletille. Tämän tuotannon tapauksessa käytimme kynää ja paperia ja sijoitimme neljä kuvaa per A4-sivu.
Itselläni on myös tapana merkata jokaiseen ruutuun tapahtumapaikka ja kuvakulma kirjaimin ja numeroin. Esimerkiksi merkinnät näyttävät S1S2 tai vaikkapa S7S4. Ulkopuolisen silmin katsottuna mahdollisesti kryptinen S-kirjainten ja numeroiden kombinaatio on kuitenkin varsin selkeä kun sen tietää. Ensimmäinen S-kirjain viittaa sanaan scene ja jälkimmäinen sitä vastoin viittaa sanaan shot joka tarkoittaa siis kohtauspaikkaa ja kuvakulmaa. S1S1 on ensimmäinen kohtauspaikka ja sen ensimmäinen kuvakulma kun taas S7S4 olisi seitsemäs kohtauspaikka ja sen neljäs kuvakulma mistä tapahtumaa kuvataan.
Kohtauspaikalla tarkoitetaan tässä siis käsikirjoituksessa olevaa tapahtumapaikkaa, eli kohtauspaikkoja on niin monta kuin on INT. tai EXT. alkuisia rivejä käsikirjoituksessa. Esim. “INT. KEITTIÖ – PÄIVÄ” tarkoittaa sisällä kuvattavaa kohtausta mikä kuvataan keittiössä päivällä, EXT. taas viittaisi ulkona tapahtuvaan kuvaukseen.
4. Kuvaaminen
Kun käsikirjoitus ja kuvakäsikirjoitus on valmiina on aika siirtyä itse kuvaamiseen. Kuvaaminen meni tämän lyhärin tapauksessa nopeasti ja tehokkaasti koska kyseessä on nimenomaisesti lyhytfilmi eikä kohtauksia ja kuvakulmia aivan hillitöntä määrää ole.
Kuvakäsikirjoitus on iso apu kuvauksessa, sillä sen avulla voi kuvaustaan suunnitella järkevästi. Esim. jos tietää että kolme kohtausta kuvataan keittiössä ja neljä jossain muussa huoneessa, on tietenkin järkevää kuvata kaikki keittiön osuudet ensin ja vasta sen jälkeen siirtyä toiseen huoneeseen (tai missä järjestyksessä tahansa, mutta kuitenkin samalla kertaa kaikki kohtaukset jotka kuvataan samassa huoneessa).
Tämän filmatisoinnin osalta käytimme yhtä valaisinta, YongNuo YN-600 LEDiä ja sitäkin vain olohuoneessa kuvatuissa kohtauksissa.
Kuvaamisessa erittäin suuri apu on siinä että käyttää kameraa joka osaa merkata suoraan scenen ja shotin tai vaihtoehtoisesti käyttää erillistä tallenninta jossa kyseinen ominaisuus löytyy. Laitteisto kuvauksen osalta tämän filmin osalta oli Blackmagic Pocket Cinema Camera josta video tallennettiin ulkoiseen Atomos Ninja 2 -tallentimeen.
Atomoksessa on mahdollisuus valita aina ennen tallennusta scene ja shot joka on asia mikä ehdottomasti kannattaa tehdä, sillä se säästää aikaa ja vaivaa jälkikäsittelyssä niin paljon että melkein voi itkeä ilosta siinä vaiheessa kun videoita raahailee editoinnissa aikajanalle. Scenen ja shotin valinta ennen tallennusta Atomoksessa vaikuttaa tiedoston nimeen, joten koko aikajanan saa suoraan oikeaan järjestykseen kun vain järjestää tiedostot nimen mukaan aakkosjärjestykseen.
5. Äänitykset, jälkiäänitykset ja foleyt
Lyhytfilmin äänimaailma tuli kasattua läjään Logic Pro X:ssä
Äänityksessä tuli käytettyä useampaa laitetta ja useampaa mikrofonia, mutta pääasialliset Lindan dialogit tuli äänitettyä suoraan kuvausvaiheessa Zoom F4 -tallentimeen käyttäen Rode NTG-2 haulikkomikrofonia.
Koska tuotantotiimi koostui yhdestä ihmisestä (eli itsestäni) tuli äänitys hoidettua siten että koko kuvaustapahtuma kaikkine välihöpötyksineen päivineen tuli äänitettyä. Ennen kuvausten aloittamista pistin mikrofonin telineeseen ja osoittamaan kohden sohvaa missä Linda koko lyhytfilmin ajan oli ja sen jälkeen tallennus päälle ja vasta kuvausten loputtua stopille. Jos tuotantotiimissä on useampi ihminen olisi tämä tietenkin tullut starttua ja stopattua aina jokaiseen kuvaukseen erikseen jolloin oikean audion etsimisessä olisi mennyt jälkikäsittelyssä vähemmän aikaa.
Tapahtumapaikalla tapahtuneiden äänityksien lisäksi ääniä tuli myös äänitettyä jälkeenpäin Logic Pro X:ään. Linda kävi toisena päivänä puhumassa kaikki repliikit uudelleen omalta hahmoltaan sekä myöskin robotti-imurilta. Tällöin äänityksessä käytettiin isokalvoista Rode NT-1 -studiomikrofonia ja audio interfacen osuudessa oli Scarlett 2i2.
Jälkikäteen äänitettävät dialogit äänitettiin siten että jokainen repliikki lausuttiin kolmeen kertaan ja jätettiin aina väliin muutaman sekunnin tauko editointia helpottamaan.
Lisäksi äänityksiin tuli myös ns. Foley-äänitykset jotka itse äänitin yksin kotona ollessani. Näiden äänitykset hoidin Zoom H4n:llä sen käytännöllisyyden vuoksi. Tämän lyhytfilmin tapauksessa Foley-ääniä olivat robotti-imurin hurina, jalkojen laitto lattialle, pullon laitto pöydälle, jalkojen nosta pois lattialta, lehden sivujen kääntely, sohvan kahina kylkeä kääntäessä jne. ja lisäksi huoneen tilaääntä, esim. pientä jääkaapin hurinaa, elektroniikkalaitteiden pöhinää yms. jolla sai kasattua taustalle todella hiljaista mutta todellista kerrostalohuoneen äänimaailmaa. Ääniä joita ei erityisesti kuule, mutta jos niitä ei ole huomaa että äänimaailma kuulostaa jotenkin “steriililtä”.
Filmissä kuultavat musiikit sävelsin ja äänitin käyttäen Kawai CN-37 sähköpianoa (lue täältä) joka meni linjaulostulon kautta Clarett 8Pre USB:lle (lue täältä) josta äänet tallensin läppärille Logic Pro X:ään. Siitä sitten vein tallennuksen makuuhuneen Mac Minille jossa lyhärin Logic-projekti oli muutoin käsittelyssä.
Syy miksi en tehnyt näitä kaikkia äänen käsittelyitä Resolvessa oli ääniraitojen määrän kasvu ja Logicin merkittävästi monipuolisemmat äänenkäsittelymahdollisuudet. Esimerkiksi tässä lyhytfilmissä on äänessä erilaisia automaatioita äänen tasoissa joiden teko on Logicissa suhteellisen triviaalia.
Automaatioilla tarkoitan sitä että kun robotti-imuria kuvataan keittiössä on äänen voimakkuus hurinassa kovempi, mutta kun leikataan kuvaamaan olohuonetta muuttuu robotin ääni paljon hiljaisemmaksi koska sen kuuluu kuulostaa siltä kuin se tulisi toisesta huoneesta. Tietenkin äänet oli oikeasti äänitetty jälkiäänityksenä Zoom H4n:llä. Lisäksi automaatioina audiossa on myös kohtaus missä imuri saapuu olohuoneeseen. Kun imuri lähenee kameraa sen äänenvoimakkuus myös kasvaa vaikka tietenkin äänitysvaiheessa voimakkuus on koko ajan ollut sama. Tällaisten käsittelyiden luontia varten äänen käsittely oli hyvä siirtää kokonaan Logicin puolelle.
6. Editointi
Varinainen editointiprosessi meni siten että ensin raahailin ja pudotin toimivat tai tarpeeksi toimivat kuvaukset DaVinci Resolve Studio -ohjelmistossa projektin aikajanalle. Tämän aikajanan oikeaan järjestykseen koostamisessa auttoi todella paljon Atomos Ninjassa suoraan oikealla tapaa nimetyt tiedostot joten käytännössä aikajanan oikeaan järjestykseen laittaminen oli vain heitellä tiedostoja aakkosjärjestyksessä peräkkäin editoriin.
Resolven puolella tein editin siten että sain aikaa tarpeeksi jokaiselle dialogille ja kuvakulmalle. Sen jälkeen äänitin itse demoäänitykset robotin ääneksi Logicissa ja liitin ne Resolveen jotta sain jonkilaisen eheän kokonaisuuden. Tässä vaiheessa tein väliaikaisen videon ja lähetin Lindalle sen nähtäväksi jotta hän näkee millaista tästä on suunilleen tulossa. Myöhemmin nämä äänet tietenkin korvattiin Lindan äänityksillä koska naisäänestä robottimaisen naisäänen editointi on paljon helpompaa kuin miesäänestä naismaisen robottiäänen teko.
Alkuvaiheessa kasailin useampia ääniä Resolveen mutta lopulta päädyin siihen että teen kaikki äänen käsittelyt Logic Pro X:ssä sen monipuolisempien työkalujen vuoksi. Kun video oli leikattu oikeaan mittaan ja varmistettu että kaikki dialogit sopivat videoon ja sen leikkauksiin vein videotiedoston Logicille, latasin sen projektiin ja käytin Resolvessa tekemiäni äänivalintoja pohjana kun pilkoin äänet omille raidoilleen Logiciin.
Kun Logicissa oli koko lyhytfilmin äänimaailma valmiina vein yhden stereoääniparin Resolveen jonka raahasin ja pudotin aikajanalle.
Viimeisenä tein videon alkuun tulleen From Panic To Crisis Productions -logon/intron ja sen jälkeen vielä lopputekstit.
Loppusanat
Kuten voi huomata, lyhyenkin filmatisoinnin taustalla on todella paljon asioita joita ei välttämättä arvaa jos ei ole perehtynyt videoiden tuotantoon. Käytännössä tekemiseen mukaan mahtuu idea, käsikirjoitus, kuvakäsikirjoitus, valaistus ja äänitys, editontia, uudelleen äänityksiä, foley-äänityksiä sekä niiden kaikkien läjään laittamista toivon mukaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
Aikaa mikä tämän tekoon meni kokonaisuudessaan on vaikea arvioida, mutta luultavasti puhutaan vajaasta kymmenestä tunnista. Työvaiheita on monta ja paljon on vielä vaiheita jotka olisi kaivannut hiomista sillä virheitä tässä vielä on useampia, mutta päätin kuitenkin antaa olla ja päästää projektista irti. Loputtomiin voi hioa ja täydellisyyttä etsiä, mutta tässä vaiheessa olin jo saanut lopputuloksen joka oli tarpeeksi hyvä julkaisuun virheistään huolimatta. Ensi kerralla sitten virheistä viisastuneena toivottavasti saa vältettyä tämän tehdessä havaitut sudenkuopat 🙂
Joitain viikkoja takaperin hankin Sony HDR-CX240E camcorderin jota myös handycaminä kutsutaan, eli suomalaisittain videokameran.
Camcorderit on kuulunut tuotekategoriaan jonka olemassaoloa en ole täysin ymmärtänyt ja pidemmän aikaa, eli jo ennen alkuvuonna tehtyä Lapin reissua olen katsellut erilaisia videokameroita, niiden ominaisuuksia ja mihin ihmiset niitä käyttävät. Jo ennen reissua mielessä oli hankkia kamera jotta näkisi olisiko tämän tuotekategorian tuottee hyviä omassa käytössäni, mutta tuolloin mitään kameraa en vielä ostanut.
Koska camcorderit kiinnostivat jo pidemmän aikaa mutta minkäänlaista varmuutta ei ollut voisiko tuote olla missään omassa käytössäni hyvä päätin suunnata Verkkokauppa.comin edullisimman videokameratarjonnan puoleen. Parempi ostaa alle 200 euroa maksava tuote (uutena tämä oli 179 euroa) ja kokeilla voisiko tämä tuotekategoria olla itselleni hyvä kuin heittää tonni parempaan tuotekategorian tuotteeseen vain huomatakseen että tuoteryhmä ei vain sovi itselleni.
Ensituntumat omassa käytössäni
Näyttö aukeaa sivulle ja sen saa käännettyä myös osoittamaan etupuolelle
Ensituntumat tästä videokamerasta ovat olleet aivan loistavat ellei jopa vallankumoukselliset. Näin ilmaistuna se kuulostaa yliampuvalta jota se varmasti monelle muulle olisikin, mutta omalla kohdallani tämä tuote on muuttanut oikeasti paljon arkeani sillä ostopäivästä alkaen on kamera kulkenut joka päivä mukanani ja videomateriaalia on kertynyt jo reilusti yli kymmenen tunnin.
Kuvailen tällä esimerkiksi aamulla aina kun herään sekä illalla ennen unille menoa, päivällä kun puuhastelen milloin mitäkin (laitan ruokaa, nörttään, soitan pianoa jne), kun käyn kävelyllä, käyn kavereiden kanssa jossakin, katselen sorsia tai muita otuksia lammella ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta sekalaisesta setistä.
Käytännössä videokameran materiaalista on muovautunut heti alusta saakka itselleni videomuotoinen päiväkirja jonka materiaaliin tallentuu kaikenlaista mitä päivään on mahtunut. Lehtien lentelyä asfaltilla kuvaillessa on hieman tullut mieleen jo American Beautyn videokuvailija 😀
Kuvan- ja äänenlaatu
Kuvanlaatu kuuluu kategoriaan “tarpeeksi hyvä”. Se ei ole mitenkään erinomainen, mutta missään missä valoa on riittänyt sen laatu ei ole omassa kuvailussani haitannut. Käytännössä useinkaan (vaikkakin joskus on) ei ole haitannut edes hämärässä huono kuvanlaatu sillä materiaali mitä kuvailen on ollut enemmänkin muistojen tallentamista eikä mitään vakavammin otettavaa videokuvausta jota haluaisi erikoisemmin editoida. Tähän käyttöön kuvanlaatu on ollut riittävä.
Kuvanlaadun lisäksi äänenlaatu on ollut kaikessa peruskäytössä tarpeeksi hyvä. Siitä saa selvän ja sitä ei yleensä häiritse kuunnella, mutta on sanomattakin selvää että tämän hintaluokan laitteelta ei myöskään tule odotettua kovin suuria. Muistojen tallentamiseen kuitenkin se on täysin riittävä eikä ole tullut kertaakaan harmiteltua äänenlaadun huonoutta.
Kuvanlaadun ulkoinen miellyttävyys on teknisten ominaisuuksien lisäksi paljon myös subjektiivista ja jostain syystä tämän tuotteen videonlaatu on itseäni miellyttänyt teknisistä vajavuuksistaan huolimatta. Ehkä se tuo jotenkin nostalgisesti mieleen ikivanhat ihmisten kuvailemat kotivideot ja sitä kautta siinä on jotain sympaattista. Kuvanlaatu on monesti miellyttävän pehmeä.
Teknisesti ja terävyydeltään käyttämäni iPhone 11 on useimmiten merkittävästi terävämpää ja parempaa laatua tuottava videokamera, mutta jotenkin en vain pidä sen kuvanlaadusta yhtä paljon. Se on yliterävä ja liiallisen kontrastikas, liian “digitaalinen”, mutta tämä on tietenkin makuasia mistä kukakin sattuu pitämään.
Mikä tästä tekee hyvän?
iPhonen rinnalla huomaa kuinka pienestä kamerasta on kyse
Lyhyesti tiivistäen tämän laitteen parhaat puolet omassa kuvauksessani on olleet sen teknisesti tarpeeksi hyvä kuvanlaatu joka kuitenkin subjektiivisesti miellyttää itseäni todella paljon, tarpeeksi hyvä äänenlaatu, hyvä akkukesto (pari tuntia), hyvä optinen zoom, kepeys ja käytön yksinkertaisuus.
Kokonaisuuden ja tuntemukseni tästä voisi tiivistää muotoon “tätä on vain uskomattoman hauska käyttää”. Fun factor on asia mitä ei tekniset speksit kerro ja hauskuusaspekti määrittää useasti sen kuinka paljon tuotetta haluaa käyttää silloinkin kun ei ole välttämätön tarve.
Käytön yksinkertaisuus on asia mitä arvostan tämän tuotteen kohdalla todella paljon. Sen jälkeen kun alkuasetukset on pistänyt kohdalleen on käyttö niin helppoa että kovin montaa asiaa ei tarvitse miettiä. Kameran luukku auki, objektiivin suojus edestä ja sen jälkeen vain painaa rec ja tallennus alkaa. Tallennus loppuu kun painaa sitä uudemman kerran tai vaikka lyö vain luukun kiinni. Teki kummin tahansa videot ei ole kertaakaan korruptoituneet, joten tämän käytössä ei tarvitse insinöörin koulutusta.
Optinen zoom on asia mikä on ilahduttanut itseäni paljon ja jo pelkästään optinen zoom ominaisuutena on sellainen että se saa camcorderin olemaan tuotekategoriana relevantti myös näinä aikoina kun matkapuhelimissa ja GoProssa ja muissa on niin hyvä kuvanlaatu että se riittää moneen käyttöön sillä edellämainituista ei zoomausta valitettavasti löydy.
Huonojakin puolia mahtuu muutamia
Isoimpana negatiivisena puolena on ollut mikrofoniliitännän puute. Tämä oli kyllä itselläni tiedossa eikä se ole oikea ongelma ollut, mutta se on silti tämän kameran suurin miinus jos vähänkään haluaa parempaa ääntä saada kameralle tallennettua.
Toinen negatiivinen puoli on se, että näyttö ei ole kosketusnäyttö. Tämä tarkoittaa tarpeen vaatiessa käyttöliittymän selaamista pienellä näytön vieressä olevalla joystickillä. Se kyllä ajaa asiansa, mutta kosketusnäyttö olisi luultavasti paljon helpompi.
Kolmas miinus on aivan tasottoman huono MPEG4-videolaatu. Kuvaan siitäkin huolimatta itse interlaced AVCHD jonka kylkeen tallennan myös sen huonolaatuisen MPEG4-videon. Syynä tähän on se, että voin tuupata muistikortin kiinni iPadiin tai iPhoneen adapterilla ja katsoa suoraan tabletilla tai kännykällä sen vakio-ohjelmilla mitä videoita muistikortilla on. Jos haluan katsoa ne sitten paremmalla laadulla voin katsoa niitä VLC:llä ainakin tietokoneella.
Loppupäätelmät
Sony HDR-CX240 on kamera johon olen rakastunut samantien. Olen käyttänyt sitä vasta muutaman viikon, mutta kamera on ollut jokapäiväisessä käytössä ja sillä on kuvannut materiaalia paljon. Ensimmäinen 128 GB muistikortti tuli jo täyteen ja ostin toisen jo tilalle (kirjoitan myöhemmin erillisen postauksen videoiden hallinnasta) että ei vanhoja videoita tarvitse poistaa uusien tieltä.
Tuote on integroitunut nopeasti kiinteäksi osaksi arkeani. Tällä on mukavaa kuvata kaikkea täysin älytöntä kotivideota ja kavereiden kanssa hengailuja ja kaikkia muita settejä sillä toisin kuin puhelimissa tässä ei ole nettiä minkä kautta voisi vahingossa räpeltää kaikki kuvaamansa materiaalit suoraan nettiin. Toisaalta jos jotakuta muuta kuin itseäni tai lähipiiriäni edes kiinnostaa katsoa kun käyn ABC:llä, laitan ruokaa, kuvaan lintuja, kuvaan kun kaveri piirtää kuvakäsikirjoitusta tai vaikkapa kuinka sapattina syömme ruokaa kavereiden luona niin on katsojalla jo luultavasti surullisen sisältököyhä elämä. Silti pidän lähtökohtaisesti paljon enemmän erillisistä muistikorteista joita säilön itse eikä ne automaattisesti mene pilvipalveluihin varmuuskopioina.
Yksi mikä itseäni on erityisen paljon tämän vekottimen osalta yllättynyt on myös se, että katson lähes joka ilta vielä videokameran omalta näytöltä päivän tai lähipäivinä kuvattuja videoita. On jotenkin mukava ollut unille käydessä vielä vilkaista päivän tapahtumia kameran omalta pieneltä näytöltä. Se on vain jotenkin mukavaa kun kameralla itsellään voi sopivan helposti katsoa kuvaamiaan materiaaleja ja näyttö josta katsoo on ollut tarpeeksi hyvä.
Kuten tästä kaikesta yllä olevasta voi päätellä, on Sony HDR-CX240 ollut itselleni ehdottomasti hintansa väärti. Se ei ole jäänyt vain yhdeksi teknologialeluksi muiden joukossa, vaan se on oikeasti muuttanut arkeani parempaan suuntaan.
Laitetaan vielä loppuun video missä on satunnaisia videopätkiä parin viime viikon ajalta. Materiaali on kuvailtu käsivaralta eikä niissä ole käytetty mitään jalustaa yms. vaan materiaali on suoraan sellaista millaista materiaalia olen sattunut purkittamaan.
Godox Led M150 on pienikokoinen akkukäyttöinen led-valaisin
Maanantaina kävin hakemassa Verkkokauppa.comista firmalleni valokuvaukseen ja videokuvaukseen liittyvää rompetta, joten vähitellen tänne blogiin niistä kirjoittelen jos ja kun aikaiseksi saan. Yksi ostamistani vekottimista oli pienikokoinen Godoxin Led M150 ledivalo.
Ledivalon käyttötarkoituksena on toimia valona niin valokuvauksessa kuin myös videokuvauksessa niissä tilanteissa missä valoa ei ole juurikaan saatavissa. Tämä härpätin toimii jonkinmoisella sisäänrakennetulla akulla jonka voi ladata USB-piuhalla ja täydellä teholla akkukestoksi luvataan jopa 60 minuuttia. Sinänsä aika ei ole paljoa, mutta luultavasti kovin usein tätä ei yhtäjaksoisesti pidä päällä niin kauaa, etenkään täydellä teholla.
Valon mukana toimitetaan adapteri millä tämän saa kiinni kameran salamakenkään, joten senkin osalta tämä on valokuvaukseen ja videokuvaukseen selkeästi suuniteltu.
Lisää tuotteesta löytää tietoja mm. Verkkokaupan sivulta (katso täältä). Oston ajankohtana valoa myytiin 55,90 euron hintaan.
Kuvauksen prosessi ja esimerkkikuvia
Setuppi jota kuvauksessa on käytetty. Taustakankaana toimii tavallinen green screen, kamera on jalustalla samoin kuin Godoxin ledivalo. Varsinaisen kuvauksen aikana huone oli pimentävillä verhoilla pimennetty.
Koska allekirjoittanut harrastaa enimmäkseen valokuvausta, oli itseäni kiinnostavin aspekti se että voiko tätä käyttää minkäänlaiseen kotistudiovalokuvaukseen kuvatessa myös potretteja. Luultavasti pienien tuotekuvien ottamiseen tämä on mitä kätevin vekotin, mutta entä sitten poseerauspotretteihin?
Ainakin omien pikaisten kokemusten perusteella tämä sopii myös siihen käyttöön hyvin mikäli kuvailee samankaltaista kuvailua kuin itse kuvailen, ts. vahvoja kontrasteja, paljon varjoja ja tiukkoja rajauksia. Jos haluaa isompaa kokonaiskuvaa kohteesta voi tämä olla riittämätön monelle, mutta tiukasti rajattuihin lähikuviin tämä tuntuisi toimivan erinomaisesti.
Koska kuvat valehtelevat (vai puhuvat?) enemmän kuin tuhat sanaa laitetaan tähän muutamia ottamiani selfieitä. Kaikki näistä on kuvattu käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa, Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia ja valaistus on hoidettu käyttäen ainoastaan tätä Godoxin Led M150 -valoa eli huone oli pimennetty pimentävillä verhoilla ja todella vähäistä valoa tuli keittiön puolelta huoneen reunalle eikä sekään valaissut kuvausaluetta.
Kaikki kuvat on editoitu JPEG-muodossa olleesta kuvasta käyttäen iPad Prolle asennettua Lightroomia. Kuvat on siirretty siis muistikortilta suoraan tabletille JPEG-muotoisena iPadin Kuvat-ohjelmaan ja sen jälkeen tabletin Lightroomilla avattu omaa silmää miellyttäviä otoksia yksi kerrallaan mustavalkoiseksi muokkaamista varten.
