Aleksin Blogi

  • Joensuun adventtikirkko tuli koettua

    Joensuun adventtikirkolta

    Lähdin viime viikon lopuilla kotiseuduille Itä-Suomeen reissuun ja koska olin siellä sapattina päätin lähteä katsomaan minkälainen seurakunta adventtikirkolla on Joensuussa.

    Kuten jotkut tietävät olen viime vuoden puolelta saakka käynyt Helsingissä Annankadun adventtikirkolla (lue täältä), mutta muissa Suomen adventtikirkoissa en ole aikaisemmin jumalanpalveluksessa käynyt joten oli sitä taustaa vasten kiintoisa käydä katsomassa poikkeaako Helsingin seurakunta radikaalisti Joensuusta. Yhden käynnin perusteella ei ainakaan voisi sanoa että olisi poikennut.

    Ikäjakauma oli viime sapattina ainakin itseäni vanhempaa ikäpolvea, nuoria tai nuoria aikuisia oli vain yksittäisiä. Väkeä oli arviolta noin 20-30 eli ei mitenkään paljoa.

    Siinä missä Annankadulla Raamatun tutkiskelu on ennen varsinaista jumalanpalvelusta oli Joensuussa järjestys toinen; ensin pidettiin jumalanpalvelus joka alkoi jo kello 10 jonka jälkeen kello 11-12 oli Raamatun tutkiskelu.

    Tutkiskelu hoidettiin myös toisella tapaa. Annankadulla lähes aina jakaudutaan pienempiin ryhmiin joissa keskustellaan edellisen viikon vihkon aiheesta mutta ainakin tällä kertaa Joensuussa hoidettiin tutkiskelu siten että edessä oli yksi johtamassa tutkiskelua, käytiin viikon aihetta läpi, luettiin vihkosta pätkiä ja lisäksi tietenkin varsinaisia Raamatunpaikkoja.

    Mikäli adventistien Raamatun tutkiskelu ei ole konseptina tuttu tarkoittaa se siis sitä, että viikolla on Raamatun Sanoma -vihkossa aiheita joita sitten seuraavana sapattina yhdessä seurakuntalaisten kanssa tutkitaan. Vihko on fyysisesti tilatttavissa, mutta sen löytää myös ilmaiseksi Internetistä (katso täältä).

    Käytännön tasolla jumalanpalvelus oli toimituksena erilaisessa muodossa kuin omassa kotiseurakunnassani (kuulun kyllä luterilaiseen kirkkoon, mutta varsinaisena kotiseurakuntana pidän Annankadun adventtikirkkoa) mutta silti hyvin samankaltainen ja tervehenkinen. Ilahduttavan paljon (käsittääkseni) vieraileva puhuja luki kohtia Raamatusta aiheensa tueksi.

    Kokonaisuutena kokemus käynnistä oli mukava ja voin hyvin kuvitella tulevani tänne toisenkin kerran mikäli sapattina olen maisemissa 🙂

  • Leffalauantai: For a good time, call…

    Lauren Powellin roolissa nähdään Lauren Miller Rogen

    For a good time, call… (IMDB) on Jamie Travisin ohjaama vuonna 2012 julkaistu myöhäisillan komedia. Pääosissa nähdään Lauren Miller Rogen, Ari Graynor, Justin Long sekä James Wolk.

    Lauren Powellin (Lauren Miller Rogen) elämäntilanne muuttuu hetkessä tasaisen varmasta mutta tylsästä arjesta kun hänen poikaystävänsä Charlie (James Wolk) ilmoittaa että hän lähtee italiaan työkeikalle. Käytännössä hän haluaa lähteä sinne yksin jotta saa miettiä hänen ja Laurenin suhdetta. Charlien mielestä heidän suhteensa on tylsä ja niinpä Lauren jää pian tyhjän päälle vailla tietoa minne asettua asumaan.

    Laurenin ystävällä Jessellä (Justin Long) on sopivasti yksi ystävä joka tarvitsee kämppäkaveria maksamaan yhdessä asunnon vuokraa ja niinpä Justin vie Laurenin katsomaan tätä asuntoa ja mahdollista kämppäkaveriehdokasta. Ovella totuus kämppäkaveriehdokkaasta valkenee niin Laurenille kuin asunnon nykyiselle asukkaalle Katielle (Ari Graynor) jotka kyllä tuntevat toisensa jo kymmenen vuoden takaa high schoolista, mutta joiden välit eivät ole millään muotoa hyvät. Kummankin elämäntilanteesta johtuvista syistä he päättävät koettaa tulla toimeen kämppäkavereina.

    Kiltin työtön roolissa kasvanut Lauren saa pian selville että kämppiksensä työskentelee puhelinseksilinjalla. Lauren huomaa että Katien olisi mahdollisuus pyörittää omaa puhelinseksilinjaa eikä hänen tarvitsisi työskennellä huonommalla palkalla muualle ja pian kämppiksillä onkin yritys pystyssä. Alunperin vain firman pyörittämiseen aikonut Lauren lähtee itsekin vähitellen vastaamaan puheluihin ja ajan saatossa kämppisten huonot välit parantuvat ja heistä tulee myös ystäviä.

    Katie Steele (Ari Graynor)

    Vaikka elokuvan tarina kertookin päällisin puolin puhelinseksilinjalla työskentelevistä naisista ja siinä sen myötä kuullaan paikoitellen kohtalaisen karkeahkoa kielenkäyttöä, on se kuitenkin pohjimmiltaan lämminhenkinen kahden ihmisen kasvutarina.

    Laurenin elämä on aina pyörinyt tutuissa, turvallisissa mutta myös ennalta-arvattavissa kuvioissa. Monella tapaa hän on oppinut elämäntapansa vanhemmiltaan ilman että on missään vaiheessa pysähtynyt miettimään onko se todella sitä mitä hän itse haluaa. Kun hän muuttaa yhteen räväkän Katien kanssa alkaa hän vähitellen löytämään itsestään uusia puolia ja löytää uudenlaista rohkeutta olla jotain muuta kuin mitä häneltä aina odotetaan.

    Katien osalta kasvu tapahtuu enemmänkin päinvastaiseen suuntaan. Siinä missä hän on päällisin puolin itsevarma, rohkea ja räväkkä tyttö uskaltautuu hän vasta Laurien kanssa näyttämään oman todellisen ja herkän puolensa.

    Pidin positiivisena kuinka myöhäisillan komedian tematiikan ja karkeiden juttujen taakse oli saatu kuitenkin rakennettua hyvällä tapaa toimiva ja viihdyttävä kasvutarina ilman että se olisi tuntunut teennäiseltä tai kliseiseltä. Mielenkiintoisin anti elokuvassa löytyykin sen taustalla rakentuvissa ystävyyden ja henkilöiden kehityksessä.

    For a good time, call… on viihdyttävä myöhäisillan elokuva jonka karkean pinnan alla sykkii kuitenkin lämminhenkinen sydän.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 377 annettuun ääneen”]6,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Pyynikin Pacific Pale Ale

    Pyynikin Pacific Pale Ale on tamperelaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen pale ale. IBU-arvo on 42 ja väri on 24 EBC-asteikolla. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, mm. Koivukylän LIDL:ssä. Lisää tietoja oluesta löytää myös valmistajan sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on tyyliltään mukavan kesäinen ja raikas. Tölkin aukaistua löytää tölkin ulkonäöstä syntyvän mielikuvan mukaisen raikkaan tuoksun josta hieman tulee mieleen jopa ipamaisia vivahteita vaikkakin vähäisemmällä greippisyydellä.

    Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on kohtalaisen suurta mutta ei kuitenkaan arvaamatonta. Väri on kohtalaisen miellyttävä vaikkakin omaan makuuni aavistuksen turhan samea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän kepeä ja raikas. Maussa oleva sitruksinen vivahde ei oluen ollessa suussa juuri hyppää esiin vaikka helposti löydettävissä onkin, mutta jälkimausta sen sitä vastoin löytää vaivattomammin. Aavistuksen kitkerä jälkimaku mutta ei missään nimessä häiritsevä. Hyvä olut jota on helppoa nauttia niin kesäisellä terassilla kuin illanistujaisessa sisälläkin.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kevyt pop, mm. Bebe Rexha – I’m a mess tai Charli CXC – After the Afterparty ft. Lil Yachty.

  • Kuukausikatsaus kesäkuuhun

    Kesäinen Helsinki

    Kesäkuu jäi taakse, kalenteri kääntyi heinäkuuhun ja blogissa on tuttuun tapaan aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus.

    Kesäkuu oli poikkeuksellinen – tai ainakin poikkeuksellinen aikaisempaan muutamaan kuukauteen verrattuna – sillä yhteiskunnassa olleita koronarajoituksia höllättiin ja sen myötä sosiaalista kanssakäyntiä oli merkittävästi enemmän. Lisäksi lämpimät kesäkelit muutoinkin olivat houkuttelevammat ulkona käymiseen ja ihmisten seurassa pyörimiseen.

    Heti kun ravintoloihin pääsi taas paikan päälle syömään tuli useampienkin eri kavereiden kanssa käytyä töiden jälkeen illallisella eri ravintoloissa eri puolella Helsinkiä ja Vantaata. Ravintoloiden aukeaminen näkyi kyllä selkeänä poikkeamana myös pankkitililläkin 😀

    Ravintoloiden pääsyn lisäksi myös seurakuntaan pääsi paikan päälle joka oli varsin mukava juttu. Seurakuntalaisten kanssa tuli käytyä Lohjalla mökillä (lue täältä), vietettyä juhannusta (lue täältä) sekä tulipa viime viikonloppuna myös käytyä kirkon jälkeen porukalla Suomenlinnassa. Samalla reissulla hankin myös varsin selkeän rusketusrajan hihojen, lahkeiden sekä sukkkien kohdalle joten tietääpä ainakin ulkonakin käyneensä.

    Terassillakin tuli kertaalleen käytyä. Kylmä huurteinen kuumana kesäpäivänä hyvässä seurassa työpäivän jälkeen oli mukavaa vaihtelua arkeen.

    Hyvien kelien ansiosta innostuimme pyörimään kaverini kanssa myös katselemassa Helsingin rempseää kesämeininkiä. Samalla reissulla tuli nähtyä Linnunlaulun kirpputori (lue täältä ja täältä) sekä käytyä myös Kansallismuseossa (lue täältä) joten uusia paikkojakin tuli nähtyä.

    Oodi-kirjastolla rappuset

    Kävin kesäkuussa myös kyläilemässä sukulaisten luona joiden luona en ole tainnut koskaan aikuisena käydä joten oli varsin mukavaa vaihtelua senkin suhteen viime kuussa.

    Autoiluakin tuli harrastettua kun Tampereella tuli pyörähdettyä kaverin kanssa yhteisen kaveripariskunnan luona visiitillä. Vaikka Tampere on lähellä menee matkaan muutama tunti per suunta joten kyläilyreissusta tuli päivän pituinen roadtrip.

    Muutama valokuvausreissukin tuli tehtyä viime kuussa. Serkun kanssa kävin Klaukkalan puolella kuvailemassa häntä ja moottoripyöräänsä ja toki seurakunnan reissu Suomenlinnassa oli minne lähdin kameran kanssa matkaan. Valokuvia tulikin viime kuussa poikkeuksellisen paljon, 1973 kuvaa sekä satunnainen määrä matkapuhelimella otettuja kuvia. Kameralla on ollut ainakin käyttöä!

    Tavallista sosiaalisempi elämä vaikutti selkeästi siihen että muille harrastuksille ei jäänyt lähellekään yhtä paljoa aikaa. Elokuvia katsoin ainoastaan 15 kappaletta, mutta eiköhän syksyn ja talven joskus hiipiessä Suomeen ole taas aikaa enemmän katsella elokuviakin.

    Pianoa tuli soitettua onneksi kohtalaisen paljon ja lauleskeltua siinä samalla. Vähitellen sitä kehittyy joten muutaman vuoden sisällä toivottavasti on jo tarpeeksi hyvällä mallilla soitto- ja laulutaito. Karvoitus tekee metsurin (vai harjoitus mestarin?).

    Usvainen ilta

    Kesäkuussa olin vielä normaaliin tapaan töissä ja lomille on tarkoitus suunnata vasta heinäkuun aivan loppuvaiheilla. Työt olen yhä tehnyt 100 % etänä ja se on sopinut omaan elämänrytmiini ja elintapoihini varsin hyvin.

    Kokonaisuutena kesäkuu oli hyvä kuukausi, joten tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin alkaneeseen heinäkuuhun täydellä tarmolla. Hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle!

  • Ravintolat: The One Thai Kitchen

    Krapo Khai Dow

    Koronakausi aiheutti sen että ravintoloissa ei päässyt pitkään aikaan käymään paikan päällä syömässä, joten ravintolavierailut ovat olleet varsin hiljaisella mallilla. Nyt kun rajoituksia on purettu oli hyvä aika käydä kavereiden kanssa vaihteen vuoksi myös itselleni uudessa paikassa, Tikkurilassa sijaitsevassa The One Thai Kitchenissä. Ravintolan sijaintina on Talvikkitie 7. Ravintolan kotisivun löydät täältä.

    Ravintola on nimensä mukaisesti thaimaalaista ruokaa tarjoileva fine dining -paikka. Ateriavaihtoehtoja on useita ja omaksi valinnaksi päätyi muiden pöytäseurueeseen kuuluneiden kanssa Krapo Khai Dow -annos. Annos on ruokalistan mukaan perinteinen thaimaalainen katuruoka-annos jossa on wok-pannulla paistettua kanan jauhelihaa, kananmunaa, chiliä, pyhäbasilikaa, valkosipulia, vihreitä papuja kala- ja osterikastikkeessa. Annos tarjoiltiin riisin kera.

    Annos maistui erinomaiselle, eli sellaiselle että mielellään käyn täällä toisenkin kerran testaamassa muitakin vaihtoehtoja ruokalistan valikoimasta.

    Ruokalistalla tulisuudeksi on merkitty kaksi chilipötkylän kuvaa joka oli suurin tulisuusmerkintä mitä listan valikoimista löytyi (muitakin aterioita oli samalla merkinnällä). Jos aikaisemmin on syönyt tulisia ruokia ei tämän kanssa joutunut mitenkään itkua vääntämään vaan annos oli tästäkin huolimatta helposti nautittava, mutta silti sellainen että sen jälkeen tietää kyllä syöneensä ruokaa jossa on poltetta. Omaan makuuni tämä oli sopivasti, vaikkakin juomaa tämän kanssa kaipasi ja jälkiruokaa heti perään.

    Annoskoko oli hyvä. Nälkä lähtee mutta ähkystä ei ole huolta joten itse aterian puolelta niin makunsa, tulisuutensa kuin kokonsa osalta en löytänyt mitään valittamisen sanaa.

    Jälkiruoka

    Jälkiruoan nimeä en enää muista enkä sitä netistä valitettavasti löytänyt, mutta jotain sorbettia se kuitenkin oli jonkin suklaisen leivoksen kanssa. Näytti kauniilta ja maistui hyvälle sekä tulisen ruoan jälkeen antoi miellyttävää balanssia viileydellään. Toimiva annos aterian painikkeeksi.

    Paikassa oli ystävällinen palvelu. Jonkin aikaa annoksia joutui odottamaan, mutta tämä ei sinänsä ole mikään ihme sillä väkeä oli meidän lisäksi muitakin.

    Paikan tunnelmasta ja viihtyisyydestä en osaa sanoa tarkemmin, sillä söimme kauniin sään vuoksi ulkona terassilla. Terassilla näkymät ei ole mitkään parhaimmat sillä vieressä kulkee tie, mutta terassikin oli ruokapaikkana toimiva eikä tien melut päässyt häiritsemään. Keskusteluita oli helppo käydä tien läheisyydestä huolimatta normaalilla äänentasolla.

    Kokonaisuutena The One Thai Kitchen oli positiviinen kokemus jossa kaikki asiat olivat kohdallaan. Hintataso oli maltillinen ja valitsemani pääruoka irtosi 15,90 euron hintaan, ruoka oli hyvää ja täyttävää eikä palvelustakaan ole mitään pahaa sanottavaa joten tänne lähden mielellään uudemmankin kerran illalliselle.