Belgialaisen Brasserie d’Achouffen panimon N’ice Chouffe on 10 % vahvuinen strong ale. Katkeroita siinä on 22.0 EBU ja kantavierrettä 19.8 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta löytyy Suomessa ainoastaan Alkoista jossa sitä on heidän verkkoisvuston mukaan kausituotteena vakiovalikoimissa. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).
Oluen aukaistua ja tuoppiin kaadettua löytää tumman alen tuoksun joka nousee miellyttävän pehmeästi esiin. Tuoppiin kaataminen vaatii hieman rauhallista tahtia sillä olut vaahtoaa suhteellisen runsaasti mutta kuitenkin miellyttävästi. Pinnalle muodostuva pakso vaahto on kermaisaa ja säilyy hetken tuopissa juojan seuralaisena.
Maku on täyteläinen ja voimakas ja siitä löytää siirappista olemusta. Suututuma on vahvuudestaan huolimatta helposti nautittavaa sorttia eikä se käy myöskään väkeväksi. Jälkimaku on myös sopivan rento ja vivahteikas, sellainen mikä houkuttelee ottamaan toisenkin kulauksen. Kokonaisuutena miellyttävän makuinen olut jossa on hyvä tasapaino niin tuoksussa kuin maussakin.
Musiikiksi tämän kanssa sopii joulun tunnelmaan valmistautuen rauhallinen joulumusiikki, mm. Vesa-Matti Loiri – Näin sydämeeni joulun teen tai Vivianna Eksymä – Jouluyön hymni.
Söpö otusStudion kameraMyös puutöitä tehdään lavastuksessaStudion lavan viereinen tarkkaamo tjsp.Lisää studioitaTämän huoneen olette saattaneet nähdä televisiossakinTältä sama huone näyttää huoneessa ollessa. Huomatkaa allekirjoittanut ruudussa kameran kanssa ottamassa kuvaa 😀Vekottimia ja nappeja
Kuten useampi blogini lukija tietää olen aloittanut työn Ylellä marraskuun alkuvaiheilla. Olen kerennyt pyörimään näkemässä talon eri puolia ja nähnyt kuinka mielenkiintoinen ja monipuolinen talo Yle on joten avataan sitä maailmaa hieman tänne blogiinkin.
Meille uusille pidettiin Talo tutuksi -kierros jossa tuli nähtyä itselle uusiakin paikkoja ja kysyin toki samalla saako kuvata ja julkaista näitä kuvia myös blogissa. Koska se oli ok niin tässäpä kurkistus esiripun taakse myös teille hyvät blogin lukijat 🙂
Pistän kuvia muutamassa eri postauksessa eri päivänä jotta postauksesta ei aivan suhteettoman pitkää tulisi, joten mikäli kuvat kiinnostavat käykää katsomassa lähipäivinä lisääkin.
Kaisa ja Anna Karjalainen eli Maustetytöt keikalla Kuudennella linjalla
Viime viikon perjantaina pääsin vihdoin ja viimein katsomaan kotimaista Maustetytöt-yhtyettä livenä. Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut ostamastani yhtyeen vinyylistä lokakuun puolella (lue täältä) ja heidän levynsä Kaikki tiet vievät Peltolaan on tullut kuunneltua jo useampaan kertaan lävitse – käytännössä niin moneen kertaan että ainakin 95 % levyn lyriikoista muistaa laulaa biisin mukana ulkomuistista.
Tätä taustaa vasten oli kiehtovaa päästä näkemään minkälainen meininki keikalla on. Musiikillisesti ja sanoituksellisesti yhtyeen kappaleet eivät maalaa kuulijan mielenmaisemaan tarinoita aivan värikkäimmillä kynillä vaan kappaleet ovat monessa mielessä suhteellisen melankolissävytteisiä ja ehkä jopa apaattisiakin. Eipä siis ihme että keikan meininki oli musiikille ja sen luomille tunnelmille otollinen – sopivan menevää että tossu vipattaa mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa villiä eikä ylipirteää. Miellyttävän lakonista ilmaisua suomalaiseen mielenmaisemaan.
Keikka oli aivan loistava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspuoli keikalla tuli keikkapaikan kuvauspolitiikasta sillä keikalla ei saanut kuvata järjestelmäkameralla joten tämän postauksen kuvat on sitten otettu iPhone 11 -matkapuhelimella.
Encorena kuultiin uusi biisi joka sekin oli täyttä timanttia
Charlie’s Angels (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty loogisesti muotoon Charlien enkelit on vuonna 2000 julkaistu komediallinen toimintaseikkailu. Sen on ohjannut McG joka tunnetaan paremmin mm. useista KoRnin musiikkivideoiden ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Drew Barrymore, Lucy Liu, Cameron Diaz sekä Bill Murray.
Charlien enkelit on alunperin ollut televisiosarja jota on tuotettu vuosien 1976 ja 1981 välisenä aikana ja myös tämä vuoden 2000 elokuva nojaa samaan kantavaan teemaan. Tarinassa on kolme naista jotka työskentelevät salaperäiselle miljonäärille Charlie Townsendille joka antaa heille aina välikätenä toimivan John Bosleyn (Bill Murray) kautta erinäisiä toimeksiantoja joissa heidän älylle ja taistelutaidoilleen on kysyntää.
Tämänkertaisessa toimeksiannossa rikolliset ovat kaapanneet tietokoneneron ja saaneet sitä myöten myös käsiinsä hänen tekemän ohjelmiston. Charlie antaa enkeleileen tehtäväksi löytää tuo koodari ja palauttaa myös ohjelmisto sen omistajille. Tehtävän edetessä naiset kuitenkin saavat havaita että ohjelmiston vääriin käsiin joutumisella on paljon suurempiakin vaaroja kuin miltä se ensiksi vaikuttaa.
Drew Barrymoren näyttelemä Dylan Sanders on yksi Charlien enkeleistä
Omaan makuuni Charlien enkelit oli omassa lajityypissään erittäin hyvä elokuva. Pidin kuinka se onnistuu olemaan rento ja huumorintäyteinen kaiken taistelun ja toiminnan vastapainona ilman että kumpikaan tyyleistä kärsii tai pilaa tunnelmaa.
Pidin myös selkeästi korostetun stereotyyppisistä miesten ja naisten olemuksien humoristisesta kuvauksesta; Charlien enkelit ovat kauniita naisia jotka käyttävät naisellisia avujaan häikäilemättä hyödykseen flirttailun jalon taidon kautta ja onnistuvat siten saavuttamaan tavoitteitaan kauniisiin naisiin heikkoina olevien miesten viettien viedessä ja huomion herpaantuessa tehtäviensä tekemisen kannalta epäolennaisuuksiin. Jotenkin tuntuu että jos vuonna 2019 tämänkaltaista sukupuolirooleihin ja niihin nojaaviin stereotypioihin yrittäisi elokuvassa tehdä huumoria olisi sosiaalisessa mediassa noitaroviot roihuamassa.
Elokuvan julkaisusta on jo kulunut 19 vuotta ja erikoistehosteista on monin paikoin se helppoa myös havaita. Onneksi mitkään tällaiset piirteet eivät vieneet elokuvan viehätysvoimaa pois.
Kokonaisuutena Charlie’s Angels oli elokuva jonka katsoi mielellään ja joka kyllä kestää useammankin katselun. Se on helppo, rentouttava ja varsin viihdyttävä toimintafilmi jonka katsomisessa ei tarvitse liiemmälti käyttää aivokapasiteetia miettien sen suurempia ihmeitä, sen kuin vain pistää leffan pyörimään ja antaa viihteen viedä mukanaan.
