Flensburger Brauerein Flensburger Weizen on 5.1 % vahvuinen hefeweizen eli saksalaistyylinen vaalea vehnäolut. Oluen väri on 12.0 EBC ja katkeroita on 14 EBU. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, esim. Koivukylän K-Citymarketissa.
Oluen aukaistua huomaa että mistään vahvatuoksuisesta oluesta ei ole kyse sillä pullosta ei nouse kovin selkeästi esiin mitään tuoksua. Tuoppiin kaadettuna tuoksukin alkaa löytymään paremmin. Tuoksu on perinteikäs vehnäoluen tuoksu joka on hieman tunkkaiseen päin kallellaan.
Oluen kaatamisessa syntyy paljon vaahtoa ja pinnalle muodostuva vaahto on suhteellisen paksuhkoa hattaraa. Kovin kauaa vaahto ei kuitenkaan pinnalla pysy joten olutta pääsee nauttimaan nopeasti. Väri oluessa on suhteellisen samea ja simamainen.
Suutuntuma on aavistuksen laimea ja vetinen sekä hieman tunkkainen. Kepeää pistävyyttä on myös havaittavissa. Maussa on hivenen banaanin makua joka nopeasti kyllä katoaa suusta pois jättäen jäljelle ainoastaan vehnäoluen perus rungon.
Omaan makuuni juomakelpoinen mutta ei mikään erityisen hyvä olut liiallisen laimeuden ja vetisen tunnelmansa vuoksi.
Musiikiksi menee mm. Gloryhammer – Gloryhammer tai Korpiklaani – Rauta.
Viime kuun loppuvaiheilla makuuhuonetta imuroidessani sain vihdoin ja viimein tarpeekseni isokokoisesta sängystäni (katso kuva aiemmasta sängystä ja sen päädystä täältä). Osittaisena syynä on halu palata minimalistisempaan suuntaan joka on ollut vahvasti läsnä elämässäni lähiaikoina.
Oikeastaan tämä mielihalu minimalistisempaan sisustukseen on ollut läsnä melkein heti tulostimen oston jälkeen, sillä sen myötä katselin vanhoja valokuvia eri asunnoiltani ja huomasin että haikeudella muistelin minimalistisen sisustuksen itselleni tuottamaa henkistä mielihyvää. Paljon tilaa ja siisteyttä, helppoa imuroitavuutta ja raikasta tunnelmaa – jotain sellaista joka on vain kadonnut vuosien kuluessa kaiken vähitellen kertyneen roinan alle.
Onneksi elämä ja asunto (ainakin yksin asuvalla) on sellainen millaiseksi sen itse tekee ja vain muutos on pysyvää joten oli sama aloittaa suuntaamaan takaisin kohden vähempää romua ja omaa esteettistä silmääni miellyttävämpiä huonekaluja.
Isokokoinen sänky ja sen pääty olivat hyvät eikä niissä mukavuuden suhteen ollut mitään valittamista – sänky oli mukava nukkua, siinä oli tilaa olla leveästi ja sängynpäädyssäkin sai pidettyä sekalaista roinaa tarpeen vaatiessa.
Kuitenkin suurikokoisen sängyn kanssa mittani tuli täyteen sen vaatiman pinta-alan ja sen luomien haasteiden vuoksi. Huone alkoi näyttämään suhteellisen ahtaalta sillä sänky vei leijonan osan lattiatilasta. Lisäksi vielä suurempana haasteena tuli imuroiminen.
Aiemman sängyn koon vuoksi sen ainoa looginen sijoittelupaikka oli keskellä huonetta sillä nurkkaan sijoitettuna pedin petaaminen ei käy kovin näppärästi (sänky oli 140 cm leveä). Haluan kuitenkin pääsääntöisesti pedata petini koska petaamaton peti sotkee huoneen harmoniaa (!) ja luo kaoottista tunnelmaa.
Päiväpeittona on ensi hätään vielä parisängyn päiväpeitto
Koska sänky oli sijoitettu keskelle huonetta ei lattialla ollut matto päässyt kunnolla luomaan tasapainoa sisustukseen sillä matto jäi aina suurimmalta osaltaan sängyn alle piiloon. Samoin sen sängyn alle jäävän osuuden imurointi oli hankalaa ja pölyä kertyi sen reunoille kiitettävän nopeasti tarpeettomat määrät.
Tilan kaipuun lisäksi huoneen imurointi oli muutenkin todella tuskaista. Huonekaluja oli vaikea siirtää juuri minnekään koska sänky oli aina edessä ja nurkkiin pääsi nopeasti kertymään pölyä jota ei ollut helppoa imuroida pois. Haluan että siivotessa pääsen siivoamaan suoraan enkä joudu siivoamaan ennen siivoamista että edes imurointi onnistuu joten päätin laittaa vanhan sängyn kiertoon ja palata takaisin pienempään.
Olen aina ostanut omat sänkyni käytettynä joten taloudellisesti asialla ei ole juurikaan merkitystä jos vanhan sängyn pistää menemään ja hankkii toisen tilalle. Tori.fi:stä löysin tälläkin kertaa sängyn johon sain vielä kotiinkuljetuksen hintaan 60 euroa joten pari päivää myöhemmin oli jo uusi sänky asunnossa 🙂
Vaikka uusi sänky on ainoastaan 90 cm leveä eli 50 cm kapeampi kuin edellinen ei onneksi tästä ole tullut minkäänlaista hankaluutta. Sängyssä mahtuu siltikin hyvin nukkumaan eikä isompaa sänkyä ole tullut kaivattua.
Tästä on hyvä jatkaa tietä takaisin kohden minimalistisempaa sisustusta, eli sellaista mitä itselläni oli vajaa kymmenen vuotta sitten. Toki yhtä minimalistiseen asuntoon tulee tuskin palattua sillä nykyiset harrastukseni ovat sellaisia että niistä tulee enemmän roinaa kuin mitä aiemmin, mutta olen kuitenkin alkanut jo käymään kaappeja läpi, viemään ylimääräisiä romuja myyntiin tai roskiin (riippuen tavarasta) ja askel kerrallaan tietoisesti haluan palata minimalistisempaan elämäntyyliin. Pienin askelin kohden suurempaa päämärää siis jälleen mennään 🙂
Jokin aika takaperin käydessäni K-Citymarketilla etsiskelemässä aivan muita asioita satuin huomaamaan verhohyllyn ohi kävellessäni että Vallilan verhoja oli puoleen hintaan. Alennetuilla hinnoilla olevissa verhoissa oli muutamatkin mukavan näköiset, mutta erityisesti keittiön värimaailmaa ajatellen mustavalkoiset olivat omaan silmääni mielyttävimmät.
Keittiö alkaa vähitellen näyttämään paremmalta. Enää olisi tarvetta hankkia paremmin värimaailmaan sopiva matto joka olisi myös kokonsa puolesta parempi kuin siellä nykyisin oleva. Lisäksi pöydällä oleva kukka toivon mukaan taas virkoaa pian ja luonnollista vihreyttäkin tulisi jälleen huoneeseen.
Kesäkuu on jäämässä pian taakse ja kesälomakin päättyy sen myötä. Blogille tavalliseen tapaan on aika kuitenkin tehdä lyhyt kuukausikatsaus kuluneeseen kuukauteen.
Kulunut kuukausi oli hyvä kuukausi ja olipa se myös itselleni ensimmäinen täysipitkä kesäloma ties kuinka pitkään aikaan. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut kesälomalla kuukautta sillä lomat on lähes poikkeuksetta jääneet lyhyemmiksi useiden työpaikkojen vaihdosten myötä. Lisäksi jäljelle jäi vielä kahdeksan päivää syksyä/talvea varten joten kaikkia kertyneitä lomia ei ole tullut edes kerralla tuhlattua.
Kesäloma tuli otettua rennosti. Alkulomasta kävin kavereiden kanssa makkaran paistossa (josta tänne blogiinkin kirjoitin) . Alkulomasta kaverini Itä-Suomesta tuli muutamiksi päiviksi kyläilemään tänne ja heti hänen vierailunsa perään tuli sitten toinen kaverini samoilta suunnilta. Tämän toisen kaverini kanssa olimme lähdössä Prahaan, joten heti kun hän saapui luokseni aloimme jo samana yönä suunnittelemaan matkaa ja varailemaan lentolippuja.
Prahaan lähdimme 11 päivä ja takaisin palasimme 17 päivä. Käytännössä olimme siis viikon reissussa. Reissusta olen kirjoittanutkin tänne blogiin (löytyy kategoriasta Matkat) ja lisäksi tein reissussa videoita myös YouTubeen omalle kanavalleni ItsMeAleksi. Lyhyesti kirjoittaen reissu oli onnistunut ja mukava kokemus ja mieluusti sinne toisenkin kerran lähtisin käymään.
Suomeen palaamisen jälkeen loppuloma on mennyt käytännössä kotona siivoillessa, kavereita nähden, valokuvaillessa ja muuta tavallista arkea viettäen. Jonkin verran on kämppääkin tullut sisustettua (lähiviikkoina postauksia tulossa näistä) joten aivan hukkaan ei loma mennyt senkään suhteen.
Elokuvia katsoin alkukuusta kohtalaisen monta, mutta loppukuusta sitten en kerennyt juurikaan katsomaan mitään. 18 elokuvaa kuitenkin tuli katsottua tämän kuun puolella joten ei ole videotykki mennyt ostoksena hukkaan.
Varsinaista lenkkeilyä en saanut aikaiseksi lomalla lainkaan mutta onneksi hyötyliikuntaa sitäkin enemmän. Prahassa tuli tallusteltua jopa yli 10 kilometrin päivätahteja useampanakin päivänä ja Suomessakin monena päivänä hyötyliikuntaa tuli yli viisi kilometriä päivää kohden joten sinänsä kuntoilu ei ole kokonaan jäänyt vaikka erillisiä lenkkejä en ole tehnytkään. Josko sitä taas työrytmin myötä saisi aktivoiduttua lenkkeilyssäkin!
Painoa tuli lomalla noin pari kiloa lisää, joten loman jälkeen on taas hyvä palata takaisin tolkullisempaan ruokailuun ja liikuntarytmiin jottei tarvitse kuukauden päästä laittaa aina jalkoja taskuun ja mennä pyörimällä eteenpäin liiallisen painon kertymisen vuoksi. Kuitenkin positiivista että tämän enempää en kesälomalla päässyt turpoamaan 😀
Suomen luonnossa pörriäiset lentelevät
Kesäkuun puolella sain myytyä paljon ylimääräiseksi jäänyttä omaisuutta ja tarkoitus on vähentää sitä jatkossakin lisää. Näistä kuitenkin tulee myöhemmissä postauksissa erikseen lisää juttua.
Kuun viimeisenä päivänä (eli tänään) kävin vihdoin ja viimein myös Rekolan luterilaisessa kirkossa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja perinteikäs messu ilman sen suurempia ihmeitä.
Kesäkuu oli siis kaikin puolin mukava kuukausi ilman mitään sen suurempia mullistuksia. Loma oli hyvä ja siitä tuli nautittua, mutta harmillisen nopeasti se silti tuntui menevän ohitse. Toivottavasti kuitenkin työrytmin löytää nopeasti taas päälle ja pääsee takaisin työn touhuun hyvin energiaa ladanneena!
Mother’s day (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut draama/komedia jonka on ohjannut Garry Marshall. Sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Timothy Olyphant, Shay Mitchell, Kate Hudson sekä Julia Roberts.
Siinä missä monet elokuvat pysyvät tiukasti muutamassa päähenkilössä on tässä tarinassa kuvattu äitiyttä useammasta eri kuvakulmasta katsottuna.
Yhdet elokuvan päähahmoista ovat eronneet Sandy (Jennifer Aniston) ja Henry (Timothy Olyphant) joilla on kaksi lasta. Henry on löytänyt uuden naisen Tinan (Shay Mitchell) ja Sandy joutuu kohtaamaan oman äitiytensä uudesta perspektiivistä kun lapsien elämään astuu mukaan uusi äitipuoli. Toisena päätarinassa nähdään pariskunta jossa toisen naisen vanhemmat saavat selville että heidän tyttärensä on lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa.
Samat vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös sen tosiasian että toisella heidän tyttärestään on avioliitto intialaisen miehen kanssa vaikka he ovat olleet täysin vastaan ulkomaalaisen kanssa yhdessä olemista. Osansa elokuvassa saa myös perhe missä äiti on menehtynyt ja miehelle on jäänyt kaksi tytärtä yksin kasvatettavakseen sekä lisäksi pariskunta joilla on jo yhteinen lapsi mutta nainen pelkää avioitua lapsen isän kanssa tämän toiveista huolimatta.
Jesse (Kate Hudson)
Mother’s day on omassa tyylissään poikkeava elokuva sen moneen päähenkilöön nojaavan kerrontatyylinsä osalta. Se kertoo mielenkiintoisella tavalla äitiyteen sisältyvistä haasteista joita eri vaiheissa elämäntilanteita voi tulla vastaan. Esimerkiksi tällaisia kuvattuja suhteita on aikuisten lapsien suhtautuminen omaan äitiinsä joka on kannoissaan jyrkkä ja omaa näkemyksiä jotka rikkovat tyttärien ja äidin välejä tai kuvaus toisesta perheestä jossa äiti on menehtynyt ja kuinka arjen täytyy jatkua kaikesta huolimatta.
Jokaisella elokuvassa kuvatulla äitisuhteella on selkeät roolinsa kuvatessa elämän varrella ilmeneviä haasteita ja ovat siten omiaan olemaan helposti lähestyttäviä tarinoita ihmisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Vaikka Mother’s day onkin monelta tasoltaan suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tarina on sen syvempi merkitys henkilöiden kasvussa ja tavassa käsitellä elämässä ilmeneviä haasteita.
Taiteelliselta annilta tältä elokuvalta ei kannata odottaa kepeää viihde-elokuvaa enempää. Se on oman lajityyppinsä lapsi ja sen vahvuudet nojaavat siten kiintoisiin henkilöhamoihin ja onnellisiin kasvutarinoihin. Viihteellisen elokuvan saralla tämä on kuitenkin täysin toimiva elokuva.
Miranda (Julia Roberts)
Näyttelytyö on elokuvassa ammattimaista ja uskottavaa kautta linjan eikä missään vaiheessa synny teennäistä tunnelmaa. Ohjaustyöskentely on huomaamatonta ja siten toimivaa joka on tämäntyyppisissä elokuvissa pelkästään positiivinen juttu, sillä tämänkaltaisten elokuvien vahvuus tulee kiinnostavista ihmiskohtaloista ja toimivasta näyttelytyöstä eikä niinkään monipuolisista ja lajityyppiä ravisuttavista ohjauksessa nähtävien taiteellisten ratkaisujen käytöstä.
Mikäli pitää draamakomedioista romanttisilla vivahteilla on Mother’s day genressään toimiva elokuva. Mikäli elokuvalta kaipaa viihteen lisäksi myös taiteellista ja puhuttelevampaa aspektia on tämän elokuvan ohittaminen täysin hyväksyttävää ilman että mitään varsinaisesti menettää – paitsi tietenkin aina ihastuttavan Jennifer Anistonin, joka vielä tätä elokuvaa tehdessään ollessaan 46-vuotias osoittaa että henkeäsalpaava viehättävyys on piirre joka ei ole kadonnut Anistonin olemuksesta vuosien myötä mihinkään.
