Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Disclosure (Verkossa)

    Tom Sandersin roolissa nähdään Michael Douglas

    Disclosure (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Verkossa on vuonna 1994 julkaistu draama/trilleri jonka on ohjannut Barry Levinson. Pääosarooleissa nähdään Michael Douglas, Demi Moore sekä Donald Sutherland.

    Tietotekniikkafirmassa työskentelevä Tom Sanders (Michael Douglas) odottaa saavansa ylennyksen urallaan, mutta ylennys jää saamatta ja se myönnetäänkin yllättäen kuvioihin tulleelle Meredith Johnsonille (Demi Moore). Tom ja Meredith ovat olleet suhteessa vuosia takaperin ennen Tomin avioliittoa, joten entisen seurustelukumppanin alaiseksi joutuminen on hieman epämukava tilanne.

    Meredith viettelee Tomia seksuaaliseen kanssakäymiseen joka Tomin vastustuksen vuoksi jää kuitenkin kesken. Seuraavana päivänä Tom saa kuitenkin kuulla että häntä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta. Hänelle tarjotaan sopimusta ja siirtoa muualle, mutta hän ei suostu siihen vaan kääntyyykin asianajan puoleen ja ryhtyy taistelemaan vastaan.

    Asian edetessä selkenee että syyte ahdistelusta onkin ainoastaan apukeino jonka avulla pyritään saavuttamaan suurempia päämääriä.

    Meredith (Demi Moore)

    Disclosure on mielenkiintoinen elokuva yritysmaailmasta missä liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ollaan valmiina pelaamaan likaistakin peliä. Sen tarina on pääsääntöisesti hyvin rakennettu ja se kyllä pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka, mutta muutaman henkilön rooli jää asteen verran epäselväksi kokonaisuuden kannalta.

    Ohjaus on tavallista toimivaa Hollywood-tasoa eikä näyttelystäkään löydä mitään pahaa sanottavaa.

    Kokonaisuutena tämä on onnistunut ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti kerran tai vaikka toisenkin. Viihdyttävyydestään huolimatta se kuitenkin jää keskivertoelokuvien kategoriaan, sillä mitään erityisen suurta ja poikkeavaa kehuttavaa elokuvasta ei löydä lukuunottamatta Demi Moorea jota on aina ilo katsella. Se ei kuitenkaan ole syy muuttaa arvosanaa paremmaksi, sillä arvio perustuu kuitenkin elokuvaan eikä siihen kuinka omaan kauneuskäsitykseeni sopiva näyttelijätär elokuvaan on löydetty.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 48 192 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Billy the Kid Versus Dracula (Billy the Kid kohtaa Draculan)

    Elizabeth Bentley (Melinda Casey) ja Bily the Kid (Chuck Courtney)

    Billy the Kid Versus Dracula (IMDB) on vuonna 1966 julkaistu draamallinen kauhuelokuva. Suomennettuna elokuva tunnetaan nimellä Billy the Kid kohtaa Draculan. Elokuvan on ohjannut William Beaudine ja sen pääosarooleissa nähdään Melinda Casey, Chuch Courtney, John Carradine, Virginia Christine sekä Walter Janovitz.

    Kolmen matkustajan ja parin kuljettajan vetämä hevosvaunu poimii matkansa varrella kyytiinsä kreivi Draculan (John Carradine). Matkustajina vaunussa on rouva Bentley (Marjorie Bennett), hänen veljensä James Underhill (William Forrest) sekä viskikauppias Joe Flake (George Cisar). Rouva Bentley veljineen on matkaamassa rouvan kotitilalle missä hänen tyttärensä odottaa. Matkan aikana rouva näyttää kreivi Draculalle tyttärensä Elizabethin kuvaa. Dracula havaitsee nuoressa tyttäressä naisellisen kauneuden ja iskee silmänsä häneen.

    Matkustajavaunu joutuu intiaanien hyökkäyksen kohteeksi ja ainoastaan kreivi Dracula selviää elossa. Onnettomuudessa menehtyneen James Underhillin paperit katoavat Draculan toimesta ja pian Bennettien tilalla nähdään kreivi Dracula joka kuitenkin väärennettyjen paperien ansiosta James Underhillin nimellä tullaan kyläläisten toimesta tuntemaan.

    Dracula pyrkii tekemään Elizabethin kaltaisekseen, mutta Elizabethin miesystävä sattuu olemaan kuuluisa asesankari Billy the Kid (Chuch Courtney) jolla on oma osansa sanottavana Draculan suunnitelmia vastaan.

    Kreivi Dracula (John Carradine)

    Billy the Kid Versus Dracula on viihdyttävän rento vanhan ajan elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja suhteellisen perinteikäs vampyyrielokuvaksi, vaikkakin tarinasta jotain irti saadakseen on oltava edes jonkinmoinen käsitys entuudestaan mitä ovat vampyyrit. Ilman yleistietoa siitä mitä ovat kansantaruissa kerrotut vampyyrit ja minkälaisia yleisiä myyttejä niihin liittyy saattaisi tarina tuntua paikoitellen epäselvältä, mutta luultavasti ainakin länsimaissa ikänsä elänyt ihminen tuskin on voinut välttyä kuulemasta tarinoita verta imevistä yön olennoista.

    Ohjaus, näyttely ja kaikki muu on tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin vahvasti elokuvan olemuksesta käy ilmi myös sen aikakauden yleistunnelma. Näyttely on kohtalaisen teatreaalista ja sen vuoksi elokuva ei vaikuta samalla tapaa aidolta kuin vaikkapa keskimääräiset nykyelokuvat, mutta toki tämä ei siis ole mikään moite vaan havainto siitä kuinka tämänkin elokuvan pystyy tunnistamaan vanhaksi elokuvaksi.

    Yleisesti vanhoista elokuvista pitävälle tai vampyyrielokuvia harrastavalle on tämä toimivaa tasoa oleva ja katsomisen arvoinen elokuva, mutta melkeinpä kenelle tahansa muulle enemmän moderneista elokuvista nauttiville tästä tuskin kovin paljoa irti saa.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 1 880 annettuun ääneen”]3,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Social Dilemma (Valvontakapitalismin vaarat)

    The Social Dilemma (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Valvontakapitalismin vaarat on vuonna 2020 julkaistu draamallinen dokumenttielokuva. Sen on ohjannut Jeff Orlowski. Ohjelmassa nähdään mm. Tristan Harris, Jeff Seibert, Bailey Richardson, Jaron Lanier sekä useita muita tekonlogia-alalla vaikuttaneita ja vaikuttavia henkilöitä.

    Dokumenttielokuva avaa näkökulmia sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisiin, yhteiskuntaan ja jossain määrin myös ihmisyyteen. Haastateltavat henkilöt joita elokuvassa esiintyy ovat olleet merkittävissä asemissa isoissa sosiaalisen median teknologia-alan yrityksissä kuten Facebookissa, Instagrammissa sekä Twitterissä. He avaavat katsojalle psykologiaa kuinka palveuissa taustalla pyörivät algoritmit toimivat, kuinka ihmisiä ja heidän käytöstään on tarkkailtu erilaisilla metodeilla ja kuinka heihin pyritään vaikuttamaan jotta heistä saataisiin tuottoisampia asiakkaita yrityksille.

    Dokumentaaristen osuuksien lisäksi samalla kuljetetaan pientä minitarinaa jossa kuvataan aihepiirin mukaisesti muutaman ihmisen elämää missä sosiaalinen media vaikuttaa negatiivisesti heidänkin käytökseensä ja toimintaansa.

    Omaan makuuni tämän dokumentti toimi erinomaiseseti. Aihepiiri on itseäni kiehtova ja se on muutoinkin aihealue josta olen isommassa mittakaavassa huolestunut muutenkin. Ihmisistä kerättävä massiivinen datankerääminen ja kerätyn datan avulla mielipiteiden muovaaminen taloudellisten hyötyjen nimissä ei ole ainoastaan epäeettistä vaan se on myös erittäin vaarallistakin.

    Esimerkkeinä sosiaalisen median luomista vaaroista dokumentissa nähtiin myös lyhyitä mainintoja ns. “pizzagate”-tapauksesta. Mikäli tapaus ei ole tuttu, on kyseessä salaliittoteoria (tai vähintäänkin oletettavasti sellainen) missä uskottiin John Pedestan vuodetuissa sähköposteissa olleen viittauksia lasten hyväksikäytöstä. Tämä johti lopulta vuonna 2016 siihen että asiaan uskonut mies meni aseen kanssa vapauttamaan pizzerian kellarista siellä pidettäviä lapsia. Kuitenkaan pizzeriassa ei mitään lapsia ollut sen enempää kuin edes kellariakaan. Tapaus onneksi päättyi hyvin miehen itse antauduttua poliisille ravintolan tutkittuaan ja ilmeisestikin tajuttuaan oman erehdyksensä (lue Iltasanomien artikkeli aiheesta täältä).

    Sosiaalisen median luomaa ihmisten manipulointia erilaisten algoritmien ja analyysien perusteella avataan katsojalle dokumentissa sen verran hyvin että katsojan on helppoa ymmärtää kuinka esimerkin kaltaisia radikalisoituneita tekoja pääsee syntymään.

    Dokumentillinen osuus sekä sen dramatisoitu tarinankerronta kummatkin ovat laadukkaasti tehtyjä ja toivon mukaan se herättää ihmisiä laajemminkin pohtimaan sosiaalisen median käyttöään.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 73 453 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Kesäkapina

    Susanna (Titta Karakorpi)

    Jaakko Pakkasvirran ohjaama Kesäkapina (IMDB) on vuonna 1970 julkaistu yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottava draamaelokuva. IMDB on listannut elokuvan myös kategoriaan komedia, mutta en tästä kyllä komediallisia vivahteita ainakaan itse löytänyt. Pääosarooleissa nähdään Titta Karakorpi, Hannu Oravisto, Petra Frey sekä Eero Melasniemi.

    Elokuva kertoo nuoresta valokuvamallista Susannasta (Titta Karakorpi) joka viettää kesää yhdessä veljensä, ystävänsä sekä tämän poikaystävän kanssa. Porukka käy reissussa maaseudulla näkemässä toisenlaista elämää ja samalla reissullaan myös keskustelevat yhteiskuntapolittisia kysymyksiä.

    Veli (Hannu Oravisto)

    Kesäkapina oli tavallisuudesta erottuva mielenkiintoinen elokuva. Sen ohjaustyyli ja kerrontatapa oli miellyttävä poikkeama siihen mitä olen tottunut näkemään. Tarina eteni monissa lyhyissä erilaisissa tapahtumakohtauksissa, välissä oli väliotsikoita ja paikoitellen myös dokumentaarityylistä selostusta ja keinotekoisia mainoksia joilla elokuvan pohjalla olevaa poliittista sanomaa tuotiin hyvin esiin.

    Pidin elokuvan kantaaottavuudesta, vaikkakin monista siinä nähdyistä ja kuvatuista kärjistetyistä ja jopa naiiveista näkemyksistä olenkin toista mieltä. Silti vaikka omat näkemykseni eivät olekaan samalla linjalla oli silti tämänkaltainen elokuva raikas tuulahdus tasaisen tuttuihin elokuvatyyppeihin.

    Monilta osiltaan tämä elokuva on selkeä poikkeama siitä mitä normaalisti on tullut nähtyä ja sen poikkeuksellinen tyyli toimii hienosti. Se on paikoin hyvinkin suoraviivainen kertoessaan erinäisiä näkemyksiä katsojalle mutta se ei silti ainakaan itseäni käynyt missään vaiheessa häiritsemään vaikka en samalla tapaa itse ajattelisikaan.

    Hyvin tehty ohjaus, mielenkiintoisia kamerakulmia sekä tarpeeksi paljon tilaa katsojalle itselleenkin tulkita erinäisiä asioita joita ei niin selkeästi selitetä teki tästä erinomaisen filmatisoinnin joka ainakin itselleni sijoittui yhdeksi parhaimpien näkemieni kotimaisten elokuvien joukkoon.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 113 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: La dentelliére (Pitsinnyplääjä)

    Pomme (Isabelle Huppert)

    La dentelliére (IMDB) joka suomeksi on käännetty Pitsinnyplääjä on vuoden 1977 romanttinen draama. Sen on ohjannut Claude Goretta ja sen pääosarooleissa nähdään Isabelle Huppert, Yves Beneyton sekä Florence Giorgetti.

    Tarinassa nuori 19-vuotias kampaamossa työskentelevä Pomme (Isabelle Huppert) on viettämässä lomaa yhdessä ystävättärensä Marylènen kanssa. Lomamatkan aikana hän tapaa nuoren opiskelijapojan Françoisin (Yves Beneyton). Francoisin ja Pommen välit lämpenevät ja niinpä myöhemmin lomalta takaisin Pariisiin palattuaan he myös muuttavat yhteen asumaan.

    Yhdessä asuessaan ja tuttaviaan tapaillessa he huomaavat vähitellen olevan täysin erilaisista maailmoista. Francoisilla on päämäärätietoisuutta ja pyrkimyksiä kouluttautua ja kehittää itseään kun taas Pomme sitä vastoin vaikuttaa olevan tyytyväisempi vaatimattomaan elämäänsä pienipalkkaisessa työssä ilman suuria uratavoitteita tai suuria haaveita.

    François (Yves Beneyton)

    Pitsinnyplääjä on mielenkiintoinen tarina erilaisista taustoista tulevien ihmisten kohtaamisesta, rakastumisen myötä yhteen kasvamisesta ja arkielämän todellisuuden myöhemmin auetessa myöskin erilleen kasvusta. Se on samalla myös surullinen kuvaus viattoman ja elämässään vähään tyytyvän tytön ensirakkauden huumasta aina dramaattiseen loppuun saakka.

    Päähenkilöt ovat tarinassa mielenkiintoisia ja kaikissa tärkeimmissä hahmoissa on selkeästi erottuvat persoonallisuustyypit. Pomme on lämmin, vaatimaton, kiltti ja viaton tyttö joka ei vielä juurikaan tiedä maailman pahuudesta kun taas François on taipuvaisempi kylmyyteen ja on päämäärätietoinen ja itseään kehittämään pyrkivä nuori joka rakkauden alkuhuuman jälkeen alkaa odottamaan samaa myös Pommelta. Myös Pommen iäkkäämpi ystävätär Marylène on määrätietoinen, räiskyvämpi ja rohkeampi luonne joka kuitenkin on saanut pettyä rakkauselämässään.

    Pidin tästä elokuvasta. Sen mukavan verkkainen tyyli toimii ja jättää tarpeeksi tilaa henkilöhahmojen kehitykselle ja hahmojen välisten suhteiden rakentumiselle. Sen kuvaus rakkaudesta on myös osuva ja ajatuksia herättävä, sillä kuinka usein ihmiset todellisuudessa ovat valmiita rakastamaan toisiaan sellaisena kuin he ovat ilman että alkavat asettamaan odotuksia sille millaisen toisen haluaisi olevan?

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 2 460 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])