Category: Perjantaipullo

Englantilaisen Wychwood Breweryn King Goblin on 6,6 % vahvuinen strong ale. Kantavierrettä oluessa on 15.7 °P ja katkeroaineita 35.0 EBU. Olutta myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Pullo on tyylikäs ja mukavasti kansantarujen tunnelmaa tavoittava joka ainakin itselleni iskee. Pullon aukaistua löytää laimean ja lähes väljähtäneen tuoksun joka jättää hieman mitäänsanomattoman tunnun eikä herätä erityisesti suuria tunteita. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa runsaan vaahtoamisen vuoksi. Pinnalle muodostuva vaahto on kaunista katsella, mutta kuten niin monet muutkin kauniit asiat elämässä on se pian kadonnut ajan tehdessä tehtävänsä. Tässä tapauksessa aikaa ei kovin kauaa tarvitse odottaa kun vaahto on vain muisto menneestä.

Väri on ruskeahkoa omaan silmääni, mutta Alkon sivun mukaan meripihkankeltainen. Joko katson tätä erikoisessa valaistuksessa tai sitten määritelmäni tai Alkon määritelmät väreistä on aivan erilaiset ja yhtä lähellä toisiaan kuin Jupiter on maata. Oli miten oli ruskeahkona tämän itse näen. Ei mitenään erityisen kaunis, mutta kotikaljamaista tunnelmaa värissä kuitenkin on.

Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta aavistuksen laimea. Alko kuvaa suutuntumaa täyteläiseksi joten tämän pullon kohdalla oma todellisuuteni ja Alkon kuvauksen todellisuus ei oikein löydä paljoa yhtymäkohtia. Maku on leipäisä ja maltainen yrttisellä olemuksella joka sinänsä kyllä toimii edes kohtalaisesti, mutta omaan makuuni se olisi kaivannut silti voimakkaampaa humalointia ja tiukempaa särmää päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin metallivivahteiset kansantanhujen tunnelmia tai folkahtavia musiikin tyylejä jollain muotoa flirttailevat poljennot, mm. Ensiferum – In my sword I trust tai Saltatio Mortis – Ebenbild.

Suomalaisen Koskipanimon Plevna Siperia Imperial Stout on 8,0 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita löytyy 90.0 EEBU ja kantavierrettä 19.9 °P. Lisää tietoa löytää Alkon sivuilta (katso täältä) sekä panimon omalta sivulta (katso täältä).

Pullo on yksinkertainen ja tyylikäs. Oluen tuoksu on aavistuksen paahteinen. Kaadettaessa pintaan muodostuu runsaasti kermaisaa vaahtoa joka kuitenkaan ei kovin kauaa tuopissa säily. Tuopista erottaa oluen kauniin mustan sävyn joka on yhtä tumma kuin gootin mieli syyssateessa.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Paahteinen, hivenen suklainen ja ruismainen maku toimii hyvin. Olut on voimakkaasti humaloitu, mutta humala ei nouse liiallisen korostuneesti makukenttään kulauksen aikana vaan pysyy sopivasti menossa mukana ottamatta tarpeettoman paljoa tilaa. Jälkimakuna voimakas humalointi nousee sitä vastoin voimakkaammin makukenttään, mutta onneksi ei silloinkaan tarpeettoman dominoivasti. Kokonaisuutena toimiva olut, mutta aavistuksen turhan terävä olemus omaan preferenssiini.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin vanhan liiton goottimusiikki, mm. Bauhaus – She’s in parties tai Siouxies And The Banshees – Arabian Knights.

Suomalaisen Panimoravintola Beer Hunter’sin panimon Mufloni CCCCC IPA on 7.0 % vahvuinen IPA. Katkeroita siinä on 88.0 EBU ja kantavierrettä 16.1 °P. Lisää tietoa oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä)

Tyyliltään pullo on yksinkertainen mutta toimiva. Tuoksu oluessa on hyvä ja raikas, siitä erottaa tavallisen IPAn tuoksua mutta laimeammalla kirpeydellä varustettuna. Omaan makuuni tuoksu on miellyttävä ja houkutteleva.

Tuoppiin oluen humauttaa helposti vailla suurempia ihmettelyitä sillä vaahtoavuus on maltillista. Pinnalle kyllä syntyy kaunis vaahto mutta se katoaa pian pois eikä sitä tuopissa pinnalla pitkään kerkeä katselemaan. Väri on ruskeahkoon kallistuvaa punaista.

Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja lempeä. Maku on erinomainen ja aistikas ja siinä erottuu sitrusta sopivan maltillisessa määrin. Mausta löytää myös havuisuutta ja kokonaisuus on mitä miellyttävin. Erinomainen olut, vaikkakin monille IPA-oluista pitäville mieto sitruksisuus voi olla aavistuksen liian laimeaakin. Omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin tarttuva poppi, mm. Bebe Rexha – Sacrifice tai rauhallisempi fiilistely kuten vaikkapa Madison Beer – Reckless.

Belgialaisen Brouwerij L. Huyghen Delirium Nocturnum on 8,5 % vahvuinen ale. Kantavierrettä siinä on 16.3 °P ja katkeroita löytyy 22.0 EBUn verran. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Pullo on ulkoisesti mielenkiintoisen näköinen ja oluen kohtalokkaan kuuloinen nimi on sellainen että se jää helposti ainakin mieleen sellaisena oluena mitä on joskus maistanut.

Olut vaahtoaa runsaasti kaadettaessa ja sen kanssa joutuu olemaan hieman maltillinen. Pinnalle kaadettaessa syntyvä paksu kermaisa vaahto ei kuitenkaan kovin kauaa seuralaisena pysy, joten kovin paljoa ei kärsivällisyydestä joudu ottamaan oppia Dalai Lamalta ennen kuin tuoppiin voi pullon tyhjentää.

Väriltään olut on todella tummaa ruskeaa ja Alkon määritelmän mukaan “kaakaonruskea”. Tuoksu on laimea ja hädin tuskin erottuva eikä siitä oikein nouse mitään erikoista sanottavaa mieleen muuta kuin se että se on hento mutta mausteinen. Suutuntuma on kuvattu täyteläiseksi, mutta enemmän tämä tuntuu omaan makukenttään keskitäyteläiseltä. Oli miten oli, täyteläinen tai keskitäyteläinen olut on kuitenkin.

Maku on hivenen luumuinen ja siitä löytää kepeää paahteisuutta. Vahvuudestaan huolimatta maku jättää olemuksen aavistuksen hennoksi eikä kaikkea makukentän potentiaalia pääse ainakaan allekirjoittanut löytämään. Tavallisen toimiva olut, mutta ei mikään maata mullistavan hyvä.

Musiikkina tämän kanssa menee kepeä alternative rock -meininki, mm. Mazzy Star – Fade into you tai Mojave 3 – Breaking the Ice.

Virolaisen Põhjala Brewinging Cellar Series Vanilla Pillow on 12.9 % vahvuinen ale. Katkeroita siinä on 29.0 EBU ja kantavierrettä 30.6 °P. Olutta löytyy Alkon tilausvalikoiman tuotteena, vaikkakin omani poimin suoraan satunnaisotannalla hyllystä Koivukylän Alkosta. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Ulospäin pullo on aika tasapaksu, ei mitenkään erityisesti itseäni viehättävää tyyliä. Pullon korkki on kuitenkin mielenkiintoisesti vahattu kiinni joka antoi hieman poikkeuksellista omalaatuisuutta olemukseen.

Pullon aukaistua löytää hyvän ja aromikkaan tumman kenties vaniljaisen tuoksahduksen joka onneksi säilyy miellyttävästi myös tuopissa oluen nauttimisen ajan. Väri on kauniin mustan sävyjä hipova ruskea. Olut ei kaataessa vaahtoa juuri nimeksikään joten kaataminen on nopea ja vaivaton prosessi ja sopii siten myös kiireisempään kouraan.

Suutuntuma on täyteläinen. Maku sisältää voimakkaan suklaisen tunnun vaniljalla höystettynä. Makunsa puolesta tämä on erinomainen olut ja menee myös suoraan Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Musiikkina tämän kanssa nauttii kepeähköstä goottimetallista, mm. Everlasting Dark – The Farewell tai astetta raskaammasta metallista kuten Stryvigor – Scream of Epoch.