Perjantaipullo: Franziskaner dunkel

Franziskaner Weissbier dunkel

Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.

Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.

Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.

Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.

Perjantaipullo: St. Olaf Pale Ale

St. Olaf Pale Ale

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Mustan Virran panimon St. Olaf pale ale jota myydään Alkojen lisäksi myös hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Alkoholitilavuus on 4,5 % ja katkeroita on 28.0 EBU. Oluen tyyppi on nimen mukaisesti pale ale. Oluesta löytää lisää tietoa Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua pullosta nousee esiin erinomainen, greippimäinen tuoksu joka lasiin kaadettuakin vielä tuoksuu täyteläisen hedelmäiselle. Olut ei vaahtoa lasiin kaadettaessa juuri lainkaan vaikka suhteellisen rivakalla vauhdilla pullon lasiin tyhjensinkin. Hieman enemmän olisi vaahtoavaisuutta saanut omaan makuuni olla.

Maku on miellyttävän kirpeä ja raikas. Maku on hieman hämäävä sillä makunsa puolesta olisin erehtynyt luulemaan tätä vahvemmaksikin olueksi kuin mitä se on. Jälkimaku on myös miellyttää ja sellainen että se saa halun ottaa toinenkin kulaus.

Yleisesti ottaen tämä olut ei ole kovin paljoa saanut kehuja netissä mutta omaan makuuni tämä toimi poikkeuksellisen hyvin ja tämä oli yksi parhaista löydöistä kolmosoluiden saralla pieneen hetkeen.

Musiikiksi tämän kanssa sopii mm. Arkona – Liki Bessmertnykh Bogov sekä Meinhir – Hildebrandslied.

Perjantaipullo: Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut. Kuten nimestä voi arvata kyseesä on kotimaisen Teerenpeli-panimon panema olut. Tyypiltään se on pohjahiivaolut ja sen alkoholipitoisuus on 5,0 %, väriarvo on 45 EBC ja katkeroita 25. Olutta oli saatavana muutama viikko takaperin vielä Alkosta mutta tuote on valitettavasti tainnut jo poistua valikoimasta.

Avatessa pullon voi helposti havaita miellyttävän savuisen tuoksun joka jo itsessään on omiaan luomaan suomalaista tunnelmaa kuten juhlaoluelta voi jo odottaakin. Vaahtoavuus on mietoa ja sen vaahto on varsin hentoa eikä vaahto kauaa kestä oluen pinnalla ennen katoamistaan.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Olut on värinsä lisäksi myös maultaan varsin tumma olut jossa savun aromi nousee tuoksun lisäksi myös makuun antamaan miellyttävää kesäyön tunnelmaa, sellaista jossa sielunsa silmin voi nähdä itsensä paistamassa makkaraa järven rannalla hyvässä porukassa.

Maku on kaikin puolin hyvä ja tämä menee helposti nautintona siemailtavien oluiden listalle.

Musiikiksi tämän kanssa sopii rauhallinen tunnelmointi, esim. Silentium – Painless sekä Antimatter – Epitaph.

Perjantaipullo: Nobelaner

Nobelaner on LIDL:in valikoiman perusbissejä

Tämänkertainen perjantaipullo on saksalainen Nobelaner lager joita myydään Suomessa LIDL-kaupoissa. Kyseessä on 4,5 vahvuinen kolmosolut. Oluesta löytyy kehnommanpuoleisesti tietoja netissä, mm. valmistajaa en netin syövereistä onnistunut kaivamaan saati sitten väriarvoja ja muita teknisempiä tietoja. Tästä jo pystyy helposti tekemään monenlaisia johtopäätöksiä oluen hienostuneesta makuelämyksestä ja elitistisen korkeasta laatutasosta 😉

Tölkin aukaistua ja sisältöä nuuhkiessa nenään puskee hieman epämieluisa tuoksu eikä tuoksu paremmaksi muutu tuopissa ollessaankaan. Ei se mikään maailman epämukavin tuoksultansa ole mutta ei se kuitenkaan myöskään herätä suuria maisteluhalujakaan.

Yllätyin kuinka kohtalaisen suurta Nobelanerin vaahtoavaisuus on. Maltillisesti sen tuoppiin saa kaadettua ilman että se ylitse kuohuaisi mutta kuitenkin vaahdon määrä oli hieman yllätys ennakko-olettamuksiini nähden. Vaahto on hattaramaista ja se on varsin mietoa maultaan. Varsinaisen oluen maku on kohtalaisen mieto, melkeinpä jopa hieman vetinen. Suutuntuma yleisesti ottaen on kohtalaisen pehmeä.

Maku on suhteellisen raikas mutta kuitenkin tarpeettoman hillitty ollakseen edes kesäterassin hitti. Tällaisessa muodossa kyseessä on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton lager jota voi silloin tällöin ottaa mutta ei tätä varsinaisesti voi kehua mihinkään suuntaan. Tämä on niitä oluita joita kannetaan kotiin kun määrä voittaa laadun. Yksittäisinä tölkkeinä satunnaisesti nautittaessa kuitenkin välttävä olut.

Musiikkina tämän kanssa toimii ainakin Tessa Violet – Not over you sekä Mars Argo – Using you.

Perjantaipullo: Spitfire gold

Spitfire Gold

Tämänkertaisena perjantaipullona on Shepherd neame -panimon Spitfire gold. Shepherd Neame mainostaa nettisivuilla olevansa britannian vanhin panimo joka ainakin allekirjoittaneelle tuli yllätyksenä sillä en aikaisemmin muista kuulleeni koko panimosta. Sivistyksessäni on siis selkeästikin aukkoja enemmän kuin laihialaisessa emmentalissa reikiä.

Spitfire Gold on tyypiltään golden ale ja vahvuutta sillä on 4,3 %. Väriarvoa tai katkeroita en löytänyt netistä joten jääköön ne arvoitukseksi.

Spitfiren goldin aukaistua ja nuuhkiessa sen tuoksua muodostui ensimmäisenä fiiliksenä hyvin Lapin Kulta -oluen tyylinen tuoksu joka sinänsä oli hieman yllättävää. Lasiin kaataessa vaahtoavuus on maltillisen rauhallista mutta kuitenkin sellaista että pienen kauniin vaahdon saa pintaan. Vaahto kestää pinnalla hetken aikaa eli sen verran sopivasti että sitä kerkeää myös maistamaan ilman että kauheaa kiirettä täytyy olla. Vaahto on kohtalaisen kirpakkaa maultaan kuten yleensä monessa muussakin oluessa.

Maku on hedelmäinen ja maukas ja suutuntuma on puolitäyteläinen. Vaikka kyseessä onkin olut tuli itselleni mieleen mausta silti hyvinkin vahvasti Pommac-limonadi. Hämmentävä maku mutta ei kuitenkaan huono. Olut maistuu yllättävän voimakkaalle ottaen huomioon sen miedon alkoholitilavuuden.

Yhden pullon tätä voi helposti ottaa mutta kovin helposti ei kahta peräkkäin voisi kuvitella tätä nauttivansa sillä maku on kuitenkin kohtalaisen persoonallinen ja selkeästi erottuva. Se toimii pienissä määrissä hyvin vaihteluna mutta esim. ruokaolueksi tätä olisi hieman vaikeaa kuvitella.

Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin mm. Linkin Park – Numb sekä Papa Roach – Between angels and insects.