Category: Perjantaipullo

Saksalaisen Autenriederin panimon Weizen on 5.3 % vahvuinen vehnäolut. Katkeroita on 14.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.7 °P. Olutta myydään ainakin Alkon vakiovalikoimassa kausituotteena (katso täältä).

Pullo on suhteellisen mitäänsanomaton, tai ainakaan itselläni ei herätä erikoisemmin tunteita mihinkään suuntaan. Etiketin väri tosin antaa mielleyhtymän vehnäoluesta joka on hyvä puoli, etenkin kun olut oli oikeastikin vehnäolutta.

Pullosta erottaa hennosti vehnän tuoksun mutta tuopissa tuoku pääsee paremmin esille eikä enää tunnu yhtä tunkkaiselta kuin pullossa ollessaan. Kaataminen ottaa hetken aikaa sillä vaahtoavuus on runsasta, eikä myöskään pinnalle muodostuva paksu kepeän kermainen vaahto ole hetkeen pinnalta haipuvaa sorttia.

Väri on suhteellisen tasapaksu ja koostumus sen verran samea että aivan houkuttelivimmaksi olueksi tätä ei ulkonäkönsä puolesta tule laskettua.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on makea ja hunajainen ja siitä erottuu vehnäisyys sekä yrttisyys. Toimiva olut jonka voi siemailla kerran tai toisenkin, mutta ei mitenkään erityisemmin joukosta tarpeeksi erottuvaa sorttia jotta erityisen pakottavaa tarvetta olisi juuri tätä vehnäolutta kaupasta kaivaa.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Viikate – Leimu tai Varjo – Paniikki.

Kotimaisen Olvin panimon Tuplapukki on 8.5 % vahvuinen vahva lager. Katkeroita on 22. EBU ja kantavierrettä 18.2 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Tuplapukkia myydään tölkeissä sekä pulloina. Tölkki ei jotenkin tunnu omaan silmään yhtä miellyttävältä kuin tämä lasinen versio joka näyttää yksinkertaisuudessaan toimivalta.

Pullon aukaistua löytää tavallisen lagerin tuoksahduksen joka säilyy hyvin myös tuopissakin. Lasissa oluen tumman kullankeltainen sävy pääsee hyvin esiin ja näyttää kauniilta.

Suutuntuma on täyteläinen ja runsas. Tuntuma on todella lievästi terävään taipuvainen, mutta ei onneksi häiritsevästi. Maku on miellyttävä ja maltainen. Maussa on makeutta ja aavistus ruohoisuutta. Humala pysyy maltillisena ja tasapainoisena kautta linjan joten mikäli vahvat lagerit uppoaa on tämä omassa lajityypissään toimiva valinta.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. CKY – 96 Bitter Beings tai Bad Religion – Punk Rock Song.

https://youtu.be/FtH7sgn5af4

Kiinalaisen Tsingtao Breweryn panimon Tsingtao Strong Lager on 8.9 % vahvuinen lager. Katkeroita siinä on 17.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 19.1 °P. Olutta myydään vahvuutensa vuoksi Suomessa ainoastaan Alkoissa (katso täältä).

Etiketti ja pullo ulkoisesti muutenkin on mukavan näköinen ja toimiva ainakin omaan design-silmääni. Pullon aukaistua löytää tutun raikkaan kepeän ja kenties vehnäisenkin tuoksun. Kesäinen olemus kuitenkin tulee ensimmäisenä tuoksusta mieleen.

Kaataminen käy helposti, sillä vaikka olut vaahtoaa runsaasti ei se ole mitenkään ennalta arvaamatonta käytökseltään. Pinnalle muodostuva harso katoaa nopeasti pinnalta pois eikä sitä pääse juurikaan maistelemaan Väri on kullankeltainen.

Suutuntuma on Alkon sivun mukaan täyteläinen, mutta itselleni tämä kyllä menisi kategoriaan keskitäyteläinen. Maku on hyvä. Miellyttävä ja aromikas, helposti lageriksi tunnistettavissa oleva hieman hunajaisella vivahteella oleva hedelmäinen maku toimii. Alkoholin maku ei nouse häiritsevästi vaan pysyy hyvin mietona taka-alalla, joten tällaisenaan tomiva olut ainakin allekirjoittaneen makumaailmaan.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin menevä kesäinen poppi, mm. TIEKS – Sunshine tai Mr. Probz – Waves.

Saksalaisen Kulmabacher Brauerein panimon Mönchshof Bockbier on 6.9 % vahvuinen Bock eli vahva lager. Katkeroita siinä on 25.0 EBU ja kantavierrettä 16.2 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta Suomessa saa ainoastaan Alkoista joissa se kuuluu vakiovalikoiman tuotteisiin. Lisätietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Pullo on ulkoisesti miellyttävä ja luultavasti korkkityypistään johtuen hieman kotikaljamaista tunnelmaa mieleen nostattava. Iloisesti poksahtavan oluen aukaistua löytää makean ja leipäisen tuoksun.

Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa runsaasta vaahdosta johtuen. Vaahto mikä pinnalle muodostuu on paksua, kermaisaa ja miellyttävää niin suulle kuin silmillekin. Väri on omaan silmääni poikkeuksellisen kaunis punertavassa sävyssään.

Suutuntuma on alkon sivun mukaan keskitäyteläinen, mutta oman makukenttäni mukaan sijoittaisin tämän lähemmäksi täyteläistä kuin keskitäyteläistä. Runsaan täyteläinen ja voimakas ote sopii hyvin tämän pukin olemukseen eikä se siltikään vie oluen pehmeää tuntua pois. Pidän!

Maku on makea eikä humala nouse liiaksi esiin vaan pysyy tasapainoisesti taka-alalla. Alkon kuvaus kertoo tämän olevan maitosuklainen, mutta en kyllä tästä sellaista itse onnistu löytämään. Sitä vastoin kuvauksen ilmaisu luumuhilloisuudesta osuu paremmin nappiin ja se on makeuteensa ja makuunsa luultavasti osuvin ilmaus mitä itsekään tästä osaan ilmaista.

Kokonaisuutena poikkeuksellisen hyvä olut jonka mielellään nautin toisenkin kerran.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mies ja kitara -tunnelma, mm. Sibanda & Peter Luha – It’s a man’s word tai Coldplay – The Scientist.

Skotlantilaisen BrewDogin panimon Cocoa Psycho on 10,0 % vahvuinen Russian Imperial Stout. Katkeroita siinä on 50.0 EBU-asteikolla ja kantavierrettä löytyy
23.3 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomessa olutta löytää ainoastaan Alkoista joissa se kuuluu vakiovalikoiman juomiin. Lisätietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Ulkoisesti pullo on monien muiden BrewDogin pullojen tyylinen etiketin tunnelmalta. Simppeli mutta toimiva.

Pullon aukaistua ja oluen tuoksua etsiessä löytää heti paksun ja voimakkaan mutta lempeästi esiin nousevan siirappisen maltaan tuoksun joka antaa heti ensimetreillä miellyttävän lupauksen tulevasta mausta.

Vaahtoavuus on vähäistä ja tuoppiin olut humahtaa helposti käden käänteessä vailla pelkoa ylitse kuohuamisesta. Tuoppiin kaataessa tuntui aivan kuin olut olisi tavallista vähemmän juoksevaa nestettä, mene tiedä johtuiko monien mielikuva niin mustasta väristä että Teboilin moniaste moottoriöljykin näyttäytyy vaaleana tämän rinnalla. Väriltään tämä on luultavasti tummin tai vähintäänkin tummimpia oluita joita olen nähnyt mutta tällaisenaan kaunis katsella.

Suutuntuma on poikkeuksellisen täyteläinen ja runsas. Maku on paahteinen, maltainen, siinä on löydettävissä helposti siirappisuutta ja suklaata. Maku on tasapainoinen eikä alkoholin vahvuus käy esiin häiritsevästi, joten kokonaisuutena tämä on erinomainen makunautinto joka pääsi suoraa päätä Suosituksia-sivun uusimmaksi tulokkaaksi.

Musiikkina tämän kanssa toimii maalaileva synkistely, mm. Hegemone – Raising Barrows tai Firtan – Nacht Verweil.