Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Helles

    Kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluella on 26, EBC 10 ja kantavierrettä on 12,2 %. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan kotisivuilta.

    Ensituntumat oluesta on suhteellisen negatiiviset tölkin vähemmän tyylikkään ulkoasun vuoksi. Ei kuitenkaan pidä antaa tölkin mitäänsanomattoman ulkonäön hämätä.

    Tuoksu tuoppiin kaadettua on miellyttävä ja raikas ja siitä erottaa makean lagerin tuoksun. Helles kuohuu maltillisen kauniisti ja tasaisesti. Vaahtoa syntyy pintaan mutta ei kuitenkaan suhteettoman nopeasti ja arvaamattomasti. Pinnalle muodostuva vaahto on paksua ja kermaisaa ja kestää kohtalaisen aikaa tuopissa.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on selkeästi tunnistettava lageriksi mutta ilahduttavasti siitä erottaa persoonallistakin tuntua. Maku on imelämpi kuin monissa muissa maistamissani lagereissa mutta se ei missään nimessä korostu tarpeettoman paljoa. Varsin miellytävä maku ja mieluusti tätä toisenkin kerran voin ostaa.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin rento musiikki, esimerkiksi Cat Powers – Horizon tai Feist – Pleasure.

  • Perjantaipullo: Kotimaista Vehnäolut

    Kotimaista Vehnäolut on nimensä mukaisesti vehnäolutta. Vahvuutta oluessa on 4.7 % ja sitä myydään S-ryhmän kaupoissa. Oluesta en liiemmin tietoja löytänyt netistä, mutta ilmeisesti tämä on Laitilan panimolta tulevaa tavaraa.

    Vehnäolutta myydään puolen litran tölkissä. Tölkin visuaalinen ilme on omaan silmääni ainakin tyylitön ja ruma ja siitä syntyy suoraan enemmänkin mielikuva halvasta litrakaatotavarasta kuin laadukkaasta oluesta. Ei anneta kuitenkaan tölkin hämätä ja mennään itse makuun.

    Tölkin aukaistua erottaa tavallisen vehnäoluen tuoksun vaikkakin kohtalaisen laimeana. Tölkin sisällön kaadettua tuoppiin nousee tuoksu hieman vahvemmin esiin. Tuoksu on ihan ok, ei mikään maata mullistavan hyvä mutta ei onneksi huonokaan. Vaahtoa syntyy pinnalle varsin maltillisesti vaikka sisällön humauttaisi tuoppiin vauhdikkaastikin eikä vähäinen syntynyt vaahto viihdy pinnalla kovinkaan montaa minuuttia.

    Suutuntuma oluessa on hieman pistävään päin kallistuva mutta raikas. Harmillisesti suutuntuma on taipuvainen vetisyyteen eikä siitä saa kunnolla mitään irti. Mausta nousee esiin banaanin makua joka on hyvä, mutta maku ei nouse kuitenkaan kovinkaan tasapainoisesti makukenttään joka laskee maun miellyttävimmän olemuksen arova hieman.

    Ei tämä kuitenkaan mitenkään huono olut ja tällaisenaankin se on ihan juomakelpoinen, mutta selkeästi maku olisi kaivannut vahvempaa runkoa ja täyteläisempää suutuntumaa jotta se olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. JVG – Popkorni tai Ruudolf – Jalokivii tiputtelen.

  • Perjantaipullo: Rock Paper Scissors An All Day, Every Day -lager

    Kotimaisen Rock Paper Scissors -pienpanimon An All Day, Every Day -lager on 4,7 % vahvuinen lager. Sen IBU-arvo on 20 ja EBC on 6,0. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. Lisää oluesta löytää tietoa panimon omilta kotisivuilta.

    Olen aikaisemmin täällä blogissa testannut saman panimon IPA-olutta (lue arvostelu) mutta muuten kyseinen panimo on itselleni varsin tuntematon. Pullon aukaistua oluesta löytää kohtalaisen tavanomaisen mutta ehkä hieman keskimääräistä makeamman lagerin tuoksun. Tuoksu säilyy hyvin myös tuoppiin kaadettuna.

    Olut kuohuaa kiitettävästi, mutta vaahto ei mitenkään suhteettoman kauaa pinnalla pysy eikä kaatamiseen tarvitse aivan mahdottomasti aikaa varata. Maltillisemmalla kaatovauhdilla tuskin sitäkään mitä itse varasin.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on helposti tunnistettavissa vaaleaksi lageriksi ilman mitenkään erityisen suuria omalaatuisuuksia. Kuitenkin tämä on aavistuksen pehmeämpi suussa kuin keskiverto bulkkilager ja selkeästi myös raikkaampi joten kokeilemisen arvoinen lager on kyseessä.

    Panimon sivujen mukaan olut on vuonna 2018 ollut Suomen paras olut -listalla kolmantena vaalea lager -sarjassa eikä tätä nauttiessa sitä tarvitse ihmetellä. Kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen olut.

    Musiikiksi menee mm. Millencolin – Penguins and polar bears tai Lagwagon – Heartbeaking music.

  • Perjantaipullo: Nuri Brut IPA

    Kotimaisen Panimo Hiiden Nuri Brut IPA on 5,5 % vahvuinen indian pale ale (IPA). Yksityiskohtaisempia tietoja en löytänyt väriarvoista tai muistakaan. Lisää tietoa oluesta löytyy Hiiden omilla kotisivuilla. Nuria myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa, esim. tämän löysin itse Koivukylän S-Marketista.

    Pullon aukaistua löytää todella raikkaan tuoksun jossa on hedelmäisempi aromi kuin monessa muussa maistamassani IPA:ssa. Tuoksu on niin pullossa kuin tuopissakin keskimääräistä miellyttävämpää sorttia, hedelmäinen ja maukas olematta kuitenkaan liian hyökkäävä.

    Tuoppiin kaataminen onnistuu helposti eikä vaahtoa juurikaan pinnalle muodostu pitkäksi aikaa. Vaahto on ohutta ja pitsimäistä.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuiva. Maku on aavistuksen korostuneen greippinen ja terävä, hieman jopa pistävä.Jälkimaku jättää kevyen kuivuuden tunteen suuhun. Kokonaisuutena toimiva IPA jossa mitkään IPAlle ominaiset piirteet eivät korostu tarpeettoman paljoa mutta ovat kuitenkin helposti löydettävissä.

    Musiikiksi tämän kanssa menee mm. Placebo – Every me, every you tai The Killers – Somebody Told Me.

  • Perjantaipullo: Iso-Kallan Savu Kekri

    Kotimaisen Iso-Kallan panimon Savu Kekri on erikoisolut (savuolut) jota on saatavana muutamalla eri vahvuudella. Alkoissa on tätä saatavana ainakin heidän omien sivujensa mukaan 5.7 % vahvuisena, mutta omani ostin S-Marketista jossa sitä myytiin 5.5 % vahvuisena. Alkon versiossa katkeroita on 26.0 EBU ja kantavierrettä 14.6 °P. En tarkemmin toki tiedä onko tässä kaupan versiossa sitten minkä verran eroja.

    Ensimmäisenä pullosta erottuu esiin tyylikäs etiketti. Pidän että olutpulloihin suunnitellaan tyylikkäitä etikettejä ja tämänkaltainen taide toimii mainiosti.

    Pullon aukaistua erottaa tumman ja savuisen tuoksun joka ainakin allekirjoittaneelle toimii hyvin. Tuoksu on sellainen että se houkuttelee maistamaan. Tuoppiin kaataminen on helppo ja nopea prosessi sillä vaahtoa ei synny pintaan juuri lainkaan. Tuopissakin maukas tuoksu säilyy pitkään seuralaisena.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Alkon sivujen mukaan se on täyteläinen mutta omaan makuuni keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän savuinen ja kepeän maltainen, helposti lähestyttävä ja nautittava olut. Tämä on kuitenkin sen kaltainen olut että aavistuksen tuhdimpaa vartta olisin kaivannut kuten yleisesti tummaan kallellaan oluissa oluissa kaipaan, mutta tällaisenaankin voin helposti kuvitella ostavani tätä vielä uudelleenkin.

    Musiikiksi menee mm. Thyrfing – Digerdöden tai Svartsot – Midsommer.

    https://youtu.be/-3WuWhqA_ok